Tuo ikuinen kysymys.
Jos lähdemme hakemaan vastausta filosofian menetelmin esittämällä kysymykselle vaihtoehdon ja vaihtoehtoisella kysymyksellä sulkemaan toisen pois,voimme päätellä seuraavaa.
Tiedämme että maailmankaikkeus on olemassa ja että se on jonkun kokoinen.On olemassa raja jonka takaa ei ole saatavissa mitään havaintoa.On oletettavissa,että sielä on jotakin taikka ei mitään.Kumminkin "ei mitään" on jotakin.Kun vaihtoehtoina on "jotakin" ja "ei mitään" ja kumpikin on "jotakin",emme voi tehdä valintaa niitten välillä.Emme siis tiedä mitä sielä on.
Ongelmaa voidaan lähestyä kysymällä "miksi emme tiedä" ja esittää sille vastakysymys "voimmeko tietää".
Tiedämme että maailmankaikkeus koostuu aineesta.Me ihmiset olemme sitä samaa ainetta.meidän itsetietoisuus,ajattelu ja luomiskykymme toimii siinä aineessa.Emme voi tiedostaa sellaista mikä ei ole ainetta.Jumalat ja muut henkiolennot on kuviteltava aineellisiksi,jotta voimme pitää niihin "yhteyttä".Siksi emme voi koskaan tietää mitä sielä on.
Jos tiede saa joskus sieltä havainnon,vaikkapa toisesta universumista taikka miljardista,emme tule koskaan tietämään mitä niitten takana on.
Loppujen lopuksi kysymys "missä me olemme" on aivan turha.Eihän sen pohtimisessa ole mitään järkeä.Paljon visaisempaa on pohdiskella esim. naisen mielen ailahtelua.Siinä on enemmän vaihtoehtoja kuin universumin yhdessä ainoassa.
Jos lähdemme hakemaan vastausta filosofian menetelmin esittämällä kysymykselle vaihtoehdon ja vaihtoehtoisella kysymyksellä sulkemaan toisen pois,voimme päätellä seuraavaa.
Tiedämme että maailmankaikkeus on olemassa ja että se on jonkun kokoinen.On olemassa raja jonka takaa ei ole saatavissa mitään havaintoa.On oletettavissa,että sielä on jotakin taikka ei mitään.Kumminkin "ei mitään" on jotakin.Kun vaihtoehtoina on "jotakin" ja "ei mitään" ja kumpikin on "jotakin",emme voi tehdä valintaa niitten välillä.Emme siis tiedä mitä sielä on.
Ongelmaa voidaan lähestyä kysymällä "miksi emme tiedä" ja esittää sille vastakysymys "voimmeko tietää".
Tiedämme että maailmankaikkeus koostuu aineesta.Me ihmiset olemme sitä samaa ainetta.meidän itsetietoisuus,ajattelu ja luomiskykymme toimii siinä aineessa.Emme voi tiedostaa sellaista mikä ei ole ainetta.Jumalat ja muut henkiolennot on kuviteltava aineellisiksi,jotta voimme pitää niihin "yhteyttä".Siksi emme voi koskaan tietää mitä sielä on.
Jos tiede saa joskus sieltä havainnon,vaikkapa toisesta universumista taikka miljardista,emme tule koskaan tietämään mitä niitten takana on.
Loppujen lopuksi kysymys "missä me olemme" on aivan turha.Eihän sen pohtimisessa ole mitään järkeä.Paljon visaisempaa on pohdiskella esim. naisen mielen ailahtelua.Siinä on enemmän vaihtoehtoja kuin universumin yhdessä ainoassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko tarpeen tietää sitä? Mihin tarvitset sitä tietoa?
Ei ollut tarkoitus loukata.Heitin sen vain esimerkiksi.En minä sitä tietoa tarvitse enkä mieti.Se vaan tulee joskus mieleen todellisessa elämässä.Viimeksi kun ostin työkengät,en voi ymmärtää miksi ne ovat kauniit.Joskus minä ja ehkä joku toinenkin mies toivoo voivansa olla monipuolisempi kuin universumin rakenne.