Kuka oikeasti olen?

Olen aika monimutkainen ihminen. Oikeastaan minulla on kaikki hyvin elämässäni:on ihana mies ja ihana pieni lapsi. Mutta jokin on todella sekaisin, nimittäin minun ajatukseni ja mietteeni omassa pääkopassani. En tiedä, miten sen kertoisin mutta haluan niin kauheasti muuttua ja nauttia tästä elämästä ja olla onnellinen, omana itsenäni. Olen tavallaan hukassa omassa elämässäni, enkä oikein tiedä enää kuka olen. Ennen oli niin iloinen ja aurinkoinen, täynnä voimaa ja energiaa. Nykyään niin pessimisti, sairas koko ajan ja negatiivinen sekä vihaa pursuava. Olen kadottanut elämästäni sen valonpilkun, joka minulla silloin joskus vielä oli. Mitä minulle on tapahtunut, miksi olen tällainen? Otan kaikkien ihmisten puheet liian vakavasti, yritän olla kaikille mieliksi, silti epäonnistuen omasta mielestäni. Tuomitsen itseni täydeksi nollaksi aina ja muita huonommaksi. En tiedä, mitä kaikki luokkakaveritkin puhuvat minusta, tuntuu vain pahalta. Haluaisin vain on se sama iloinen ihminen, joka jäi ihmisten mieliin ja valaisi päivän. Miksi minusta on tullut niin surullinen ja omaan itseeni käpertyvä raukka, miksen anna itselleni mahdollisuutta vai pelkäänkö vain? Olen oikeasti niin sekaisin jo välillä ajatuksissani, että pelkään että ajatukseni näkyvät minusta jo kohta päällepäin.
Auttakaa rakkaat ihmiset! Olen onnettomassa tilanteessa ja neuvot ovat kultaa!
9766
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Masennukseen on olemassa apukeinoja. Tietysti suositeltavinta on psykoterapia ilman lääkkeitä ja kuulostat pystyvältä tähän. Lääkäriltä saa tällä hetkellä lähinnä lääkkeitä, koska terapiaan ei ole rahaa....Hmm. Yksityisiä terapeutteja käytetään ihmeen vähän. On varmaan totuttu siihen, että valtio hoitaa terveyden, mutta juuri esimerkiksi psykoterapiaa se ei oikein hoida.

Äänestä

Normaalia nuoren naisen elämää on tuollainen. Äiti ihminen haluaa parasta lapselleen ja pitää perheensä tyytyväisenä. Nyt on katsos aika unohtaa se oman itsensä miettiminen. Luulen että nyky nuoren naisen elämä on juuri siksi noin vaikeaa, koska olet itsekäs, ja olet joutunut siihen tilanteeseen, että nyt täytyy pistää toisen etu ja hyvinvointi itsensä edelle. Lapsi on tärkein koko lopun elämääsi ja itse olet vasta kakkonen arvojärjestyksessä itsellesi. Vastuunottamiseen opetellaan ja kasvetaan, eikä heti ruikuteta jos ei tunnu täydelliseltä. Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä ihmissuhteissa. Eikä kukaan ole valmis täydellinen äiti heti synnytettyään. Äitinä olokin on kasvua koko ajan. Oletko ymmärtänyt ajatuksen?

Äänestä
  • Jos ei ole itse kunnossa, ei voi huolehtia muista joten tilanne on hieman päinvastainen kuin äskeisessä vastauksessa. Oma etu on toisen etu koska rakkautta ei voi antaa enempää kuin itseään rakastaa. Itsekkyys on sitten asia erikseen, mutta siitä ei mielestäni ollut kysymys, vaan oman itsensä unohtamisessa. Perheessä käy myös helposti niin, että joku ottaa myös muiden huolet itselleen ja se näkyy ehkä korostuneena muiden huomioimisena ja yrityksenä pitää kaikki tyytyväisenä. Kannattaa siis myös arvioida onko perheessä mahdollisesti jollain toisella jokin asia joka painaa? Omien tarpeiden turha sivuuntyöntäminen on ennemmin hitaan mutta varman tuhon tie, joten rakasta muita ja aloita itsestäsi.

    Äänestä

  • vastoin kirjoitti:

    Jos ei ole itse kunnossa, ei voi huolehtia muista joten tilanne on hieman päinvastainen kuin äskeisessä vastauksessa. Oma etu on toisen etu koska rakkautta ei voi antaa enempää kuin itseään rakastaa. Itsekkyys on sitten asia erikseen, mutta siitä ei mielestäni ollut kysymys, vaan oman itsensä unohtamisessa. Perheessä käy myös helposti niin, että joku ottaa myös muiden huolet itselleen ja se näkyy ehkä korostuneena muiden huomioimisena ja yrityksenä pitää kaikki tyytyväisenä. Kannattaa siis myös arvioida onko perheessä mahdollisesti jollain toisella jokin asia joka painaa? Omien tarpeiden turha sivuuntyöntäminen on ennemmin hitaan mutta varman tuhon tie, joten rakasta muita ja aloita itsestäsi.

    kirjoitettu!!!


    Olet ihan saamarin älykäs nuori nainen.. Harmi, että sinulle on nyt noin käynyt. Et olisi varmaankaan ansainnut sitä :(

    Äänestä

Asiasi kuuluu lääkäri- ja sosiaalipalstoille.

Äänestä
  • Entäpä jos hänellä ei olekaan varaa tuollaisiin palveluihin??

    Niissä valtion antamissa palveluissa tungetaan nappia naamaan heti ekasta käyntikerrasta alkaen, eikä se auta mitään todelliseen ongelmaan. Eräs kaverini sai masennuslääkettä puhuttuaan ainoastaan puolituntia terveyskeskuksen pyskologin kanssa. Eli aikamoisia amatöörejä noissa ilmaisissa palveluissa työskentelee... Saattaa työskennellä toki maksullisissakin, en sitä sano. Mutta ilmaispalveluissa se on varmaan selvästi yleisempää.

    Äänestä

Lähde lenkille ja ulos, voipi olla huono kunto ja liikunnan puutetta. Syö terveellisesti, vältä stressiä ja hanki hyviä ystäviä.

Äänestä
  • Onko tuo siis pikainen neuvo tähän hätään?


    Tuo neuvo "hanki hyviä ystäviä" on monen vuoden prosessi! Hyvän kunnonkin jopa saa monesti itselleen uudestaan siinä ajassa...

    Äänestä

Kirjoittamasi oli kuin omasta elämästä,minulla todettiin masennus!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sirunen vain kirjoitti:

Olen aika monimutkainen ihminen. Oikeastaan minulla on kaikki hyvin elämässäni:on ihana mies ja ihana pieni lapsi. Mutta jokin on todella sekaisin, nimittäin minun ajatukseni ja mietteeni omassa pääkopassani. En tiedä, miten sen kertoisin mutta haluan niin kauheasti muuttua ja nauttia tästä elämästä ja olla onnellinen, omana itsenäni. Olen tavallaan hukassa omassa elämässäni, enkä oikein tiedä enää kuka olen. Ennen oli niin iloinen ja aurinkoinen, täynnä voimaa ja energiaa. Nykyään niin pessimisti, sairas koko ajan ja negatiivinen sekä vihaa pursuava. Olen kadottanut elämästäni sen valonpilkun, joka minulla silloin joskus vielä oli. Mitä minulle on tapahtunut, miksi olen tällainen? Otan kaikkien ihmisten puheet liian vakavasti, yritän olla kaikille mieliksi, silti epäonnistuen omasta mielestäni. Tuomitsen itseni täydeksi nollaksi aina ja muita huonommaksi. En tiedä, mitä kaikki luokkakaveritkin puhuvat minusta, tuntuu vain pahalta. Haluaisin vain on se sama iloinen ihminen, joka jäi ihmisten mieliin ja valaisi päivän. Miksi minusta on tullut niin surullinen ja omaan itseeni käpertyvä raukka, miksen anna itselleni mahdollisuutta vai pelkäänkö vain? Olen oikeasti niin sekaisin jo välillä ajatuksissani, että pelkään että ajatukseni näkyvät minusta jo kohta päällepäin.
Auttakaa rakkaat ihmiset! Olen onnettomassa tilanteessa ja neuvot ovat kultaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu