Puolisoni lähti pari kuukautta sitten ilman keskusteluja ja suoria vihjaisuja sen suhteen, että olisi lähdössä. Hänen oli aina vaikea jotenkin ilmaista tunteitaan ja kun minä taas olen sellainen, joka tykkää keskustella, niin hän ahdistui keskusteluista niin, että niistäkin tuli lopulta ongelma meidän suhteessamme.
Ensimmäisen parin viikon aikana kävin lääkärillä, heitin turhaa tavaraa pihalle ja selviydyin jotenkin, kun aloin keskittyä työntekoon. Silti romahtelin matkanvarrella ja kun vihdoin olin saanut työni päätökseen, jotain tapahtui. En tiennyt tähän päivään mennessä olleeni likemmäs 30 vuotta ahdistus- ja masennusihminen, mutta nyt tunnen sen joka kehoni solulla. Vatsani on kipeä, rintaa painaa, sydän kouristelee, itkeskelen milloin sattuu ja nielen ahdistuslääkkeitä.
Olen ehtinyt jo pari kertaa näiden parin kuukauden aikana ihastuakin. Mutta mieleni alkaa temppuilla. Aiemmin olen tyynnyttänyt itseni niin, ettei ihastuksilla ole merkitystä, vaan kunnon tutustumisella, ajan kanssa. Nyt se vain ei toimikaan niin. Osaan olla hiljaakin, kuunnella vain, mutta mieleni on mennyt rusetille ja pelkkä oleminenkin ahdistaa. En ole valmis suhteeseen, vaikka ehkä eniten kaikesta kaipaisin halausta, yhdessäoloa ja syvällisiä keskusteluja kaikesta.
Nyt sama ahdistus seuraa minua ystävien luo, mihin ikinä menenkin. Onko tämä nyt sitten erokriisiä vai mitä helvettiä mulle on tapahtunut? Isäni kuoli vuonna 2000 ja olimme hyvin omaperäisellä tavalla läheisiä, se otti koville, mutta silti se oli lastenleikkiä tähän paskaan verrattuna...
Erokriisi
6
2730
Vastaukset
- Mikä ei tapa se vahvistaa
Nauti elämästä vielä kun voit ja lopeta itsesäälissä kieriskely, niin ihanaa kun se voikin olla. Näyttäisi siltä että olet vahvasti ihmisriippuvainen, kun oman isän menetys on yhden parisuhteen loppumista kevyempää. Ihmisiä menee ja tulee,herää jo päiväunista ei ole mitään sitä oikeaa tms. Meitä ei ole edes luotu yksiavioiseksi, katsele vaikka meininkiä apinalaumassa, ei siellä mitään hopehääpäiviä vietetä. Mihin sinä sitä toista ihmistä tarvitset, opettele olemaan yksin ja tulemaa itsesi kanssa toimeen. Näin voit kasvaa vaikka ihmisenä ja oppia tulemaan itsenäisesti toimeen ilman kainalosauvaa.
Tokipa ihminen on joskus riippuvainen muista ihmisistä. Taidan olla itse vahvemmin kuin suurin osa, mutta olen myös tietoinen siitä. Joten toisaalta saan itse syyttää itseäni siitä, mihin pisteeseen olen itseni ajanut.
En kuitenkaan elä päiväunissa. Tuo kainalosauvajuttu on siitä monimutkainen, että joskus sitä on muille tukena ja toisena hetkenä muut ovat mun tukenani. Vaakakuppi taitaa kuitenkin olla siihen suuntaan enemmän kallellaan, että olen saanut tukea enemmän muiden pitämisestä pystyssä kuin päinvastoin.
- Julenna
Ihan varmasti olet kriisissä tuollaisten elämänmullistusten jälkeen. Mutta kriisikin menee ohi aikanaan ja siitä syntyy uusi tie, jota pitkin lähteä kulkemaan.
Tämä alun eksyksissä olemisen vaine, jossa sä nyt olet, kestää aikansa ja siitä selvitäksesi sä voit ihan hyvällä syyllä etsiä ammattiapuakin. Marssit mielenterveystoimistoon ja vaadit saada puhua jollekin.
Kaikkea ei aina voi eikä jaksa setviä yksin omassa päässään tai "rasittaa" niillä läheisiäänkään. Silloin pitää osata nojautua yhteiskunnan auttaviin tahoihin, sillä siitähän me maksetaan verotuksessakin, että on mistä hakea apua kun kriisi iskee kohdalle.
Kun pääset purkamaan tunne- ja ajatusvyyhteäsi, olet jo askeleen lähempänä tasapainon tilaa ja sulla on mahdollisuus oppia ymmärtämään itseäsikin paremmin. Aluksi voi olla vaikeaa puhua kipeistä asioista, mutta sekin vaihe kestää vain hetken.
Hoida mielesi kuntoon pohjia myöden äläkä kuvittele, että joku uusi ihastus tulee ja "korjaa" sut yhtäkkiä taas onnelliseksi. Käsittelemättömät tunteet ja avoimet haavat viet aina mukanasi myös uuteen rakkaussuhteeseen.Ammattiavun puoleen olen jo kääntynyt. Siitä syystä toisaalta lääkitys univaikeuksiin ja ahdistukseen. Mulla oli huomattavasti parempi vaihe tuossa välillä, mutta sitten taas koko rakennelma romahti. Ajatusten selvittämiseksi mun on pakko tehdä joitain omia valintojani, että mä jaksan eteenpäin. Yksi ongelmistani on selvästi läheisriippuvaisuus, joka on tullut äidinmaidossa. Ymmärrän ongelman, melkein tiedän, mitä asialle pitäisi tehdä, mutta se langan toinen pää katoaa aina käsistä, kun sitä lähestyy.
Mitä eniten pelkään elämässäni on se, että ihmiset kadottavat omat unelmansa ja mahdollisuutensa. Olen aina ihmisten tukena, kun heillä on paha olla ja kannustan eteenpäin. Nyt vain on herännyt kysymys, mitä on tapahtunut mun unelmilleni ja mahdollisuuksilleni, mitä mä olen tehnyt omaksi hyväkseni. Ja vaikka tuokin kysymys on selvää jatkumoa, mä en ymmärrä, minkälaista kehää mun tunne-elämäni tekee ja mihin se on matkalla...
- Zoe
..kokea ahdistusta tuossa tilanteessa, sulla se on vielä noin tuore. Olet vasta prosessin alussa.
Ja itsesäälissäkin saa rypeä aivan mielinmäärin, se menee ohi aikanaan.
Kun eroprosessin käy läpi pohjamutia myöden, siitä ahdistuksesta pääsee varmimmin eroon.
Jos alkaa uuden suhteen liian aikaisin, siihen tuo kyllä ne entiset asiat aika helposti. Siksi kannattaa olla yksin niin kauan kun tarve vaatii, eli voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä uuden suhteen.
Tämän tiedän ihan oman karvaan kokemuksen kautta.
Yksin ollessa kannattaa miettiä elämäänsä ja tutustua ikäänkuin uudelleen itseensä. Kun tulee toimeen yksin, se on parempi alku kaikelle uudelle.
Eihän se helppoa ole, mutta mikä tässä elämässä niin yksinkertaista on, varsinkin ihmissuhteissa.
Ihastuksia saa tulla ja mennä, ne maustavat yksinoloa mukavasti, mutta korvikesuhteet on vähän niin ja näin kestävyydeltään ja taas olet samassa pisteessä.
Aivan varmaan löydät itsesi taas ja varsinkin itsevarmuutesi kun annat aikaa parantumiselle.
Onnea matkaan omaan itseesi, voit yllättyä kuinka hieno ihminen sieltä kuoriutuu :)Sen verran olen ehtinyt jo elää ja nähdä, että tiedän kaiken väliaikaisuuden. Myös tämän oman prosessini. Kun isäni kuoli tiesin alusta lähtien, että suruprosessi kuuluu asiaan ja toisaalta menetysten olevan osa elämää.
Tämän hetken tilanne vain on hieman erilainen. Asua yksin asunnossa, jonka exäni valitsi, eikä aluekaan ole niitä kaikkein kauneimpia. Talo, jossa asun on yksi Suomen pahamaineisimmista. Toiseksi olin jatkuvan työpaineen alla ensimmäiset kaksi kuukautta, sitten kun paine laukesi mulla oli taas aikaa miettiä. Se oli toisaalta hyvä asia, toisaalta se on ehkä syy siihen, missä tilassa nyt olen. Tästä päivästä lähtien olen kaupan päälle työtön, ja kuun lopulta lähtien asunnoton, jos uutta kämppää ei löydy.
Kun sitten kaikki asiat on kuitenkin sellaisia, jotka pitää tavalla tai toisella hoitaa, itsensä kokee enemmän kuin rajalliseksi. Aikaa ja energiaa löytyy kaikkeen sellaiseen, mikä käytännössä vain purkaa ahdistusta. Sitten kun on tekemättä, niin mieli on rutussa ja kyynel silmässä. Se ahdistuksen purkukin vain sattuu olemaan aika usein sellaista, ettei siitä ole käytännön hyötyä itselle.
Koetan oppia taas tulemaan itsekseni toimeen. Sanotaan nyt niin, että ennen tätä suhdetta elin kuitenkin omillani kymmenen vuotta, joten tilanne on hyvinkin tuttu niiltä osin. Sen sijaan kaikilta muilta osin, melkolailla uusi.
Tiedän itsekin, ettei ehkä nyt ole kovin järkevä aika alkaa miettiä uusia suhteita. Uusia ystävyyksiä toki saisi mielellään tulla, ystäviä ei ole koskaan liikaa. Mutta mitä tehdä kun ihastuu, miten estää se? Mä olen kyllä ennen toiminut niin, etten anna ihastusten paljoa haitata, vaan olen kertonut tunteistani ja jotakuinkin unohtanut ihastukseni siitä hetkestä. Nyt vain jotenkin kaikki asiat on päällä ja kimpussa samaan aikaan, ettei pysty hallitsemaan sen enempää ihastusta, ahdistusta, iloa kuin surua. Miten voisi hallita?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2442263Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!1631471Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt541315- 741075
Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!
Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t31049- 78960
Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni211943Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen
mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.45855Kohta me ei enää nähdä :(
En pääse enää uppoutumaan silmiisi enkä kuunnella ihanaa ääntäsi. Elämä on pstä.39679Kärsämäki rosvojen ja tuhopolttajien kylä?
Poliisi ampui uhkaava miestä Kärsämäellä. Ja vasta joku poltti rivitalon. Mikä riivaa Kärsämäkisiä? Joko tuulimyllyjen15670