Olen 17 v. ja mieheni 25v. Olemme tekemässä lasta, ja toivottavasti olen jo raskaana :) Täytän 18v. vasta 12.12.2006 ja jos hyvin käy, lapsi syntyy ennen sitä. Siis miten toimia jos haluamme naimisiin ihan tässä muutaman kuukauden sisällä, mieluiten ennen kesää? Riittääkö syyksi että olemme yrittämässä lasta, (joka toivottavasti syntyy syksyksi)?? Tarvitseeko vanhempien luvan?
--Ja asiallisia vastauksia kiitos.--
En ole enää mikään lapsi, vaan perustamassa perhettä mieheni kanssa ja sitä mieltä että lapsen ei tulisi syntyä avioliiton ulkopuolella!! Myös mieheni on samaa mieltä ja ymmärrämme kyllä molemmat mitä olemme tekemässä!
17-vuotiaana naimisiin, mahdotontako?
Annie-88
58
10226
Vastaukset
- minä
Olet 17 ja sinun miehesi 25, ikäero on aika suuri. Tosin mitä väliä, eli jos olet päättänyt niin voit mennä naimisiin alaikäisenä, mutta tarvitsen presidentin suostumuksen. Ehkä kannattaisi odottaa vielä vuosi?
- Haale
Vaan lupa haetaan oikeusministeriöltä.
Täytät hakemuksen, johon tarvitset huoltajiesi(vanhempiesi) allekirjoituksen, ettei heillä ole mitään avioliittoa vastaan. Lisäksi sulhasen pitää kirjallisesti vakuuttaa, että on menossa kanssasi naimisiin (hullua, mutta totta).
En tähän hätään muista, kenelle hakemus pitää ministeriössä osoittaa, mutta minua ainakin neuvottiin oikein hyvin kirkkoherranvirastossa(maistraatissa, jos et kuulu kirkkoon) ja varmasti asia selviää soittamallakin.
Ai niin, tuosta luvasta joutuu maksamaan leimaveron...:(
- enkuli-1988
Jos kerran olette sitä mieltä että lapsi ei saa syntyä avioliiton ulkopuolella, miksi ette odota siihen kunnes täytät 18 ja yritä sitten lasta? Menisi asiat helposti ja "oikeassa" järjestyksessä, ja kyllä tarvitset vanhempien luvan mennäksesi 17vuotiaana naimisiin. Kannattaisin odottamaan sen lapsen yrittämisessä edes syksyyn niin voitte alkaa yrittelemään ja hyvällä säkällä saattaisit häissäsi olla pieniin päin. Itse kyllä odottaisin sinuna siihen että täytät 18 ^^
Olen itse alkuvuoden lapsia joten omia häitä valssailen kesäkuussa aivan omin päin. - Ei enää kiire
Sinulla tuntuu olevan elämä hyvin hanskassa. Näin tehdään, ja näin, ja näin... Muistutat paljon minua itseäni samassa iässä.
Minäkin menin naimisiin 17-vuotiaana, silloin sen sai tehdä vanhempien suostumuksella. Nykyään tarvitaan tosiaan erikoislupa muualtakin. Sulhanen oli 23-vuotias. Avioliittoa kesti 12 vuotta. Kaatui lähinnä siihen, että minusta tuli aivan erilainen ihminen varttuessani, kuin aviomieheni oli kuvitellut minusta "kasvattavansa".
Sinulle antaisin neuvon odottaa vielä ainakin sen vuoden. Odottamisella voitte kumpikin vain voittaa, mitään hävittävää ei ole. Vuosi tuntuu nuorena hirvittävän pitkältä ajalta, kun omaa kokemusta on niin kovin lyhyeltä ajalta. Mutta usko pois, kyllä se vuosi menee. Kerää vielä edes vähän kokemuksia elämästä ennen elinikäistä sitoutumista lapseen.- Jennika
...Mutta mielestäni on silti ikävää, että iän perusteella tehdään "tuomio" tulevaisuudesta... Itse menin naimisiin 17vuotiaana ja olen edelleen, vaikka ikää on jo hyvänmatkaa kolmenkympin paremmalla puolella. Saattaa olla, että olen poikkeus, mutta ihan yhtä lailla on ystävissäni niitä, jotka ovat menneet naimisiin 25vuotiana ja sitten muutaman vuoden jälkeen huomanneet, etteivät olleetkaan valmiita sitoutumaan ja perustamaan perhettä. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, iästä riippumatta. En tietenkään tarkoita, että naimisiin kannattaa mennä hetken mielijohteesta, mutta kun yksi ihminen on kypsä perustamaan perhettä 17vuotiaana, yksi 27vuotiaana ja joku ei koskaan... Yhdessäkin voi kasvaa, ei aina tarvitse kasvaa eri suuntiin. Avioliitto vaatii työtä ja HALUA tehdä sitä työtä, iästä riippumatta.
- Ei enää kiire
Jennika kirjoitti:
...Mutta mielestäni on silti ikävää, että iän perusteella tehdään "tuomio" tulevaisuudesta... Itse menin naimisiin 17vuotiaana ja olen edelleen, vaikka ikää on jo hyvänmatkaa kolmenkympin paremmalla puolella. Saattaa olla, että olen poikkeus, mutta ihan yhtä lailla on ystävissäni niitä, jotka ovat menneet naimisiin 25vuotiana ja sitten muutaman vuoden jälkeen huomanneet, etteivät olleetkaan valmiita sitoutumaan ja perustamaan perhettä. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, iästä riippumatta. En tietenkään tarkoita, että naimisiin kannattaa mennä hetken mielijohteesta, mutta kun yksi ihminen on kypsä perustamaan perhettä 17vuotiaana, yksi 27vuotiaana ja joku ei koskaan... Yhdessäkin voi kasvaa, ei aina tarvitse kasvaa eri suuntiin. Avioliitto vaatii työtä ja HALUA tehdä sitä työtä, iästä riippumatta.
Kun katsot elämääsi päälle kolmekymppisen silmin, niin tuskin sinunkaan mielestäsi teille olisi tapahtunut korvaamatonta vahinkoa vaikka olisitte odottaneet kunnes olisit täyttänyt 18-vuotta. Aika vain tuntuu niin pitkältä nuorena.
Vanhempana ei ole mitään väliä meneekö uusiin naimisiin 53-vuotiaana vai jaksaisiko mahdollisesti odottaa 54-vuotiaaksi. Sitä tietää että kunnon rakkaus kestää kuitenkin. - Jennika
Ei enää kiire kirjoitti:
Kun katsot elämääsi päälle kolmekymppisen silmin, niin tuskin sinunkaan mielestäsi teille olisi tapahtunut korvaamatonta vahinkoa vaikka olisitte odottaneet kunnes olisit täyttänyt 18-vuotta. Aika vain tuntuu niin pitkältä nuorena.
Vanhempana ei ole mitään väliä meneekö uusiin naimisiin 53-vuotiaana vai jaksaisiko mahdollisesti odottaa 54-vuotiaaksi. Sitä tietää että kunnon rakkaus kestää kuitenkin.Ei varmasti olisi tapahtunut mitään korvaamatonta vahinkoa, vaikka olisimmekin odottaneet sen vuoden, mutta toisaalta en myöskään kadu yhtään, että emme odottaneet. Olen oikein tyytyväinen elämääni ja myös siihen yhteen vuoteen osana sitä.:)
- Annie-88
..vastanneille ja asiallisista viesteistä. Vauvakuume on kova, joten tuskin pystymme odottamaan vuotta, ennen kuin yrittäisimme uudelleen. Täytyy vaan toivoa kovasti että meille syntyy ihana syysvauva ja olemme mieheni kanssa avioliitossa.
- ent. eelia-76
Miksi ihmeessä haluat välttämättä lapsen nyt?
Mitä muita toiveita elämälläsi on? Korvaatko jotain muita suunnitelmia tai tyhjää kohtaa elämässäsi lapsi haaveilla? Eihän miehesi painosta sinua olemaan kypsempi kuin olet? Olet melko nuori harrastamaan ylipäänsä seksiä saati sitten oikein suunnittelemaan lapsen saantia. Tunnetko edes omaa vartaloasi ja sen toiveita vielä?
Kyllä minusta on aihetta ihmetellä jos alaikäisenä, ikätovereiden opiskellessa ja itsenäistyessä ja elämästä humaltuessa, sinun päällimmäinen toive on saada mahdollisimman pian lapsi? Lapsi on ikiaikainen perheenjäsen, joka on 10 sinun ollessa 27 ja 20 sinun ollessa 37. Kohtaa elämän realiteetit, kysele vanhemmilta kuinka heidän teinisuhteensa ovat sujuneet ja millaiselta teiniajan vauvakuume on tuntunut. "Vauvakuume" on ihan yleinen ilmiö nuoren elämässä, itsekin taisin sellaisesta "kärsiä", ja täysin psykologisesti selitettävissä, muttei missään nimessä tarkoita sitä että se on välttämättä oikea vauvakuume ja että todella olisit kypsä huoltajaksi.
Tutustu vaikka teokseen "Lapsi kasvaa" tekijänä Aaltonen kumpp. ja mieti uudestaan, oletko sinä vastuullinen vanhempi jolle kasvatustehtävän voi uskoa. Ajattele asiaa siltäkin kannalta, että sinun on oltava henkilö jonka elämänkokemukseen lapsen, siis tulevan aikuisen, käsitys elämästä tulee pohjaamaan.
Olen muuten 28 ja vielä mielestäni liian nuori äidiksi:) - Enriikkka
ent. eelia-76 kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat välttämättä lapsen nyt?
Mitä muita toiveita elämälläsi on? Korvaatko jotain muita suunnitelmia tai tyhjää kohtaa elämässäsi lapsi haaveilla? Eihän miehesi painosta sinua olemaan kypsempi kuin olet? Olet melko nuori harrastamaan ylipäänsä seksiä saati sitten oikein suunnittelemaan lapsen saantia. Tunnetko edes omaa vartaloasi ja sen toiveita vielä?
Kyllä minusta on aihetta ihmetellä jos alaikäisenä, ikätovereiden opiskellessa ja itsenäistyessä ja elämästä humaltuessa, sinun päällimmäinen toive on saada mahdollisimman pian lapsi? Lapsi on ikiaikainen perheenjäsen, joka on 10 sinun ollessa 27 ja 20 sinun ollessa 37. Kohtaa elämän realiteetit, kysele vanhemmilta kuinka heidän teinisuhteensa ovat sujuneet ja millaiselta teiniajan vauvakuume on tuntunut. "Vauvakuume" on ihan yleinen ilmiö nuoren elämässä, itsekin taisin sellaisesta "kärsiä", ja täysin psykologisesti selitettävissä, muttei missään nimessä tarkoita sitä että se on välttämättä oikea vauvakuume ja että todella olisit kypsä huoltajaksi.
Tutustu vaikka teokseen "Lapsi kasvaa" tekijänä Aaltonen kumpp. ja mieti uudestaan, oletko sinä vastuullinen vanhempi jolle kasvatustehtävän voi uskoa. Ajattele asiaa siltäkin kannalta, että sinun on oltava henkilö jonka elämänkokemukseen lapsen, siis tulevan aikuisen, käsitys elämästä tulee pohjaamaan.
Olen muuten 28 ja vielä mielestäni liian nuori äidiksi:)Tämä nyt on asia, josta on aivan turha alkaa vääntää kättä, mutta toivoisin silti, että jokainen ymmärtäisi, että me ihmiset olemme erilaisia. Tahdomme elämältä erilaisia asioita, erilaisessa järjestyksessä, eikä varmasti kenenkään tapa elää ole joka tavalla se paras ja ainoa vaihtoehto.
Se että sinä et ole valmis äidiksi vielä kolmenkympin kynnykselläkään, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu voisi olla huomattavasti nuorempana. Minkä takia lapsia ylipäänsä halutaan, sen enempää parikymppisenä kuin nelikymppisenäkään? Hyvin harva tekee päätöksen perheen perustamisesta pelkästään järkisyistä ja se tuskin on edes paras mahdollinen vaihtoehtokaan... Jokainen miettii omaa elämäänsä ja tekee päätöksensä sen perusteella -ja myös kantaa itse vastuun niistä päätöksistä. Minusta on vain hienoa, että joku oikeasti haluaa tulla äidiksi nuorena, tässä yhteiskunnassa, jossa pohditaan syitä liian vähäiseen syntyvyyteen ja liian myöhään aloitettuun "lasten hankintaan". Jokaisella toivotulla lapsella on varmasti vähintäänkin yhtä hyvät lähtökohdat elämään verrattuna ei toivottuun, vanhempien iästä riippumatta.
Ei tulevaisuutta voi ennustaa, kaikkea voi sattua, niin nuorelle kuin vanhallekin. Tsemppiä elämäänne ja olkaa ylpeitä omasta tavastanne elää, mutta muistakaa, ettei se ole ainoa oikea tapa.;) - enkuli-1988
Kyllä meilläkin vauvakuume on korkealla ollut jo reilun vuoden, mutta silti maltettiin ja maltetaan edelleen odottaa. Vauvan teko on koko loppuelämän sitova päätös! Sitä ei voi kääntää pois päältä jos alkaakin kyllästyttää!!! Se sitoo sinut itseensä noin.20vuodeksi! Eikä se yhteys silloinkaan katkea. Ja vauvan hoito on älyttömän kallista! Jotta toimeen tulisi reilusti toisen olisi hyvä olla työ elämässä. Laskeppa huviksesi paljonko vauvan ruoka, vaipat, talkit, voiteet, pesuaineet, tutit, pullot, äidinmaidon korvikkeet nielevät rahaa. Kannattaa miettiä mihin olet päätäsi työntämässä. Ja ihminen on pieni söpö vauva vain pienen hetken. Oletko täysin vakiintunut ja vakaa. Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen turvallisen ja vakaan ympäristön.
Järkikäteen hyvä nainen! - vaikea hyväksyä
enkuli-1988 kirjoitti:
Kyllä meilläkin vauvakuume on korkealla ollut jo reilun vuoden, mutta silti maltettiin ja maltetaan edelleen odottaa. Vauvan teko on koko loppuelämän sitova päätös! Sitä ei voi kääntää pois päältä jos alkaakin kyllästyttää!!! Se sitoo sinut itseensä noin.20vuodeksi! Eikä se yhteys silloinkaan katkea. Ja vauvan hoito on älyttömän kallista! Jotta toimeen tulisi reilusti toisen olisi hyvä olla työ elämässä. Laskeppa huviksesi paljonko vauvan ruoka, vaipat, talkit, voiteet, pesuaineet, tutit, pullot, äidinmaidon korvikkeet nielevät rahaa. Kannattaa miettiä mihin olet päätäsi työntämässä. Ja ihminen on pieni söpö vauva vain pienen hetken. Oletko täysin vakiintunut ja vakaa. Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen turvallisen ja vakaan ympäristön.
Järkikäteen hyvä nainen!sitä että joku voi oikeasti olla kypsä vanhemmaksi 17 vuotiaana? Miksi luulet että hän ei ole asiaa jo perin pohjin ajatellut?
- Saanatar
enkuli-1988 kirjoitti:
Kyllä meilläkin vauvakuume on korkealla ollut jo reilun vuoden, mutta silti maltettiin ja maltetaan edelleen odottaa. Vauvan teko on koko loppuelämän sitova päätös! Sitä ei voi kääntää pois päältä jos alkaakin kyllästyttää!!! Se sitoo sinut itseensä noin.20vuodeksi! Eikä se yhteys silloinkaan katkea. Ja vauvan hoito on älyttömän kallista! Jotta toimeen tulisi reilusti toisen olisi hyvä olla työ elämässä. Laskeppa huviksesi paljonko vauvan ruoka, vaipat, talkit, voiteet, pesuaineet, tutit, pullot, äidinmaidon korvikkeet nielevät rahaa. Kannattaa miettiä mihin olet päätäsi työntämässä. Ja ihminen on pieni söpö vauva vain pienen hetken. Oletko täysin vakiintunut ja vakaa. Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen turvallisen ja vakaan ympäristön.
Järkikäteen hyvä nainen!Ja se isä on 25v, eikö sekään ole riittävä ikä turvaamaan toimeentuloa mielestäsi? Harvempi vanhemmistakaan äideistä kirmaa laitokselta töihin ruvaamaan elantoa, vaan kyllä se isi useimmiten hoitaa sen puolen (toki poikkeuksia on) ja yksinhuoltajilla tai niillä, joilla isä on vaikkapa työtön tai opiskelija, iästä riippumatta yhteiskunnan tuet.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Luojan kiitos. - enkuli-1988
vaikea hyväksyä kirjoitti:
sitä että joku voi oikeasti olla kypsä vanhemmaksi 17 vuotiaana? Miksi luulet että hän ei ole asiaa jo perin pohjin ajatellut?
vaikea hyväksyä, mutta ajattelin muistuttaa niistä tosiasioista. Sosiaali ja terveysalaa opiskelleena olen törmännyt lapsiperheen kehitysvaiheisiin ja niiden kriiseihin. Monesti vauvaa hommatessa unohdetaan se että vauva on kallis hoitoinen ja että sen hoitamiseen pitää sitoutua 24/7. Itsekkin olisin psyykkisesti jo valmis äidiksi, mutta fyysinen ympäristö ei vielä tue lapsen hankintaan(lähinnä varallisuuden puute) Valitettavasti haaveillesas ne tosiasiat jäävät vähälle ajattelulle.
- enkuli-1988
Saanatar kirjoitti:
Ja se isä on 25v, eikö sekään ole riittävä ikä turvaamaan toimeentuloa mielestäsi? Harvempi vanhemmistakaan äideistä kirmaa laitokselta töihin ruvaamaan elantoa, vaan kyllä se isi useimmiten hoitaa sen puolen (toki poikkeuksia on) ja yksinhuoltajilla tai niillä, joilla isä on vaikkapa työtön tai opiskelija, iästä riippumatta yhteiskunnan tuet.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Luojan kiitos.ei ole vaikeaa ymmärtää, mutta aina on valmistauduttava pahimpaan. (Isä saattaa olla maisemissa vuoden kaksi tai parhaimmassa tapauksessa loppu elämän ikinähän sitä ei tiedä mitä tuleva tuo!) Ja nuo yhteiskunnan tuet eivät todellakaan riitä elämiseen! Ikävä kyllä tämä yhteiskuta potkii äidit työhön niin aikaisin kuin mahdollista! Äitiys loma on ainoa "palkallinen" vapaa mitä synnyttäjä saa. Muuten sitten "rällätäänkin" lapsilisillä joka on naurettavan pieni summa. Lue enemmän luulet vähemmän. Ja kun äiti saa lapsi lisää loppuu opikelun kautta saatava asuis tuki ja siirrytään yleisen asumis tuen piiriin. Monille muillekin tuille käy notkahdus alaspäin, kun katsotaan lapsen tuovan tuloa perheeseen.
- ehtii ainakin
enkuli-1988 kirjoitti:
vaikea hyväksyä, mutta ajattelin muistuttaa niistä tosiasioista. Sosiaali ja terveysalaa opiskelleena olen törmännyt lapsiperheen kehitysvaiheisiin ja niiden kriiseihin. Monesti vauvaa hommatessa unohdetaan se että vauva on kallis hoitoinen ja että sen hoitamiseen pitää sitoutua 24/7. Itsekkin olisin psyykkisesti jo valmis äidiksi, mutta fyysinen ympäristö ei vielä tue lapsen hankintaan(lähinnä varallisuuden puute) Valitettavasti haaveillesas ne tosiasiat jäävät vähälle ajattelulle.
sopeutua. Monesti elämä heittää eteen asioita,joista on vain selvittävä ilman sopeutumis tai miettimisaikaa.Raskaitakin.
Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.Jotkut oikeasti on kypsempiä joihinkin asioihin paljon nuorempina kuin jotkut toiset. - enkuli-1988
ehtii ainakin kirjoitti:
sopeutua. Monesti elämä heittää eteen asioita,joista on vain selvittävä ilman sopeutumis tai miettimisaikaa.Raskaitakin.
Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.Jotkut oikeasti on kypsempiä joihinkin asioihin paljon nuorempina kuin jotkut toiset.mutta tarvitseeko vauvan hoitamisesta tieten tahtoen tehdä hankalampaa? 17vuotiaana opiskelut ovat kesken ja tänä päivänä ei ilman jonkin sortin koulutusta pärjää. Nyky ajan koulumaailman tuntien se aiheuttaa stressiä ja onko lapselle hyvä kasvupaikka stressin ympäröimänä? Pointtini ei ole se ettikö ko. henkilö olisi kypsä vaan se että fyysinen ympäristö ei ole kaikkein otollisin tuossa vaiheessa.
- Saanatar
enkuli-1988 kirjoitti:
ei ole vaikeaa ymmärtää, mutta aina on valmistauduttava pahimpaan. (Isä saattaa olla maisemissa vuoden kaksi tai parhaimmassa tapauksessa loppu elämän ikinähän sitä ei tiedä mitä tuleva tuo!) Ja nuo yhteiskunnan tuet eivät todellakaan riitä elämiseen! Ikävä kyllä tämä yhteiskuta potkii äidit työhön niin aikaisin kuin mahdollista! Äitiys loma on ainoa "palkallinen" vapaa mitä synnyttäjä saa. Muuten sitten "rällätäänkin" lapsilisillä joka on naurettavan pieni summa. Lue enemmän luulet vähemmän. Ja kun äiti saa lapsi lisää loppuu opikelun kautta saatava asuis tuki ja siirrytään yleisen asumis tuen piiriin. Monille muillekin tuille käy notkahdus alaspäin, kun katsotaan lapsen tuovan tuloa perheeseen.
No, en ole kyllä näitä tietojani lukemalla hankkinut (kuten sinä ilmeisesti). Kokemalla oppii hiukan enemmän TODELLISUUDESTA. Minulla on neljä tenavaa täällä kotona, joten järjestelmä on enemmän kuin tuttu. Ensimmäisen sain, kun olin 16vuotias, hupsis, ja hyvin on pärjätty. Esikoinen on nyt 13vuotias... Mikä kamalinta, ei yksikään minunkaan lapsistani ole saanut alkuaan vahingossa. Hui.
Ai niin ja naimisissakin olen edelleen saman miehen kanssa, jolle 17vuotiaana sanoin tahdon. Edelleenkään sillä miehen häipymisellä ja perheensä jättämisellä ei ole tekemistä iän kanssa. Niin tekee valitettavan moni nelikymppinenkin... - Jennifer
enkuli-1988 kirjoitti:
vaikea hyväksyä, mutta ajattelin muistuttaa niistä tosiasioista. Sosiaali ja terveysalaa opiskelleena olen törmännyt lapsiperheen kehitysvaiheisiin ja niiden kriiseihin. Monesti vauvaa hommatessa unohdetaan se että vauva on kallis hoitoinen ja että sen hoitamiseen pitää sitoutua 24/7. Itsekkin olisin psyykkisesti jo valmis äidiksi, mutta fyysinen ympäristö ei vielä tue lapsen hankintaan(lähinnä varallisuuden puute) Valitettavasti haaveillesas ne tosiasiat jäävät vähälle ajattelulle.
Ne tosiasiat ja vastaan tulevat hankaluudet on aivan samat, olipa äidin ikä 17v tai 37v. Äitiys (vanhemmuus) on asia, johon kukaan ei voi täysin valmistautua etukäteen. Se henkinen kypsyys on juuri sitä, että kykenee ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, ei äitiyteen sen ihmeemmin voi valmistautua.
Kirjoitat aika ristiriitaisia kommentteja. toisaalta sanot, että henkisesti voi olla kypsä, mutta (fyysiset) tosiasiat ovat nuorta äitiä vastaan. Toisaalta muistutat, että lapseen sitoutuu koko elämäksi ja lapsessa kiinni täyspäiväisesti. Eivätkö nämä vaadi juuri sitä henkistä kypsyyttä? Kokeneena(en lukeneena) minä tiedän, että näin on.
Lapsiperheiden tuet ovat ihan yhtä hyvät tai huonot äidin iästä riippumatta, sehän sinun pitäisi tietää. ne riippuvat aivan muista asioista kuin iästä. Totta kai lapseen kuluu rahaa, mutta se peruseläminen ei todellakaan vaadi niin mahdottomia summia kuin annat ymmärtää. Toki sitä rahaa palaa, jos haluaa uusimpaa mallia vaunut ja tuttipullonlämmittimet, mutta kun vähemmälläkin pärjää, eikä lapsi edes ymmärrä surra moista! Äidinmaidonkorvikettakaan meillä ei ole ostettu purkinpurkkia ja minullakin on lapsia sentään jo kolme.
Itse toivon, että olisin saanut lapseni nuorempana, siinä on hyviäkin puolia, mikä sinulta näyttää täysin unohtuvan. Kuitenkin alaa opiskelevana sinun luulisi tietävän terveysvaikutuksista sekä nuorena läpikäydyn raskauden/imetyksen suhteen että liian myöhään jätettyyn lapsen hankintaan liittyen. Jos et tiedä, lue lisää.;)
Kirjoista oppii paljon, mutta elämällä oppii vielä enemmän.;) Jos sinä et usko pärjääväsi perheen kanssa, on hyvä ettet sitä vielä perusta. Ne, jotka valitsevat toisen tien, eivät tee yhtään sen huonompaa ratkaisua ja ansaitsevat ennemmin meidän kaikkien tuen kuin moraalisaarnoja. - vanhemmista ystävistä
enkuli-1988 kirjoitti:
mutta tarvitseeko vauvan hoitamisesta tieten tahtoen tehdä hankalampaa? 17vuotiaana opiskelut ovat kesken ja tänä päivänä ei ilman jonkin sortin koulutusta pärjää. Nyky ajan koulumaailman tuntien se aiheuttaa stressiä ja onko lapselle hyvä kasvupaikka stressin ympäröimänä? Pointtini ei ole se ettikö ko. henkilö olisi kypsä vaan se että fyysinen ympäristö ei ole kaikkein otollisin tuossa vaiheessa.
useampi on opiskellut niin,että lapsia on jo ollut kolmekin perheessä. Se vaatii sopeutumista,suunnittelua,kärsivällisyyttä ja paljon muuta. Ja siinä kuviossa mieskin joutuu tekemään pakosti osansa;)
Minusta on hieno juttu että uskaltaa.
Ja tosiaan,kun ei osta kaikkea uutena,selviää paljon vähemmällä. - enkuli-1988
Saanatar kirjoitti:
No, en ole kyllä näitä tietojani lukemalla hankkinut (kuten sinä ilmeisesti). Kokemalla oppii hiukan enemmän TODELLISUUDESTA. Minulla on neljä tenavaa täällä kotona, joten järjestelmä on enemmän kuin tuttu. Ensimmäisen sain, kun olin 16vuotias, hupsis, ja hyvin on pärjätty. Esikoinen on nyt 13vuotias... Mikä kamalinta, ei yksikään minunkaan lapsistani ole saanut alkuaan vahingossa. Hui.
Ai niin ja naimisissakin olen edelleen saman miehen kanssa, jolle 17vuotiaana sanoin tahdon. Edelleenkään sillä miehen häipymisellä ja perheensä jättämisellä ei ole tekemistä iän kanssa. Niin tekee valitettavan moni nelikymppinenkin...EN kyseenalaistanut ko. henkilön kypsyyttä, avioliiton kestävyyttä tms. Ajattelin vain onko hän ajatellut KAIKKI asiat ja muistuttaa niistä joita ei vältäämättä tule ajatelleeksi. Vai ajattelitko itse vauvaa hankkiessasi: "entäpä ne sosiaali tuet? Entäpä ne kulut joita lapsi tuo tullessaan?" Minä en noita ainankaan ajattele kun vauvakuume nousee. Eikai se ole kamalaa jos muistuttaa myös käytännön asioista?
- enkuli-1988
vanhemmista ystävistä kirjoitti:
useampi on opiskellut niin,että lapsia on jo ollut kolmekin perheessä. Se vaatii sopeutumista,suunnittelua,kärsivällisyyttä ja paljon muuta. Ja siinä kuviossa mieskin joutuu tekemään pakosti osansa;)
Minusta on hieno juttu että uskaltaa.
Ja tosiaan,kun ei osta kaikkea uutena,selviää paljon vähemmällä.tarkoituksena oli juuri herättää ko. henkilössä ajatuksia juuri noista asioista. Joillakin tuollainen onnistuu toisilla se ei onnistu. Kumpikaan meistä ei tiedä onko ko. henkilön parisuhde tuota rumbaa kestävä. Parhaassa tapauksessa on pahimmassa ei. Minullakin todennäköisesti alkaa niitä palleroita jaloissa pyörimään kesken korkeakoulu opintojen. Mutta ko.henkilöllä ei ole edes ammattitutkintoa. Hienoahan on uskaltaa mutta pitääkö tahallaan hypätä kalliolta kivikkoon kun voisi valmistella alas patjojakin?
- enkuli-1988
Jennifer kirjoitti:
Ne tosiasiat ja vastaan tulevat hankaluudet on aivan samat, olipa äidin ikä 17v tai 37v. Äitiys (vanhemmuus) on asia, johon kukaan ei voi täysin valmistautua etukäteen. Se henkinen kypsyys on juuri sitä, että kykenee ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, ei äitiyteen sen ihmeemmin voi valmistautua.
Kirjoitat aika ristiriitaisia kommentteja. toisaalta sanot, että henkisesti voi olla kypsä, mutta (fyysiset) tosiasiat ovat nuorta äitiä vastaan. Toisaalta muistutat, että lapseen sitoutuu koko elämäksi ja lapsessa kiinni täyspäiväisesti. Eivätkö nämä vaadi juuri sitä henkistä kypsyyttä? Kokeneena(en lukeneena) minä tiedän, että näin on.
Lapsiperheiden tuet ovat ihan yhtä hyvät tai huonot äidin iästä riippumatta, sehän sinun pitäisi tietää. ne riippuvat aivan muista asioista kuin iästä. Totta kai lapseen kuluu rahaa, mutta se peruseläminen ei todellakaan vaadi niin mahdottomia summia kuin annat ymmärtää. Toki sitä rahaa palaa, jos haluaa uusimpaa mallia vaunut ja tuttipullonlämmittimet, mutta kun vähemmälläkin pärjää, eikä lapsi edes ymmärrä surra moista! Äidinmaidonkorvikettakaan meillä ei ole ostettu purkinpurkkia ja minullakin on lapsia sentään jo kolme.
Itse toivon, että olisin saanut lapseni nuorempana, siinä on hyviäkin puolia, mikä sinulta näyttää täysin unohtuvan. Kuitenkin alaa opiskelevana sinun luulisi tietävän terveysvaikutuksista sekä nuorena läpikäydyn raskauden/imetyksen suhteen että liian myöhään jätettyyn lapsen hankintaan liittyen. Jos et tiedä, lue lisää.;)
Kirjoista oppii paljon, mutta elämällä oppii vielä enemmän.;) Jos sinä et usko pärjääväsi perheen kanssa, on hyvä ettet sitä vielä perusta. Ne, jotka valitsevat toisen tien, eivät tee yhtään sen huonompaa ratkaisua ja ansaitsevat ennemmin meidän kaikkien tuen kuin moraalisaarnoja.Samat tosiasiathan ne kohtaa mutta on siinä äitiys loman jälkeisessä työn haussa paremmat mahdollisuudet henkilöllä jolla on jonkun sortin lukio/ammattitutkinto kuin henkilöllä jolla on keskeneräiset opinnot. Opiskelijalla tuskin tilillä on euroja erojen päällä pahemmin kun taas 37vuotiaalle noita säästöjä luulisi jonkun verran karttuneen. Eli fyysisessä ympäristössä on eroja! Ei henkisessä valmiudessa tai kyvyssä.
Minulla perheen perustaminen on lähinnä kiinni siitä että papin aamen ei ole kuulunut vielä. Elän samalla periaatteella kuin alkuperäinen ihminen, eli: ei lapsia avioliiton ulkopuolella, kiitos.
Eikä vika ole siinä että lapsia hommaisi nuorena vaan lähinnä halusin sanoa tosiasioita joita hän ei välttämättä ole vauvakuumeessa ajatellut. Eli tarkoituksena ei ollut moraalisaarna vaan pieni herätys. Mutta eikö sitä silti voisi odottaa maltilla ja joulukuussa kuulla sen papin aamenen ja sitten hankkia sen vauvan? Alkuperäinen kirjoittaja kuulostaa yli-innokkaalta, joten ajattelin muistuttaa asioista jotka minut palauttivat maan pinnalle.
ps.emme tiedä onko ko. henkilöllö maidokkaat vai vähä maitoiset rinnat. Sinulla on käynyt hyvin. Kummitätini ei kolmatta kauaa kyennyt imettämään. Luokkakaverini ei ensimmäistäkään loppuun.
pps. tiedän ettei lapsi haikaile luksusta, sillä oma lempileluni pienenä oli tyhjä jugurrti ja ketsuppi purkki XP - Saanatar
enkuli-1988 kirjoitti:
EN kyseenalaistanut ko. henkilön kypsyyttä, avioliiton kestävyyttä tms. Ajattelin vain onko hän ajatellut KAIKKI asiat ja muistuttaa niistä joita ei vältäämättä tule ajatelleeksi. Vai ajattelitko itse vauvaa hankkiessasi: "entäpä ne sosiaali tuet? Entäpä ne kulut joita lapsi tuo tullessaan?" Minä en noita ainankaan ajattele kun vauvakuume nousee. Eikai se ole kamalaa jos muistuttaa myös käytännön asioista?
Ei ole väärin muistuttaa tosiasioista. Ei ole väärin pyytää pohtimaan. MUTTA sen voi tehdä monella tapaa. Kannattaa pohdiskella hetki sitä asiaa, mitä tahtoo sanoa, jottei tule sanoneeksi jotain ihan muuta.;)
- Antti-75
enkuli-1988 kirjoitti:
ei ole vaikeaa ymmärtää, mutta aina on valmistauduttava pahimpaan. (Isä saattaa olla maisemissa vuoden kaksi tai parhaimmassa tapauksessa loppu elämän ikinähän sitä ei tiedä mitä tuleva tuo!) Ja nuo yhteiskunnan tuet eivät todellakaan riitä elämiseen! Ikävä kyllä tämä yhteiskuta potkii äidit työhön niin aikaisin kuin mahdollista! Äitiys loma on ainoa "palkallinen" vapaa mitä synnyttäjä saa. Muuten sitten "rällätäänkin" lapsilisillä joka on naurettavan pieni summa. Lue enemmän luulet vähemmän. Ja kun äiti saa lapsi lisää loppuu opikelun kautta saatava asuis tuki ja siirrytään yleisen asumis tuen piiriin. Monille muillekin tuille käy notkahdus alaspäin, kun katsotaan lapsen tuovan tuloa perheeseen.
Ihan näin ohimennen pakko puuttua tuohon aukkoon faktatiedossasikin... Kyllä tässä maassa ihan jokaisella äidillä on oikeus niin halutessaan kolmen vuoden hoitovapaaseen. "Palkallinen" loma ei koostu vain äitiyslomasta. Ja yhdenkään lapsellisen ei tarvitse pelkillä lapsilisillä elää, tiedät kyllä sosiaalialaa opiskelleena.;) Suomessa on olemassa perusturva... Ei tietenkään ole toivottavaa elää yhteiskunnan tukien varassa, mutta tarkistahan kuitenkin faktat ennen kuin väität. Toisekseen lapsen tulo perheeseen ei pienennä tukia... Päinvastoin. Esim. työttömyystukeen, toimeentulotukeen jne. on olemassa lapsikorotus. Lapsilisää ei myöskään katsota tuloksi muuta kuin toimeentulotukea laskiessa, se ei siis vaikuta tukien määrään mitenkään. Asumistukeakin saa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä taloudessa on. kerrohan mikä tuki pienenee kun talouteen kuuluvien henkilöiden määrä kasvaa. Joten opsikelehan ahkerammin.
Kyllä se tänäpäivänä on edessä työttömyys monella vanhemmallakin äidillä ja kukaan ei voi olla varma tulevaisuudestaan. Pitäisikö mielestäsi lasten saamiselle asettaa tuloraja? Jos taloudellinen tilanne on se, minkä pitäisi olla kunnossa lapsen syntyessä? - parisuhteesta
enkuli-1988 kirjoitti:
tarkoituksena oli juuri herättää ko. henkilössä ajatuksia juuri noista asioista. Joillakin tuollainen onnistuu toisilla se ei onnistu. Kumpikaan meistä ei tiedä onko ko. henkilön parisuhde tuota rumbaa kestävä. Parhaassa tapauksessa on pahimmassa ei. Minullakin todennäköisesti alkaa niitä palleroita jaloissa pyörimään kesken korkeakoulu opintojen. Mutta ko.henkilöllä ei ole edes ammattitutkintoa. Hienoahan on uskaltaa mutta pitääkö tahallaan hypätä kalliolta kivikkoon kun voisi valmistella alas patjojakin?
etukäteen tiedä. Sitä kivikkoa lisää ajattelemattomat ihmiset,jotka ei usko toiseen ihmiseen. Jotkut haluaa ensin perheen ja sitten ammatin,jotkut taas toisinpäin. Ja aina vähemmistön päätöksiä kyseenalaistetaan ja epäillään. Siis monessa muussakin asiassa.
- enkuli-1988
Antti-75 kirjoitti:
Ihan näin ohimennen pakko puuttua tuohon aukkoon faktatiedossasikin... Kyllä tässä maassa ihan jokaisella äidillä on oikeus niin halutessaan kolmen vuoden hoitovapaaseen. "Palkallinen" loma ei koostu vain äitiyslomasta. Ja yhdenkään lapsellisen ei tarvitse pelkillä lapsilisillä elää, tiedät kyllä sosiaalialaa opiskelleena.;) Suomessa on olemassa perusturva... Ei tietenkään ole toivottavaa elää yhteiskunnan tukien varassa, mutta tarkistahan kuitenkin faktat ennen kuin väität. Toisekseen lapsen tulo perheeseen ei pienennä tukia... Päinvastoin. Esim. työttömyystukeen, toimeentulotukeen jne. on olemassa lapsikorotus. Lapsilisää ei myöskään katsota tuloksi muuta kuin toimeentulotukea laskiessa, se ei siis vaikuta tukien määrään mitenkään. Asumistukeakin saa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä taloudessa on. kerrohan mikä tuki pienenee kun talouteen kuuluvien henkilöiden määrä kasvaa. Joten opsikelehan ahkerammin.
Kyllä se tänäpäivänä on edessä työttömyys monella vanhemmallakin äidillä ja kukaan ei voi olla varma tulevaisuudestaan. Pitäisikö mielestäsi lasten saamiselle asettaa tuloraja? Jos taloudellinen tilanne on se, minkä pitäisi olla kunnossa lapsen syntyessä?Kyllä tuloraja. Luoja ei todellakaan! Mutta muistutin niistä asioista joita moni 17kesäinen ei ajattele. Ulkomuistista heitin nuo. Kaveri kyllä kirosi kun jäi yksinhuoltajaksi että joutui yleisenasumis tuen piiriin. Oletin sen olleen negatiivinen muutos. Saako äiti hoitovapaalta jotain ns.palkkaa? Etenkin jos toisenasteen opinnot kesken tai menoillaan? Toki riski joutua työttömäksi on jokaisella, mutta et voi kieltää että toisenasteen koulutuksen puute ei sitä riskiä lisäisi?
- enkuli-1988
parisuhteesta kirjoitti:
etukäteen tiedä. Sitä kivikkoa lisää ajattelemattomat ihmiset,jotka ei usko toiseen ihmiseen. Jotkut haluaa ensin perheen ja sitten ammatin,jotkut taas toisinpäin. Ja aina vähemmistön päätöksiä kyseenalaistetaan ja epäillään. Siis monessa muussakin asiassa.
näin. En kyseen alaistanut hänen päätöstään, vaan ajattelin muistuttaa mitä kaikkea lapsi tullessaan tuo. 17kesäinen ei välttämättä niitä kaikkia menoja ole tullut ajatelleeksi.
- enkuli-1988
Saanatar kirjoitti:
Ei ole väärin muistuttaa tosiasioista. Ei ole väärin pyytää pohtimaan. MUTTA sen voi tehdä monella tapaa. Kannattaa pohdiskella hetki sitä asiaa, mitä tahtoo sanoa, jottei tule sanoneeksi jotain ihan muuta.;)
Tyylini on aina ollut kärkäs. Ihmiset joko tottuvat siihen tai sitten ei ^^
Et ole ensimmäinen huomauttaja ;P - Antti-75
enkuli-1988 kirjoitti:
Kyllä tuloraja. Luoja ei todellakaan! Mutta muistutin niistä asioista joita moni 17kesäinen ei ajattele. Ulkomuistista heitin nuo. Kaveri kyllä kirosi kun jäi yksinhuoltajaksi että joutui yleisenasumis tuen piiriin. Oletin sen olleen negatiivinen muutos. Saako äiti hoitovapaalta jotain ns.palkkaa? Etenkin jos toisenasteen opinnot kesken tai menoillaan? Toki riski joutua työttömäksi on jokaisella, mutta et voi kieltää että toisenasteen koulutuksen puute ei sitä riskiä lisäisi?
Eiköhän se tässä tullut selväksi kaikille, jotka asioista jotain tietävät, millä perusteilla niitä faktoja heittelit.
Tarkoituksesi oli hyvä, mutta sekään ei oikeuta virheellisen tiedon esittämiseen faktoina. Jos et tiedä, älä oleta. Tai ainakin mainitse, että on kyse omista oletuksistasi.
Niin juu, ja hoitovapaalla saa kotihoidontukea, tai millä lastenhoidontuen nimellä se nykyään kulkeekaan.;) - niitä
enkuli-1988 kirjoitti:
näin. En kyseen alaistanut hänen päätöstään, vaan ajattelin muistuttaa mitä kaikkea lapsi tullessaan tuo. 17kesäinen ei välttämättä niitä kaikkia menoja ole tullut ajatelleeksi.
kaikkia asioita tule ajatelleeksi moni vanhempikaan joka kunnon vauvakuumeeseen"sairastuu".Eiköhän asia jo tullut alkuperäiselle selväksi.
Minä haluan toivottaa onnellista odotusta:) - vaino08/05
ent. eelia-76 kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat välttämättä lapsen nyt?
Mitä muita toiveita elämälläsi on? Korvaatko jotain muita suunnitelmia tai tyhjää kohtaa elämässäsi lapsi haaveilla? Eihän miehesi painosta sinua olemaan kypsempi kuin olet? Olet melko nuori harrastamaan ylipäänsä seksiä saati sitten oikein suunnittelemaan lapsen saantia. Tunnetko edes omaa vartaloasi ja sen toiveita vielä?
Kyllä minusta on aihetta ihmetellä jos alaikäisenä, ikätovereiden opiskellessa ja itsenäistyessä ja elämästä humaltuessa, sinun päällimmäinen toive on saada mahdollisimman pian lapsi? Lapsi on ikiaikainen perheenjäsen, joka on 10 sinun ollessa 27 ja 20 sinun ollessa 37. Kohtaa elämän realiteetit, kysele vanhemmilta kuinka heidän teinisuhteensa ovat sujuneet ja millaiselta teiniajan vauvakuume on tuntunut. "Vauvakuume" on ihan yleinen ilmiö nuoren elämässä, itsekin taisin sellaisesta "kärsiä", ja täysin psykologisesti selitettävissä, muttei missään nimessä tarkoita sitä että se on välttämättä oikea vauvakuume ja että todella olisit kypsä huoltajaksi.
Tutustu vaikka teokseen "Lapsi kasvaa" tekijänä Aaltonen kumpp. ja mieti uudestaan, oletko sinä vastuullinen vanhempi jolle kasvatustehtävän voi uskoa. Ajattele asiaa siltäkin kannalta, että sinun on oltava henkilö jonka elämänkokemukseen lapsen, siis tulevan aikuisen, käsitys elämästä tulee pohjaamaan.
Olen muuten 28 ja vielä mielestäni liian nuori äidiksi:)Puhut ent, eelia täyttä asiaa! Itsekin olen ihmetellyt ja miettinyt nuorten, lähinnä naisten vauvakuumetta. Yleinen ajatus tuntuu olevan se, että halutaan vauva, ihana suloinen pieni nyytti, jota on ihana hoivata ja pukea nätiksi. Toki vauvat ovat suloisia ja oma lapsi rakkain asia MUTTA se hoivaaminen vaatii vanhempien ajasta 24h/vrk. Ja se vauva aika on TODELLA LYHYT. Vastuu on valtava. Pelkän hoivavietin tyyduttämiseen e tule lasta hankkia. Siinä tapauksessa vaikka kissa on parempi vaihtoehto. Täytyy muistaa, että lapsesta on juridisesti vastuussa 18 vuotta, käytännössä omasta lapsesta tavallaan kai huolehtii aina. Tästä vauva-aika kestää noin vuoden...
Lapsi vaatii myös taloudellisia resursseja, onko 17-vuotiaalla jo koulutus/ammatti? Ikävä kyllä tätäkin puolta täytyy miettiä. Lapsi tarvitsee ruokaa, vaatteita, erilaisia tarvikkeita, leluja, lääkärikuluihin menee rahaa, kouluiässä lisääntyvässä määrin erilaisiin asioihin uppoaa rahaa, harrastukset maksaa... Ja lisäksi muu eläminen maksaa.
Tässä muutamia realiteetteja pohdittavaksi. Lapsikin on onnellisin silloin kun vanhempien elämä on kunnossa. - vaimo08/05
enkuli-1988 kirjoitti:
Samat tosiasiathan ne kohtaa mutta on siinä äitiys loman jälkeisessä työn haussa paremmat mahdollisuudet henkilöllä jolla on jonkun sortin lukio/ammattitutkinto kuin henkilöllä jolla on keskeneräiset opinnot. Opiskelijalla tuskin tilillä on euroja erojen päällä pahemmin kun taas 37vuotiaalle noita säästöjä luulisi jonkun verran karttuneen. Eli fyysisessä ympäristössä on eroja! Ei henkisessä valmiudessa tai kyvyssä.
Minulla perheen perustaminen on lähinnä kiinni siitä että papin aamen ei ole kuulunut vielä. Elän samalla periaatteella kuin alkuperäinen ihminen, eli: ei lapsia avioliiton ulkopuolella, kiitos.
Eikä vika ole siinä että lapsia hommaisi nuorena vaan lähinnä halusin sanoa tosiasioita joita hän ei välttämättä ole vauvakuumeessa ajatellut. Eli tarkoituksena ei ollut moraalisaarna vaan pieni herätys. Mutta eikö sitä silti voisi odottaa maltilla ja joulukuussa kuulla sen papin aamenen ja sitten hankkia sen vauvan? Alkuperäinen kirjoittaja kuulostaa yli-innokkaalta, joten ajattelin muistuttaa asioista jotka minut palauttivat maan pinnalle.
ps.emme tiedä onko ko. henkilöllö maidokkaat vai vähä maitoiset rinnat. Sinulla on käynyt hyvin. Kummitätini ei kolmatta kauaa kyennyt imettämään. Luokkakaverini ei ensimmäistäkään loppuun.
pps. tiedän ettei lapsi haikaile luksusta, sillä oma lempileluni pienenä oli tyhjä jugurrti ja ketsuppi purkki XPEnkuli-1988, olet mielestäni ikäiseksesi erittäin kypsä ja vastuuntuntoinen. Hienoa, että osaat ajatella asioita nenää pidemmälle. Esittämäsi elämän realiteetit ovat tärkeitä muistaa.
Myös minä väitän, että lähtökohdat äidiksi tulemiselle ovat erilaiset 17- ja 27- vuotiaana. Joku mainitsi, että ikä tuo lisää riskejä raskauteen ja synnytykseen. Totta, itsekin olen terveysalaa opiskellut. MUTTA ne riskit alkavat lisääntyä vasta n 40v iässä. 17-vuotiaasta on siihen piiitkä aika. Puhutaan nuorena synnyttäneiden hyvistä puolista, ok, niitäkin on, mutta siinäkin tapauksessa n. 25v on vielä nuori synnyttäjä. Siihenkin on 17-kesäisellä matkaa.
Totta on sekin, että harvoin kai Suomessa ketään heitteelle jätetään. Meillä on hyvä sosiaaliturva. Mutta väitän, että elämä on helpompaa, jos ennen perheen perustamista opiskelee itselleen kunnon ammatin. Elämä ilman lastakin on kallista, saati sitten lapsen kanssa! En minä ainakaan haluaisi kitkuttaa pelkkien tukien varassa. Kiva lasta olisi joskus johonkin viedäkin. Mutta pelkkä päivä huvipuistossakin maksaa paljon. Tuet on tarkoitettu perusasioihin, ruokaan ja kattoon päänpäälle. Tuskin ne paljon muuhun riittävätkään. - vaimo08/05
Antti-75 kirjoitti:
Ihan näin ohimennen pakko puuttua tuohon aukkoon faktatiedossasikin... Kyllä tässä maassa ihan jokaisella äidillä on oikeus niin halutessaan kolmen vuoden hoitovapaaseen. "Palkallinen" loma ei koostu vain äitiyslomasta. Ja yhdenkään lapsellisen ei tarvitse pelkillä lapsilisillä elää, tiedät kyllä sosiaalialaa opiskelleena.;) Suomessa on olemassa perusturva... Ei tietenkään ole toivottavaa elää yhteiskunnan tukien varassa, mutta tarkistahan kuitenkin faktat ennen kuin väität. Toisekseen lapsen tulo perheeseen ei pienennä tukia... Päinvastoin. Esim. työttömyystukeen, toimeentulotukeen jne. on olemassa lapsikorotus. Lapsilisää ei myöskään katsota tuloksi muuta kuin toimeentulotukea laskiessa, se ei siis vaikuta tukien määrään mitenkään. Asumistukeakin saa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä taloudessa on. kerrohan mikä tuki pienenee kun talouteen kuuluvien henkilöiden määrä kasvaa. Joten opsikelehan ahkerammin.
Kyllä se tänäpäivänä on edessä työttömyys monella vanhemmallakin äidillä ja kukaan ei voi olla varma tulevaisuudestaan. Pitäisikö mielestäsi lasten saamiselle asettaa tuloraja? Jos taloudellinen tilanne on se, minkä pitäisi olla kunnossa lapsen syntyessä?Kyllähän se 3 vuoden hoitovapaa-mahdollisuus on, mutta se on lähinnä laatuaikaa lapsen kanssa, henkisesti. Ei kuule siinä paljon tienaa. Aika kirkuttamista olisi, jos se olisi ainoa tulonlähde.
- vaimo08/05
Saanatar kirjoitti:
No, en ole kyllä näitä tietojani lukemalla hankkinut (kuten sinä ilmeisesti). Kokemalla oppii hiukan enemmän TODELLISUUDESTA. Minulla on neljä tenavaa täällä kotona, joten järjestelmä on enemmän kuin tuttu. Ensimmäisen sain, kun olin 16vuotias, hupsis, ja hyvin on pärjätty. Esikoinen on nyt 13vuotias... Mikä kamalinta, ei yksikään minunkaan lapsistani ole saanut alkuaan vahingossa. Hui.
Ai niin ja naimisissakin olen edelleen saman miehen kanssa, jolle 17vuotiaana sanoin tahdon. Edelleenkään sillä miehen häipymisellä ja perheensä jättämisellä ei ole tekemistä iän kanssa. Niin tekee valitettavan moni nelikymppinenkin...Hienoa että teillä on mennyt/menee hyvin. En ymmärrä, miksi teilaat enkulin ja hänen näkemyksensä, jotka ovat realistisia ja järkeviä? Ne, jotka ovat nuorena (lähes lapsena) synnyttäneet eivät hyväksy sitten mitään muuta? Ja syyttävät heitä, jotka kannustavat miettimään tosiasioita, siitä että nämä eivät hyväksy nuoria äitejä... Ei kovin rakentavaa.
Tähän maahan mahtuu niin monenlaisia perheitä, onneksi. Faktaa lienee kuitenkin se, että ilman ammattia/työtä elämä ei ole kovin helppoa. Kylmää faktaa on errä taloudellisia resurssejakin on pakko miettiä. Ja kuka mitäkin elämältä haluaa, sen jokainen tietää itse. Mä tiedän että en halua kasvattaa lapsia pelkän sosiaalisen tuen avulla. Rakkauden ja huolenpidon lisäksi haluan tarjota lapselleni elämyksiä. Haluan että hän saa kokea ja nähdä muutekin kuin oman pihapiirinsä. Ja se maksaa, ei pelkkä äitiysraha, lapsilisä tai kotihoidontuki riitä siihen. Ja onhan se joskus kiva saada itselle/miehellekin jotain...
Väitetään ettei raha tee onnelliseksi, mutta sen jatkuva puute kyllä vaikeuttaa elämää. Siis ainakin jos haluaa elämältä enemmän kuin ruokaa ja katon pään päälle. Kerran täällä vaan eletään, niin minä, mieheni kuin tuleva lapsenikin (sitten aikanaan), haluan että me kaikki siitä nautimme. - enkuli-1988
vaimo08/05 kirjoitti:
Enkuli-1988, olet mielestäni ikäiseksesi erittäin kypsä ja vastuuntuntoinen. Hienoa, että osaat ajatella asioita nenää pidemmälle. Esittämäsi elämän realiteetit ovat tärkeitä muistaa.
Myös minä väitän, että lähtökohdat äidiksi tulemiselle ovat erilaiset 17- ja 27- vuotiaana. Joku mainitsi, että ikä tuo lisää riskejä raskauteen ja synnytykseen. Totta, itsekin olen terveysalaa opiskellut. MUTTA ne riskit alkavat lisääntyä vasta n 40v iässä. 17-vuotiaasta on siihen piiitkä aika. Puhutaan nuorena synnyttäneiden hyvistä puolista, ok, niitäkin on, mutta siinäkin tapauksessa n. 25v on vielä nuori synnyttäjä. Siihenkin on 17-kesäisellä matkaa.
Totta on sekin, että harvoin kai Suomessa ketään heitteelle jätetään. Meillä on hyvä sosiaaliturva. Mutta väitän, että elämä on helpompaa, jos ennen perheen perustamista opiskelee itselleen kunnon ammatin. Elämä ilman lastakin on kallista, saati sitten lapsen kanssa! En minä ainakaan haluaisi kitkuttaa pelkkien tukien varassa. Kiva lasta olisi joskus johonkin viedäkin. Mutta pelkkä päivä huvipuistossakin maksaa paljon. Tuet on tarkoitettu perusasioihin, ruokaan ja kattoon päänpäälle. Tuskin ne paljon muuhun riittävätkään.Olen itsekkin noita hommia laskenut ja tulevan aviomieheni kasnsa todennut että katsellaan vuosi jos toinenkin ennekuin aletaan lasta yrittämään.
Eli ensi kesänä häitä tanssitaan - nyt vallan
vaimo08/05 kirjoitti:
Kyllähän se 3 vuoden hoitovapaa-mahdollisuus on, mutta se on lähinnä laatuaikaa lapsen kanssa, henkisesti. Ei kuule siinä paljon tienaa. Aika kirkuttamista olisi, jos se olisi ainoa tulonlähde.
unohdettu,että viestiketjun aloittajalla on mieskin. Kai hänkin kantaa kortensa kekoon taloudellisesti?! Hän voi jo olla hyväpalkkaisessa toimessa tai muuten taloudelliset asiat ok.
- ei ole unohdettu
nyt vallan kirjoitti:
unohdettu,että viestiketjun aloittajalla on mieskin. Kai hänkin kantaa kortensa kekoon taloudellisesti?! Hän voi jo olla hyväpalkkaisessa toimessa tai muuten taloudelliset asiat ok.
Meistä ei kai kukaan tiedä mitä hänen miehensä tekee työkseen tai millainen koulutus hänellä on. Mutta haluaisitko sinä 17-vuotiaana heittäytyä toisen elätettäväksi? En myöskään tiedä ketjun aloittajan tilannetta, mutta yleensä 17-vuotiaana ei ole ehtinyt vielä ammattia opiskella. En toivo kenellekään esim eroa tms, mutta niitäkin niin paljon tapahtuu, ettei ole yhtään pahitteeksi olla omaakin tulonlähdettä tai ainakin valmiuksia sellaista hankkia. Ja yhden ihmisen kaskipalkalla ei vielä paljon mässäillä, ellei satu keskimääräistä paremmin tienaamaan. Minä itsenäisenä ihmisenä en haluaisi olla täysin toisen armoilla taloudellisesti.
- halua olla
ei ole unohdettu kirjoitti:
Meistä ei kai kukaan tiedä mitä hänen miehensä tekee työkseen tai millainen koulutus hänellä on. Mutta haluaisitko sinä 17-vuotiaana heittäytyä toisen elätettäväksi? En myöskään tiedä ketjun aloittajan tilannetta, mutta yleensä 17-vuotiaana ei ole ehtinyt vielä ammattia opiskella. En toivo kenellekään esim eroa tms, mutta niitäkin niin paljon tapahtuu, ettei ole yhtään pahitteeksi olla omaakin tulonlähdettä tai ainakin valmiuksia sellaista hankkia. Ja yhden ihmisen kaskipalkalla ei vielä paljon mässäillä, ellei satu keskimääräistä paremmin tienaamaan. Minä itsenäisenä ihmisenä en haluaisi olla täysin toisen armoilla taloudellisesti.
toisen elätettävänä. Toisille se sopii. Ja niinkuin sanoit,emme tiedä aloittajan miehen ammattia tai tulotasoa. Se voi olla niin hyvä,että pieni perhe pärjää. Tai voi sitä tuloja ja omaisuutta olla muullakin tavoin hankittuna.
Tuntuu että tässä liian hanakasti tuomitaan aloittaja. Neuvoa toki saa,ja tosiasioista muistuttaa,mutta rajansa siinäkin.
Jotkut nyt vaan haluavat ensin sen perheen ja sitten ammatin.
Ja ei liitosta koskaan voi olla varma. Yksinhuoltajaksi voi jäädä siitäkin syystä,että puoliso kuolee. - Annie-88
nyt vallan kirjoitti:
unohdettu,että viestiketjun aloittajalla on mieskin. Kai hänkin kantaa kortensa kekoon taloudellisesti?! Hän voi jo olla hyväpalkkaisessa toimessa tai muuten taloudelliset asiat ok.
Kerronpa tässä miten asiat oikein ovat. Eli olen opiskelemassa ammattia itselleni ja jos saan lapsen (toivottavasti) jo syksyksi, jää minulla silloin viimeinen vuosi kesken. Olen suunnitellut jatkavani koulua heti kun mahdollista, lapsen syntymän jälkeen ja sitten mahdollisesti siirtyä työelämään. Mieheni todellakin on töissä tietotekniikkahommissa, ja hänen palkkansa on keskitasoa parempi, luulisin? Olemme kyllä laskeneet ja pohtineet niin raha-asioita kuin muitakin ja kyllä uskomme tulevamme toimeen ihan hyvin lapsen syntymän jälkeenkin vaikka minulla siinä vaiheessa on opiskelut hieman kesken. Lisäksi minulla on säästöjä. Koska vanhempani minun syntyessä (27-vuotiaina) olivat jo molemmat vakituisessa työsuhteessa, ovat he kyenneet säästämään minulle lapsilisät alusta alkaen säästötilille, jonka otan käyttöön vasta 18 vuotiaana, eli voitte laskea siitä minkä verran säästöjä minulle on kertynyt :) Lisäksi voisin saada säästöjä myös isoäitini omistamasta metsätontista, joka mahdollisesti myydään parin vuoden sisällä ja osa tuloista tulisi meille lapsenlapsille. Eli en pelkää sitä ettemme pärjäisi taloudellisesti. Minulla on myös aivan ihana isosisko, joka ei luultavasti tulee koskaan saamaan lapsia (vaikka niitä niin kovasti halusikin :( ), joten myös lapsenhoitoapua olisi saatavilla tarvittaessa. Että vaikka vauvakuume onkin kova (ja ei kun vaan pahenee) olemme kyllä pystyneet myös ajattelemaan järkevästi faktoja ym. Toivon kovasti että masussani on tällä hetkellä kasvamassa pienen pieni ihmisen alku :)
- oikeasti haluaa
Annie-88 kirjoitti:
Kerronpa tässä miten asiat oikein ovat. Eli olen opiskelemassa ammattia itselleni ja jos saan lapsen (toivottavasti) jo syksyksi, jää minulla silloin viimeinen vuosi kesken. Olen suunnitellut jatkavani koulua heti kun mahdollista, lapsen syntymän jälkeen ja sitten mahdollisesti siirtyä työelämään. Mieheni todellakin on töissä tietotekniikkahommissa, ja hänen palkkansa on keskitasoa parempi, luulisin? Olemme kyllä laskeneet ja pohtineet niin raha-asioita kuin muitakin ja kyllä uskomme tulevamme toimeen ihan hyvin lapsen syntymän jälkeenkin vaikka minulla siinä vaiheessa on opiskelut hieman kesken. Lisäksi minulla on säästöjä. Koska vanhempani minun syntyessä (27-vuotiaina) olivat jo molemmat vakituisessa työsuhteessa, ovat he kyenneet säästämään minulle lapsilisät alusta alkaen säästötilille, jonka otan käyttöön vasta 18 vuotiaana, eli voitte laskea siitä minkä verran säästöjä minulle on kertynyt :) Lisäksi voisin saada säästöjä myös isoäitini omistamasta metsätontista, joka mahdollisesti myydään parin vuoden sisällä ja osa tuloista tulisi meille lapsenlapsille. Eli en pelkää sitä ettemme pärjäisi taloudellisesti. Minulla on myös aivan ihana isosisko, joka ei luultavasti tulee koskaan saamaan lapsia (vaikka niitä niin kovasti halusikin :( ), joten myös lapsenhoitoapua olisi saatavilla tarvittaessa. Että vaikka vauvakuume onkin kova (ja ei kun vaan pahenee) olemme kyllä pystyneet myös ajattelemaan järkevästi faktoja ym. Toivon kovasti että masussani on tällä hetkellä kasvamassa pienen pieni ihmisen alku :)
Tässä viestiketjussa on keskitytty puimaan asiaa lähinnä siltä kannalta, minkä ikäisenä nainen on valmis vaimoksi ja äidiksi.
Uskon, että miehesi kanssa olette asioita järki kädessä puineet.
Ja ymmärrän, että sinun iässäsi vuosikin tuntuu pitkältä ajalta, teininä kun voi olla vähän sitä "kaikki heti" -ajatusmaailmaa vielä vallalla.
Mutta ihmetyttää, eikö miehelläsi ole malttia odottaa, onhan hän sentään jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Häneltä mielestäni pitäisi löytyä kyky katsella elämää kokeneimmin silmin.
Ihan kuin hänellä olisi menettämisen pelko ja hätä saada sinut jotenkin sidoksiin itseensä. Ja keinoina tuntuu olevan avioliitto ja lapsi. - Olen vilpittömästi
Annie-88 kirjoitti:
Kerronpa tässä miten asiat oikein ovat. Eli olen opiskelemassa ammattia itselleni ja jos saan lapsen (toivottavasti) jo syksyksi, jää minulla silloin viimeinen vuosi kesken. Olen suunnitellut jatkavani koulua heti kun mahdollista, lapsen syntymän jälkeen ja sitten mahdollisesti siirtyä työelämään. Mieheni todellakin on töissä tietotekniikkahommissa, ja hänen palkkansa on keskitasoa parempi, luulisin? Olemme kyllä laskeneet ja pohtineet niin raha-asioita kuin muitakin ja kyllä uskomme tulevamme toimeen ihan hyvin lapsen syntymän jälkeenkin vaikka minulla siinä vaiheessa on opiskelut hieman kesken. Lisäksi minulla on säästöjä. Koska vanhempani minun syntyessä (27-vuotiaina) olivat jo molemmat vakituisessa työsuhteessa, ovat he kyenneet säästämään minulle lapsilisät alusta alkaen säästötilille, jonka otan käyttöön vasta 18 vuotiaana, eli voitte laskea siitä minkä verran säästöjä minulle on kertynyt :) Lisäksi voisin saada säästöjä myös isoäitini omistamasta metsätontista, joka mahdollisesti myydään parin vuoden sisällä ja osa tuloista tulisi meille lapsenlapsille. Eli en pelkää sitä ettemme pärjäisi taloudellisesti. Minulla on myös aivan ihana isosisko, joka ei luultavasti tulee koskaan saamaan lapsia (vaikka niitä niin kovasti halusikin :( ), joten myös lapsenhoitoapua olisi saatavilla tarvittaessa. Että vaikka vauvakuume onkin kova (ja ei kun vaan pahenee) olemme kyllä pystyneet myös ajattelemaan järkevästi faktoja ym. Toivon kovasti että masussani on tällä hetkellä kasvamassa pienen pieni ihmisen alku :)
onnellinen puolestasi:) Ja hyvä juttu tosiaan,että vauvakuumeen tuoksinassa on maltettu laskeskella taloudellistakin puolta. Monella vanhemmallakin pariskunnalla on tiukkaa lasten syntyessä. On mahdollisesti asunto-ja opintovelat maksettavana.
Ja ihanaa että lapsenhoitoapuakin on tiedossa. Sitä kahdenkeskistäaikaakin kun parisuhde tarvitsee. - sinulle tuli
oikeasti haluaa kirjoitti:
Tässä viestiketjussa on keskitytty puimaan asiaa lähinnä siltä kannalta, minkä ikäisenä nainen on valmis vaimoksi ja äidiksi.
Uskon, että miehesi kanssa olette asioita järki kädessä puineet.
Ja ymmärrän, että sinun iässäsi vuosikin tuntuu pitkältä ajalta, teininä kun voi olla vähän sitä "kaikki heti" -ajatusmaailmaa vielä vallalla.
Mutta ihmetyttää, eikö miehelläsi ole malttia odottaa, onhan hän sentään jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Häneltä mielestäni pitäisi löytyä kyky katsella elämää kokeneimmin silmin.
Ihan kuin hänellä olisi menettämisen pelko ja hätä saada sinut jotenkin sidoksiin itseensä. Ja keinoina tuntuu olevan avioliitto ja lapsi.sellainen olo,että mies yrittää ketjun aloittajaa sitoa ja kahlita?
Etkö usko aitoon rakkauteen ja perheenperustamisen haluun? Kyllä
sitä tuntuu miehiäkin vaivaavan toisinaan vauvakuume:) - InnLove
nyt vallan kirjoitti:
unohdettu,että viestiketjun aloittajalla on mieskin. Kai hänkin kantaa kortensa kekoon taloudellisesti?! Hän voi jo olla hyväpalkkaisessa toimessa tai muuten taloudelliset asiat ok.
jotenkin on unohtunut kokonaan että perheeseen kuuluu myös isä (yleensä). Ja mies on sen ikäinen että varmasti luulisi olevan työpaikka myös.. eli kuvittelisin että rahasta ei ole siinä suhteessa pula että joutuisi sossun luukuille menemään.
Onnea tulvaisuuteen perhe-elämää kokemaan nuori nainen! :) - anifesoj
ent. eelia-76 kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat välttämättä lapsen nyt?
Mitä muita toiveita elämälläsi on? Korvaatko jotain muita suunnitelmia tai tyhjää kohtaa elämässäsi lapsi haaveilla? Eihän miehesi painosta sinua olemaan kypsempi kuin olet? Olet melko nuori harrastamaan ylipäänsä seksiä saati sitten oikein suunnittelemaan lapsen saantia. Tunnetko edes omaa vartaloasi ja sen toiveita vielä?
Kyllä minusta on aihetta ihmetellä jos alaikäisenä, ikätovereiden opiskellessa ja itsenäistyessä ja elämästä humaltuessa, sinun päällimmäinen toive on saada mahdollisimman pian lapsi? Lapsi on ikiaikainen perheenjäsen, joka on 10 sinun ollessa 27 ja 20 sinun ollessa 37. Kohtaa elämän realiteetit, kysele vanhemmilta kuinka heidän teinisuhteensa ovat sujuneet ja millaiselta teiniajan vauvakuume on tuntunut. "Vauvakuume" on ihan yleinen ilmiö nuoren elämässä, itsekin taisin sellaisesta "kärsiä", ja täysin psykologisesti selitettävissä, muttei missään nimessä tarkoita sitä että se on välttämättä oikea vauvakuume ja että todella olisit kypsä huoltajaksi.
Tutustu vaikka teokseen "Lapsi kasvaa" tekijänä Aaltonen kumpp. ja mieti uudestaan, oletko sinä vastuullinen vanhempi jolle kasvatustehtävän voi uskoa. Ajattele asiaa siltäkin kannalta, että sinun on oltava henkilö jonka elämänkokemukseen lapsen, siis tulevan aikuisen, käsitys elämästä tulee pohjaamaan.
Olen muuten 28 ja vielä mielestäni liian nuori äidiksi:)Ihmettelen viestiäsi paljon! yleensä en näihin kirjoita, mutta nyt on pakko! Ensiksikin olen tällä hetkellä itse 18.v ja minulla on vuoden vanha lapsi.. voi sanoa että olen huolehtinut lapsestani todella hývin.. paremmin kuin moni muu äiti(olen lähihoitaja, tiedän mistä puhun)! ihmiset jotka minut tuntevat kehuvat lastenkasvatus taitojani, mutta vieraat... voi hyvänen aika kaikki on hyvin kunnes kuulevat ikäni... sitten alkaa kysely ja arvostelu! Sinä et ehkä ole valmis hankkimaan lasta, ehkä et ole valmis sitoutumaa.. niitä ihmisiä yhteiskunnassa on jo liikaakin.. minusta on hienoa jos nuori ihminen haluaa viettää loppuelämänsä yhde ihmisen kanssa, haluaa sitoutua ja hankkia perheen.. mikä siinä on väärin.. sekö että itse et ole valmis lapseen? Haluan arvostaaa mielipidettäsi, mutta mielestäni tuo on vain niin täysin pelkästään tätä yhteiskunnan mielipidettä.. älkää sitoutuko, abortti sallitaan, harrastakaa yhden yön juttuja ja rikkokaa itseänne mitä nuorempana menet naimisiin sitä vähemmän saat kokeumusta muiden kanssa panemisesta.. Itse menin 17..vuotiaana naimisiin ja päivääkään en ole katunut vaan iloinen siitä että minulla on perhe, rakastava mies johon luottaa.. Ihmiset vain etenevät eri järjestyksessä asioissa.. ja kun on ihminen joka poikkeaa normaalista elämästä (joka sis. Ensin seurustellaan muutaman ihmisen kanssa, sitten harrastatetaan yhdenillan juttuja, sitten avosuhteita, sitten luodaan ura, sitten hankitaan avosuhteen keskelle lapsia, luultavasti kumppani vaihtuu, lapsen isä ja äiti asuvat eri paikoissa, vajaa neljäkymmpisenä aletaan miettiä avioliittoa joka vielä jossain vaiheessa puretaan) pidetään outona ja poikkeuksena.. onko tuo sitten sitä hyvää elämää!? pyydän että mietit tätä maailmaa missä nykyään asumme.. kumpi on parempi?!? itse on pohtinut tätä ja voi niin paljon!
- ASasASassas
Annie-88 kirjoitti:
Kerronpa tässä miten asiat oikein ovat. Eli olen opiskelemassa ammattia itselleni ja jos saan lapsen (toivottavasti) jo syksyksi, jää minulla silloin viimeinen vuosi kesken. Olen suunnitellut jatkavani koulua heti kun mahdollista, lapsen syntymän jälkeen ja sitten mahdollisesti siirtyä työelämään. Mieheni todellakin on töissä tietotekniikkahommissa, ja hänen palkkansa on keskitasoa parempi, luulisin? Olemme kyllä laskeneet ja pohtineet niin raha-asioita kuin muitakin ja kyllä uskomme tulevamme toimeen ihan hyvin lapsen syntymän jälkeenkin vaikka minulla siinä vaiheessa on opiskelut hieman kesken. Lisäksi minulla on säästöjä. Koska vanhempani minun syntyessä (27-vuotiaina) olivat jo molemmat vakituisessa työsuhteessa, ovat he kyenneet säästämään minulle lapsilisät alusta alkaen säästötilille, jonka otan käyttöön vasta 18 vuotiaana, eli voitte laskea siitä minkä verran säästöjä minulle on kertynyt :) Lisäksi voisin saada säästöjä myös isoäitini omistamasta metsätontista, joka mahdollisesti myydään parin vuoden sisällä ja osa tuloista tulisi meille lapsenlapsille. Eli en pelkää sitä ettemme pärjäisi taloudellisesti. Minulla on myös aivan ihana isosisko, joka ei luultavasti tulee koskaan saamaan lapsia (vaikka niitä niin kovasti halusikin :( ), joten myös lapsenhoitoapua olisi saatavilla tarvittaessa. Että vaikka vauvakuume onkin kova (ja ei kun vaan pahenee) olemme kyllä pystyneet myös ajattelemaan järkevästi faktoja ym. Toivon kovasti että masussani on tällä hetkellä kasvamassa pienen pieni ihmisen alku :)
"Mieheni todellakin on töissä tietotekniikkahommissa, ja hänen palkkansa on keskitasoa parempi, luulisin?"
Etkö edes TIEDÄ kuinka paljon miehesi saa palkkaa!? No siinäpä on hyvä tilanne ruveta lapsia pukkamaan, kun on taloudellinen tilannekin noin hyvin selvillä... - Nuori ja onnellinen
ei ole unohdettu kirjoitti:
Meistä ei kai kukaan tiedä mitä hänen miehensä tekee työkseen tai millainen koulutus hänellä on. Mutta haluaisitko sinä 17-vuotiaana heittäytyä toisen elätettäväksi? En myöskään tiedä ketjun aloittajan tilannetta, mutta yleensä 17-vuotiaana ei ole ehtinyt vielä ammattia opiskella. En toivo kenellekään esim eroa tms, mutta niitäkin niin paljon tapahtuu, ettei ole yhtään pahitteeksi olla omaakin tulonlähdettä tai ainakin valmiuksia sellaista hankkia. Ja yhden ihmisen kaskipalkalla ei vielä paljon mässäillä, ellei satu keskimääräistä paremmin tienaamaan. Minä itsenäisenä ihmisenä en haluaisi olla täysin toisen armoilla taloudellisesti.
Lapsuuden perheessäni 9 lasta ja vain isä kävi töissä (keskituloinen), ei voi sanoa että kahden aikuisen ja yhden lapsen talous ei pärjää hengissä samalla työvoimalla. Lapsi ei tarvitse todellakaan mitään älytöntä määrää krääsää. Sitäpaitsi, naisen paikka on aina ollut kotona hoitamassa lapsia, mikä tätä nykyistä feministisessä yhteiskuntaa oikein riivaa?
Mielestäni on vähintäänkin kunnioitettavaa ja antoisaa elämää seurata kotona omien lasten kasvamista, kuin istua konttorissa päättämässä yrityksen raha-asioista ja juomassa kahvia. - syysmorsian
Nuori ja onnellinen kirjoitti:
Lapsuuden perheessäni 9 lasta ja vain isä kävi töissä (keskituloinen), ei voi sanoa että kahden aikuisen ja yhden lapsen talous ei pärjää hengissä samalla työvoimalla. Lapsi ei tarvitse todellakaan mitään älytöntä määrää krääsää. Sitäpaitsi, naisen paikka on aina ollut kotona hoitamassa lapsia, mikä tätä nykyistä feministisessä yhteiskuntaa oikein riivaa?
Mielestäni on vähintäänkin kunnioitettavaa ja antoisaa elämää seurata kotona omien lasten kasvamista, kuin istua konttorissa päättämässä yrityksen raha-asioista ja juomassa kahvia.hienoa!! nimenomaan! :) minullakin noita sisaruksia on 6 ja vanhin on syntynyt äidin ollessa 18, eikä todellakaan ole hänellä valittamista että jokin olisi voinut olla paremmin :) itse olen 17 ja menossa syksyllä naimisiin 20 vuotiaan kihlattuni kanssa. vauva tulee heti kun mahdollista. eivät kaikki nuoret tarvitse sitä juopottelu/hölmöily vaihetta! :D itse sen olen elänyt jo, ja itse myös tiedän pärjääväni päätösteni kanssa.
- nimetön
mä olen kanssa 17v tyttö, ollu kihloissa vuoden ja ollaan suunniteltu mieheni kanssa häitä. hän on saman ikäinen. täytän 18v marraskuun 19 päivänä. sitä seuraavaksi viikoksi ollaan jo häitä suunniteltu., ihan siviilissä... jaksan kyllä odottaa sinne asti. kuukaudet menee nopeesti:)
onnea sun yritykseen!:) - Maija
Olit itse mitä mieltä tahansa, olet älyttömän nuori - aivan liian nuori äidiksi, saati naimisiin. Mietihän nyt vielä. Mistä moinen kiire?!?
- enkuli-1988
olenko kanssasi samaa mieltä, mutta eikö tuo pitäisi ilmaista toisin päin. Eli:
"Olet aivan liian nuori naimisiin, saati äidiksi" eikä
"aivan liian nuori äidiksi, saati naimisiin"
Takerruin pikkuseikkaan mutta silti ^^'
Toisaalta toiset ovat henkisesti valmiimpia aikaisemminkuin toiset. Voit sanoa toista liian nuoreksi vain jos tunnet ko. ihmisen. Ei pahalla. Joku voi olla valmis avioon jo 15v joku toinen vasta40v. Ihmiset totisesti on erilaisia!
- muka naimisiin ja lapsi
Kasva ensin, hanki ammatti ja mieti sitten moisia. Ihan totta. Kokemusta on paljonkin vastaavista liitoista, joissa nuori vanhempi saa murrosiän uudestaan elämättömän elämän takia, ero tulee ja lapset jäävät sivuseikaksi.
Kokeile aikuisen elämää vähän ja hanki vasta sitten lapsia.- niin........
Mielestäni jokainen tekee sellaiset ratkaisut kuin itse haluaa, juuri sen ikäsenä kuin itse haluaa, mutta sen verran vaan on pakko puuttua, kun täällä tuosta koulutuksesta nyt niin vouhkataan...
Itse olen käynyt toisen asteen koulutuksen sekä lukion (samaan aikaan), ja silti olin puoli vuotta koulun jälkeen työttömänä, ja nyt olen ollut osa-aikaisessa työssä, sekään ei ole edes oman alani töitä...että kyllä sitä nyt miettii että miksei ruvettu niitä lapsia yrittämään silloin 18 vuotiaana, nyt kun on sitten miehellä sellainen työ ettei paljon öitänsä täällä kotona vietä... Joten kyllä olisin mielummin silloin ollut kotona lapsen kanssa, kun tuntuu nyt että meni tuossa ne kolme vuotta vähän niinkuin hukkaan...toisaalta jos joskus muutamme isommalle paikkakunnalle, tai työtilanne paranee muuten vaan, niin voihan koulutuksestani silloin olla hyötyä, mutta nyt tuntuu siltä että saisin siitä kolme vuotiaasta lapsesta paljon enemmän kuin noista kahdesta paperilapusta tuolla hyllyn reunalla..Ja ihan nyt selvyyden vuoksi -ettei ala sellaisia kommentteja tulemaan-, niin ei, en kirjoita näin siksi ettenkö arvostaisi ammattiani, arvostan ammattiani sekä myös nykyistä työtäni erittäin paljon,sillä molemmat ovat asiakaspalvelutyötä, jota rakastan suunnattomasti ja ilman meitä ei olisi kellään kovin hyvä olla...
Halusin vain sanoa että älkää jooko jauhako aina siitä että kun on parempi koulutus, on paremmat työmahdollisuudet, sillä näinhän ei läheskään aina ole...enkä puhu nyt pelkästään itsestäni, tällä paikkakunnalla tämä ongelma ei ole mitenkään harvinainen..moni täällä jatkaa toisen ja kolmennenkin asteen koulutukseen ihan vaan sen takia ettei tarvitse työttömäksi jäädä, ja että edes jotain tekemistä olisi päivisin...
Tästä ei sitten kenenkään tarvitse vetää hernettä nenukkiin (kuten tässä ketjussa on vähän tahtonut tapahtua...), halusin vain kertoa oman mielipiteeni, johon minulla on tietääkseni, kuten kaikilla muillakin, oikeus... - dlkhjtihjdtpoh
mutta kuinka monta on niitä jotka pärjäävät ja onnistuvat elämässään täysin, jokainen tietää varmasti itse parhaiten onko valmis, ja siinä lapsen kanssahan sitä oppii äidiksi! :)
- minä
Oletko jo Annie raskaana??
- keikkuli
tuon luvan hankkiminen askarruttaa.. osaako kukaan neuvoa tarkemmin. mistä kyseisen "lomakkeen" saa vai onko se vapaamuotoinen, kenelle se pitää osoittaa? mahdollisia esteitä, jne. nyt olis sellainen tietoisku paikallaan :D
- asadsadsadsads
keikkuli kirjoitti:
tuon luvan hankkiminen askarruttaa.. osaako kukaan neuvoa tarkemmin. mistä kyseisen "lomakkeen" saa vai onko se vapaamuotoinen, kenelle se pitää osoittaa? mahdollisia esteitä, jne. nyt olis sellainen tietoisku paikallaan :D
Jos et ole tarpeeksi kypsä edes ottamaan itse selvää, miten tuollaisen luvan saa hankittua, niin etpä taida olla kypsä avioliittoonkaan.
- rey8765hgjkl
asadsadsadsads kirjoitti:
Jos et ole tarpeeksi kypsä edes ottamaan itse selvää, miten tuollaisen luvan saa hankittua, niin etpä taida olla kypsä avioliittoonkaan.
sinäköl tiedät toisten kypsyydestä avioon!? :DD taidat olla varsinainen oraakkeli :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1064928Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631413259Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503165Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4192306Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2371422Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito121251- 761217
- 731180
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde311148Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1221059