Gravitaation nopeus?

Teorian mukaan painovoima ulottuu käsittääkseni äärettömän kauas, tämä kuitenkin saattaa olla vain todella lähellä todellisuutta oleva malli. Gravitaatio on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön, eli sen vaikutus laskee merkityksettömäksi hyvin nopeasti.

Newtonin gravitaatio on välitöntä vuorovaikutusta "action at a distance", eli kuvailemassasi tapauksessa kolmannen hiukkasen painovoima näkyisi Newtonin gravitaatiolain mukaan heti muissakin hiukkasissa. Einsteinin gravitaatiossa näin ei kuitenkaan olisi, gravitaatioaallot etenevät tasan valon nopeudella. Kolmas, kappale kokisi kuitenkin kahden aikaisemmin asetetun hiukkasen gravitaation heti (jos 2 hiukkasta ovat olleet siellä riittävän pitkään), sillä aika-avaruuden rakenne olisi tässäpisteessä jo muuttunut gravitaation vaikutuksesta.
Eli periaatteessa kyse on gravitaatiokentistä, jotka matkaavat valon nopeudella. Asetettu hiukanen haistaa kohdallaan olevan kentän, ja käyttäytyy kentän käskemälä tavalla (okei, tyhmästi sanottu, mutta jotakuinkin näin).

Jos aurinko sammuisi nyt, maapallo kiertäisi sitä vielä noin 8 min (jolloin myös valon sammuminen näkyisi tänne), jonka jälkeen Newtonin lakien mukaisesti jatkaisi suoraviivaista liikettään (jos nyt muiden planeettojen aiheuttamia gravitaatiovoimia ei lasketa).

kysymys. Kuten O.W sanoi, galaksit eivät liiku gravitaatiokentässä toistensa suhteen niinkuin jälkijunassa, vaan reaaliajassa. Samoin kahden hiukkasen universumissa kun sinne laitetaan kolmas hiukkanen, vaikutus tuntuu heti. Ilmeisesti gravitaatio ei ole hiukkasten virtausta vaan jonkinlaista kenttävaikutusta, jossa kentän voimakkuuden määrä liikkuu ja kun se kenttä ei ole "ainetta" ei sillä myöskään ole nopeutta(hitautta).

Kun miettii tuota kahden hiukkasen juttua, niin jossakin kohtaa niitten välistä löytyy paikka jossa niitten kummankin vetovoima on yhtä suuri. Ulkopuolisen katsojan silmissä sillä kohtaa on gravitaatio nolla. Mitä siinä tapahtuu. Onko gravitaatio jonkinlaista tyhjyyden synnyttämistä jonka tyhjyyden aine pyrkii täyttämään.

Tuskin vielä kannattaa niitä ulottuvuuksia alkaa esille kaivelemaan. Mahtaako niitä edes olla olemassa.

M.Miettinen kirjoitti:

kysymys. Kuten O.W sanoi, galaksit eivät liiku gravitaatiokentässä toistensa suhteen niinkuin jälkijunassa, vaan reaaliajassa. Samoin kahden hiukkasen universumissa kun sinne laitetaan kolmas hiukkanen, vaikutus tuntuu heti. Ilmeisesti gravitaatio ei ole hiukkasten virtausta vaan jonkinlaista kenttävaikutusta, jossa kentän voimakkuuden määrä liikkuu ja kun se kenttä ei ole "ainetta" ei sillä myöskään ole nopeutta(hitautta).

Kun miettii tuota kahden hiukkasen juttua, niin jossakin kohtaa niitten välistä löytyy paikka jossa niitten kummankin vetovoima on yhtä suuri. Ulkopuolisen katsojan silmissä sillä kohtaa on gravitaatio nolla. Mitä siinä tapahtuu. Onko gravitaatio jonkinlaista tyhjyyden synnyttämistä jonka tyhjyyden aine pyrkii täyttämään.

Tuskin vielä kannattaa niitä ulottuvuuksia alkaa esille kaivelemaan. Mahtaako niitä edes olla olemassa.

Lue lisää

olisi täten aika hyödytöntä hommaa? Aika vaikea on kuitenkin hahmottaa voimia joiden välittämiseen ei tarvittaisi..mitään.

Jos ei ole noita gravitoneja ei ole sitten gravitaatioaaltojakaan jotka voisivat edetä jollain nopeudella?

Niin. Jotta kinkkistä asiaa voitaisiin selittää, täytyy kai vetää mukaan pimeät energiat ja ulottuvuudet yms.

M.Miettinen kirjoitti:

kysymys. Kuten O.W sanoi, galaksit eivät liiku gravitaatiokentässä toistensa suhteen niinkuin jälkijunassa, vaan reaaliajassa. Samoin kahden hiukkasen universumissa kun sinne laitetaan kolmas hiukkanen, vaikutus tuntuu heti. Ilmeisesti gravitaatio ei ole hiukkasten virtausta vaan jonkinlaista kenttävaikutusta, jossa kentän voimakkuuden määrä liikkuu ja kun se kenttä ei ole "ainetta" ei sillä myöskään ole nopeutta(hitautta).

Kun miettii tuota kahden hiukkasen juttua, niin jossakin kohtaa niitten välistä löytyy paikka jossa niitten kummankin vetovoima on yhtä suuri. Ulkopuolisen katsojan silmissä sillä kohtaa on gravitaatio nolla. Mitä siinä tapahtuu. Onko gravitaatio jonkinlaista tyhjyyden synnyttämistä jonka tyhjyyden aine pyrkii täyttämään.

Tuskin vielä kannattaa niitä ulottuvuuksia alkaa esille kaivelemaan. Mahtaako niitä edes olla olemassa.

Lue lisää

Tulee mieleen tuosta "kenttävaikutuksesta" ennen vanhaan todennäköisenä pidetty "eetteri", joka täyttää koko avaruuden. Ilmiöt kuitenkin ovat pikemminkin näyttäytyneet hiukkas- tai kvanttiluonteisina kuin kaikkialla yhtä aikaa voimassa olevina "kenttinä". Etsikäämme siis vielä niitä gravitoneja.

atomin ydin romahtaisi kasaan ilman elektonien painovoimaa vastaan taistelevaa, ympyrän tangentin suuntaan pyrkivää kiertoliikettä? Jos pelkät sähkövoimat riittäisivät pitämään atomia stabiilina, miksi sitten elektonien kiertoliike?

Samaa kai voi soveltaa tähtiin ja galakseihin; kiertoliike pitää palaset paikoillaan. Kiertyykö koko universumikin sitten?

Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria määrittelee gravitaation aika-avaruuden kaareutumisen ilmentymäksi.
On hiukan vaikea esittää sitä pelkästään sanoin, kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa tässäkin tapauksessa, mutta netistäkään ei näytä löytyvän sellaista jossa ko. asia olisi edes hitusen ymmärrettävästi selitetty.

Mutta yritetään kuitenkin.
Lähdetään siitä että aika-avaruus on gravitaatiokenttä.
Ajatellaan lisäksi tämä kenttä vain yksi suuntaiseksi eli se kohdistuu vain tietystä suunnasta vaikkapa maapalloon ja esimerkissä käyttämäni gravitaatiosäikeet tulevat samansuuntaisina avaruudesta (todellisuudessa säikeet tulevat kaikista mahdollisista suunnista)

Kuvitellaan että yksi kentän säikeestä osuu kohtisuoraan maan pintaan vaikkapa päiväntasaajalla.
Tässä kohtaa avaruuden kaareutumista ei voi huomata kun säie jatkaa suoraviivaisesti maan keskipistettä kohti.

Seuraavaksi ajatellaan toinen kentän säie joka tulee yhdensuuntaisena ja sen tulisi osua vaikkapa napapiirille, se siis näyttäisi tulevan sinne mutta maan massa aiheuttaa sen että gravitaatiosäie kaareutuu ja pyrkii kaartamaan myös maan keskipistettä kohti ja osuisikin vaikka Viroon.

Seuraavaksi otetaan gravitaatiosäie joka vain lievästi näyttäisi ohittavan pohjoisnavan.
Se ei kuitenkaan ohita vaan taipuu maan massan kaareuttamana ja osuu vaikkapa huippuvuorille.

Viimeisenä otetaan se klassinen kuvaus joita näkee netissäkin, gravitaatiosäie näyttää menevän selvästi yli pohjoisnavan, maan massa aiheuttaa säikeessä vain kaareutuman ja säie jatkaa maan ohi taipuneena ja poikenneena tulosuunnastaan.

Maailmankaikkeuden jokainen atomi on vuorovaikutuksessa tähän gravitaatiokenttään tai aika-avaruus kenttään.
Toivottavasti selvitin riittävän hyvin.

Alkuräjähdys oli kaikinpuolin käsittämättömän voimallista äärettömine kuumuuksineen ja paineineen, se oli myös hyvin äänekäs tapaus, eikä ole mitään rakennetta joka ei olisi murentunut pelkästä äänestä.
Meteli aiheutti tuossa alkurysäyksessä paineaaltoja jotka puolestaan saivat aikaan epätasaisuutta silloisessa materiassa ja energiassa.
Galaksien ja galaksijoukkojen siemenet muodostuivat jo alkurysäyksen jälkeisessä pienessä universumissa.
Nämä aineen tihentymät olivat kuitenkin massakeskittymiä ja niiden kentät vetivät muuta ainetta puoleensa ja galaksien ja kvasaarien mudostuminen alkoi.
Olet oikeassa siinä että massakeskittymät lisäävät avaruudessa olevien massojen välistä tyhjyyttä.
Tyhjyydessä ei ole mitään massaa tai energiaa suoltavaa pumppua kuten Fred Hoylen maailmankaikkeuden kuva edellyttäisi toteutuakseen. Tähtien ja galaksien välinen tyhjyys lisääntyy ajan funktiona.

Atomien koossa pitävään voimaan en nyt jaksa paneutua, jätän sen toiseen kertaan.

Jos maailmankaikkeus olisi supistumassa, sinisiirtymä kertoisi sen meille.