Tehkää seuraava luonnontieteellinen koe: "Mene paikkaan, josta näet useita eri valonlähteitä. Esim. kaupungin valot, katuvalot yms. Laita silmäsi melkein umpeen. Näet pistemäisen valonlähteen muuntautumisen pitkäksi pystysuuntaiseksi juovaksi. Tai jos valonlähteitä on useita, niin usean muuntumisen juoviksi. Seuraavaksi liikuttele hieman päätäsi, kierto, sivuttais-siirtymä, up-side-down :). Huomaat kuinka viirut seuraavat pääsi kallistelua."
Kommentteja, testituloksia, selityksiä?
Tomesa
Kommentteja, testituloksia, selityksiä?
Tomesa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erityisen hyvin viirut huomaa yöllä katuvaloja katsellessa. Pää suorassa viirut ovat aina pystysuoraan, mistähän johtunee?
Kyynelneste luomien ja silmän rajapinnalla taittaa valoa juuri pystysuuntaan jos pää on pystyssä, huomaa selvasti jos silmat vuotaa esim: roskan tai tuulen takia, itku
Kyseessä on diffraktio. Valoa siroa ripsistä ja luomien reunoista. Saman ilmiön näkee usein myös kameralla kuvattaessa; valo diffraktoituu objektiivin reunasta ja valoihin kasvaa esimerkiksi kuusi sakaraa. Samoin esimerkiksi auton tuulilasissa olevat naarmut sirottavat valoa ja huonon tuulilasin läpi katsottaessa vastaantulevan valot näyttävät siltä kuin niistä valoista lähtisi sakaroita.
Tiedän kyllä mistä ilmiöstä on kyse. Mielenkiintoista kuitenkin muistaa, että saman ilmiön huomasin jo lapsena, ehkä 10-v. Silloinhan diffraktiosta en ollut kuullutkaan.
Näkyvän valon aallonpituus taisi muistaakseni olla luokkaa ~450 - 800 nm. Mielenkiintoista huomata kuinka ihminen pystyy aistimaan näinkin pienen mittakaavan asian.
Onkohan ilmiölle mitään sovellutusta? :) ...sitä parasta/toteuttamiskelpoista ei välttämättä kannata kertoa... :) Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne.
Tomesa
Ihminen kyllä havaitsee näkyvää valoa, mutta diffraktion havaitsemiseen tuolla mittakaavalla ei ole suoranaista vaikutusta. Diffraktiota ilmenee aina, kun kyseesä on aaltoliike. Esimerkiksi veden aallotkin diffraktoituvat. Diffraktio ei edes vaadi pieniä kohteita, kuten tässä tapauksessa diffraktion aiheuttaa varsin makroskooppiset rakenteet. Toki se vaati esimerkiksi nopean vaihtelun, esimerkiksi reunan.
Suoranaisesti en keksi tuolle valon diffraktiolle silmäripsissä mitään hyötykäyttöä, mutta samalla ilmiölle, eli valon diffraktiolle kyllä löytyy sovelluksia pilvin pimein.
Itse ajattelin sovellutusta johdettuna suoraan tästä kyvystä. Voisiko ihminen käyttää tällaista jonkin tehtävän määrittämiseksi?
Josko olisi mahdollista erottaa eri aallonpituuksia. Näkyisikö eri aallonpituuksilla toimivien sähkömagneettisten säteilylähteiden erot? Esim. toinen muuntuu viiruksi ennen toista. Joten se olisi täten pidempi aaltoista.
Miksi kuitenkaan suorittaa tällaisia kokeita kun on olemassa tarkat mittalaitteet eri aallonpituuksien määrittämiseen.
Tulipahan ainakin empiirisesti todistettua, että valo on aaltoliikettä, vai tulikohan?
Samanlainen valonlähteen muuntuminen viiruksi on havaittavissa seuraavassa; Digikameraan laitetaan "pitkä" valotusaika ~ 30 s riittää. Aseta kamera kuvaamaan tähtitaivasta. --> Pistemäinen tähti muuntuu taas viiruksi. Tämä tietenkin johtuu aivan eri ilmiöstä.
Jos joku kävi kokeilemassa testin, niin onnittelen todistit maapallon pyörivän. (Tai maailmankaikkeuden tähdet pyörivät maapallon ympärillä, ei mitenkään mahdotonta. :) )
Tomesa
Täsmälleen saman ilmiön saat kyllä näkyviin myös kuvaamalla tähtiä tai mitä tahaansa pientä, kirkasta valonlähdettä: laita objektiivin eteen vaikka neliön muotoinen pieni apertuuri sitten melkein mitä vaan, joka tekee diffraktion. Neliön muotoisella saa tähtiin neljä sakaraa.