Fysiikassa on olemassa laskentakaava, jolla voidaan laskea jokaiselle kappaleelle sellainen nopeus, jolla kyseinen kappale pääsee pois Universumin vaikutuspisteestä äärettömyyteen ja tilaan, jossa sen nopeus asettuu nollaan. Tätä kaavaa tehtäessä on päätelty seuraavaa (ä = ääretön):
1/0 = ä
1/ä = 0
Loogisesti tästä voidaan tehdä seuraava päätelmä:
1/(ä-1) > 0
ja
1/(ä-1) < 0
Matemaattisesti olisi kuienkin mieletöntä ajatella sellaista lukua, joka on ääretöntäkin suurempi, eikö vaan? Tästä syystä tuon aiemmin mainitun pakonopeuden kaavan pitäisi estää sellainen mahdollisuus, että kappale voidaan ampua pois Unversumista valon nopeutta pienemmällä nopeudella, koska silloin sitä suuremmalla lähtönopeudella nopeus kääntyy äärettömyydessä negatiiviseksi ja, joka käsitykseni mukaan johtaa tilanteeseen, että eteenpäin ammuttu kappale pamahtaa takaraivoomme. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kappale olisi ylittänyt Universumin laajenemisnopeuden ja siirtyisi geometriapallon negatiiviselle puolle, jolloin eteenpäin ammuttu kappale palaisi Unversumiin vastakkaiselta puolelta.
Eli, tuosta ongelmasta päästään eroon vain niin, että Universumin laajenemisnopeudeksi hyväksytään rajanopeus c, jolloin myös äärettömyyden ylityksen ongelma poistuu.
Onko älykköraati samaa mieltä tähän saakka?
Lopuksi olemme siis valmiit toteamaan, että mikäli Universumin laajenemisnopeus on c, niin silloin valonnopeus on seurausta Universumin laajenemisesta, koska kaikkien kappaleiden voidaan tuolloin olettaa kutistuvan suhteessa Universumiin nopeudella c, jolloin valo itseasiassa on paikoillaan suhteessa Universumiin ja aika-avaruuden nopean (c) käyristymisen takia me vain koemme valon liikkuvan.
Mietteitä?
-Jonttu-
1/0 = ä
1/ä = 0
Loogisesti tästä voidaan tehdä seuraava päätelmä:
1/(ä-1) > 0
ja
1/(ä-1) < 0
Matemaattisesti olisi kuienkin mieletöntä ajatella sellaista lukua, joka on ääretöntäkin suurempi, eikö vaan? Tästä syystä tuon aiemmin mainitun pakonopeuden kaavan pitäisi estää sellainen mahdollisuus, että kappale voidaan ampua pois Unversumista valon nopeutta pienemmällä nopeudella, koska silloin sitä suuremmalla lähtönopeudella nopeus kääntyy äärettömyydessä negatiiviseksi ja, joka käsitykseni mukaan johtaa tilanteeseen, että eteenpäin ammuttu kappale pamahtaa takaraivoomme. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kappale olisi ylittänyt Universumin laajenemisnopeuden ja siirtyisi geometriapallon negatiiviselle puolle, jolloin eteenpäin ammuttu kappale palaisi Unversumiin vastakkaiselta puolelta.
Eli, tuosta ongelmasta päästään eroon vain niin, että Universumin laajenemisnopeudeksi hyväksytään rajanopeus c, jolloin myös äärettömyyden ylityksen ongelma poistuu.
Onko älykköraati samaa mieltä tähän saakka?
Lopuksi olemme siis valmiit toteamaan, että mikäli Universumin laajenemisnopeus on c, niin silloin valonnopeus on seurausta Universumin laajenemisesta, koska kaikkien kappaleiden voidaan tuolloin olettaa kutistuvan suhteessa Universumiin nopeudella c, jolloin valo itseasiassa on paikoillaan suhteessa Universumiin ja aika-avaruuden nopean (c) käyristymisen takia me vain koemme valon liikkuvan.
Mietteitä?
-Jonttu-
Vastaukset 12
Vanhimmat
"1/(ä-1) > 0
ja
1/(ä-1) < 0"
eli toi toinen on tietty:
1/(ä 1) < 0
-Jonttu-
En tiennytkään, että nollalla jakaminen on määritelty. T_T
Pakonopeuden kaava lähtee juuri siitä olettamuksesta, että 1/0 on ääretön, jolloin 1/ääretön on = 0. Tällöin ongelmia tulee heti, kun kappale voidaan ampua äärettömyyteen vievää nopeutta kovemmin, koska silloin joudumme kohtaamaan tilanteen 1/(ä 1) < 0.
-Jonttu-
yhden, tai mitä tahansa, eikös se pysy äärettömänä? Samoin kuin nollaan voi lisätä toisen nollan tai vähentää sen, ja se pysyy nollana.
Tämä on hiukan aiheen vierestä, mutta mietin tässä maailmankaikkeutta (heh) ja tuli mieleeni jonkinlainen kuva siitä. Me elämme kolmiulotteisessa maailmassa. Jotkut sanovat aikaa neljänneksi ulottuvuudeksi. Jos eläisimme kaksiulotteisessa maailmassa, 'kuvioina paperilla', ja paperia siirrettäisiin kolmatta ulottuvuutta pitkin, emme tajuaisi, mitä tapahtuu. Pystyisimme ymmärtämään vain oman lattean maailmankuvamme. Ehkä me samalla tavalla, koko universumi, liikumme aikaa pitkin, ikäänkuin paperia siirrettäisiin ilman halki. Kaikki, mikä on olemassa, on olemassa koko ajan, mutta meistä näyttää kuin olisi olemassa menneisyys ja tulevaisuus ja tämä hetki. Ulkopuoliselle tarkkailijalle kaikki olisi ilmeistä.
Siis ehkä emme voi lähettää kolmiulotteisesta maailmasta mitään sen maailman ulkopuolelle, sen enempää kuin paperin pinnalla kuvioina elävät oliot voisivat lähettää kuvioitaan kolmiulotteiseen maailmaan, miten hurjalla vauhdilla sitä yrittäisivätkään?
Eihän planeetan gravitaatiokentästä irtipääsemiseen tarvita ääretöntä nopeutta. Siis miksi tarvittaisiin universuminkaan tapauksessa? Vai olenko jotenkin pihalla?
On hieman eri asia ampua kappale pois esim. maan gravitaation vaikutuspiiristä, koska silloin kappale voi matkata ikuisuuden Universumissa, koska uutta avaruutta syntyy matkanopeutta kovempaa tahtia.
Mikäli taas kappale ammutaan pois koko Universumista, silloin eteen tulee geometrinen ongelma, koska kappaleen pitäisi synnyttää uutta avaruutta ympärilleen. Tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, jos tyhjiö ei pitäisi sisällään ominaisuuksia, mutta näinhän ei ole. Muussa tapauksessa kappaleen pitää palata takaisin alkuperäiseen pisteeseen vastakkaisesta suunnasta koska 1/(ä 1) < 0 , eli mahdoton tilanne!
Ainoa hyvä ratkaisu tähän ongelmaan on hyväksyä Universumin laajeneminen rajanopeudella c, koska silloin kappaleelle ei voida koskaan antaa laanemista kovempaa nopeutta. Samalla se selittää miksi valo liikkuu nopeudella c (valo ei liiku vaan me kutistumme nopeudella c suhteessa Universumiin). Kyse on eräänlaisesta suhteellisuusteorian laajennetusta tulkinnasta.
-Jonttu-
-Jonttu-
Se edellisen kaverin kommentti oli varmaan kuule sarkasmia. Siis todellakaan matemaattisesti nollalla ei voi jakaa. Opiskeleppa vähän matikkaa ennen kun alat käyttää tollasia yhtälöitä, ei niissä muutenkaan paljon tolkkua ollut.
Onko olemassa kaava, jonka mukaan paperille heijastuva varjo pääsee pois kaksiulotteisuudestaan ja astuu kolmiulotteiseen maailmaan?
Täytyykö maalaisjärki heittää pois jos opiskelee älykkäitä asioita? Onko sen nopeaan poistumiseen kaavaa?
Mietinpähän vain...
...jos et kerran tiedä miten pakonopeuden kaava on johdettu. Tämän kaavan peruslähtökohta on nimittäin ollut juuri se ajatus, että 1/0 = ääretön, jolloin ääretön on voitu korvata yhtälöön lausella "(1/0)" ennen määrätyn integraalin johtamista valmiiseen pakonopeuden kaavan muotoon. Valmis kaava antaa siis vastauksen kysymykseen, että "millä nopeudella kappale pitää ampua, jotta se se päätyy äärettömän kauas ja jossa sen nopeus on nolla"?
Mikäli siis ajattelemme Universumin rajalliseksi ja tiedämme sem massan, voimme laskea millä nopeudella kappale pitää ampua, jotta se pääsee pois Universumista. Oma ajatukseni on se, että tämä nopeus on sama kuin rajanopeus c (c=valonnopeus), koska muutoin laskettua pakonopeutta kovemmin ammuttu kappale ylittää äärettömyyden väistämättä ja nopeus kääntyy negatiiviseksi (kappale lähestyy meitä vastakkaiselta puolelta). Ja koska tämänlainen tilanne ei voi tulla kyseeseen, Universumin pakonopeuden pitää olla c, jotta mikään kappale ei voi paeta siitä ja ongelmia ei ole.
-Jonttu-
Minä vastustan sekä sisäistä että ulkoista maailmaa, enkä siksi alennu vastaamaan kysymykseesi lainkaan. Jos pyydät järkeviä perusteita, syytän sinua sekä sanojeni vääristelystä että saksalaishenkisestä metafysiikasta.
Teoriassa on reikiä, koska ääretön ei ole luku. Et voi lisätä, etkä vähentää äärettömästä mitään. Ääretön on puhtaasti käsite. Mikään ei oikeasti voi olla ääretöntä. Jos äärettömästä voisi vähentää, niin ääretön-1 olisi alle ääretön ja ääretön 1 olisi mahdottomuus. Näin ei ole, koska ääretön ei siis ole mikään luku.
Nollalla voi kertoakin potensissa niin miksei jakaakin? Erittäin järkevä lasku.