Laitetaan avaruusaluksen perään joukko plutoniumlevypareja tietyllä tavalla. Etupuolella eli piilossa on ydinpommityyliset neutroniheijastimet ja taaksepäin plutonium on paljaana. Laitetaan plutoniumlevyt niin lähekkäin, että niiden lämpötila ketjureaktion vuoksi kohoaa lähelle sulamispistettä. Nyt taakse kohdistuu voimakas säteily ja eteenpäin menevä säteily joko imeytyy säteilysuojaan tai neutronien osalta osittain heijastuu neutroniheijastimesta.
Neutroniheijastimet eivät välttämättä ole erityisen korkeaa lämpötilaa kestävää ainetta, joten jäähdytyksen pitää toimia. Ydinpommeissa se on muistaakseni litiumia ja siinä ei sulaminen haittaa kun kaikki tapahtuu niin äkkiä.
Eli nämä plutoniumlevyt sinkoavat etenkin neutroneita lähes valon nopeudella suunnilleen taaksepäin. Työntövoima on mitätön, mutta vuosien aikana nopeudenmuutosta kertyy. Kuinka usein ydinvoimalasta vaihdetaan sauvat? 5 vuoden välein? Sitten kai 5 vuoden välein pitää lykätä käytetyt levyt avaruuteen ja vaihtaa uudet tilalle. Vaihtoplutoniumin osuus avaruusaluksen alkumassasta ei välttämättä olisi suuri.
Tämä sopii siis tähtienvälisiin matkoihin, jos edes siihen. Alkukiihdytys kestäisi ehkä 50 vuotta, sitten odotusta ties kuinka kauan(jota en osaa laskea) ja sitten 50 vuoden jarrutus. Välimatkaltakin voisi saada mielenkiintoista dataa tähtienvälisestä avaruudesta ja kaukaisten tähtien parallakseista.
Jos ET:iden lähettämä tällainen alus olisi juuri nyt jarruttamassa, niin miten helposti se näkyisi nykyisin tai aiemmin avaruudessa olevilla/olleilla gammakaukoputkilla?
ps.
En ole läheskään varma idean toimivuudesta.
Planeettainvälisissä lennoissa fissiolla on ajateltu kuumentaa jotain ajoainetta kuten nestevetyä raketin suuttimesta sinkoamista varten.
Neutroniheijastimet eivät välttämättä ole erityisen korkeaa lämpötilaa kestävää ainetta, joten jäähdytyksen pitää toimia. Ydinpommeissa se on muistaakseni litiumia ja siinä ei sulaminen haittaa kun kaikki tapahtuu niin äkkiä.
Eli nämä plutoniumlevyt sinkoavat etenkin neutroneita lähes valon nopeudella suunnilleen taaksepäin. Työntövoima on mitätön, mutta vuosien aikana nopeudenmuutosta kertyy. Kuinka usein ydinvoimalasta vaihdetaan sauvat? 5 vuoden välein? Sitten kai 5 vuoden välein pitää lykätä käytetyt levyt avaruuteen ja vaihtaa uudet tilalle. Vaihtoplutoniumin osuus avaruusaluksen alkumassasta ei välttämättä olisi suuri.
Tämä sopii siis tähtienvälisiin matkoihin, jos edes siihen. Alkukiihdytys kestäisi ehkä 50 vuotta, sitten odotusta ties kuinka kauan(jota en osaa laskea) ja sitten 50 vuoden jarrutus. Välimatkaltakin voisi saada mielenkiintoista dataa tähtienvälisestä avaruudesta ja kaukaisten tähtien parallakseista.
Jos ET:iden lähettämä tällainen alus olisi juuri nyt jarruttamassa, niin miten helposti se näkyisi nykyisin tai aiemmin avaruudessa olevilla/olleilla gammakaukoputkilla?
ps.
En ole läheskään varma idean toimivuudesta.
Planeettainvälisissä lennoissa fissiolla on ajateltu kuumentaa jotain ajoainetta kuten nestevetyä raketin suuttimesta sinkoamista varten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin, jos pelkkä säteilypaine hyödynnettäisiin, olisi se aika huonolla hyöysuhteella toimiva kapistus. Ja tavaran avaruuteen rahtaaminen on tunnetusti kallista.
Sitten toisekseen. Jokunen vuosikymmen sitten ihan tosissaan suunniteltiin alusta, joka ei käyttäisi hallittua ja pitkäkestoista fissiota, vaan ihan oikeaa ydinpommia. Suunnitelmat ovat varmasti yhä olemassa ja paperilla toimivia. Ei tarvitsisi tuhlata aikaa hitaaseen kiihdyttelyyn, kun pienien ydinpommien sarja antaisi mukavat rekyylit.
Minusta Dysonin Orion projekti ei ole nykysilmin kovin elegantti. Pulssimaisesti räjähtelevät ydinpommit tuntuvat varmaan "kivalta" matkustamossa. Ihan hyvä, ettei Apollo-ohjelma perustunut siihen, kuten oli tarkoitettu.. Vaikka olisihan se ollut näyttävää..
Hidas, mutta pitkä kiihdytys jonkinlaisella ionimoottorilla on järkevin pitkille matkoille. Tehokkasti tutkimalla löydetään varmaan monenlaisia tapoja kehittää ja kiihdyttää ioneja valon nopeutta lähenteleviin nopeuksiin. "Fokus-fuusio" kuullostaa hyvältä, vaikka sekin käyttää pulssimaista periaatetta, 1kHz pulssitaajuus:
http://www.focusfusion.org/
Juku "fyysikko" voisi kommentoida sen toimintaselostetta. Minä en näe siinä mitään triviaalia mahdottomuutta.
mutta lyhyt vilkaisu kertoi niiden puhuvan vety-boori fuusiosta. Oli sen aikaansaamiseksi kerrottu mikä keino hyvänsä, aika kaukaa on haettu. Kyllä se deuterium-tritium fuusio on se tämän hetken ainoa järkevä tutkimuskohde. Ja senkin aikaansaaminen hallittuna reaktiona on valtavien vaikeuksien takana.
Tai siis kyllähän vetypommissa saadaan fusio aikaan. (Koereaktoreissakin hetkellisesti huonolla hyötysuhteella)
Eli jonkin asteisia pulssittaisia fuusioita voisi noillekion toki saada aikaan. mutta se vaatisi vain sen hiukkaskiihdyttimen, tai tavallisen ydinpommin, tai jotain vastaavaa tuekseen. Eli enpä lähtisi avauusalusta ihan heti fuusiovoiman varaan rakentamaan.
Ja totta kait tuo puhdas fissiopommiavaruusaluskin on ionimoottoreiden sun muiden rinnalla vähän vanhentunut idea pitkän matkan avaruusseikkailuhin. Kunhan vain mainitsin alkuperäiselle kirjoittajalle, että rankempiakin suunnitelmia on ollut.