Mun pappa kertoi, että sillä oli aikoinaan hevonen. Ja se ajeli sillä talvella sontaa tunkiolta pellolle reellä
Lunta oli niin paljon, että pellot oli aivan sileitä lumesta. Ei ollut minkäänlaista merkkiä missä on oja. Niin hevonen ei koskaan astunut ojaan. Mistä se hevonen tiesi tai vaistosi että tossa kohtaa on oja, enpä astu siiihen.
Ja tämä ei siis ollut papan keroman mukaan mikään erikoinen hevonen, vaan kaikki hevoset käyttäytyy näin.
Lunta oli niin paljon, että pellot oli aivan sileitä lumesta. Ei ollut minkäänlaista merkkiä missä on oja. Niin hevonen ei koskaan astunut ojaan. Mistä se hevonen tiesi tai vaistosi että tossa kohtaa on oja, enpä astu siiihen.
Ja tämä ei siis ollut papan keroman mukaan mikään erikoinen hevonen, vaan kaikki hevoset käyttäytyy näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori vaan
Vastaava juttu oli viime talvena retkiluistelijoiden ihmettelyn kohteena. Jäällä ohuessa lumessa oli ketun jäljet, joita luistelijat seurasivat. Jää oli tasaisen valkoista, ei tummuuseroja tms. Yhtäkkiä kettu oli pysähtynyt ja vaihtanut suuntaa. Vetäjä kokeili kepillään ja jää oli siinä yllättäen ohentunut parisenttiseksi. Mistä kettu sen haistoi?
Joskus 60- luvulla maalla ajettiin talvella järven takaa niityltä heiniä hevosella ja sillä oli tapana kaarta oikealta sellainen parinsadan metrin ylimääräinen lenkki, vaikka mitään estettä suoraan menollekkaan ei olisi ollut.
Tuon se teki kaikkina talvina säännöllisesti.
Samalle talvelle vaikka on ajettu jälki lumeen ja vaikka talvi tasoittaisikin jäljet ihmiselle näkymättömiksi, niin hevonen tuntee jälkensä jaloissaan ja kulkee samasta kohden uudelleen.
Puhutaan hevosen muistista. Ehkä tuo on sitä, että hevonen muistaa kesällä näkemänsä ojat, eikä ¨mene niihin talvellakaan.
Tai sitten hepalla on hyvä näkö jolla näkee pienenpienet muutokset maastonpinnassa. Sellaiset mitä paappa ei kavereineen erottanut. Isot silmät, isommat kuin.. jopa Vilkkumaan Maijalla!
sellaista varovaisuutta jota ihmisellä ei (enää) ole.
Esimerkiksi jalan murtuminen on luonnonvaraiselle eläimelle lähes varma kiduttavan kuoleman paikka.
Ihmiselle se ei ole.
Siksi varmaan esim. hevonen pelkää, ja ihan syystä, ojia paljon enemmän kuin ihminen ja vaistoaa ja kiertää ne herkemmin.