Olen usein miettinyt että miten sellainen ihminen pystyy rakastamaan läheistään joka on psykopaatti, narsistihäiriöinen tai muulla tavalla patologinen kusipää.
Jos puoliso osoittautuu psykopaatiksi, siitä pääsee teoriassa avioerolla. Vanhempiin ja sisaruksiinkin pystyy jotenkin ottamaan henkisen amputaation.
Mutta entäpä jos psykopaatti onkin oma alaikäinen lapsi? On aika ilkeä ajatella että oman lapsen osoittama "välittäminen" onkin puhdasta opportunismia eikä hän todellisuudessa välittäisi vaikka kuolisit. Joudut koko ajan pitamään varasi, ja kaikenlainen tekojen anteeksiantaminen vain kannustaa häntä hyötymään sinusta lisää. Et voisi iloita siitä etta hän on löytänyt puolison, vaan tiedät että onneton vävy/miniä tulee kärsimään suunnattomasti oman lapsesi takia. Ja kuitenkin tuntuisi todella julmalta sanoa omalle lapselle että häivy äläkä tule takaisin.
Miten onnistuu yhdensuuntainen rakkaus? Itselleni se olisi todellisuudessa pirullinen paikka.
Läheisen psykopatia
17
4376
Vastaukset
- paljon ihmisiä lapsuudessa,...
Käsittääkseni psykopatia voi johtua häiriintyneestä lapsuudesta jossa on esim. hylkäämiskokemuksia. Lapsi on saattanut ikävöidessään järkeistää tunteensa ettei ikävöisi. Tätä järkeistämistä hän saattaa harjoittaa vielä aikuisenakin. Itse lapsena sairaalassa olessani ajattelin, että jos en välitä hirveästi en ikävöikään paljon ja hoitajat ja lääkärit ovat sitten tyytyväisiä. En sitten tiedä onko tämä psykopatiaa. Koita vain puhua hänelle ja rakastaa häntä.
- Vulkan
Omaan sukuuni ei kuulu psykopaatteja, tai ei ainakaan niin että olisin siitä tietoinen.
Kyselin vain muiden kokemuksia siitä että miten he suhtautuvat psykopaattiin lapseen. - urkintaaa
Vulkan kirjoitti:
Omaan sukuuni ei kuulu psykopaatteja, tai ei ainakaan niin että olisin siitä tietoinen.
Kyselin vain muiden kokemuksia siitä että miten he suhtautuvat psykopaattiin lapseen.Olet siis puhtaasti uteliaisuuttasi liikkeellä. Mistä tiedät että joku on tai jonkun lapsi on psykopaatti?
- Vulkan
urkintaaa kirjoitti:
Olet siis puhtaasti uteliaisuuttasi liikkeellä. Mistä tiedät että joku on tai jonkun lapsi on psykopaatti?
Vaikeahan se on maallikon tietää, psykopaatti on puhdas opportunisti ja osaa usein näytellä oikeanlaisia tunteita oikeissa paikoissa.
Kun asiaan perehtyy syvemmin niin kyllähän se tulee esille empatian puutteena. Jos läheinen on psykopaatti niin vaikeahan se on tunnustaa itselleen.
Sen tiedän että aina on hyödyllistä miettiä todellisia syitä miksi tietty henkilö aiheuttaa jatkuvasti tuskaa ja jostain syystä häntä sietää vain jostain sisäisestä velvollisuudentunteesta. Aina hänet tavatessaan tuntuu kuin hän "imisi henkisesti tyhjiin". Toki syy voi olla myös jokin henkilön muu ominaisuus kuten joku autismin muoto.
Psykopaatit eivät paljastu koska ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen. - Puhut asiaa
Vulkan kirjoitti:
Vaikeahan se on maallikon tietää, psykopaatti on puhdas opportunisti ja osaa usein näytellä oikeanlaisia tunteita oikeissa paikoissa.
Kun asiaan perehtyy syvemmin niin kyllähän se tulee esille empatian puutteena. Jos läheinen on psykopaatti niin vaikeahan se on tunnustaa itselleen.
Sen tiedän että aina on hyödyllistä miettiä todellisia syitä miksi tietty henkilö aiheuttaa jatkuvasti tuskaa ja jostain syystä häntä sietää vain jostain sisäisestä velvollisuudentunteesta. Aina hänet tavatessaan tuntuu kuin hän "imisi henkisesti tyhjiin". Toki syy voi olla myös jokin henkilön muu ominaisuus kuten joku autismin muoto.
Psykopaatit eivät paljastu koska ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen.Ihmisten tunteettomuuden lähtökohdat eivät ole läheskään selvillä. Tämän asian tiimoilta ei ole myöskään kovin paljon julkisesti keskustelua, vaikka ihmisten elämä on pääasiassa tunteilla pelaamista. Mikä on narsismia tai psykopatiaa ja kuinka paljon sitä oikeasti on?
- Lapsena
Eipä se mikään vahemman unelmatilanne ole. Myötätuntoni Sinulle. Epäilemättä tuontyyppisen ihmisen ei välttämättä kannattaisikaan perhettä perustaakkaan. Psykopatiaa pidetään hyvin yksipuolisesti vain kielteisenä ominaisuutena ja sitähän se onkin sosiaalisissa yhteisöissä. Mutta toisaalta paljon riskejä tai uskallusta vaativissa tilanteissa psykopaatilla voisi olla hyväkin menestys, esimerkiksi taisetelulentäjänä.
No vakavasti varmaan pitäisi ottaa elämä sellaisena kuin se tulee vastaan, onko se oma lapsi halukaskaan perustamaan perhettä pitäisikö hänen saada tehdä omat valintansa, sensijaan että surisisi kaikkea mahdollista jo etukäteen vaikka ei edes voi tietää tulevia tapahtumia? - Jne...
Siirros? Psykologiassa on sellainen egon puolustusmekanismi kuin siirros, joka tarkoittaa kaiken epämielyttävän siirtämistä itsestä pois johonkin toiseen henkilöön. Olisiko tästä kyse?
- Harva tietää/myöntää
olevansa psykopaatin vanhempi. Varsinkaan äidit eivät usein tällaista halua myöntää.
- tällainen tulos
Minusta vähän tuntuu, että tämä on tulos tästä jatkuvasta kilpailu- ja paremmuus yhteiskunnasta. Muuten ei jakseta, ellei siirreta epämiellyttävät asiat kylmästi sivuun, vaikka toisen harteille.
- keskustellaan
Tämä voisi olla minun kirjoittama viesti.
Juuri näin. Tosin en tiedä olisinko puhunut psykopaatista vai jostakin välimuodosta tai lapsuudessa koetusta syvästä traumasta (lisättynä voimakkaaseen narsismiin ja itsepäisyyteen)
Toisaalta vaikka et puhuisi omista kokemuksistasi, niin tällainen mielipide on rajoja rikkova siinä mielessä että harva äiti/isä kirjoittaisi omasta lapsestaan avoimesti näin totaalisesta ongelmasta omalla kohdallaan, sitä hävetään. Voidaan puhua lähellä elävän ihmisen arasta asiasta.
Käytännössä tämä on todella järkyttävää. Ja tämähän on jäävuoren huippu, näistä vaietaan ja kaiken lisäksi apua ei ole riittävästi ja sitä on vaikea saada.
Ei pelkästääm, että lapsen elämä on pian "pilalla" siinä on myös äidin/isän elämä rikki, huolta täynnä lopun elämää, varsinkin jos lapsi elää vielä nuorena aikuisena lähellä vanhempiaan.
Toisaalta psykoterapia auttaisi riittävän ajoissa annettuna, jos sitä onnistuu saamaan. (kokemus todellisesta elämästä: Ammattitaidoton psykologi pahensi vaan tilannetta vuoden täysin tehottomilla kontakteilla ja vanhemmille ei annettu ensimmäistäkään sanaa "hoidon tuloksesta" suuntaa tai toiseen ja lapsi on edelleen samojen narsististen ongelmiensa orja ja ilman terapiaa. "Pojat on poikia", sanoi psykologi naureskellen ja vielä pojan kuullen. Ymmärtääkseni poika on älykäs ja varmasti nyki oikasta narusta.
Jonot ja kiireelliset psykologit eivät keskity potilaaseen, eivätkä auta tämän elämää juuri ollenkaan) Tämä on jo sinällänsä katastrofi.
Mitä tällaisen ihmisen/nuoren puolesta voisi enää tehdä. Kauheinta varmaan on se, että jatkuvat neuvot läheisiltä alkavat puuduttaa, koska ne on käytetty tai niistä ei ole apua. Tällaisen narsistisen nuoren (tai psykopaatin) elämään vaikuttaa vain "pelko", rangaistus, joka on niin voimakas jonkun itselleen hyödyllisen aineellisen hyödyn tai materian menettämisen pelko ja ainoastaan se voi vaikuttaa kuin kerma itsetietoiselle kissalle.
Puhut myös rakkaudesta. Minusta tällainen henkilö/nuori haluaa juuri silloin sen rakkauden kun hänelle itselleen sopii. Eli tyypillinen itsekäs, hyötyä janoava tyyppi. Tosin nuoren, juuri murrosiän tunnemyrskyissä tarpovan tunne elämään on vielä kesken. Yhdensuuntainen rakkaus on karmea pettymys vanhemmalle.
Todellisuudessa lapset taistelevat itsellleen sen mitä tarvitsevat. Toisilla on vaan röyhkeämmät keinot, toiset lapset eivät edes tiedosta sellaista tapaa toimia vaan ovat ns. tavallisia lapsia. (He vievät sinulta kaiken, jos et pidä varaasi, sanoi eräs vanhempi yh-eläkkeelle siirtyvä isä).
Epätietoisuus omasta vanhemmuuden riittävyydestä lapseen painaa vanhempia. Tässä vaiheessa tulee varmaan tehtyä suuremmat virheet. Ne vähäisetkin rajat häviävät ja ylimieliselle, pomottavalle ja mielivaltaiselle nuorelle annettaan periksi ja tämän vahvaa otetta jopa pelätään. Lapsen/nuoren ailahtelevaisuus rasittaa. Hän saattaa olla hyväntuulisena hetken miellyttävä ja "ihana lapsi" kunnes hetken päästä huomaat vain hänen hyötymistarkoituksena olleen taka-ajatuksen.
Mitä tulee tällaisen henkilön pirullisuuteen ja jatkuvaan itsekeskeisyyteen, saa varmasti rakkauden koetukselle vaikka olisi oma lapsi kysymyksessä.
Surullisinta näissä on se, että kukaan ei pysty selittämään varmasti mistä kaikki on lähtöisin ja pystytäänkö asialle tekemään mitään. Onko traumat lapsuudessa, epäinhimmillinen kasvatus, perityt luonnehäiriöt tai jopa vammat syyllisiä vai jotkut niistä yhdessä? Vanhemmat ajattelevat varmasti myös, että muuttuuko tällainen nuori koskaan, vai onko tämä sairaus, narsismia, psykopatiaa, jota lapsi kantaa koko elämänsä riesanaan?- fgfgg
"Onko traumat lapsuudessa, epäinhimmillinen kasvatus, perityt luonnehäiriöt tai jopa vammat syyllisiä vai jotkut niistä yhdessä?"
- Lainaus tekstistäsi -
Psykopaatti on useimiten varsin pettynyt elämäänsä. Psykopaatti saattaa kysyä, että miksi minulta ei kysytty, että haluanko syntyä vai enkö halua. Tähän hän hakee vastausta ja kun vastausta ei löydy, syntyy valtava viha maailmaa, vanhempia ja Jumalaa kohtaan. Psykopaatti pyrkii täydellisyyteen ja trittää saavuttaa sitä konstilla millä hyvänsä riippuen kulloisenkin päämäärän luonteesta.
Psykopaatti on useimiten varsin fiksu ja tajuaa, että elämä on pikimiten sairaus kuin lahja. Elämä on hänelle sairaus, joka tappaa. Ennen kuolemaansa on tarve saavuttaa kaikki ja kostaa maailmalle ja muille ihmisille sitä tuskaa mitä elämä hänelle itselleen aiheuttaa. Jos psykopaatti siarastuu flunssaan, hän saattaa syyttää siitä vanhempiaan, hakkua heidät huoripukeiksi, kirota ja räyhätä, kunnes saa purettua agresionsa.
Usein psykopaattia seuraa ainainen kuolemanpelko ja kysymykset omasta tarkoituksesta ja elämän merkityksestä. Kun vastauksia ei löydy, hän lähtee turhautuneena etsimään menestystä aivan muualta. Viha muita ihmisiä kohtaan ja sairaaloinen itserakkaus tuhoa muut ihmiset ympäriltään ja saavuttaa päämääränsä konstilla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta. Psykopaatti on ylpeilee saavutuksillaan, mutta kunnes huomaa jälleen riittämättömyytensä, hänen on lähdettävä hakemaan uusia haasteita muualta.
Periaatteessahan kaikki psykopaatin oireet lähtevät erilaisesta tavasta ajatella ympäröivää maailmaa ja elämää. Psykopaatti saattaa usein kokea elämän merkityksettömäksi ja turhaksi ajaksi, joka on vain kuoleman odotusta. - keskustellaan
fgfgg kirjoitti:
"Onko traumat lapsuudessa, epäinhimmillinen kasvatus, perityt luonnehäiriöt tai jopa vammat syyllisiä vai jotkut niistä yhdessä?"
- Lainaus tekstistäsi -
Psykopaatti on useimiten varsin pettynyt elämäänsä. Psykopaatti saattaa kysyä, että miksi minulta ei kysytty, että haluanko syntyä vai enkö halua. Tähän hän hakee vastausta ja kun vastausta ei löydy, syntyy valtava viha maailmaa, vanhempia ja Jumalaa kohtaan. Psykopaatti pyrkii täydellisyyteen ja trittää saavuttaa sitä konstilla millä hyvänsä riippuen kulloisenkin päämäärän luonteesta.
Psykopaatti on useimiten varsin fiksu ja tajuaa, että elämä on pikimiten sairaus kuin lahja. Elämä on hänelle sairaus, joka tappaa. Ennen kuolemaansa on tarve saavuttaa kaikki ja kostaa maailmalle ja muille ihmisille sitä tuskaa mitä elämä hänelle itselleen aiheuttaa. Jos psykopaatti siarastuu flunssaan, hän saattaa syyttää siitä vanhempiaan, hakkua heidät huoripukeiksi, kirota ja räyhätä, kunnes saa purettua agresionsa.
Usein psykopaattia seuraa ainainen kuolemanpelko ja kysymykset omasta tarkoituksesta ja elämän merkityksestä. Kun vastauksia ei löydy, hän lähtee turhautuneena etsimään menestystä aivan muualta. Viha muita ihmisiä kohtaan ja sairaaloinen itserakkaus tuhoa muut ihmiset ympäriltään ja saavuttaa päämääränsä konstilla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta. Psykopaatti on ylpeilee saavutuksillaan, mutta kunnes huomaa jälleen riittämättömyytensä, hänen on lähdettävä hakemaan uusia haasteita muualta.
Periaatteessahan kaikki psykopaatin oireet lähtevät erilaisesta tavasta ajatella ympäröivää maailmaa ja elämää. Psykopaatti saattaa usein kokea elämän merkityksettömäksi ja turhaksi ajaksi, joka on vain kuoleman odotusta.Tässä oli keskustelua alunperin mm. psykopatiasta ja narsismista, kun puhutaan nuoresta/lapsesta.
Mielipiteesi psykopaatista taisi olla malli aika ääri-vaikeasta tapauksesta. Tietysti sairas voi omata myös vain joitakin näitä ominaisuuksia, jolloin rajan vetäminen on vieläkin vaikeampaa.
Missä silloin kulkee raja ja kuka sen rajan vetää, kun on kysymyksessä murrosiässä repivässä maailmassa oleva lapsi. Aika vaarallista tulevaisuutta ajatellen. Kysymyksessä voi olla ns. "hermonsa menettänyt nuori", kapinoiva terroristi, joka karrikoi kommenteissaan ja on häiriö käyttäytyjä. Silloin ilmeisesti puhutaan käytöshäiriöstä. Kuka ottaa vastuun rajan vetämisestä? Vanhemmat pelkäävät usein lapsen leimautumista loppuiäkseen, jos diagnoosi onkin väärä.
Rohkea äiti/isä saattaa hyvinkin tehdä omat johtopäätöksensä kyllästyessään ja samalla voi tulkita tilanteen väärin ja antaa ammattiauttajille vapaat kädet. Kuinka tällaisessa tilanteeessa edes ammattiauttaja pystyy tekemään diagnooseja onko kysymyksessä rajojaan hakeva murrosikäinen vai ovela psykopaatin alku. Helvetin vaikeaa, aikaa vievää ja itsessään jo väärän hoidon tai terapian johdosta saattaa pilata nuoren mahdollisuudet tämän elämässä lopullisesti.
Muutamia "epäonnistuneita" terapia tapauksia kuulleena jälleen kerran nousee mieleen nuorten terapian saantimahdollisuus ja ennen kaikkea terapian antajan AMMATTITAITOISUUS.
Onko muuten psykopatia periytyvää vai syntyykö se juuri näistä varhaislapsuuden/lapsuuden traumoista? - Tässä...
keskustellaan kirjoitti:
Tässä oli keskustelua alunperin mm. psykopatiasta ja narsismista, kun puhutaan nuoresta/lapsesta.
Mielipiteesi psykopaatista taisi olla malli aika ääri-vaikeasta tapauksesta. Tietysti sairas voi omata myös vain joitakin näitä ominaisuuksia, jolloin rajan vetäminen on vieläkin vaikeampaa.
Missä silloin kulkee raja ja kuka sen rajan vetää, kun on kysymyksessä murrosiässä repivässä maailmassa oleva lapsi. Aika vaarallista tulevaisuutta ajatellen. Kysymyksessä voi olla ns. "hermonsa menettänyt nuori", kapinoiva terroristi, joka karrikoi kommenteissaan ja on häiriö käyttäytyjä. Silloin ilmeisesti puhutaan käytöshäiriöstä. Kuka ottaa vastuun rajan vetämisestä? Vanhemmat pelkäävät usein lapsen leimautumista loppuiäkseen, jos diagnoosi onkin väärä.
Rohkea äiti/isä saattaa hyvinkin tehdä omat johtopäätöksensä kyllästyessään ja samalla voi tulkita tilanteen väärin ja antaa ammattiauttajille vapaat kädet. Kuinka tällaisessa tilanteeessa edes ammattiauttaja pystyy tekemään diagnooseja onko kysymyksessä rajojaan hakeva murrosikäinen vai ovela psykopaatin alku. Helvetin vaikeaa, aikaa vievää ja itsessään jo väärän hoidon tai terapian johdosta saattaa pilata nuoren mahdollisuudet tämän elämässä lopullisesti.
Muutamia "epäonnistuneita" terapia tapauksia kuulleena jälleen kerran nousee mieleen nuorten terapian saantimahdollisuus ja ennen kaikkea terapian antajan AMMATTITAITOISUUS.
Onko muuten psykopatia periytyvää vai syntyykö se juuri näistä varhaislapsuuden/lapsuuden traumoista?No ensinnäkään ei kannata huolestua vielä, jos tämä nuori on vielä murrosiässä. Murrosiässä normaalikin ihminen muuttuu kapinoitsijaksi.
Psykopaatilla saattaa olla suurempi riski sortua rikollisuuteen tai huumeisiin ja muihin päihteisiin. Kannattaa pitää itsensä ajantasalla mitä nuori tekee. Psykopaatti on yleensä välinpitämättömämpi kuin normaali ihminen, siksi hänellä saattaa olla taipusta myöskin herkempään päihteiden kokeiluun.
Psykopatia on osittain perityvä. Heidän aivojensa tunnekeskus on pienempi kuin normaali ihmisillä sekä joitain tunteita välittäviä aineita on vähemmän kuin yleensä. Siinä mielessä voidaan sanoa, että geneettinen vika se on. Kuitenkin tunteita ja käyttäytymistä voidaan opettaa myös psykopaatille ja käsittääkseni varhain aloitettu lääkitys saattaa olla apuna kasvatuksessa. Toisin kuin luullaan, ovat aivotkin kehittyvä ja kasvava elin. Ei se silti mikään sääntö ole, että psykopaatin lapsista tulee psykopaatteja.
- Joshuan.
Mielenkiintoinen huomio, jota en ole aiemmin ajatellut.
Toisaalta, voithan ajatella positiivisesti, että useimiten sosipaatit ja psykopaatit menestyvät elämässään taloudellisesti paremmin kuin muut, joilla on tunteita toisia ihmisiä kohtaan.
Voi tietysti olla, että psykopatia suuntautuu äärimmäiseen suuntaan, kuten sarjamurhaamiseen, mutta taitaa olla jokseenkin harvinainen suuntaus.
Voit myös psyykata itseäsi ajatuksella, että lapsesi on suuremmalla todennäköisyydellä keskivertoa älykkäämpi kuin muut. Toisinaan psykopaatti saattaa olla jäätävän kuoren sisällä hyvinkin tulinen pakkaus, piilotteleva "romantikko" -kuten ironisesti voitaisiin sanoa, mikä ei tunteitaan näytä. Yllensä tämä piilotettu persoona pullahtaa aika-ajoin vihana pintaan kuin höyrykattilasta, joka on kerännyt iät ja ajat kaikessa hiljaisuudessa painetta sisäänsä. Yleensä piilotettuun minuuteen liittyy myös muita perversioita, jotka ilmenevät erilaisena seksuaalisena suuntautumisena, kuten bedofiliana. Tämä on psykopaatin tapa purkaa paineita. Paineenpurkaukset voivat olla myös äärimäistä vihaa maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan, väkivaltaa, raivoa, hysteeristä porua ja huutoa.
Aikoinaan psykopaattisia painepurkauksia kuvailtiin kristillisessä maailmassa sillä, että demoni on tullut ihmiseen. Tuolloin katoliset papit yrittivät erilaisin rituaalein manata demonia psykopaatista pois.
Psykopaatti vetää äärilaidasta äärilaitaan. Itseensävetäytyjästä supliikkin petkuttajaan ja aina raivoavaan demoniin asti.- Vain ovatko ne sama asia?
Tota mun mielestä täällä on virheellistä tietoa...
Ensinnäkään psykopaatille ei varmaankaan voi asettaa mitään rangaistusta, jota hän pelkäisi. Sehän on hänelle vain haaste muiden joukossa, mm. siten, että hänen on sopeuduttava mahdollisesti tällaiseen rangaistukseen ollakseen oma itsensä. Psykopaatti käsittääkseni rakastaa haasteita, myös tunne-elämän...
Ja tässä on vielä sekin pointti, että nämä rangaistukset esitetään hänelle vaadittavina ja ns. hyvinä asioina, jotka normaalille ihmiselle saattaisivatkin olla hyviä ja normaaleita asioita (mm. kristillisyys) muttei psykopaatille. Kuka on sanonut, ettei psykopaatti ymmärrä omaa erilaisuuttaan?
Olen myös jostain lukenut etteivät psykopaatit juurikaan tee rikoksia, ainakaan sellaisia, joita jokin laki esim. Suomen laki tai kaveripiirissä vallitsevat säännöt määrittelevät. Tämä siksi, koska heille on niin tärkeää onnistuminen paitsi omissa silmissään, myös muiden silmissä.
Tuota piilotettu seksuaalisuus hommaa en ymmärrä ollenkaan, mielestäni pedofiliaa ei ole koskaan liitetty psykopatiaan. Siihen ei varmaankaan vaikuta persoonallisuushäiriö itsessään, vaan muutoin sairastunut mieli, joka kokee vetovoimaa nähdessään lapsen, ehkä heikompansa, jota täytyy rakastaa. Hyi, yäk... Onneksi en ole joutunut tällaista kokemaan. - narkissos
Vain ovatko ne sama asia? kirjoitti:
Tota mun mielestä täällä on virheellistä tietoa...
Ensinnäkään psykopaatille ei varmaankaan voi asettaa mitään rangaistusta, jota hän pelkäisi. Sehän on hänelle vain haaste muiden joukossa, mm. siten, että hänen on sopeuduttava mahdollisesti tällaiseen rangaistukseen ollakseen oma itsensä. Psykopaatti käsittääkseni rakastaa haasteita, myös tunne-elämän...
Ja tässä on vielä sekin pointti, että nämä rangaistukset esitetään hänelle vaadittavina ja ns. hyvinä asioina, jotka normaalille ihmiselle saattaisivatkin olla hyviä ja normaaleita asioita (mm. kristillisyys) muttei psykopaatille. Kuka on sanonut, ettei psykopaatti ymmärrä omaa erilaisuuttaan?
Olen myös jostain lukenut etteivät psykopaatit juurikaan tee rikoksia, ainakaan sellaisia, joita jokin laki esim. Suomen laki tai kaveripiirissä vallitsevat säännöt määrittelevät. Tämä siksi, koska heille on niin tärkeää onnistuminen paitsi omissa silmissään, myös muiden silmissä.
Tuota piilotettu seksuaalisuus hommaa en ymmärrä ollenkaan, mielestäni pedofiliaa ei ole koskaan liitetty psykopatiaan. Siihen ei varmaankaan vaikuta persoonallisuushäiriö itsessään, vaan muutoin sairastunut mieli, joka kokee vetovoimaa nähdessään lapsen, ehkä heikompansa, jota täytyy rakastaa. Hyi, yäk... Onneksi en ole joutunut tällaista kokemaan.Löysin tällaisen järkevän jutun narsismin synnystä. Narsistinen luonnehäiriö on käsittääkseni parannettavissa oleva, mutta vaikea häiriö, joka voi "kroonistuessaan" muuttua psykopatiaksi. Olen ymmärtänyt, että psykopatia on narsistisen häiriön vakavampi muoto?
Narsimin synty
Pieni lapsi syntyy maailmaan oikeutetun ja luonnollisen narsismin kanssa. Hän kokee itsensä aivan oikeutetusti maailmansa napana. Kaikki hänen ympärillään on olemassa vain häntä varten.
Vasta myöhemmin hän tulee huomaamaan, että ulkopuolinen maailma onkin täynnä asioita, jotka eivät palvele vain hänen tarpeitaan. Kaikki ei olekaan vain häntä varten luotu. Jos hän kuitenkin on aikansa saanut paistatella maailmassa, joka tunnistaa hänen tarpeensa ja palvelee niitä, hän pystyy tulemaan toimeen myös turhautumien kanssa.
Vanhemmat, jotka elävät vain omille tarpeilleen loukkaavat lapsen luonnollista narsismia. Lapsi tuntee itsensä arvottomaksi ja oppii häpeämään olemassaoloaan. Tätä tyydyttämätöntä ja loukattua lapsen narsismia pidetään aikuisen narsismin selityksenä. Hän ei voi luopua siitä, koska ei aikanaan saanut mitä tarvitsi. Hän ei myöskään voi jäädä häpeäänsä, koska se tekisi tilanteen vielä sietämättömämmäksi.
Narsismin kuvaus
Aikuisella narsistilla on kohtuuton kuva poikkeuksellisesta tärkeydestään. Hän liioittelee lahjojaan ja saavutuksiaan ja odottaa joka tilanteessa erityiskohtelua. Hänen on vaikea hyväksyä sitä ettei voi ohittaa koko jonoa. Vain tavalliset ihmiset odottavat vuoroaan.
Hän elättelee jatkuvia unelmia rajattomasta menestyksestä, vallasta, ja kuuluisuudesta (grandiositeetti) samalla kun hän on kroonisen kateellinen ihmisille, joita pitää itseään onnistuneempina.
Hän kalastelee toisten huomiota ja ihailua, usein ihan hyvällä menestyksellä. Hänen ainoa elämänilonsa on olla palvonnan kohteena. Sen ulkopuolella kaikki tuntuu tylsältä, merkityksettömältä ja kuolleelta.
Narsisti on yliherkkä toisten arvostelulle. Jokaiseen puutteeseen, epäonnistumiseen tai vastuuttomaan käytökseen löytyy sujuva selitys tai peitevalhe. Hän reagoi kritiikkiin suunnattomalla raivolla, mutta yrittää peittää nöyryytyksensä ja häpeänsä välinpitämättömän ja ylimielisen käytöksen alle.[111]
Vaikka hän yrittäisikin antaa toisen vaikutelman, hänellä ei ole minkäänlaista empatiaa toista kohtaan.
- Anonyymi
Kyllä pystyy rakastamaan tietyn verran, mutta se rakkaus on erilaista kun muilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4282993Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1022334Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3552052Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1551913Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71787Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231217- 1581212
No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971156Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa711072Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite88937