edellisen avauksen innoittamana?
Miksi ihminen ei ole tyytyväinen olotilaansa?
ressu blueLada
171517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Alunperin ihmisen (kuten kaiken elollisen) elämä oli pelkkää taistelua kuolemaa vastaan. Ennen suurin osa ajasta meni ravinnon hankkimiseen. Nykyään jää aikaa joten se on täytettävä jollain askareella. Kun vanhaan askareeseen kyllästyy pitää saada jotain uutta jne..
Taitaa olla suurin syy tyytymättömyyten se, että tämä ylimääräinen aika käytetään jonkin epäterveellisen asian liian tiiviiseen harrastamiseen. (viittaan tässä siis televisioon, lehtiin, tietokoneeseen, kirjoihin jne.)
Mielestäsi tuo aika pitäisi käyttää sitten mihin? Liikuntaan? Sosiaalisiin suhteisiin?
Mutta jos saa riittävän määrän jo edellä mainittuja niin miten mainitsemasi ajankulutuskohteet lisäävät tyytymättömyyttä?
Minusta yksi suurimpia haittoja ihmisten onnellisuuteen on nykyään se, että pakenemme liikaa tätä maailmaa johonkin kuvitteelliseen, kuten siis kirjat, tv jne. Syntyy helposti riippuvuussuhteita näihin asioihin. Myös se oikea maailma ei välttämättä enää tunnu yhtä innostavalta. Tämä väite perustuu täysin omiin tuntemuksiini, joten sitä on aika vaikea mennä todistamaan. Minusta ilman näitä asioita olisi kuitenkin ihmisen elämä onnellisempaa. Jos liikkuu paljon ja sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, niin tuskin kohtuudella "tästä maailmasta poistumisella" on mitään vaikutusta elämään. Se vain on joskus hankalaa huomata, missä se kohtuus menee.
Aiheeseen liittyen; väitänkin että jokainen ihminen on todellisuudessa yhtä tyytyväinen elämäänsä.
Kaikkeen tottuu ja kaikkeen turtuu.
Tottuminen tasoittaa "onnellisuuseroja", muttei se niitä poista.
En menisi väittämään esimerkiksi varakkaampia onnellisemmaksi (et sinäkään väittänyt).
Ehkä lähtökohdaksi täytyy ottaa kumminkin se, että peruselinkeinot on turvattu. Olisi vaikea laskea onnelisuuseroja jos toinen kuolee paljon aikaisemmin..
Voisiko geeniperimän mukainen luontainen eläminen taata parhaan mahdollisen elämän (onnellisuuden)?
Jos näin on niin ei muuta kuin metsään mars.
Otetaan tästä esimerkiksi vaikka itsemurhat. Useimmiten itsensä murhaajilla on kuitenkin nämä perusasiat kunnossa, eli ruoka, juoma, asunto. Kuitenkin he kokevat olevansa niin onnettomia, että tappavat itsensä, eivät enää kestä. Tavallinen ihminen ei voisi edes kuvitella tappavansa itseään. On siis minusta hieman outoa ajatella, että kaikki ihmiset olisivat yhtä onnellisia.
Jos nuo itsemurhan partaalle ajautuneet ovat kokeneet elämässään "liian" onnellisia jaksoja ja eivät sitten kestä enään heikompina aikoina?
Ehkä liian hyvä ei ole hyväksi ihmisille?
ajaudu itsareihin, joskin se voi olla eräs motiivi. Puhutaanhan esimerkiksi itsemurhavietistä tai taipumuksesta itsetuhoisuuteen. Tällöin kyse ei ole välttämättä edes psyykkisestä sairaudesta. Olkoon ihminen sitten miten onnellinen tahansa, niin sekin saattaa ajan mittaan kyllästyttää, jolloin etsitään muita vaihtoehtoja ja itsensä lopettaminen voi olla yksi sellainen. Itsari voi siis olla myös aivan rationaalinen toimenpide.
Oma lukunsa on aatteensa tai vakaumuksensa puolesta itsensä lopettaneet tai pitäisikö sanoa uhranneet, joita varsinkin nykyisin tuntuu olevan pilvin pimein. Viittaan tällä esimerkiksi itsemurhaterroristeihin. Olkoon syy mikä tahansa, niin itsemurha kertoo erilaisesta suhtautumisesta kuolemaan, samoinkuin elämään yleensä.
Ihminenhän on tyytyväinen olotilaansa. Paitsi jos on nälkä tai vilu tai kivi kengässä.
puhua siitä, että ongelma on mielessä itsessään. Tarkoittaako kysyjä, että hän ei ole siihen tyytyväinen mihin luuli olevansa tyytyväinen? Ehkä se loputon viellä paremmanelämännälkä pilaa onnen.
Eipä ole jokainen suomalainenkaan tyytyväinen, vaikka lähes kaikilla meistä on ruokaa, lämpöä ja kivettömät kengät. :)
Mieli voi keppostella myös. :)
Koska hän ei ole oivaltanut, tyytyväisyys (kuten onnellisuuskin) on olotila.
Kyllä ihminen on tyytyväinen olotilaansa toisinaan varmaan.
Kysymyksen pitäisi varmaan kuulua "miksi ihminen ei ole tyytyväinen olotilaansa aina", mutta sehän nyt on itsestään selvää ettei voi olla "onnellinen" jatkuvasti.
Siksi että useimmat ihmiset asettavat tavoitetasonsa nykytasonsa yläpuolelle. Onnellisuutta ei ole niin kauan kuin näiden välillä on eroa.
Sekä nykytasoa että tavoitetasoa voi muuttaa, mutta onnettomuudekseen ihmiset eivät älyä muuttaa viimeksimainittua. Kokemus nimittäin osoittaa että tavoitetaso nousee samaan tahtiin kuin nykytaso.