Kehittymisen ilmiö,missä?

Pelkän kysymyksen sijaan voisit esittäää myös omia näkökantojasi, ajatuksiasi asian tiimoilta. Ehkä tämän vaatimuksen toteuduttua saat herkemmin vastauksiasi varsin mielenkiintoiseen kysymykseesi.

Oma mielipiteeni; "100 vuoden kuluessa ihminen joko oppii virheistään tai tuhoaa itsensä." Ja tämä tapahtunee mielestäni mainitsemani 100 vuoden kuluessa.

James22

"Kasvun rajat"

yleisesti tiedetään, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Tämä johtuu maailmankaikkeuden kaoottisesta rakenteesta, vaihtoehtoja on liian paljon. Vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien lukumäärä vaikeuttaa ennustamista. Tietysti voimme valita näistä aina todennäköisimmän vaihtoehdon, ja saada parhaan ennustuksen tulevista tapahtumista. Ennustuksen, joka tulee todennäköisimmin tapahtumaan.

Miksi luonto ei valitse aina todennäköisintä vaihtoehtoa, miksi se käyttäytyy "epäsäännöllisesti", poikkeaa totutusta.

Haluan käsitellä hieman todennäköisyyden käsitettä. Ihminen on sen luonut, se ei määrää luonnon tapahtumia syy-seuraus suhteella, vaan kertoo ainoastaan ennusteen yksittäisestä tapahtumasta. Onko tämä varmasti paras "työkalu" tarkastella tulevaisuutta, oletan siis todennäköisyyttä käytettävän yleisesti tulevaisuuden ennustamisessa. Miten muuten voisimme tarkastella tulevaisuutta kuin tekemällä valintoja, ennustamalla todennäköisimmän?

Tulevaisuus 50v. päästä; mitä näen, vai näenkö mitään? Ihminen on muuttunut teknologiastaan riippuvaiseksi, ei kuitenkaan sen orjaksi.

Internet on toinen todellisuus, valtioille ei riitä enää reaalimaailman hallinta. Heidän on pystyttävä hallitsemaan myös keinotodellisuutta, pelattava pelin säännöillä, jotka muuttuvat jatkuvasti. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa uusien kansakuntien synnyn sen sisälle, jotka toivottavasti perustuvat vapauteen ja kansakuntien yhteensulautumiseen, kuten Amerikassa aikoinaan.

Muutosvauhti on todella nopeaa, uudet ideat ja tuotteet hyödynnytään heti niiden keksimisen jälkeen. Muutosvauhti näkyy jokaisen ihmisen elämässä. Ihmisen sopeutumiskyvystä tulee hänen menestyksensä mittari. On pysyttävä koko ajan liikkeessä, dynaamisuus on valttia. Staattinen, paikallaan pysyvä yksilö on yhteiskunnan uhri, hän uhrautuu muiden puolesta tietämättään, kuten seepra jäädessään leijonan saaliiksi.

Niin, itse olen 72-vuotias 50 vuoden päästä, kuinka vanhukset sopeutuvat? Tulevaisuudessa ihmisen elinikää pystytään varmasti pidentämään erilaisten solujen elinikää pidentävillä lääkkeillä. Eliniän pidentämistä tutkitaan tälläkin hetkellä kiihkeästi, mm. Suomessa jokin aika sitten vieraillut "punkkaritutkija", molekyylibiologian professori Howy Jakobson yrittää löytää keinoja vanhenemisen hidastamiseksi. Siis sanonkin, että 72-vuotias ei ole 50 vuoden päästä vanha, työelämää on vielä jäljellä ainakin kymmenen vuotta.

Kiitos, aiheesta on varmasti muillakin mielenkiintoista sanottavaa, joten seuraava potilas, olkaa hyvä.

James22

Ainoa, mistä saa vinkkiä, on menneisyys. Millaisia ihmiset ovat olleet erilaisissa kulttuureissa ennen? Mitkä ovat olleet yhteiset, kulttuurista riippumattomat ominaisuudet? Perhe? Ystävät? Työ?

Mitkä asiat ovat muuttuneet kulttuurista toiseen? Nimellinen hallitusmuoto? Liikkumisvälineet? Kommunikaatio teknologia?

Niin kauan kuin olemme Homo Sapiens Sapiens on aina joitakin vakioita. Laji-piirteitä, jos lainaamme eläintieteilijöiden termistöä.

Laitoin kaikkien perään kysymysmerkin, sillä varsinaisten muuttumattomien/muuttuvien seikkojen 'tislaaminen' historiasta on liian vaikeaa pikaisella päättelyllä.

Niinkuin tuossa edellä todettiin, niin näkymät ovat kovin sumeat. Isoja katastrofeja voi olla edessä: pandemiat, ympäristökatastrofit, ydinsota..
Jos näiltä vältytään, tai ne jäävät rajallisiksi niin seuraavaksi on epäselvää, säilyykö globaali teknologinen infrastruktuuri toimintakykyisenä vielä kymmeniä vuosia. Se voi romahtaa omaan monimukaisuuteensa ja haavoittuvuuteensa.
Jos näin ei käy, silloin tuottavuuden maksimointiin pyrkivä automaatio syrjäyttää valtaosan teollisen maailman työntekijöistä, jolloin myös kuluttajina heidän ostovoimansa lähes poistuu markkinoilta. Tästä seuraa iso poliittinen ja talouspoliittinen epäjatkuvuustilanne. Jos tämä ratkaistaan positiivisesti, silloin voi jotakin positiivista olla odotettavissa tai sitten eliitti voi jotenkin hienovaraisesti terminoida hyödyttömät massat.

Viimeksimainitulta näkymältä voidaan välttyä jos avoin, valpas keskustelu ja tiedonvälitys voidaan säilyttää ja demokratiaa kehittää yhä tiiviimpään poliittisen ja taloudellisen johdon valvontaan kansalaisten taholta. Myös yksilöiden sisäiselle kehittymiselle on suuri tarve. Muuten ei ole toivoa.

Viittaan aikaisempaan keskusteluun alla: "Unabomber-aate".