living in uncertainty

ainako frustraatioiden vall...

Omien älyllisten resurssien, ja lahjakkuuden noin yleisemminkin, tiedostaminen on oman identiteetin löytymisen ja muotoutumisen kannalta tärkeää. Am I special?, lienee jokainen pohtinut jossain kohtaa polkuansa. Ainakin ennen kuin on luovuttanut Babylonin vallalle ja luopunut individualistisista tarpeistaan saavuttaakseen vallitsevan kulttuurin arvostamia symboleja "suoriutumisesta ja menestyksestä".

Itseäni ovat matkalla minuuteen vaivanneet erityisesti oman henkisen suorituskyvyn ympärille liittyvä problematiikka: kuinka älykäs loppujen lopuksi olen? Onko kokemuksellisiin viitteisiin luottamista vai onko ainoa keino sen absoluuttiseen selvittämiseen osallistua Mensan testiin? Olisiko testin lopputuloksella minulle riittävän vähän merkitystä, jotta yltäisin optimaaliseen suoritukseen tarkoituksenmukaisen tyyneyden vallitessa? Vai synnyttäisikö unelmien esiripun noustessa heikon itsetunnon ja suorituspaineiden luoma kombinaatio vain akuutin invaliditeetin intelligenssin alueelle?

Olen aina omannut voimakkaan intuitiivisen päättelyn kyvykkyyden. Ts. koen, että pystyn siirtämään uuden tiedon hyvinkin nopeasti "hiljaiseksi tiedoksi", osaksi jo olemassa olevaa funktionaalisen tiedon pääomaani. Laajan knoppitietouden sijaan päädyn aina, miltei automaattisesti, merkitysten ja syy-seuraus-suhteiden pariin, kyseenalaistamaan asioita piirteiden perimmäisintä olemusta ja siinä sivussa auktoriteettejakin.

Onko hän loogis-matemaattisesti älykäs, joka on avoimin mielin opetellut vaikkapa matematiikan keskeisimmät kaavat ja pystyy hyödyntämään niitä sujuvasti työssään tai tutkimuksessaan? Pystyykö hän myös luoviin ratkaisuihin tuolla sektorilla vai onko hän oppinut/tullut opetetuksi tunnistamaan soveliaimman menetelmän kullekin onegelmalle?

Olen varmasti jäänyt kiinni jo useammastakin naiviuden ja subjektiivisuuden ilmentymästä enkä myöskään väitä että pyörän uudelleen keksiminen tai sen tavoittelu olisi superlatiivinen osoitus lahjakkuudesta. Pikemminkin siinä on kyse mainitsemastani auktoriteetin pelosta/inhosta/kyseenalaistamisesta, joka voi keikkua jo normaliuden ja patologisten piirteiden veteen piirretyllä rajaviivalla. Inhoan vain ulkoa opettelua ja valmiiksi eteen kannettuja ratkaisumalleja ylitse kaiken. Tekeekö se vastaavasti minusta rajallisesti lahjakkaan?

Tehdessäni esimerkiksi matemaattisia osioita nykyisten opinahjojeni päääsykokeissa, en omannut juuri minkäänlaisia ennalta opittuja teoreettisia valmiuksia annettujen tehtävien ratkaisuun, mutta päättelemällä ja vastausvaihtoehtoja tarkastelemalla ratkaisin kummallakin kerralla suurimman osan näistä (opiskelen yliopistossa kahta pääainetta).
Myöskään pakolla eteen kannetuissa palikkatesteissä minulla ei ole ollut vaikeuksia. Tilanne kun silloin sama kaikille. Esimerkiksi armeijan monituntisissa 2-testeissä (eli ei se jossa kysytään kukkien kastelusta ja äiti-suhteesta, vaan päättelytesti) sain käsittääkseni parhaan tuloksen reilusta 200 samalla kertaa testatusta.

Todellisena alisuoriutujana minulla vain kesti akateemisiin haasteisiin tarttuminen melkein kymmenen vuotta läpikävellyn lukion jälkeen.
Päästyäni viimein "sivistyksen kehtoon" kärsin edelleen samoista asioista: provosoidun luennoitsijoiden epäjohdonmukaisuudesta, ärsyynnyn itseäni nuorempien kanssaopiskelijoiden kapeakatseisista yleistyksistä ja kerään itselleni vatsahaavan aineksia keskittymällä tenteissä vaadittavien nippelitietojen sijaan pohtimaan identiteettini ongelmallisuutta täällä verkossa, suojassa tunnistamiselta.

Vatsahaavaa? Olen ehkä heikkoitsetuntoinen, sekä epäonnistumista että onnistumisen tuomaa minäkuvan muutosta pelkäävä ajelehtia, mutta en kuitenkaan kunnianhimoton.

Haluan jättää käteni jäljen tähän aikaan.

19

1896

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • satunnainen lukija

      ...ja tartun heti kirjoitusvirheeseen: ajelehtija substantiivina kirjoitetaan j:llä.

      Jatkakaa.

      Ja ei, täällä ei ole älyllistä elämää, valitettavasti ;)

      Hmm.. voisin kyllä kysyä, millainen oli menestyksesi yo-kirjoituksissa. Ainakin ilmeisen helppoa oli lukio-opiskelu, jos se oli "läpikävelyä".

      • satunnainen lukija

        Niin ja onko sivistyssanojen ja anglismien ylitsepursuava käyttö sinulle varmistuskeino - jos nyt joku ei jostain syystä muuten häikäistyisi sokaisevasta älyllisestä superioriteetistasi (oho, näköjään tarttuvaa)?

        Miten pärjäät tosielämässä? Olitko tuon kymmenen vuotta yhteiskunnan elätti, pummi?


      • Erkko
        satunnainen lukija kirjoitti:

        Niin ja onko sivistyssanojen ja anglismien ylitsepursuava käyttö sinulle varmistuskeino - jos nyt joku ei jostain syystä muuten häikäistyisi sokaisevasta älyllisestä superioriteetistasi (oho, näköjään tarttuvaa)?

        Miten pärjäät tosielämässä? Olitko tuon kymmenen vuotta yhteiskunnan elätti, pummi?

        Tällä palstalla älykkyys on samaa kuin sivistyssanojen käyttö. Sehän ei tietenkään ole mitenkään älykkyyteen tai sivistyneisyyteen viittaavaa, jos osataan selittää asiat siten, että kaikki sen ymmärtäisi. Täytyy myöntää näin sivusta seuranneena, että osa hienoista sanoista menee ohi. Onneksi omaan jonninmoisen sisälukutaidon.


      • Nimetön

        ...ja tartun heti kirjoitusvirheeseen: ajelehtija substantiivina kirjoitetaan j:llä.

        -Heh. Pystyit siis samaistumaan tilanteeseeni ja löytämään sen oleellisimman: puuttuvan kirjaimen!
        Toisaalta, jos tuohon sisältyi metaforallista käden ojennusta...niin kiitos siitä.

        Nicely put: kirjoitin tosiaan pahasti kumuloituneen univelan vallassa olemassaolon ristiriitaisuudesta, enkä pyrkinyt, ainakaan tietoisella tasolla, tekemään foorumin käyttäjiin minkäänlaista vaikutusta.

        Hmm.. voisin kyllä kysyä, millainen oli menestyksesi yo-kirjoituksissa. Ainakin ilmeisen helppoa oli lukio-opiskelu, jos se oli "läpikävelyä".

        -M:ää ja E:tä eli sen mitä pystyy mielestäni saavuttamaan tekemättä yhtään mitään. Ai niin! Ja äidinkielestä kirjoitin C:n. Kuten sanoin, eräs osa patologiaani on nimenomaan tämä dilemma kunnianhimon ja vastuun pakoilu omia tavoitteita koskien. Se kulminoitui tuolloin täydellisenä kipsinä ja hermoiluna äidinkieln kokeissa. Tosin kirjallinen itseilmaisu tuotti minulle noihin aikoihin muutenkin selkeitä ongelmia verrattuna vaikkapa nykyhetkeen. Ennen kirjoituksia katsoin kaksi viikkoa putkeen b-luokan toimintapätkiä kaikki yöt ja päivät lähinnä nukuin. Pilliin viheltäminen eli tuttavallisemmin leukakiikkuun hyppääminen kävi myös noina aikoina mielessä. Primäärinä syynä moisiin vietteihin ei tietenkään ollut opiskelupaineet, vaan yleinen henkinen pahoinvoiti ja traumaattisten varhaiskokemusten tuottama häiriintynyt minäkuva.

        Kaikilla meistä ei ole ollut sitä lahjaa, että on saanut nauttia normaaliuden puitteisiin kuuluvasta henkisestä tasapainosta koko elämänsä. Toisten, en todellakaan luule olevani ainoa, on täytynyt hankkia oikeutusta omiin tarpeisiin ja unelmiin pitkän ja mutkaisen polun kautta. Ihmisiltä helposti unohtuu, että oman lahjakkuuden esiintuonti ja älyllisen suorituskyvyn optimaalinen käyttö on täysin sidoksissa yksilön henkiseen tilaan, hänen mielenterveyteensä.

        Olenko siis silmäpussit roikkuen taivaltava itsesäälin perikuva tuolla kaupungin vilinässä?
        Kaikkea muuta. Osaan kyllä profiloida olemukseni ympäristön odotuksia vastaavaksi.


    • vähän

      Liika lukeminen on pehmittänyt pääsi...relaa vähän.

    • Yamma

      Mielenkiintoinen aloitus. Jouduin melkein nyrjäyttämään pääni yrittäessäni vastata sortumatta rönsyilyyn.

      Olet oikeassa siinä, että yhteiskunta patistaa tehokkuuteen. Kyseenlaistaminen ei tue tuota päämäärää. Jokainen etsii oman tapansa suhtautua, mutta omani perustuu muutamille perusperiaatteille.

      1.Selkeä ero tiedon, viisauden ja älykkyyden välille. Todistettu tieto kannattaa hyväksyä. Päätelmät kannattaa tehdä itse ja tuon eron oppiminen on viisautta ;)

      2.Ihmiset ovat idiootteja, kunnes toisin todistetaan. Jokaisen tapaamani ihmisen auktoriteetti on aluksi 0. Nousun voi ansaita ja auktoriteetin tasosta riippuu, kuinka helposti luotan ko. ihmisen päätelmiin ts. kuinka perusteellisesti kyseenalaistan ne. Tietynlaista sumeata logiikkaa.

      3.Oma pää ja ulkopuolinen maailma ovat eri asioita. Pään sisällä saan nautintoa elämän pikku yksityiskohtien pohtimisesta, mutta asian tuominen ulospäin vahingoittaisi elämääni, joten en sitä tee. Vertaan asiaa alkoholin käyttöön. Mukavaa ja käytännöllistä, jos sen osaa pitää kontrollissa. jos sen antaa ottaa vallan, niin se pilaa elämän.

      4.Egosentrisyys. Kohdan 2 pohjalta. Sinun ei tarvitse todistaa itseäsi maailmalle, vaan maailman sinulle. Elämä yhteiskunnassa on vain peliä, jossa voi pyrkiä suoriutumaan (kunnianhimo). Se ei ole kuitenkaan se, mikä määrittää sinut.

      Mainittakoon vielä, että en koskaan ennen ole kirjoittanut ylös noita periaatteita, eivätkä ne nytkään ole kovin huolellisesti muotoiltuja tai jäsenneltyjä. Eikä niitä muutenkaan kannata ottaa kovin vakavasti.

      Lisäksi aika monet asiat tuossa lähtevät omasta kivasta. Omaan 5-vuotiaan keskittymiskyvyn ja etsin siis kaikesta jotain viihdykettä. Äkkiseltään lisäksi väittäisin, että tässä on kyseessä kaksi hyvin erilaista luonnetta. Ehkä oma näkökantani sitten voi valottaa samaa ongelmaa toisesta näkökannasta... Tai ehkä sorrun vain egotripille kuvitellessani olevani kaiken yläpuolella. Mene tiedä.

      • Nimetön

        Minulla saattaisi ollakin opittavaa teeseistäsi, en kiellä ollenkaan. Tapasi suhtautua kertoo, että suhde itseesi on kadehdittavan leppoisalla tasolla. Olemme varmasti hyvin erilaisia luonteiltamme, mutta olisi typerää olla ammentamatta kun kaadetaan. Monesti asioiden todellisen tilan tiedostaa rationaalisella tasolla hyvinkin kirkkaasti, mutta vähemmän stabiili emotionaalinen puoli ei vain suostu sen kanssa vuoropuheluun.

        Toivottavasti sait itsekin edes pientä ovenrakonäkymää toisenlaiseen arkitodellisuuteen kolikkosi kääntöpuolelta!


    • Täällä ollaan

      Ei, en usko, että kirjoittaja on nippelitiedoilla tai hienostosanoilla leikkivä huijari. Kielioppivirheitä tekevät kaikki, ei älykkyys tuo täydellisyyttä. Ihminen pysyy aina subjektina ihmisyyteensä. Täydellisyyskin lienee rajallista, ihmisen täydellisyys siis yhtälailla. Kirjoittaja on perfektionisti, niin kuin minäkin. Löysin itseni monista kirjoittajan kuvailemista tilanteista. Itse päädyin, osittain mielenkiinnosta, ottamaan kyseisen Mensan testin. En siksi, että kuvittelin olevani fiksumpi kuin muut, ei, koska nippelitiedoissa on moni minua parempi. Epävarmuus lienee syy miksi päädyin 'tutkituttamaan itseni'. Monesti luulin olevani hullu - siis ihan oikeasti, vaikka nyt tiedän, että olen vain poikkeuksellisen erilainen muihin nähden. Sen tietäminen helpotti mutta älykkyydestäni en kerro kenellekään, vähättelen sitä. Se on luurankona kaapissani, enkä koskaan pääse siitä eroon, vaikka monesti haluaisinkin. Olen epävarma, itsetuntoni on monesti koetuksella. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään ettei se johdu siitä ettenkö pärjäisi. En osaa enää nauttia siitä, että menestyn lähes kaikessa mihin ryhdyn. Voitosta, kiitoksista, dimplomeista en saa enää mitään tyydytystä. Niistä tulee itsestäänselvyyksiä. Olen saanut lähes kaiken, mitä olen halunnutkin. Kuitenkin koen, etten olisi ansainnut läheskään kaikkea vaan jollain tavoin onnistunut huijaamaan saavutukset itselleni.

      Tahdon kuitenkin sanoa teille kaikille, jotka tähän asti ovat lukeneet, etten soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa, mihin minä päivittäin joudun. En tiedä onko älykkyys kärsimystä, mutta se, mitä se minulle tekee on jotain aivan kamalaa. Olen luonteeltani äärimmäisen kunnianhimoinen, mikä on pelastanut minut marginalisoitumiselta. Vetäydyn mielelläni ja annan toisten kilpailla, vaikka useimmiten tiedän olevani oikeassa. En kerro sitä edes jälkikäteen. Arvosanoistani en kerro edes perheelleni. En vietä enää valmistujaisjuhlia.

      Niin, ja nörtti en koskaan ollut. Itseasiassa kiusasin heitä nuorena. Olin agressiivinen. Menestyin urheilussa, lajissa kuin lajissa. Puhun seitsemää kieltä. En tiedä mihin niin montaa edes tarvitsen. En kuitenkaan pidä sanojen pänttäämisestä. Seurusteleminen ei viehätä minua - useat naiset ovat mielestäni tylsiä ja arvattavia (ja tuskin johtuu siitä, että ovat naisia. Olen mies). Monesti vain leikin sanoin heidän kanssaan ja kokeilen heidän reaktioitaan. Kerron kuitenkin jo etukäteen, että olen paskiainen, mutteivät he ymmärrä mitä tarkoitan. Pitävät kai minusta, koska urheilen säännöllisesti ja pidän huolta itsestäni ja pukeutumisestani. Suokoon sen heille.

      Älykkyys ei tarkoita että tietäisi kaikesta kaiken, tai edes monista asioista hyvin paljon. Se ei myöskään tarkoita, kuten kirjoittaja kertoi omista lukioarvosanoistaan, että arvosanat olisivat puhtaita L:iä. Moni älykäs ei koskaan edes päädy yliopistoihin saati tiedä älykkyydestään. Syynkin ymmärrän: vetäytyminen koska kokee olevansa erilainen muttei tiedä miksi, asioiden helppous -> motivaation puute. Minäkin tulin ajatelleeksi asiaa vasta läheisen ystäväni (joka muuten opiskelee psykologiaa) ehdottaessa asiaa minulle.

      Uskon, että jotkut ymmärtävät mitä sanon ja kenties löytävät myös itsensä kirjoituksestani. Heille tämä kirjoitus lienee tarkoitettukin.

      • Nimetön

        Kiitos vastauksestasi!

        Mukavaa, etteivät kaikki keskity vain hiusten halkomiseen vaan näkevät myös sysimetsäni puilta. Kaltaisiasi avarakatseisia sattuu vain turhan harvoin kanssani samaan aikaan ja paikkaan.


      • Savannah

        Tervehdys,

        Löydän itseni monista kohdin sekä sinun, että alkuperäisen, kirjoituksista. "Ulkoiset puitteet" ovat hyvinkin erilaiset, mutta on lohdullista, että joku muukin kokee maailmaa edes hitusen samoin kun minä, joka, ainakin vielä, tunnen itseni sosiaalisesti vammautuneeksi. Etenkin, kun olen nainen, mutten koe sujahtavani siihen muottiin, mihin naisten perinteisesti oletetaan.

        Minullakin on myös monenlaisia traumaattisia kokemuksia liittyen omaan lapsuuteen, mutta myös kouluun/opiskeluun liittyviä.
        En halua täällä alkaa ruotimaan enempiä. Ruodin terapiassa. Mieleni tekisi kommentoida montaakin kohtaa, mutta olen oppinut täällä (kin) varovaiseksi. Terveisiä vaan, onhan meitä, jotka näitä miettii.


      • haluat

        olla paskiainen? Annat muuten ok kuvan itsestäsi, mutta miksi sun täytyy pelata ihmisten kanssa, testata heidän reaktioitaan? Älä oleta etukäteen, että ihmiset olisivat ennalta-arvattavia, ja vaikka he eivät sinua yllättäisikään niin miksi tehdä kiusaa? Tai taidat vaan liioitella.
        Seurustelukumppanini sanoi tehneensä aivan samaa aikaisemmin, ja luulen sen johtuneen hänen kypsymättömyydestään. Hän kuvitteli olevansa muita parempi, loi itselleen jopa jollakin tavalla oman maailmansa omin moraalisäännöin, ja kyllähän sitten tipahtikin sieltä suht rajusti.
        Ei sun tarvi kyynistyä vielä tossa iässä, kyllä elämä tuo omat opettavat yllätyksensä.


      • Äärimmäisen tyhmä
        haluat kirjoitti:

        olla paskiainen? Annat muuten ok kuvan itsestäsi, mutta miksi sun täytyy pelata ihmisten kanssa, testata heidän reaktioitaan? Älä oleta etukäteen, että ihmiset olisivat ennalta-arvattavia, ja vaikka he eivät sinua yllättäisikään niin miksi tehdä kiusaa? Tai taidat vaan liioitella.
        Seurustelukumppanini sanoi tehneensä aivan samaa aikaisemmin, ja luulen sen johtuneen hänen kypsymättömyydestään. Hän kuvitteli olevansa muita parempi, loi itselleen jopa jollakin tavalla oman maailmansa omin moraalisäännöin, ja kyllähän sitten tipahtikin sieltä suht rajusti.
        Ei sun tarvi kyynistyä vielä tossa iässä, kyllä elämä tuo omat opettavat yllätyksensä.

        Olipa ilo lukea pohdintojanne ymmärryksen saloista. Olen itsekin pohtinut näitä kysymyksiä, mutta en suinkaan siksi, että pohjimmiltani tietäisin olevani älykäs, vaan siksi, että luulen olevani jotain aivan muuta. En tiedä, onko kognitiiviisessa psykologiassa sopivaa sanaa tälle kuvitelmalle, mutta itse luonnehtisin kokemuksen ja mielikuvituksen perusteella sitä tyhmyydeksi, joka on täydellinen älykkyyden vastakohta.

        Perinteisestihän "tyhmyyttä" pidetään kognitiivisen suorituskyvyn hitautena ja nk. "älykkyyttä" vastaavasti nopeana loogisena tai minä muuna ajattelu- tai hahmottamiskykynä tahansa. Kansanomaisesti ilmaistuna: mitä useammalla osa-alueella on parempi/nopeampi/tms, sitä "älykkäämpi on.

        --

        Minä en puhu seitsemää kieltä, enkä liioin hallitse algebran saloja. En osaa katsoa matemaattista fraktaalia ja nähdä siinä fysikaalista alkuvoimaa tai Älykkään Suunnittelijan kädenjälkeä. En osaa tehdä flik-flak sarjaa permannolla ja jopa takaperin voltti uima-altaaseen vaatii vähintään puoli tuntia hyvin intensiivistä harjoittelua. Jos kirjoittaisin käsin, voisi inttislangin termillä luulla Villen 5 vuotta olleen asialla.

        Sosiaalisissa suhteissa olen surkea, ainoastaan 'tuntemattomien' ihmisten kanssa pärjään rooleissa, jotka voin vetää ylleni esimerkiksi työn tai harrastuksen nimissä. Ulkonäköni on keskimääräistä rumempi, mutta tiettyjä kikkoja käyttämällä olen oppinut muuttamaan sitä niin, että pystyn olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ilman ylitsepääsemättömiä itsetunnollisia ongelmia.
        Kouluarvosanani peruskoulusta ovat keskinkertaisia ja lukiossa selvästi alle keskitason. Olen aina inhonnut koulunkäyntiä, mutta en suinkaan siksi, etteikö siinä olisi ollut minulle riittävästi haasteita, vaan siksi, että en ole pitänyt uuden oppimisesta. Vihasin ulkolukua yli kaiken ja varsinkin matemaattisten aineiden oppiminen oli minulle suoranaista helvettiä. Joskus alkukurssista esimerkiksi matematiikassa, uskottelin itselleni tajuavani asiat muita nopeammin, mutta heti ensimmäisessä soveltamisvaiheessa olin aiheesta yhtä pihalla, kuin lumiukko Saharan aavikon kuumuudessa. Samoin ja ei niinkään yllättäen muistamista vaativissa asioissa olen suorastaan surkea.

        En osaa tehdä käsilläni juuri mitään, puu- metalli- ja käsityöt ovat aina olleet ruostuneita lenkkejäni. En koskaan voisi oppia rakentamaan siten, että minulla olisi tarkat piirrustukset ja materiaalilaskelmat valmiina. Siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Samoin kaikki sellaiset suunnittelutehtävät, jossa joutuisin laskemaan asioiden välisiä suhteita, luujuuksia yms..olisivat minulle suoranaista helvettiä. Voisin ehkä oppia toistamaan yksinkertaista suunnitteluprosessia apinan lailla, mutta soveltaminen ja muokkaaminen olisi lähes mahdotonta.

        Luonnollisesti en osaa myöskään piirtää, enkä hahmottaa asioiden avaruudellisia mittasuhteita. Pahinta, mihin voin joutua, on visuaalis-loogisen ongelman ratkaiseminen paineen alaisessa tilanteessa. Jos kuvion kausaliteetti on vähänkään monimutkainen, joudun luovuttamaan tehtävästä heti sen "tuntuessa ylitsepääsemättömän ahdistavalta". Toisaalta, vaikka kuvio olisikin yksinkertainen, logiikan tajuaminen ei tapahdu mitenkään nopeasti. Tunnen ihmisiä, jotka näitä tehtäviä ratkoessaan suorastaan uhkuvat "kylmää viileyttä" ja heidän keskittymisensä yhdistettynä erittäin nopeaan prosessointiin näyttää jossain mielessä murhaavan täsmälliseltä. Kadehdin näitä ihmisiä, koska he ymmärtävät jotain sellaista, minkä olemassaoloa en osaa koskaan edes kuvitella.

        En ole oikeastaan missäään "oikeassa asiassa" ollut koskaan hyvä. Pärjäämiseni ja selviämiseni on ollut osaksi helvetin hyvää onnea, ystävien, sukulaisten ja muiden "naamioitua" tukea, roolimallien hyväksikäyttöä, ihmisten- ja tilanteiden hyväksikäyttämistä joskus jopa omat kyvyt ja mahdollisuudet ylittävällä tavalla, suoranaista valehtelua omista kyvyistä ja edellytyksistä, joissain asioissa tilapäistä ja ihme kyllä onnistunutta alisuorittamiseksi naamioitua ylisuorittamista, sekä joitain muita tiedostettuja ja tiedostamattomia häikäilemättömän typeriä kepulikonsteja. Koko tähänastinen elämäni on oikeastaan valhetta ja uskottelua siitä, että on jotain sellaista, mistä todellisuudessa on äärimmäisen kauakana.

        Minulla on melkein valmis akateeminen loppututkinto. Kuulun erääseen 10% marginaaliin miesikäluokasta ja omaan muutamia muita sellaisia meriittejä, mitä tavallisella kansalaisella ei ole. Se, mikä on väärin, on ettei minulla pitäisi olla mitään näistä. En ole ansainnut niitä, mutta jotenkin olen ne vain onnistunut 'saavuttamaan.' Kuten ketjun avannut älykkökirjoittaja totesi, hän kokee "huijaavansa" ja voin toista äärilaitaa edustavana todeta, että tiedän tasan tarkkaan ja täsmälleen mitä hän sillä tarkoitti.

        Musiikki on minulle aihe, jossa sanoisin olevani keskimääräistä hieman parempi. Osaan jollain tapaa soittaa muutamaa instrumenttia, mutta sekin johtuu varmaan vuosien mittaan suureksi paisuneista harjoituskerroista, joilla tosin ei ole koskaan ollut sen kummempaa tavoitteellisuutta.

        Samoin koen olevani jossain määrin hyvä verbaalisen ilmaisun osa-alueella ja uskon, että tästä johtuen olen joutunut elämässäni jopa huomattaviin eettisiin- käytännöllisiin ja filosofisiin ongelmatilanteisiin.

        Edelleen sellaiset asiat ja ympäristöt, joissa voin hyödyntää intuitiota tavalla tai toisella, ovat kotikenttäni. En tiedä miksi, mutta käytäntö on osoittanut sen olevan totta.

        --

        Minusta olisi hauskaa olla älykäs. En osaa kuvitella mitään parempaa, kuin älykkyystestin suorittaminen puolivahingossa korkeimmilla mitattavissa olevilla pisteillä. Minusta olisi hauskaa käydä P-Amerikassa suorittamassa SAT-testi pistemäärällä, johon pystyy vain ja ainoastaan yksi sadastatuhannesta highschoolin suorittaneesta. Samoin olisi hauskaa käydä erilaisten oppilaitosten pääsykokeissa kuittaamassa itselleen parhaat valmiudet omaavan titteleitä.

        Mikä olisikaan hienompaa, kuin päästä mukaan Supon tiedusteluorganisaatioon älykkyyden ansiosta tai saada kutsu Sigma Societyn alla toimivaan elitistiseen herraseuraan vain siksi, että ymmärtää palikoiden välisiä suhteita helvetin nopeasti?

        Eikö olisikin nautinnollista antaa ihmisten puolivahingossa katsoa kurssitodistusten kiitettävän täydellisiä numeroita tai nähdä vuosittain lehdestä, kun nimen yhteydessä esitettäisiin vuosi toisensa jälkeen yliopistollisia korkeimpia tutkintonimikkeitä?

        Jos älykkyys ei tunnu lahjalta, ei ole osannut etsiä haasteita oikeista paikoista. Maailman haastavimmat tehtävät löytynevät luonnontieteiden ja lääketieteen aloilta. Olen varma siitä, että suoranaiset nerotkin saattaisivat kohdata todellisia haasteita pohtiessaan maailmankaikkeuden ulottuvuusrakennelmia tai inhmilllisen vitsauksen, syövän, syntymekanismin stokastista luonnetta. Vai miltä tuntuisi olla henkilö, joka keksisi älynsä ansiosta keinon, jonka avulla fuusioenergia saataisiin pääasialliseksi energianähteeksi vuoteen 2010 mennessä?

        --

        Älykkäälle ihmiselle ei "mikään ole mahdotonta". Vähemmän älykkäälle sen sijaan rajat löytyvät hyvinkin nopeasti. Yhteiskunnallisia ansioita on turha havitella, jos ei kuulu vähintään parhaaseen 35 % väestöstä. Luulen,että typeryyden kerrannaisvaikutukset ovat mittaamattomia, sillä eihän 50 % kansasta voi mitenkään olla väärässä.

        --

        Lopuksi pakkokannaotto erääseen asiaan. Muun muassa tuota asiaa tyhmä kansa ei koskaan tule ajatelleeksi ja vaikka tulisi, sitä ei otettaisi älykköjen piirissä vakavasti. Jos taas joku älyköistä esittäisi saman asian tyhmälle kansalle, ketäpä se silloin kiinnostaisi.

        Jokainen varmaan keksii, että tällaisen noidankehän seurauksena syntyy ikäänkuin vahingoksi naamioituna politiikka, johon tyhmä kansan edustajat huomaavat joutuneensa vahingossa ja älymystön edustajat tietysti tarkasti laskelmoiduin keinoin. Politiikan syntyminen ei kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa, vaan luo joukon uusia ja paljon vaikeampia. Tyhmät ratkovat maailmassa kaikkein vaikeimpia ongelmia, koska älykkäät eivät viitsi edes yrittää. Täytyyhän tyhmänkin tuntea itsensä joskus tärkeäksi.

        Sitten siihen yksinkertaiseen esimerkkiin typeryyden kerrannaisvaikutuksista. Kyseessä on kapitalismi: tavallinen kaduntallaaja ei voi koskaan tajuta sitä, että vaihdannaistaloudesta rahatalouteen siirtyminen oli maailmanlaajuisessa mittaakaavassa suurin virhe, mitä ihminen on koskaan tehnyt. Vielä vähemmän hän voi tajuta sitä, miksi ihmeessä siitä ja sen helmasynneistä pitäisi kaikin tavoin ja niin nopeasti kuin mahdollista pyrkiä pääsemään eroon.

        Poliittisesti värittynyt koti-uskonto-isänmaa ajattelu kuulostaa ja näyttää kauniilta: edustaahan se jakauman 25-50-25 keskimmäistä osuutta teemoillaan, joista on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan bestsellereistä sotilaallis-poliittisiin roskateoksiin. Äärimmäisen tyhmän mielipide kuitenkin on, että eloveenatyttöjen ja pussihousujen modernisoitu aikakausi on auttamattomasti ohitse ja että ihmisten pitäisi keskittyä kahteen asiaan ympäristön ja filosofian lisäksi: vähentymiseen ja onnettomuuteen.

        Elämähän on kärsimystä.


    • mielen mystiikasta voimaa

      "Onko kokemuksellisiin viitteisiin luottamista vai onko ainoa keino sen absoluuttiseen selvittämiseen osallistua Mensan testiin?"

      -Suhtaudun melko kriittisesti kuviopäättelytesteihin älykkyyden mittarina. En tiedä, onko tehty onnistuneita tutkimuksia siitä, voisiko loogisuus olla jonkinlainen ihmisen perimä valmius. Mutta itse taipuisin mutulla enemmän oppimisen vaikutuksen painottamiseen. Matemaattista päättelykykyä voi kehittää. Älykkyyttä kokonaisuutena kutsuisin jonkinalaiseksi valmiudeksi muodostaa informaatiosta tietoa ja käsitellä sitä mielekkäästi, tarkoitushakuisesti. Ongelmanratkaisumalleja voi opetella, joten älykkyys olisi jotakin muuta. Kuviopäättelyyn nojaaminen on melko yksipuolinen tapa mitata näitä valmiuksia.

      Yleensäkin on nähdäkseni mahdotonta mitata optimaalista älykkyyttä, koska - kuten itsekin mainitsit kirjoituksessasi - esimerkiksi mielentila vaikuttaa hyvin paljon tulokseen. Jos ihmistä tarkastellaan psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, niin tulokseen vaikuttavia tekijöitä löytyy lukematon määrä.

      "Laajan knoppitietouden sijaan päädyn aina, miltei automaattisesti, merkitysten ja syy-seuraus-suhteiden pariin, kyseenalaistamaan asioita piirteiden perimmäisintä olemusta ja siinä sivussa auktoriteettejakin."

      -On toki mielekästä muodostaa syy-seuraus-suhteita asioille helpottaakseen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Mutta ovatko nämä suhteet sittenkin vain kuviteltuja yksinkertaisia malleja? David Humen mukaan emme havaitse kausaliteettia, meillä ei voi olla tietoa siitä: kuvittelemme sen.

      Tällainen näkemys ei sovi vallitsevaan luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Siitä voisi kuitenkin ottaa sen verran oppia, että varoo tekemästä turhan rohkeita johtopäätöksiä asioiden yhteyksistä toisiinsa. Oppimisessa ja kokonaisuuksien hahmottamisessa oletettujen yhteyksien löytäminen on toki välttämätöntä.

      "Omien älyllisten resurssien, ja lahjakkuuden noin yleisemminkin, tiedostaminen on oman identiteetin löytymisen ja muotoutumisen kannalta tärkeää. Am I special?, lienee jokainen pohtinut jossain kohtaa polkuansa."

      -Onhan tätä aihetta tullut pohdittua, myös ystävän kanssa kahden kesken. Tämä on hyvin kiinnostava kysymys ja olettamus. Mielenkiintoista on myös se, että ihmiset tapaavat olla tyytyväisiä omaan älykkyyteensä myös silloin, kun he näyttävät jäävän toiseen ihmiseen verrattaessa toiseksi. Ehkä kyseessä on jonkinlainen puolustusmekanismi, jolla kuva omasta ainutlaatuisuudesta säilyy ehjänä.

      Sait muuten minut taas kiinnostumaan filosofian klassikoista, kun tuli tämä David Humen päätelmä mieleen. Täytyypä jossain vaiheessa jatkaa niiden läpikahlaamista. Suosittelen muillekin.

    • Knesset

      Aikas nopeasti saa hankalan ihmisen leiman otsaansa sillä, että riippumatta siitä, mitä mieltä itse on asiasta, kritisoi ja kyseenalaistaa sitä. Itselläni on tapana pohtia (ääneenkin) asioiden puolia joka kantilta, myös negatiiviselta, mikä väistämättä löytyy miltei kaikesta, ja kuitenkin mielipiteeni saattaa "kannattaa" sitä positiivista puolta. Mielestäni asioita ei voida pohtia kriittisesti ja todenmukaisesti, saatikka tehdä valintoja niiden pohjalta, ellei kaikkia seikkoja, myös huonoja, ole tuotu esille. Tässä ajassa ei saisi sanoa mitään ikävää, vaan aina pitäisi olla hel#¤#¤n positiivinen, ettei kenellekkään tule paha mieli ja ettei kukaan vaan syyllisty. Onko ihmisillä niin heikko minä ja itsetunto, ettei kestä mitään ikävää tai kritiikkiä kohdistui se johonkin asiaan saatikka henkilöön itseensä? Tiedän, että moni pitää minua hankalana tapauksena, koska herkästi tuon esille asiasta muitakin puolia, kuin sen mitä minulle tyrkytetään. En niele purematta mitään. Toisaalta tästä puhkianalysoinnista seuraa, ettei missään ole enää "taikaa". Omasta mielestäni olen kuitenkin a) vain realisti ja b) positiivinen, kyllä, koska uskon, että elämä kantaa (vaikka joskus näyttääkin aika huonolta) ja asioilla on tapana järjestyä (vaikkei aina kädenkäänteessä eikä aina niin kuin itse haluaisi). Anteeksi vaan, jos joku pahoittaa mielensä, mutta itseäni ärsyttää ne loputtoman "mukavat" ja "positiiviset" ihmiset, joita varmaan kaikkien tuttavapiiriin kuuluu. Ikävä kyllä minun on pitkän päälle vaikea olla näyttämättä sitä...Kun viikko toisensa perään kuuntelee sitä soopaa...Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, mietin, etteikö tälläkään onnellisella idiootilla liiku päässä mitään tai onko hänellä päässään yhtä ainoaa OMAA ajatusta. Tämä näin kärjistäen...

      On valtavan ihanaa, kun joku sanoo ääneen sen, mitä hiljaa pyörittelee omassa mielessään hiukan häpeääkin tuntien: vihaan keskinkertaisuutta!

      • raparperi

        Jees-miehet ovat niitä kaikkein turhimpia. Jos haluaisin perustaa oman yrityksen, niin heitä en palkkaisi yhtään kappaletta. En halua mitään perseennuolijoita.

        Luovat ihmiset osaavat olla oikealla tavalla kriittisiä. He eivät tyrmää ideoita kuitenkaan suoralta kädeltä.

        Asiat on osattava aina kyseenalaistaa. Kaikki pitää pystyä kyseenalaistamaan. Mikään aihe ei ole niin pyhää etteikö sitä voisi kyseenalaistaa.

        Nämä p***eennuolijat käyttävät häikäilemättä hyväkseen älykkäämpien ihmisien luomisia. Kuitenkin nuoleskelijat pärjäävät elämässä paremmin kuin esim. ahkera työntekijä, kumma havainto?

        "Raparperille sieltä koneen äärestä."


      • xsdfe

        Havaintos on ihan oikea (tosta hankalan ihmisen leimasta)

        Mun kokemuksien mukaan tolla kyseenalaistamisella (ainakin palkkatyössä) puree vaan omaa oksaa poikki...

        Mä aikani harrastin just tuota, ja tuli alkava 'hankalan' ihmisen leima. Aikani tuota katsellessa lopetin projektien arvostelemisen alkuunsa (näin omat osakkeet pikkuhiljaa palautui...) Ja rupesin vaan toteuttaa noita hommia mistä ei voinut alun alkaen tulla hevon..ttua. (Siis tässävaiheessa ei vaan ole tarpeeksi natsoja viheltää peliä poikki, eikä myyntimiestä/viitseliäisyyttä perustella tarpeeksi että muutkin 'uskoisi')

        Eli kyllä mä aina tiedän jo alusta alkaen ku alla on juuri tollanen turha juttu, mikä tullaan myöhemmin hautaamaan kaikessa hiljaisuudessa. Tällä hetkellä työnalla on just yks tollanen :)

        On se vaan hyvä kun noissa hommissa ei tarvii paljon ressata, voi jättää aikaa esim. omille busineksille. Työnantaja maksaa, ja pääsee sitäkautta kostamaan orjakoneistolle.

        Ei tää välttämättä liity mitenkään keskustelunaiheeseen, mutta sou not...


      • Päättämättömyys

        on paha.


    • Äärimmäisen tyhmä

      Lähetin viestin kertaalleen, mutta sehän lipsahti yllättäen aivan väärään paikkaan. Uusintayritys.

      Olipa ilo lukea pohdintojanne ymmärryksen saloista. Olen itsekin pohtinut näitä kysymyksiä, mutta en suinkaan siksi, että pohjimmiltani tietäisin olevani älykäs, vaan siksi, että luulen olevani jotain aivan muuta. En tiedä, onko kognitiiviisessa psykologiassa sopivaa sanaa tälle kuvitelmalle, mutta itse luonnehtisin kokemuksen ja mielikuvituksen perusteella sitä tyhmyydeksi, joka on täydellinen älykkyyden vastakohta.

      Perinteisestihän "tyhmyyttä" pidetään kognitiivisen suorituskyvyn hitautena ja nk. "älykkyyttä" vastaavasti nopeana loogisena tai minä muuna ajattelu- tai hahmottamiskykynä tahansa. Kansanomaisesti ilmaistuna: mitä useammalla osa-alueella on parempi/nopeampi/tms, sitä "älykkäämpi on.

      --

      Minä en puhu seitsemää kieltä, enkä liioin hallitse algebran saloja. En osaa katsoa matemaattista fraktaalia ja nähdä siinä fysikaalista alkuvoimaa tai Älykkään Suunnittelijan kädenjälkeä. En osaa tehdä flik-flak sarjaa permannolla ja jopa takaperin voltti uima-altaaseen vaatii vähintään puoli tuntia hyvin intensiivistä harjoittelua. Jos kirjoittaisin käsin, voisi inttislangin termillä luulla Villen 5 vuotta olleen asialla.

      Sosiaalisissa suhteissa olen surkea, ainoastaan 'tuntemattomien' ihmisten kanssa pärjään rooleissa, jotka voin vetää ylleni esimerkiksi työn tai harrastuksen nimissä. Ulkonäköni on keskimääräistä rumempi, mutta tiettyjä kikkoja käyttämällä olen oppinut muuttamaan sitä niin, että pystyn olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ilman ylitsepääsemättömiä itsetunnollisia ongelmia.
      Kouluarvosanani peruskoulusta ovat keskinkertaisia ja lukiossa selvästi alle keskitason. Olen aina inhonnut koulunkäyntiä, mutta en suinkaan siksi, etteikö siinä olisi ollut minulle riittävästi haasteita, vaan siksi, että en ole pitänyt uuden oppimisesta. Vihasin ulkolukua yli kaiken ja varsinkin matemaattisten aineiden oppiminen oli minulle suoranaista helvettiä. Joskus alkukurssista esimerkiksi matematiikassa, uskottelin itselleni tajuavani asiat muita nopeammin, mutta heti ensimmäisessä soveltamisvaiheessa olin aiheesta yhtä pihalla, kuin lumiukko Saharan aavikon kuumuudessa. Samoin ja ei niinkään yllättäen muistamista vaativissa asioissa olen suorastaan surkea.

      En osaa tehdä käsilläni juuri mitään, puu- metalli- ja käsityöt ovat aina olleet ruostuneita lenkkejäni. En koskaan voisi oppia rakentamaan siten, että minulla olisi tarkat piirrustukset ja materiaalilaskelmat valmiina. Siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Samoin kaikki sellaiset suunnittelutehtävät, jossa joutuisin laskemaan asioiden välisiä suhteita, luujuuksia yms..olisivat minulle suoranaista helvettiä. Voisin ehkä oppia toistamaan yksinkertaista suunnitteluprosessia apinan lailla, mutta soveltaminen ja muokkaaminen olisi lähes mahdotonta.

      Luonnollisesti en osaa myöskään piirtää, enkä hahmottaa asioiden avaruudellisia mittasuhteita. Pahinta, mihin voin joutua, on visuaalis-loogisen ongelman ratkaiseminen paineen alaisessa tilanteessa. Jos kuvion kausaliteetti on vähänkään monimutkainen, joudun luovuttamaan tehtävästä heti sen "tuntuessa ylitsepääsemättömän ahdistavalta". Toisaalta, vaikka kuvio olisikin yksinkertainen, logiikan tajuaminen ei tapahdu mitenkään nopeasti. Tunnen ihmisiä, jotka näitä tehtäviä ratkoessaan suorastaan uhkuvat "kylmää viileyttä" ja heidän keskittymisensä yhdistettynä erittäin nopeaan prosessointiin näyttää jossain mielessä murhaavan täsmälliseltä. Kadehdin näitä ihmisiä, koska he ymmärtävät jotain sellaista, minkä olemassaoloa en osaa koskaan edes kuvitella.

      En ole oikeastaan missäään "oikeassa asiassa" ollut koskaan hyvä. Pärjäämiseni ja selviämiseni on ollut osaksi helvetin hyvää onnea, ystävien, sukulaisten ja muiden "naamioitua" tukea, roolimallien hyväksikäyttöä, ihmisten- ja tilanteiden hyväksikäyttämistä joskus jopa omat kyvyt ja mahdollisuudet ylittävällä tavalla, suoranaista valehtelua omista kyvyistä ja edellytyksistä, joissain asioissa tilapäistä ja ihme kyllä onnistunutta alisuorittamiseksi naamioitua ylisuorittamista, sekä joitain muita tiedostettuja ja tiedostamattomia häikäilemättömän typeriä kepulikonsteja. Koko tähänastinen elämäni on oikeastaan valhetta ja uskottelua siitä, että on jotain sellaista, mistä todellisuudessa on äärimmäisen kauakana.

      Minulla on melkein valmis akateeminen loppututkinto. Kuulun erääseen 10% marginaaliin miesikäluokasta ja omaan muutamia muita sellaisia meriittejä, mitä tavallisella kansalaisella ei ole. Se, mikä on väärin, on ettei minulla pitäisi olla mitään näistä. En ole ansainnut niitä, mutta jotenkin olen ne vain onnistunut 'saavuttamaan.' Kuten ketjun avannut älykkökirjoittaja totesi, hän kokee "huijaavansa" ja voin toista äärilaitaa edustavana todeta, että tiedän tasan tarkkaan ja täsmälleen mitä hän sillä tarkoitti.

      Musiikki on minulle aihe, jossa sanoisin olevani keskimääräistä hieman parempi. Osaan jollain tapaa soittaa muutamaa instrumenttia, mutta sekin johtuu varmaan vuosien mittaan suureksi paisuneista harjoituskerroista, joilla tosin ei ole koskaan ollut sen kummempaa tavoitteellisuutta.

      Samoin koen olevani jossain määrin hyvä verbaalisen ilmaisun osa-alueella ja uskon, että tästä johtuen olen joutunut elämässäni jopa huomattaviin eettisiin- käytännöllisiin ja filosofisiin ongelmatilanteisiin.

      Edelleen sellaiset asiat ja ympäristöt, joissa voin hyödyntää intuitiota tavalla tai toisella, ovat kotikenttäni. En tiedä miksi, mutta käytäntö on osoittanut sen olevan totta.

      --

      Minusta olisi hauskaa olla älykäs. En osaa kuvitella mitään parempaa, kuin älykkyystestin suorittaminen puolivahingossa korkeimmilla mitattavissa olevilla pisteillä. Minusta olisi hauskaa käydä P-Amerikassa suorittamassa SAT-testi pistemäärällä, johon pystyy vain ja ainoastaan yksi sadastatuhannesta highschoolin suorittaneesta. Samoin olisi hauskaa käydä erilaisten oppilaitosten pääsykokeissa kuittaamassa itselleen parhaat valmiudet omaavan titteleitä.

      Mikä olisikaan hienompaa, kuin päästä mukaan Supon tiedusteluorganisaatioon älykkyyden ansiosta tai saada kutsu Sigma Societyn alla toimivaan elitistiseen herraseuraan vain siksi, että ymmärtää palikoiden välisiä suhteita helvetin nopeasti?

      Eikö olisikin nautinnollista antaa ihmisten puolivahingossa katsoa kurssitodistusten kiitettävän täydellisiä numeroita tai nähdä vuosittain lehdestä, kun nimen yhteydessä esitettäisiin vuosi toisensa jälkeen yliopistollisia korkeimpia tutkintonimikkeitä?

      Jos älykkyys ei tunnu lahjalta, ei ole osannut etsiä haasteita oikeista paikoista. Maailman haastavimmat tehtävät löytynevät luonnontieteiden ja lääketieteen aloilta. Olen varma siitä, että suoranaiset nerotkin saattaisivat kohdata todellisia haasteita pohtiessaan maailmankaikkeuden ulottuvuusrakennelmia tai inhmilllisen vitsauksen, syövän, syntymekanismin stokastista luonnetta. Vai miltä tuntuisi olla henkilö, joka keksisi älynsä ansiosta keinon, jonka avulla fuusioenergia saataisiin pääasialliseksi energianähteeksi vuoteen 2010 mennessä?

      --

      Älykkäälle ihmiselle ei "mikään ole mahdotonta". Vähemmän älykkäälle sen sijaan rajat löytyvät hyvinkin nopeasti. Yhteiskunnallisia ansioita on turha havitella, jos ei kuulu vähintään parhaaseen 35 % väestöstä. Luulen,että typeryyden kerrannaisvaikutukset ovat mittaamattomia, sillä eihän 50 % kansasta voi mitenkään olla väärässä.

      --

      Lopuksi pakkokannaotto erääseen asiaan. Muun muassa tuota asiaa tyhmä kansa ei koskaan tule ajatelleeksi ja vaikka tulisi, sitä ei otettaisi älykköjen piirissä vakavasti. Jos taas joku älyköistä esittäisi saman asian tyhmälle kansalle, ketäpä se silloin kiinnostaisi.

      Jokainen varmaan keksii, että tällaisen noidankehän seurauksena syntyy ikäänkuin vahingoksi naamioituna politiikka, johon tyhmä kansan edustajat huomaavat joutuneensa vahingossa ja älymystön edustajat tietysti tarkasti laskelmoiduin keinoin. Politiikan syntyminen ei kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa, vaan luo joukon uusia ja paljon vaikeampia. Tyhmät ratkovat maailmassa kaikkein vaikeimpia ongelmia, koska älykkäät eivät viitsi edes yrittää. Täytyyhän tyhmänkin tuntea itsensä joskus tärkeäksi.

      Sitten siihen yksinkertaiseen esimerkkiin typeryyden kerrannaisvaikutuksista. Kyseessä on kapitalismi: tavallinen kaduntallaaja ei voi koskaan tajuta sitä, että vaihdannaistaloudesta rahatalouteen siirtyminen oli maailmanlaajuisessa mittaakaavassa suurin virhe, mitä ihminen on koskaan tehnyt. Vielä vähemmän hän voi tajuta sitä, miksi ihmeessä siitä ja sen helmasynneistä pitäisi kaikin tavoin ja niin nopeasti kuin mahdollista pyrkiä pääsemään eroon.

      Poliittisesti värittynyt koti-uskonto-isänmaa ajattelu kuulostaa ja näyttää kauniilta: edustaahan se jakauman 25-50-25 keskimmäistä osuutta teemoillaan, joista on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan bestsellereistä sotilaallis-poliittisiin roskateoksiin. Äärimmäisen tyhmän mielipide kuitenkin on, että eloveenatyttöjen ja pussihousujen modernisoitu aikakausi on auttamattomasti ohitse ja että ihmisten pitäisi keskittyä kahteen asiaan ympäristön ja filosofian lisäksi: vähentymiseen ja onnettomuuteen.

      Elämähän on kärsimystä.

      • jätetään NM pois

        Minun mielipiteeni. Olet kokonaisuuksia hahmoittava, analyyttinen (tekstisikin on kokonaisuus..). Sinun lahjasi ei ole ratkaista, luoda ja tuottaa - tehokkaasti. Lahjasi on rakentaa kokonaiskuvaa, jota kasvatat. Joku muu voi sitä ehkä käyttää..
        Käsityksesi elämästä liittyy vastuuseen syy-seuraus suhteiden ymmärryksen kautta. Moraalisi on yhtäpitävä käsitystesi kanssa.
        Olet teoreetikko - mielestäni älykäs.

        Itseanalyysisi kautta sijoitut maailmankartalle.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe