Älykkyys = Erilaisuus?

Muistamisella tosiaan pääsee opiskelussa helpolla, tenteissä harvoin tarvitsee osata yhdistellä asioita. Usein riittää asioiden hyvä muistaminen, myöhemmässä opiskeluvaiheessa pelkkä asioiden muistaminen ei enää ole riittävää.

Työelämässä asioiden tarkalla muistamisella ei ole samanlaista arvoa. Asioita on osattava yhdistellä, ei vain luokitella, riippuen tietenkin työtehtävästä. Usein riittää muutamien pääasioiden hahmottaminen, ja niiden yhdistelytaito.

Alkuperäinen kysymykseni koski ihmisten yleistä suhtautumista älykkäisiin, erilaisiinn henkilöihin. Koen olevani erilainen ihminen, en välttämättä älykäs, joka on konkreettisesti huomannut oman erilaisuutensa. Löydän kysymyksiin vastauksen, usein myös oikean, muita nopeammin. En halua nostaa itseäni tämän vuoksi muiden yläpuolelle.

Tänä päivänä puhutaan paljon innovatiivisista yrityksistä, rakennetaan erilaisia "innokeskuksia" ja "avoimia" ympäristöjä. Näihin yrityksiin ja keskuksiin halutaan houkutella "aivoja". Samat perusvaivat tulevat esiin myös tällaisissa paikoissa. Yksi perusvaiva on esimerkiksi erilaisuuden sietäminen. Henkilön poiketessa työtavoiltaan, persoonaltaan tai ajatusmaailmaltaan hänet helposti sivuutetaan. Erilaisuutta ei siis haluta hyväksyä, vaikka erilaisuudesta kasvaa uusien ajatusten siemenet. Parhaimmatkaan siemenet eivät lähde itämään, jos ne eivät saa tarpeeksi ravintoa ja ne jätetään hoitamatta. On helpompaa viljellä samaa lajiketta vuodesta toiseen, tiedetään mitä tuleman pitää. Miksi kokeilla uutta lajiketta, sisältäähän se aimo annoksen riskinottoa?

Taidan tulevaisuudessa perustaa oman yrityksen, saan olla oma itseni, ei tarvitse mukautua valmiiseen muottiin.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä toivoisin lisää omakohtaisia ajatuksianne erilaisista työ- ja opiskelukavereista. :)

Erilainen