Maksullisen Elisan opissa

Niputin sileät setelit kasaan ja työnsin ne ruskeaan kirjekuoreen, joka pullistui viehättävästi. Vaikka itsenäisyyspäivänä järjestetyt syksyn ylioppilasjuhlat olivat keränneet vähemmän väkeä kuin ennalta aavistin, oli rahaa tullut soma summa niin käteisenä kuin tilillekin. Ja miksei olisi! Kuuluin niihin kansakunnan toivoihin, jotka panostivat kaiken koulunkäyntiin ja joiden koulunkäyntiä pidettiin esillä sukulaisten ja tuttavien piirissä. Arvosanojen valossa se kannatti, mistä kertoi viiden laudaturin ja kahden eximian rivi, mutta sosiaalista elämää minulla ei ollut, saati sitten tyttöystävää. Se olikin päiväpainajaisteni vakioaihe, sillä 18-vuotiaana useimmat olivat kokeneet yhtä ja toista. Minä en - vielä. Mutta asiaan oli tulossa muutos, jota auttoi sormissani pyörivä setelinippu. Se oli valtaa, joka sai sisimpäni hilpeäksi, eikä edes häpeä siitä, että tavaraa irtosi minulle vain ostamalla, häirinnyt sisäistä riemuani, joka kumpusi toivosta päästä eroon kokemattomuuden taakasta.

Vaikka tyypillinen faktanörtti ja äidin pikku kultu olinkin, pidin kuitenkin sen verran kiinni ylpeydestäni, etten sortunut Tukholman matkaan, katutyttöön ja nuhjuiseen motelliin, vaan hoidin homman sivistyneemmin, joskaan en erityisen kekseliäästi. Netti-ilmoitus höystettynä lupauksella sievoisesta rahapalkkiosta poiki kymmenen vastausta, joista yhdeksän oli tulotason nousua toivovilta opiskelijatytöiltä. Heille vastasin sileää ihoa, kauniita kumpuja ja runsasta pitsiä pursuavista kuvista huolimatta suoraan "ei kiitos", koska ensiksikään itsetuntoni ei olisi kestänyt kauniiden nuorten naisten arvioivia katseita tai otteita, ja toiseksi aavistin tai ehkä toivoin, että joku kypsempi tapaus saattaisi osata käsitellä kokemattomuuteni paremmin. Hän – tämä kypsä tapaus - joka tuli valituksi, oli nimeltään Elisa, 43-vuotias äidinkielen opettaja, jonka ammatti kirjoitusasun ja sähköpostiosoitteen perusteella saattoi olla totista totta. Teksti oli virheetöntä ja sujuvaa, runollistakin. Rahat Elisa – tai rouva Sten kuten hän yhden mailinsa päätti - kertoi tarvitsevansa matkusteluun. OK, mikäs siinä. Priimukselle sopi mainiosti seksiopettajaksi satunnaisesti seksiä myyvä aineenopettaja. Noloa ehkä, totta kyllä, mutta yhtä kaikki tapaus kuului juuri minun säälittävään kuviooni.

Isälle ja äidille selitin jotain yliopiston viikonlopun kestävästä tutustumistilaisuudesta, joka järjestettiin papereiden perusteella valituille. He suhtautuivat virallissävyiseen ilmoitukseeni iloisesti niin kuin kaikkeen muuhunkin, mikä sai minut irtautumaan kirjoista ja koneesta. Isä sujautti asemalla – jonne hän luonnollisesti oli minut huolehtivaan tapaansa vienyt - taskuuni rullalle kierretyn setelin, joka aikaisempien kokemusten perusteella sisälsi ainakin kaksi nollaa. ”Matkakuluja varten”, isä sanoi ja heilutti rohkaisevasti kättään hautoen kaiketi päässään fantasiaa rohkeasti aikuistuvasta pojastaan. Hymyilin ironisesti tilanteelle. Jos isä – kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja peruskristitty sävyisä mies – olisi tiennyt aikeistani, olisin saanut setelin sijasta ajan ammattiauttajalle ja joutunut kuuntelemaan perheen sisäistä huokailua siitä, mikä kasvatuksessani on mennyt pieleen.

Kun seisoin henkisesti tyhjän ja pitkältä tuntuneen junamatkan jälkeen vartin etuajassa hotellin sisäänkäynnin sivussa, katosi isä mielestä samalla kun aloin tajuta, että seksipalvelun ostaminen rahalla ei tekisi sittenkään tilanteesta yhtä ongelmatonta kuin etukäteen olin suunnitellut. Ensimmäinen pulma liittyi suorituskykyyni. Pari vuotta kestänyt ilmiömäinen kykyni seisokkiin tuntui haihtuvan räntäsateessa seistessä savuna ilmaan juuri silloin, kun sitä olisi tarvittu. Toinen ongelma oli naisen koskettaminen, mikä oli minulle uutta, ja koska nainen olisi vielä äitini ikäinen, tuntui tilanne etukäteen kuvitellen entistä vaikeammalta. Tyypilliseen tapaani päätin luovuttaa pakokauhun yltyessä sisälläni suurin harppauksin ja otin jo ensimmäiset askeleeni kohti asemaa ja kotia, mutta onnistuin – kenties kohtalon saattelemana - kuitenkin hillitsemään itseni ja jäin seisomaan paikalleni hammasta purren.

-Hei, sinun täytyy olla Matias.
Ääni tuli takaa. Vilkaisin kelloa ennen kuin käännyin. Se oli viittä vaille, joten ääni saattoi hyvin kuulua Elisalle. Tietenkin se oli Elisan, kuka muukaan minua kysyisi vieraassa kaupungissa.
Ei hyvänen aika sentään! Minä jäkitin kuin jäätyneenä ja aloin kääntyä kannoillani miettien samalla, pinkaisisinko juoksuun äänestä poispäin kohti vastapäistä tiiliseinää, mutta jatkoin rohkeasti horjuvaa liikettäni. Kaikki tapahtui kuin unessa, mieleni oli turta ja etäinen. Oli tietenkin hienoa, että olin voittanut nörttiyteni ja päässyt puhekosketukseen naisen kanssa, mutta ehkä suunniteltu loppu oli liikaa.
-Kyllä, minä olen, sönkötin, koska pakeneminen tuntui nyt jo mahdottomalta. Sitten pyörähdin kokonaan ympäri ja kohtasin rouva Stenin.

Rouvan muotoja ei erottanut, koska hänellä oli yllään kullanruskea kokopitkä turkki, jonka alareunan alta pilkottivat korkeat piikkikorkoiset saappaat. Kasvot olivat loivasti pyöreät ja niitä peitti huolellinen meikki, joka piirsi tarkasti esiin huulten kaaret houkuttelevine poukamineen, sekä tummat kosteat silmät. Runsas hartioille yltävä ruskea, kihara tukka keinahteli tuulessa ja keräsi lumihiutaleita. Rouva Sten onnistui näyttämään sekä kulttuurin suurkuluttajalta että venäläiseltä hienostohuoralta, jollainen hän Suomen kansalaisuutta lukuun ottamatta kai olikin.

-Mitä jos menisimme sisään, rouva Sten ehdotti ja hymyili pienten hampaidensa takaa ja sipaisi käteni selkäpuolta, mikä totta puhuakseni oli ensimmäinen SELLAINEN kosketus, jonka sain naiselta, ja sai siksi sisimpäni värähtämään. Hänen äänensä oli matala, karhea ja vinkui ja sopi erinomaisen huonosti huoliteltuun olemukseen ja sivistyneeseen muotokieliseen puheenparteen. Ehkä hän oli juonut ja polttanut äänensä säröille kestitessään liikemiehiä yön hiljaisina hetkinä hotellihuoneissa, mutta minulle se sopi hyvin, koska äänen sävy oli ääririvo ja elokuvamainen kuin fantasian syöjättärellä.
-Se sopii kyllä, vastasin ja pistin merkille, että ylikorrektit vuorosanamme olivat kuin 30 vuotta vanhasta keskinkertaisesta näytelmästä. Tämän juonteen keksittyäni oloni keveni ja tunsin suoranaista uteliaisuutta ajatellessani teatteriesityksemme jatkoa.

Oli selvää, että Elisa oli sipaissut tavallista enemmän hajuvettä vartalonsa sopukoihin ja kaariin. Sen kuivahko haju täytti hissin, ja samalla huomasin, että lähempää katsoessa hänen meikkinsä oli turhankin voimakas. Huulet oli rajattu tarpeettoman suuriksi ja poskien puna erottui liiaksi. Mutta selvää oli myös se, että rouva Sten totisesti tiesi mitä teki, koska hissimatkan aikainen tuoksu ja visuaaliset ärsykkeet muokkasivat jännitykseni kiihottuneisuudeksi, joka näkyi tiukkojen farkkujeni jalkoväliin ilmestyneenä pitkulaisena kohoumana.

Elisa istuutui sängyn vastapäätä olevalle peilipöydälle ja kaivoi nahkaisesta pienestä laukustaan esiin huulipunan, jolla hän syvensi kaartensa punaa tarkastellen itseään peilistä. Sitten rouva Sten nosti peittelevästi jalkansa ristiin ja katsoi minuun vakavana.
-Jos hoitaisimme ensin maksun, niin sen jälkeen voisimme keskittyä itse asiaan.
Kaivoin kirjekuoren taskustani ja ojensin sen vapisevin käsin rouva Stenille. Vaikka tunsin itseni halvaksi ja olin tietoinen siitä, että kirjekuoren sisällöllä saisin sen, mitä en ehkä muuten säälittävyyteni vuoksi saisi, niin ennen kaikkea olin kiihottunut. Kiihottunut paitsi siitä, että fantasiani lähenivät todeksi muuttumista, mutta myös siitä, että asioin maksullisen naisen kanssa ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni ”tuhma poika”.

Elisa erotti pitkillä tummanpunaisiksi lakatuilla kynsillään puolet nipusta ja pujotti sen turkkinsa taskuun.
-Tämä on enemmän kuin kylliksi, hän sanoi ojentaessaan kirjekuoren minulle. Sitten hän kääntyi minuun selin, nosti turkkinsa hartioidensa varaan ja antoi sen valua kiusoittelevan hitaasti lattialle.

Se oli niitä näkyjä ja hetkiä, jotka eivät toistu. Polvien alle yltävien mustien nahkasaappaiden yläpuolella koreili sukkanauhojen valkoinen pitsi, ja pyöreiden, kauas sivuille kaartuvien sileiden pakaroiden välistä kulki vain ohut nauha, joka leveni yläosastaan ja muodosti pienen kolmion lantion alle. Korsetin paksut nyörit kulkivat pitkin selkää ja puristivat rouva Stenin uuman kapeaksi – suorastaan luonnottomaksi – ampiaisvyötäröksi, jonka yläpuolella näkyi kaistale selän vaaleaa ihoa, hiusten katveessa oleva niska ja kiinteät mutta naiselliset käsivarret.
-Tiedän että sinua jännittää Matias, mutta se on aivan turhaa, koska sinun ei tarvitse osata mitään.

Hän kääntyi. Vaikka arvasin jo ennalta, että etupuoli olisi vieläkin tyrmäävämpi, niin nähdessäni jalkovälin läpikuultavan kolmion, jonka takana erottui kapeaksi ajeltu suikale karvoitusta ja mystinen tumma puna, sekä juuri korsetin yläpuolelle yltävien rintojen laajat kaaret, tajusin, etten ollut nähnyt missään lehdessä tai nettisivulla vastaavaa. Rouva Sten oli runsaudessaan kuin renessanssissa saapunut kaukainen ja salaperäinen vierailija, mutta hänen ihonsa ja vartalonsa oli treenaamisen jäljiltä tiukka ja kimmoisa. Hurmaavinta hänessä oli kuitenkin pienten mansikoiden kokoiset ulkonevat nännit ja tummat, laajan alueen kattavat nänninpihat, jotka kutsuivat koskemaan, tunnustelemaan ja puristelemaan.

Seisoessani riisumisen jälkeen alastomana Elisan edessä häpesin vartaloani. En harrastanut liikuntaa ja olin luonnostani langanlaiha. Pienet pakarani olivat minusta naurettavat ja keskimittaista suurempi penikseni näytti hentoa vartaloa vasten rujolta. Elisan seksikästä ja viettelevää hahmoa katsoessani tunsin itseni rumaksi ankanpoikaseksi, jota voi pilkata ja ilkkua mielin määrin, mutta rouva Sten hymyili minulle rohkaisevasti ja veti minut luokseen.

En tietenkään osannut suudella ja seisoin avuttomana kädet sivulla roikkuen, kun Elisa antoi pikku pusuja kaulaani ja poskilleni. Hän kosketti huulillaan kevyesti korviani, painoi ne otsalleni ja sitten suulle. Yritin vastata niiden liikkeeseen, ja vaikka aluksi en tiennyt, kuinka voimakkaasti minun pitäisi huuliani liikuttaa, niin yhtäkkiä huomasin käsieni kaivautuvan Elisan tuuheaan tukkaan ja vetävän häntä rajusti itseäni vasten. Rouva Sten uitti kielensä huulteni raosta suuhuni ja kietoi sen rajusti omaa kieltäni vasten, antoi sen kulkea ylhäältä alas ja veti sen sitten pois. Elisa puri huuliani, näykki kaulaani, jatkoi kieltemme tanssia ja palasi taas imemään kaulalleni suuria fritsuja. Koko ajan penikseni keinahteli Elisan läpikuultavaa kolmiota vasten ja samalla kasvoi pelkoni siitä, että laukeaisin pelkkiin suudelmiin ja Elisan pakaroillani kulkeviin käsiin.

-Tule pikkuiseni, rouva Sten kutsui minua ja heittäytyi selälleen sängylle. Menin ujosti hänen viereensä ja katsoin puoliksi häpeillen rintoja, joiden marjamaisia roikkuvia nuppuja en voinut lakata ihailemasta.
-Sinulla on iso kalu.
Nostin päätäni ja näin Elisan katsovan sauvaani, joka oli keinahtanut kallelleen vasemmalle.
-Haluan sinun kaluasi.
Punastuin. Tietenkin hän sanoi niin, koska olin maksanut palvelusta, mutta samalla olin huomaavinani Elisan katseessa innostusta, jota ei voinut selittää pelkällä rahalla.
-Te kokemattomat teinipojat olette niin ihania, rouva Sten sanoi ja vyörytti suunsa sauvani ympärille. Ensin en tuntenut mitään, koska hän varoi koskemasta kaluuni, sitten tunsin kosketuksen lähellä sen juurta ja samalla näin, kuinka rouva Stenin jalka kiipesi ylitseni. Nyt ylläni olivat suuret pakarat ja edessäni kostea kaistale kangasta, jonka läpi näin selvästi paljaan, punertavan lihan, jonka keskellä kohosi epämääräinen ryppyinen harjanne. Tuijotin sitä lähietäisyydeltä ja haistoin samalla kuivan hajuveden ja uuden imelän tuoksun, joka sai kaluni värähtämään rouva Stenin suuta vasten.
-Se on pillu, pikkuiseni, Elisa sanoi ja alkoi puristella varoen ja hellävaraisesti huulillaan kaluni vartta pitäen samalla visusti huolta siitä, ettei esinahkani liikahtaisi. Jokainen kosketus sai kaluni ponnistamaan ja etsimään vapautusta kiihotuksen kireydestä, mutta rouva Sten osasi työnsä eikä laukaissut minua. Sen sijaan hän nousi ylös, kääntyi ylläni ja alkoi hieroa kasvojani jalkovälillään. Tunsin imelän kosteuden leviävän iholleni, kun haarakappale ja ryppyinen harjanne hieroivat huuliani vasten. Kun Elisa laski painoaan enemmän kasvojeni varaan ja puristuin suurten pakaroiden katveeseen ja märän lihan alle, tunsin laukeavani ja lantioni notkahti ylöspäin vain huomatakseni, että lastini jäi puoliväliin.
-Hupsista, Elisa totesi kiusoitellen huomattuaan tuskani ja kääntyi takaisin sauvani kimppuun.

Pitkät kynnet puristuivat pakaroihini ja tarttuivat kivesteni ryppyiseen ihoon. Toinen käsi veti hyvin hitaasti esinahan taakse ja aikaisemmin suussani tanssineen kielen kärki painui terskani soikeaan vakoon. Nipistykset voimistuivat ja ihoani kihelmöi. Sormet kulkivat kivesteni alle ja edelleen eteenpäin, ja kun etusormi ensimmäisen kerran pyörähti peppureiälläni, inahdin tuskaisasti ja nostin uudestaan lantiotani. Pistelevät nipistykset, peppureiällä leikittelevä sormi ja terskallani liukuva kieli saivat aikaan kokonaisvaltaisen puristavan ja kihelmöivän tunteen, joka etsi vapautustaan laukeamisesta. Elisa kuitenkin odotti vielä hetken, puristi sitten huulensa yhteen ja lypsi rauhallisesti esinahkaani edestakaisin. Kun vapautukseni lähti liikkeelle, Rouva Sten otti sauvani juurtaan myöten suuhunsa, puristi kyntensä lujasti pakaraani ja raotti sormellaan peppureikääni lisää ja hieroi terävällä kynnellään sen herkkää ihoa.

Ravisuttavan rytmikkään laukeamisen jälkeen makasin sängyllä. Kumpaakin pakaraani ja peppureikääni kihelmöi ja pitkän kiihottuneisuuden jälkeinen raukeus alkoi levitä jäseniini. Rouva Sten istui vieressäni vuoteella. Hän ei ollut ehtinyt niellä kokonaan paksua lastiani, vaan osa siitä oli purskunut ulos hänen sieraimistaan ja jäänyt ylähuulen kaarelle valkoisiksi pisaroiksi. Rouva Sten oli hikinen ja käytetyn näköinen, iho kiilsi ja meikki oli osaksi levinnyt ja hän vaikutti vanhemmalta kuin aikaisemmin. Kuvittelin häntä pikakierroksellaan liikemiesten huoneissa. Tottunut sisääntulo ja maksu, minkä jälkeen seurasi lyhyt esileikki, suihinotto, laukeaminen, siistiytyminen ja uusi kohde. Jos yhteen kohteeseen kului puoli tuntia, niitä saattoi kertyä viikonlopussa yli 15. Rouva Sten varmasti tiesi, kuinka miehiä käsitellään.

Laukeamisen jälkeen illan jatkaminen tuntui kiusalliselta. Olin saanut nautintoni ja vaikka rakastelu - vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa nainti – vielä puuttui, olisi minulle riittänyt, mutta Rouva Sten meni siistiytymään kylpyhuoneeseen ja kantoi palatessaan kämmenellään kiiltelevää esinettä, mikä osoittautui pieneksi metalliseksi tapiksi, joka kapeni toista päätä kohden, ja jonka toisessa päässä oli syvä kurouma, jonka jälkeen oli vielä tasainen osa, jonka varaan tapin saattoi laittaa seisomaan.
-Käy kontalleen, ole hyvä.
Olin paitsi kokematon niin myös aivan liian raukea tajutakseni, mitä rouva Sten aikoi, ja kun kylmä, ilmeisesti jäissä ollut, tappi sujahti sisään peppureiästäni ja levitti lievittävää viileyttä kynsien repimään ihoon, oli jo aivan liian myöhäistä, sillä täydellisesti lauennut kaluni alkoi jäykistyä uudestaan ja mieleni virisi. Rouva Sten liikutteli tappia varovaisesti. Se tuntui kiusalliselta ja häpeälliseltä eikä tapista syntyvä painon tunne ollut miellyttävä, mutta jostain syystä se kiihotti. Rouva Sten jätti tapin paikoilleen, irrotti haarakappaleensa ja asettui eteeni nelinkontin. Edessäni kiilsi läpimärkä elin, jonka keskelle ilmestyivät rouva Stenin sormet. Ne kulkivat ryppyisen harjanteen läpi ja levittivät sen, jolloin näin kaksi sivulle aukeavaa lehteä.
-Nämä ovat häpyhuulet, pikkuiseni.
Sitten rouva Sten vei sormensa ylemmäs ja veti syrjään kuultavan ihon, jonka alta paljastui pieni nuppu.
-Tämä taas, pikkuiseni, on klitoris.
Sitten asetuin rouva Stenin taakse hänen pyynnöstään ja painoin kaluni sisään hänen pilluunsa. Rouva Sten köyristi selkänsä ja painoi suuria pyöreitä pakaroitansa minua vasten, minä tartuin häntä hiuksista ja kiskoin hänen päätään pystyyn, hän hieroi sormellaan nuppuaan ja minä taoin kaluani vasten märkää lihaa, jonka kiimanesteet tarttuivat karvoitukseeni. Pepussani oleva sauva liikahteli rakasteluni tahtiin ja levitti suloiseksi nautinnoksi muuttunutta painontunnetta lantioni alueelle. Lyhyen aggressiivisen nainnin jälkeen laukesin rouva Steniin ja rouva Sten kirkui ja puristi klitoriksensa kynsiensä väliin saadessaan orgasmin.

En tiedä miksi - ehkä pepussani olevan sauvan vuoksi - en menettänyt kiimaani, vaikka laukesin, vaan riettauteni vain kasvoi, kun näin Elisan edessäni keinuvan turvonneen pillun, joka muistutti eläimen elintä. Sen keskellä kulki kapea rako, jonka molemmin puolin kohosivat pystyt, pyöreät ja punaiset kummut. Raossa kiilsi Elisan omat nesteet ja oman ammukseni ainekset, jotka alkoivat tippua lakanalle. Kumarruin eteenpäin ja nuolin ensin hitaasti lipoen kumpaakin kumpua ja kuljetin sitten kieleni kovasti painaen rakoa pitkin keräten haisevan sperman suuhuni, mistä nielin sen. Elisa pyöritti pyllyään kieltäni vasten, avasi yöpöydän laatikon ja ojensi minulle valtavan suuren mustan tekopeniksen, joka varmasti tuntuisi Elisankin kokeneessa raossa. Asetin sen pillun suulle ja rupesin painamaan sitä sisään. Tunsin kuinka jalkovälin lihakset yrittivät painaa vastaan, mutta en välittänyt niistä, vaan työnsin tekokullin pohjaan saakka. Sitten tartuin Elisan suuriin pakaroihin, levitin ne ja laskin kieleni ryppyiselle reiälle. Tunsin pyllynposkien puristuksen kasvoillani, kun hyväilin rouva Stenin pyllyreikää eläimellisen himon vallassa ja liikutin samalla tekopenistä hänen pillussaan. Tiesin, että hän oli johdattanut minut ansaan, jonka luonteesta en ollut varma, vaan sen osoittaisi vasta tuleva yö, mutta siitä olin varma, etten pystyisi välttämään ansaan astumista, vaikka haluaisin. Rouva Sten oli kahlinnut minut kiimaan.