Uskontovertailua..

Sanoiko Jeesus näin? Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten tapa rangaista rikollisia. Hebrealainen muinaisusko itsessään ei ristiinnaulitsemista tunne. Jeesus ei myöskään ainakaan minun tietojeni mukaan käskenyt ketään ristille naulattavaksi, vai käskikö?

>>Kristinuskon mukaan äärimmäisen väkivaltainen murha sovittaa meidän kaikkien pahat teot.

Ei tämä ole kristinuskon mukaista. Ristiinnaulitsemisen uhri on tietysti vaikea ymmärtää. Voihan sen sanoa niinkin, että Jumala näytti esimerkin, miten Jumala toimii. Ristiinnaulitseminen oli hyvin vaikea asia, mutta Jeesus ei perääntynyt, eikä perunut puheitaan. Jos hän olisi sen tehnyt, hänen opetuksensa olisi pian unohdettu. Kaikki se, mitä hän teki, oli sellainen kokonaisuus, että siitä kasvoi uusi uskonto.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Jes. 11:1&rnd=1130169904397

1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
2 Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,
4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.
5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

>>Kristinuskon ytimessä on siis väkivalta.

Aikamoinen vale tämäkin on. Onhan se selvästi sanottu Raamatussa, mitä ytimessä on. Se ei ole väkivalta.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=1. Kor. 13:13&rnd=1130170124098

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Karvapää tuo oli paras;)