25-sivuinen essee älykkyydestä

Sebastian kirjoitti:

Lisää kaikenlaisia pohdiskelujani: www.hologravitaatio.com

ÄLYKKYYS JA METAKOGNITIO

E S S E E N T A V O I T T E E T:

- Älykkyystestit merkitsevät itselleni mielenkiinnonkohdetta, jota en tutki pääasiallisesti testatakseni itseäni (se onnistuu loputtomin eri keinoin muutenkin). Suurinta mielenkiintoa ne ovat herättäneet minussa siksi että ihmiset kaartelevat niitä kuin ruttoa, vaikkakin ne ovat vain pulmia - ei sen enempää. Ne eivät kerro kuka olet. Piste.

- Kertoa taso-tasolta syventävästi, yleistajuisesti, monipuolisesti ja sivistävästi älyn olemuksesta

- Selvittää mitä on oppimaan oppiminen, elikkä metakognitiivisuus

- Selvittämään sen tosiasian, että yhteiskunta tarvitsee jokaista ihmistä tämän älystä riippumatta

- Arvostella alan kirjallisuutta, tehdä siitä yhteenvetoja, sekä muodostaa esseestä itsenäinen kokonaisuus mm. tämän inspiroimana

- Kerätä kaikki mahdolliset Suomenkieliset linkit aiheesta ja muodostaa näistä eheä reitti muiden esseihin

- Pyrkiä huomioimaan lukijoiden kysymykset, sekä rohkaisemaan näitä etsimään omatoimisesti tietoa asian tiimoilta

- Pitää essee korostetusti yhden ihmisen näkemyksenä (ei objektiivisena väitöksenä)

- Sietää vittumaista ja negatiivista palautetta

- Viihtyä asian parissa, hikoilematta suuruudenhulluuden harhoissa =)

Huom! Kaikki kirjoitukset ovat omiani, ellei toisin tekstin yhteydessä erikseen mainita! Yritän välttää "lehtileike-ilmiötä, vaikkakin välillä tulee pakostakin ladeltua yhteen soittoon tosiasioita, joihin ei yksinkertaisesti ole mitään olennaista lisättävää (sitäpaitsi useimmiten jos kopioin tietoa, katson että lähteet ovat aivan liian rajoittuneita kokonaisuudeltaan. "Kusettamalla" saa kauniin kokonaisuuden, luulisin=kilpailkoot kanssani siitä). Jos löydät tekstistä virheitä, olethan ystävällinen ja ilmoitat niistä minulle! Voit lainata tekstiä niin paljon kuin haluat.

Pistin kerran tämän esseen puolitiessä esille aukeaan 19-22.11.04 ja se sai keskiarvoksi 4.50/5 (26 hlöä arvosteli - jotkut oli antanut 1pisteen =))), elikkä jihuu! Tämä essee on kyllä aivan aluillaan, enkä tiedä koetaanko sen anti negatiiviseksi jos lykkään sen aivan tukkoon kaiken maailman teorioita..

"Kaikki teoriat ovat harmaita, mutta elämänpuu kasvaa vihreänä" - Goethe

Käsitys tästä ihmistaloudesta sai selkeimmän ilmaisunsa natsi-Saksassa, kun määriteltiin parhaan mahdollisen ihmisaineksen, kansallisen normaaliuden ja kansantaloudellisen menestymisen liitoa: natsi-Saksan tutkijat eivät kuitenkaan koskaan myöntäneet esim. sitä, että juutalaiset olivat väestöstä juuri se älykkäin osa. Juutalaisia kuitenkin syytettiin täysin perusteettomasti 1. maailmansodan tappiosta, sekä Saksan taloudellisesta "kuiviin imemisestä". Natsi-Saksan kansanmurha on esimerkki älyn riemuvoitosta, joka oli varoittava esimerkki tunneälyttömästä toiminnasta. Matemaattis-looginen älykkyys vaikuttaa neljä kertaa vähemmän elämässä menestymiseen kuin tunne-äly, sillä vaikkakin ymmärtäisi laajoja kokonaisuuksia universaaleja lakeja, ne eivät tee ihmisestä ihmistä toisille; tämä on ennemminkin (kuten kirjassa älykkyys - valoa ja varjoja totesi eräs Mensalainen) kuin kaluste, joka otetaan kaapista pois aina käyttöä varten, ja lopulta työnnetään syrjään kun tilalle tulee tehokkaampi tekijä. Jos ihmiset ovat tätä toisilleen, koko komeus kaatuu siihen paikkaan, koska vain tehokkuus ja järjestelmä ovat tärkeitä, eikä yksilöitä ole olemassakaan. Eikö olekin yksinkertaista? Tunneälykkäät ihmiset käsittävät, että ihminen ja inhimillisyys ovat korvattavuuden ulkopuolella, koska ilman niitä ei ole omaa ja itsetuntoa, joka saa meidät vaikuttamaan maailmaan vastoin tämän epäoikeudenmukaisuutta, jolla tämä rikkoo etiikkaa ja oikeutta (olemassaoloa) kohtaan yksioikoisilla laeilla välttämättömyydessään. Maailmaan vaikuttamisessa on olennaisinta se, että voi tehdä asiat toisin toisten ihmisten takia, eikä oman itsepintaisen suojeluvaistonsa pakottamana, joka käskee huolehtimaan omista asioistaan vain siksi, että mukamas kaikki muu olisi yhdentekevää kuin elämän jatkuminen millä hinnalla hyvänsä (sillä ihminen on kärsinyt aivan tarpeeksi päästäkseen tänne asti) - ja kuten Simba ilmaisi; monelle elämä tuntuu olevan elinehto!

Elikkä Iänikuinen jauhaminen perimästä, ympäristöstä ja jostakin siltä väliltä; ja kuten yleisesti tunnetaan, älyä on ollut niin kauan kuin eläimet ovat ravintohankinnassaan joutuneet liikkumaan. Älyn ilmiöiden huippu on kyky esittää asiansa niin monipuolisella tavalla, että kaikki kykenevät sitä tavallaan maksimaalisesti lähestymään ilman, että sanomaa kavennettaisiin. Mistä maksimi? Miten voi olla samaan aikaan ymmärtävässä ja nähdä ymmärtämättömästä käsin (puutostilan varsinaisen luonteen, joka estää informaatiota liikkumasta vapaasti), jos kerran tämäkin ymmärtämättömyys on jollekulle samoin tavoin ymmärtämätöntä jne, jne. lista jatkuu? Miten pääsee kaikkein ymmärtämättömimpään ja samalla olemaan kaiken ymmärryksen lähtökohta, jotta viesti olisi avoin kaikille? Minkälaista ymmärtämättömyyttä on harjoitettava, että saa parhaan mahdollisen esimerkin sen ominaispiirteistä ja täten pystyy sen ennakoimaan jo ennen työn alkua, jonka lopettaessaan on vaipunut takaisin ymmärtämättömyyteen, josta alunperin lähtikin yli ymmärryksen? Sellainen on esimerkki.

"Mistä voi sitten tietää, että joku on todella älykäs? Siitä, ettei hän ilmoita olevansa sinua älykkäämpi, vaan kysyy mitä voi tehdä hyväksesi" - Tommy Tabermann

Sinun pitääkin kysyä itseltäsi, että vaikkakin hallitsisit kaikki tieteet ja taiteet, olisitko yhtään sen pienempi mysteeri itsellesi? - Sebustus

Tietoisuutta dominoivien elementtien uskotaan syntyneen vuorovaikutuksessa elämälle välttämättömien olosuhteiden painostuksesta luonnossa, joiden ei kuitenkaan katsota ylittävän kokemusta tämän tahdonvapaudesta olla lähestymättä tunteen alkuperää imitaationa (antaen ihmiselle egon itsepäisyyteen ja antaumuksen kompromisseihin laumaeläimenä, joka ironisesti kyllä vieraantuu ensiksi itsestään sosiaalisten kriisien painostamana). Ainoa ennalta määriteltävissä oleva toiminta ihmisen impulsiivisena viitekehyksenä psykologiassa liittyykin paradoksaalisesti siihen, ettei tämä voi rajata persoonan luovaa toimintaa kasvuksi, joka antaisi identiteetille yhdet kasvot, sillä vasta jokin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on antanut meille sen jonkin, joka puhuu kauttamme.

Älykkyys on kyky käsittää kokonaisuus hajanaisten osamäärien joukosta: se on siis kyky nähdä yhteys ja symmetria. Älykkyys on kyky kohdistaa keskittymistään määrätietoisuudeksi, joka selittää vastaavuuksien periaatteet. Metakognitiolla yksilö ennakoi kyseenalaistamalla, sekä tiedustelee ehtoja oppimiseen. Metakognitiolla ihminen aktivoi kykyjään suurimpaan hyötysuhteeseen (keskeinen merkitys on myös taidolla, jolla yksilö osaa arvioida milloin on toimittava nopeasti ja milloin syvällisesti pohtien). Metakognitiolla yksilö valjastaa älykkyytensä käyttötarkoituksen ympäristön kannalta optimaalisimmalla tavalla; Erikkson ja Lehmann tuoreista tutkimuksista jotka osoittavat, että ÄO:n ja asiantuntemuksen kehityksen välillä on ainoastaan hyvin heikko yhteys. Asiantuntemuksen kehittyessä tämä korrelaatio heikkenee siten, että taidon viiden vuoden kehityksen jälkeen testiälykkyyden ja huippuasiantuntemuksen välillä ei ole enää lainkaan yhteyttä. Testiälykkyyttä paljon tärkeämpiä huipputaitojen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. motivaatio ja vanhempien tuki. Älykkyystestien tulokset korreloivat koulumenestyksen kanssa, mutta eivät myöhemmän ammattiuran kehityksen kanssa. Oppimiseen esim. AD/HD:n (5%ihmisistä) aiheuttamilla keskittymisvaikeuksilla kuitenkin on suuri vaikutus. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä, sillä tutkimukset osoittavat mm. sen, että esim.opettajan käsitys oppilaan älykkyydestä vaikuttaa hänen tapaansa olla vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa ja siihen, kuinka haastavia tehtäviä hän antaa oppilaan ratkaistavaksi. Kuuluisassa kokeessa, jossa joukko tavallisia lapsia sijoitettiin erääseen luokkaan ja opettajalle kerrottiin heidän olevan poikkeuksellisen älykkäitä, havaittiin, että sekä näiden lasten erikseen mitatut älylliset suoritukset että opettajan arvio heidän heidän suoriutumisestaan olivat vuoden kuluttua muita oppilaita olennaisesti korkeammalla. Toisin sanoen opettajan perusteeton luottamus oppilaiden poikkeukselliseen älykkyyteen saattaa heijastua todellisina parantuneina saavutuksina. Älykkyys on sopeutumista ehtoihin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, mutta ei tietystikään "päähän taputtamisen ja palkitsemisen" pyhittämistä. Kriittisyys ja valikoivuus saattavat tosin tehdä älyköstä vaikeasti lähestyttävän tarkkailijan. Älykkyyden eri osa-alueet täydentävät toisiaan: täten on olemassa työmuisti, jolla ihminen voi vaikuttaa tiedon kantaan, jakamalla sen eri aistimusten kesken (mutta miten esim. loogis-matemaattlsen älykkyyden erottaa visuaalis-spatiaalisesta älykkyydestä, sillä analyyttinen kuvamuisti edellyttää yhtälailla molempia?). Äly onkin kuin silta, joka eheyttää havaintomaailmaa, ja älykkyystekijöitä on löydetty jopa 150 (faktoreita n.8)! Gaussin käyrä on varmasti tuttu vähänkin asiaan perehtyneelle (kirjoituksissa paljon esiintyvät Cattelin ja binetin keskihajonnat menevät esim. seuraavanlaisesti cattel=124/binet=116, cattel148/132 jne.). Mm. W.A.I.S. muista testeistä poiketen sisältää muutakin kuin kuviopäättelyä, taikka numerosarjoja (josta on olemassa lapsille myös oma versio). Näihin lukeutuvat mm. reaktionopeus, yleissivistys, ulkomuisti, opittuja tunnistustehtäviä (esim. yleisesti tunnetusta esineestä puuttuuva osa) ja kielellinen käsityskyky synonyymipohjaisina selitysmalleina. W.A.I.S. sisältää vain kaksi jokseenkin vahvasti päättelykykyä koettelevaa osaa, jotka ovat visuokonstruktiivinen palikkatehtävä (jossa on analysoitava ja yhdistettävä kuviot mielesään), sekä matemaattinen osio, joka sekin kuitenkin suoritetaan kielellisesti. Useimmiten testeissä käytetään analogioita, joissa etsitään kuvien välisiä yhteyksiä siten, että niiden rakenne on säännöllinen. Kuten shakissa säännöt ovat perin yksinkertaisia, mutta niistä johdettavia yhdistelmiä on analysoitava määrätietoisesti kaiken epäolennaisen läpi, joka ei sisälly tavoitteiden edellyttämän säännönmukaisuuden kehittämiseen. Tehtäviä ei voi oppia, sillä jokaisessa tehtävässä on oma sisäinen säännönmukaisuutensa, joka on yleistettävissä loogiseksi päättelykyvyksi ongelmanratkaisun luonteen vuoksi. Tämä luonne on kyllä jokaisen tehtävän ydin, mutta ideana onkin kyetä soveltamanaan sitä yhä uudelleen ja uudelleen.

"Vahvin uuvuttaa itsensä ensimmäiseksi" - sanonta

Metakognitio syntyy suunnitelmallisuudesta, taikka toisaalta kun yksilö käyttää tasapainoisesti kaikkia kykyjään ja osaa hyödyntää oppimaansa tehokkaasti. Metakognitio on "sanomattomien sääntöjen" oivaltamista missä tahansa oppimisympäristössä, jossa edellytetään valmiutta ja motivoituneisuutta opiskelun monipuolistamiseen. Sanonta "älykäs selviää tilanteista, johon viisas ei edes joudu", liittyy läheisesti käsitteen syntyyn. Viisaus on myös valppautta, joka muodostuu vastuuksi tuntea tekojensa seuraukset ja ennakoida virheitä tutkimalla aikaisempia virheitään sen sijaan, että häpeäisi niitä, taikka sulkisi ne täysin pois mielestään. Huumori on yksi tärkeä keino puhua virheistä, eikä ne tällöin aiheuta ihmisille ylitsepääsemättömiä kynnyksiä paluulle opintielle toistamiseen. Itsetuntemuksen tärkeydestä puhutaan, sillä jos ihminen tuntee puutteensa, tietää tämä myös mistä etsiä parannusta. Omien hyvien puolien tunteminen on sen sijaan tärkeää itsetunnon kannalta, joka estää turhan nöyristelyn niille, jotka yrittävät väkisin etsiä huonoja puolia. Terve itsetunto johtaa omalletunnolle tärkeisiin tekoihin, jotka antavat ihmiselle motiivin olla oikeudenmukainen ja pitäytyä lupauksissaan. Ihmiset jotka pettävät niin itseään kuin toisia, eivät ole koskaan täyttäneet lupausta olla ihminen ihmiselle, koska eivät ymmärrä mitä inhimillisyys pohjimmiltaan on. Inhimillisyys voidaan lyhyesti määritellä kuten edellä, mutta on itsestään selvää, että siihen liittyy rajattomasti eri variansseja. Raamatussa on hyvä aforismi "tee muille siten, miten toivoisit näiden tekevän sinulle", mutta juttu kusee melko pahastikin, koska monikaan ei arvosta itseään, vaikkakin siellä jokin välittämistä kaipaa ihminen jossakin pohjalla olisikin, elikkä se soveltuu vain niille, jotka ylipäätänsä kykenevät odottamaan kanssaihmisiltään hyvyyttä ilman ennakkoluuloja ja jotka eivät syyllistä itseään maan rakoon omien, taikka toisten tekojensa vuoksi, vaan jaksaa uskoa yhteisymmärrykseen. Todellisuudessa ihmiset niin jakautuneita ja toisistaan eritäytyneitä, etteivät mitkään kirjat psalmeineen ja teorioineen auta näitä näkemästä toisiaan kaiken sekasotkun keskeltä, jonka olemme saaneet aikaan itsenäisyyden ihanteellamme.

"Vain narri voi puhua totuuksia menettämättä päätään" - Tuntematon

Mitä älykkäämpi yksilö on, sitä enemmän tämä työstää kokemuksiaan havaintomaailmasta, sekä liittää tämän pohjaksi luonnonilmiöiden lain-alaisuudelle. Älykkyys on tulkinnan omaperäisyyttä, vapautta, sekä monipuolisuutta, joka erottaa kantajansa/kannuksensa aikalaisistaan loisteliaana päättelykykynä, sekä taipuisina tekoina. Huipussaan älykkyys on ajatonta kauneudentajua, joka ilmenee niin teknillisenä, kuin persoonallisella erinomaisuudellaan ja verrattomuudellaan. Metakognitio ohjaa älyllistä suuntautumista sukupolvissa: se siis määrää, miten monipuolisesti eri taitoja ihmiseltä odotetaan. Tällä tavoin älyn erin muodot vaihtelevat kulttuurikohtaisesti, sillä ammattikunnat ja harrastukset ovat yhteydessä elinkeinotteluun, jota maaperä sallii. Ihanneyhteiskunta salliikin monipuoliseen ja oma-aloitteiseen oppimispolitiikkaan, jossa metakognitiivinen valistus on yleistä. Metakognitio on valveutuneisuutta, kärsivällisyyttä, sekä tarkkaavaisuutta, joka etsii välineiden yhteydestä itsetarkoitusta (tähän tarkoitukseen on myös luotu testejä, jossa on seurattava kaiken aikaa annettuja ohjeita, kun on valittava korttien järjestys värin ja kuvion pohjalta testaajan vihjeiden mukaan; yllättävää tämä ei kuitenkaan mittaa logiikkaa, mutta ennustaa palautteiden ymmärtämistä sosiaalisissa tilanteissa). Älykkyys toisin sanoen ohjaa intentioon, jos metakognitio painostaa yksilöä tarpeeksi vastuuseen. Intuitio ja harkinta eroavat siinä, että intuitio improvisoi, kun taas harkinta on vahvasti tietoinen tehtävään kohdistettavasta asenteesta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö improvisoiminen voisi olla määrätietoista, vaan ennemminkin sitä, ettei intuitiolla ole muistissa ennakoitua toiminnan funktiota, ja siksi katsotaankin älyn perusolemukseksi. Millä tavoin muisti edesauttaa älykkyyttä? On sanottu, että muisti olisi maaperä, johon älykkyys versoistaan kiteytyy (toisaalta terävä äly kehittää helposti erilaisia muistisääntöjä). Älykkyys toisin sanoen tarvitsee jalustan, josta ponnistaa keksinnöllisiin synteeseihin. Looginen ajattelu on tietyn sanaston ja annettujen sääntöjen avulla tapahtuvaa laskemista. Itse en ole hyvä opettelemaan asioita ulkoa, mutta kykenen loistavasti improvisoimaan asioista itsenäisiä selityksiä asiakohtaisesti, elikkä kääntämään niiden ulkoasua persoonallisella tavalla marginalisoidummaksi.

"Jäljittely on meille synnynnäistä, jäljittelevää ei helpolla tunneta. Oivallista harvoin keksitään, vielä harvemmin pidetään arvossa." - Goethe

Aforismeista runoihin, runoista esseihin, esseistä novelleihin ja novelleista romaaneihin. Teorioita, metaforia, superlatiiveja, epilogeja, kronologioita, neologismeja, assosiaatioita, nyansseja, slangeja ja lista jatkuu niin kauan kun realiteetteja nypitään terminologisin pinsetein. Mitä oikeastaan tapahtuu, kun ihminen haluaa tulla yleispätevästi ymmärretyksi? Tärkeintä lienee, että voi liikkua henkilökohtaiselta tasolta toiselle; tunneäly on juuri sitä, ettei ole vain matemaattisen tarkka. Kuten esim. valehdellessa, on toisen järjestelmällisen loogisuuden arvioimisen lisäksi aavistettava tämän heittelehtivät motiivit siten, että voi nähdä läpi niiden ristiriitaisuuden ja kykenee tietoisesti altistamaan itsensä ennakkoluulottomuudelle reaktioissa. Mitä tämä on sitten mahdollista ”sivusta katsojana”? Ensisijaisen tärkeää on se, että eläytyessään toisessa persoonassa, ei jätä itseään taka-alalle, vaan varmistaa ”puhuvansa itsensä pussiin”; toisen heikot kohdat ovat se, mistä itse eläytyjä jatkaa vielä kohteen toistaessa ennakoidun virheen. Miten virhe sitten ennakoidaan ilman eläytymistä? Logiikka seuraa jokaista motiivia, joskaan se ei hallitse niitä, vaan on väline, koetinkivi ja hätäkeino, joka kuitenkin osoittaa lopputuloksen ja viimeistelee tunteiden ulkoasun. Tällä tavoin on mahdollista tarkkailla tuloksia ilman identiteettiä, jonka kuitenkin voi pukea ulkoasukseen hyväksikäyttämällä suggestiota itseensä, kunnes kasvaa roolin yli omaksi itsekseen. Millä sitten omia virheitä voi olla sekoittamatta toisen virheisiin? Mitä jos kohteen persoona kasvaa osaksi omaa persoonaamme peruuttamattomasti? Hyvin mielenkiintoista, sillä siinä tapauksessa joku olisi saattanut ennakoida meidän virheemme ja eläisi persoonassamme virheen tehneenä, kuljettaen kohteeseensa sekä meidän, että itsensä persoonaa, ja niin tämä jatkaisi jatkumistaan. Kaikki tämä vain siksi, koska voimme unohtaa, missä yliarvioimme itsemme suhteessa toiseen (jolloin sopeutumisestamme tulee toisen välikäsi); taikka joku arvioisi meidän suhteemme, kuitenkin siten, että samaistuessaan alkukantaisempiin toimintoihimme, tämän persoona hyppäisi kaikesta huolimatta ylitse valitsemaamme kohteeseen, sillä sen intressit koskivat omamme imitaatiota.

"Tyhmät eivät opi, eikä viisaita tarvitse opettaa: koulu on keskinkertaisille" - Immanuel Kant

Myytti siitä, että jotkut ihmisistä käyttäisivät vain 10% aivokapasiteetistaan, istuu lujasti kansantajuisuudessa. Älyllinen sopeutuminen, elikkä kognitiivinen adaptaatio merkitsee ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän mukautumista monimutkaisen tehtävän aiheuttamaan kuormitukseen kyseisen tehtävän pitkäaikaisessa harjoittelussa. Aivoissa tapahtuvia muutoksia voidaan verrata urheilijan kehossa tapahtuviin muutoksiin ruumiillisen taidon taidon harjoittelun yhteydessä. Tunnetuin esimerkki kognitiivisesta adaptaatiosta on asiantuntijoille kehittynyt pitkäkestoinen työmuisti, jonka välityksellä he voivat ylittää työmuistin kapasiteetti rajoitukset.

Yksilöt eivät välttämättä käytä geeniperimäänsä optimaalisesti, vaan ikään kuin syrjäytyvät tarpeistaan ja kasvusta. Toisin sanoen yksilö ei ole suuntautunut virikkeisiin, jotka olisivat ensisijaisesti hyödyksi tämän kyvyille. Tällaisia tapauksia löytyy selvästikin niistä olosuhteista, joissa yksilö pakotetaan tiukan auktoriteetin dominoimaan muottiin. Yksilö voi tehdä myös itse tietoisen valinnan sillä katsoo, etteivät ikätoverit osoita myöntymisen ja suopeuden merkkejä: liiallinen herkkyys saattaa aiheuttaa sietämättömiä identiteettiongelmia kovakouraisessa ja tunteettomassa ympäristössä. Laumassa moni yksilö ei kehity normaalisti, vaan totuttautuu käyttäytymään toisten mieliksi: tämä ei ole sopeutumista alkuunsakaan. Ihmisen tulee tehdä selväksi toisille, mikä on tälle henkilökohtaista, eikä täten manipuloitavissa lauman eduksi. Jos yksilö kehittyy eduksi itselleen, on tämä eduksi myös muille, sillä tällöin tämän persoona on valmis myös vastuuseen muista. Saattaisiko jokaisella olla mahdollisuus korkeatasoisiin älyllisiin suorituksiin, sillä jokaisesta sukupuusta on löydettävissä poikkeuksellisen älykkäitä esi-isiä. Saattaa olla myös niin, että vasta useamman sukupolven työ synnyttää älykön, jossa on monipuolisesti ruumiillistuneena koko suvun kyvyt. Entäpä puheet siitä, että ½ olisi perimää, sekä ½ ympäristön vaikutusta? Millä tavoin tuo kokemus periytyy, jos esim. jotakin tiettyä kykyä jalostetaan sukupolvelta toiselle? Mikä suhdanne on tällöin taipumuksella? Eikö perimä ole juuri aikaisempien sukupolvien sopeutumista ympäristönsä olosuhteisiin, joihin kutakin yksilö valmennetaan yhteisön eduksi ajan sanelemana (ei yksilöllisyyttä ajatellen)?

"Sternberg (kuuluisan älykkyystutkijan Howard Gardnerin Gollega) esittää, että älykkyystesti muodostaa ainoastaan yhden asiayhteyden muiden joukossa. Siinä selviytyminen perustuu kouluoppimisessa syntyneeseen taitoon ratkaista yhteyksistään irrotettuja, abstrakteja tehtäviä. Tämän takia on ymmärrettävää, että älykkyystesteissä menestymisen ja koulusaavutusten välillä on voimakas korrelaatio; kouluopiskelu tuottaa juuri sellaista abstrakteista ja pienimuotoisista tehtävistä selviytymisen taitoa, jota älykkyystestit mittaavat."

Kyseinen Amerikkalainen professori työskentelee Yalen yliopistossa, ja on kehittänyt kokonaisvaltaisen älykkyyden teoriaa. Hän kiinnostui älykkyyden tutkimuksesta jouduttuaan itse kouluaikoinaan osallistumaan vuosittain älykkyystesteihin. Siirtyessään perusasteelta lukion Sternberg joutui jälleen osallistumaan älykkyystestiin. Hän kertoo, kuinka heidän ankara opettajansa esittäessä heille testin suoritettavaksi, hän tunsi ajatustensa jähmettyvän, hänen sydämensä hakkasi hermostuksesta eikä hän pystynyt lainkaan keskittymään. Epäonnistumisen seurauksena hän sai seuraavana vuonna osallistua testiin vuotta nuorempien opiskelijoiden kanssa. Tällöin hänestä tuntui, että kyllä hän pystyy selviytymään itseään nuorempia paremmin ja sai testistä kohtalaiset tulokset. Nämä kokemukset synnyttivät eliniän jatkuneen innostuksen älykkyyden tutkimukseen, ja nykyisin hän julkaisee aiheesta useita kirjoja vuodessa!

Lain-alaisuus ja viisaus ovat asioita, joita jokainen ihminen elämässään tavoittelee. Nämä em. asiat nimittäin määräävät sopeutumisen asteen, jolla ihmiset saavuttavat asemansa yhteiskunnassa. Viisauden ja älykkyyden suhteesta on väitelty useaan otteeseen, sillä on oletettu, että älykkyys luo edellytykset viisaudelle, koska tämä kognitiivisella tasokkuudellaan käsittää asiat laajamittaisimmissa suhteissa. Viisaus kertyy hyvin todennäköisesti virheistä henkilökohtaisesti oppimalla, sillä tällöin tieto on oikaistavissa kaikkien aistien kesken, jonka johdosta oppiminen tapahtuu itsenäisesti omalla tahdillaan. Koneetkin voivat olla sääntöjä seuratessaan ulkokohtaisesti älykkäitä, mutta vasta ihmisessä äly ja moraali voivat yhtyä viisaudeksi. Kasvatuksessa syntyvät turhan painostuksen takia kieroutumat, taikka sen täydellisestä puuttumisesta. Saattaa kuitenkin käydä niin, että älyköstä tulee kyyninen pahantekijä, joka ei arvosta minkäänlaisia yhteiskunnan arvoja, ja täten ei onnistu kanonisoimaan kykyjään niitä edellyttäviin tehtäviin (se että sarjamurhaajat ovat selvästi keskimääräistä älykkäämpiä selittynee sillä, että idiootit jäävät kiinni ensimmäisten hirmutekojen yhteydessä). Tällöin turhautuminen purkautuu niihin puitteisiin, mitkä ovat evänneet tältä oikeuden tulla huomatuksi, taikka kohdelluksi tuntevana "olentona" kaikenlaisen panettelun sijaan. Viisaus siis liittyy ennen kaikkea yhteiseen hyvään ja epäitsekkyyteen, joka on optimaalinen tila yhteisössä toimimisen hyväksi. Avainsanana on vuorovaikutus, jolla jokainen yksilö kykenee ylittämään rajansa. Toisin sanoen yhteinen panostus kasvattaa jokaisen kykyjä moninkertaiseksi, jos itse kukin tukevat toisiansa erilaisilla kyvyillään, eivätkä ime näitä kuiviin omahyväisesti. Älyköillä on vastuullaan organisoida tällaisia ryhmiä, sekä hoitaa niiden keskinäisiä suhteita suvaitsevampaan suuntaan.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että pessimismi on huippuälykkyyden tunnusmerkki. - John Kenneth Galbraith



Keskeinen asia mitä Mensa mielestäni painottaa julkisuudessa, liittyy älykkäänä ja onnellisena olemiseen. Älykkään sanotaan kokevan enemmän ymmärtämättömyyttä, eikä tämän kognitiivinen ylivertaisuus täten mitenkään takaa yksilölle tyytyväisyyttä ihmis-suhteisiinsa, jos tällä ei ole mahdollisuutta hakeutua kaltaisiensa seuraan, kuten esim. Mensaan (Mensalaiset ovat mielestäni keskimäärin pinnallisia kusipäitä siinä missä muutkin ihmiset, eikä älykkyys tee ihmisestä missään nimessä pyhitetympää, taikka potentiaalisempaa olevaista millekään muulle kuin yhteiskunnalle jos tämä onnistuu koulimaan tämän analyyttiset taipuvaisuudet järjestelmää kohentamaan MEKAANISESTI: sitä äly on sellaisenaan, piste: ja faktahan on että mensalaiset ovat heterogeenisiä ammattiensa suhteen, joten ihmettelen vain miksi näillä olisi taipumusta ajautua yhteiskunnallisesti arvostetumpiin asemiin?). Isäni tokaisi kerran "ei se älykkyytesi mittaamalla kasva - sama ihminen sinä kuitenkin olet", johon vastasin välittömästi "itsetietoisuutta siinä haetaankin". Vitun idiootti oli mennyt saman tien tekemään testin tuli mulle kehumaan älykkyyttään. Hah! Mensalaiset puhuvatkin usein rautalangan vääntelystä (naurettava cliche jota suuri osa Mensalaisista hokee kuin mantraa=DD, johon tavallisen kaduntallaajan ei välttämättä tarvitse koskaan ryhtyä, sillä tämä löytää tasoisiaan ihmisiä "vaivatta" (no huh-huh mitä selitän). Mielestäni motiivi hakeutua Mensan kaltaisen järjestön toimintaan on useimmilla sama; nämä eivät etsi elitismiä, vaan yrittävät tyydyttää perustarpeensa olla oma itsensä siten, ettei ympäristö muodosta näiden järjenjuoksusta vastenmielistä ärsykettä. Järjestö, joka kehittää tietynlaisena ihmisenä olemista, ei mielestäni sisällä mitään negatiivista. Ehkäpä Mensa kannustaa käyttämään älykkyyttä yhteisenä voimavarana, mutta se vaalii voimakkaasti myös yksilöllisyyden käsitettä. Ainoa mittava kampanja huomioida älykkäät lapset Jenkeissä tapahtui niinä aikoina kun kilpailu oli suurinta Venäläisiä vastaan valloittaa avaruus, mutta tämä kesti vain säälittävät 5 vuotta 60-70-luvulla. Lainatakseni Turun seudun Mensalaista Teijo Holmsten`ia, joka sanoi - "Mensassa puhumme kaikesta muusta, paitsi älykkyysosamäärästä". Tällä hän viittasi siihen, ettei Mensa erottele enää sisäisesti muita arvoja, sillä raja testissä, jonka tuleva jäsen ylittäessään saavuttaa, mahdollistaa tämän vastaamaan mitä todennäköisemmin aikaisemmin mainitsemiani Mensan prioriteetteja ("toiminnan tarkoituksena on älykkyyden tunnistaminen ja kehittäminen ihmisyyden hyväksi, älykkyystutkimuksen tukeminen sekä älyllisen ja sosiaalisen ympäristön tarjoaminen jäsenilleen"). Jäsenten poikkeavuus ruokkii järjestön ilmapiiriä siten, että kaikki sen toiminta on etevää, omaleimaista ja hyvin progressiivista. Mikä on älyllisen olemuksen ydin ja riittääkö pelkästään se yhdistämään Mensalaiset keskenään? Jos Mensassa on siis oma sisäinen kielensä, millä tavoin se on kyennyt vuosikymmenten varrella vaikuttamaan älykkäästi ihmisten yhteiseen kanssakäymiseen ja tapoihin? Miten Mensa on edennyt tavoitteessaan huomioida lahjakkaat lapset ja täyttää näiden tarpeet (käynnissä on kouluprojekti, jonka tavoitteena on tunnistaa lahjakkaita lapsia ja edistää heidän erityistarpeidensa huomiointia kouluissa)? Mensa puhuu tasa-arvoisuudesta siihen sävyyn, vaikkakin huomattavaa älyllistä poikkeavuutta esiintyy vielä sen sisälläkin. Tämä mahdollistaa järjestöjen lisääntymistä, jossa karsinta on vielä kriittisempää. Voidaanko siis puhua yleispätevästi siitä, mikä ero pistemäärissä on olennaisinta? Kuten esim. ISPE (http://www.thethousand.com/), järjestö johon vain joka tuhannes yltää, puhuu tasa-arvoisuudesta samaan sävyyn mitä Mensa, mutta pitääkin Mensalaisia kaduntallaajina. Näiden järjestöjen tasa-arvo on nähdäkseni piileekin siinä, että niissä yksilö summittaisesti kykenee kommunikoimaan itseään hieman lahjakkaampien ja heikkolahjaisempien kanssa, mutta kohtaa identiteetin järjestön toiminnasta, jossa on yleinen kieli; eräät tutkijat ovat väittäneet korkeakouluissa julkaistujen artikkelien määrän olevan yhteydessä tunneälyyn, joka ennustaa menestystä tutkijoiden keskuudessa, eikä tällöin osoita työn omaperäisyyttä ja laatua laatua, vaikkakin kysymys olisikin tutkijan henkilökohtaisesta panoksesta.

Äly on kyky reagoida menestyksellisesti uusissa tilanteissa ja oppia menneistä kokemuksistaan. ... Äly riippuu asiayhteydestä, tehtävistä ja elämän meille asettamista haasteista eikä älykkyysosamäärästä, korkeakoulututkinnosta tai hienosta maineesta. - Thomas Armstrong

Matti Kamppisen ja Juhani Pietarisen kirjassa "Tieteellinen päättely ja tieteentutkimus" kerrotaan seuraavaa: "Tieteilijöitä pidetään yleisesti tavallista älykkäämpinä siinä mielessä, että menestyvien tieteilijöiden oletetaan selviävän ÄO-testeistä tavallista paremmin. Varsinkin post mortem ÄO-arviot ovat olleet huimaavia. Tutkimuksessa, jossa verrattiin 499:n tieteilijän ÄO:ää ja julkaistujen artikkelien määrää, ei löydetty merkitseviä riippuvaisuuksia. Toisessa tutkimuksessa löydettiin sen sijaan negatiivinen korrelaatiosuhde. On väitetty, että tiede on edistynyt lähinnä keskitasoisten ja keskitasoa tyhmempien ansiosta. Mutta perusteltua väitettä suuntaan tai toiseen ei voi estää - ÄO ei ennusta tieteellistä tuottavuutta, vaan pikemminkin sellaiset ominaisuudet kuten motivaatio, sitkeys, aloitteellisuus ja itsenäisyys" (älykkyyden sosiaalinen jakautuminen viittaa siihen tosiasiaan, että yksilö saattaa olennaisesti lisätä älyllistä suorituskykyään toimimalla yhdessä muiden kanssa. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen kohdistuvat tutkimukset osittavat, että muiden ihmisten palaute toimii olennaisena synnytettyjen ideoiden testaamisen välineenä. Omien käsitysten tarkastelu muiden näkökulmasta on älykkään toiminnan ja uusien ideoiden synnyn kannalta ratkaisevan tärkeää. Se luo myös perustan yksilöllistä ratkaisua abstraktimman representaation muodostamiselle tutkimuksen kohteena olevista ilmiöistä) Luovan toiminnan yksityiskohtainen analyysi osoittaa, että vaikka oivallus tapahtuisi äkillisenä prosessina yksilön mielessä, sitä edeltää usein sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessi, jossa tiedonala, vallitseva tutkimusparadigma, vuorovaikutus muiden tutkimusryhmien kanssa ja tutkimusryhmän sisällä vaikuttaa olennaisesti; lyhyesti sanottuna tehokas sosiaalinen elämä vaatii toisten tekojen ennakointia, lyhyen ja pitkän aikavälin kustannusten ja hyötyjen laskentaa, sekä oman käyttäytymisen seuraamuksia koskevien signaalien huolellista tarkkailemista. Jos ihminen hallitsee nämä taidot, tämän on helppoa toimia käytännöllisesti elämän joka tilanteessa (hereillä tähän päivään), mutta jos mielenkiinnonkohteet vievät kaiken keskittymiskyvyn, voidaan puhua jo ihmistyypistä, jonka elämänasenne "itsetarkoitukseen" on tinkimätön. Älyköistä on yksioikoisesti tehty tämäntapainen stereotyyppi, mikä kuvaa yksilön kokemaa intohimoa ja hekumaa esim. oppimista kohtaan). Irlantilaistutkijan mukaan eräs autismin muoto, Aspergerin syndrooma, on auttanut suuria neroja, kertoo BBC News. Oireyhtymästä kärsivät ihmiset ovat itsekeskeisiä, he haluavat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja käyttävät siihen kaiken aikansa. Tieteilijälle tai taiteilijalle nämä eivät välttämättä ole huonoja ominaisuuksia, ja suvaitsevassa yhteiskunnassa he voivat menestyä. On esitetty, että Aspergerin syndroomaa olisivat sairastaneet mm. Isaac Newton, Albert Einstein, Charles Darwin, Andy Warhol, Lewis Carroll ja W.B. Yeats.

Ihmisen vastauksista näkee, onko hän terävä-älyinen. Hänen kysymyksistään näkee, onko hän viisas. - Naguib Mahfouz

Shakin on oletettu perinteisesti oletettu edellyttävän poikkeuksellista älykkyyttä, mutta mestareiden ÄO on noin 100, elikkä samaa tasoa kuin väestön keskiarvo (vaikkakin shakkimestareiden, kuten Garry Kasparovin ja Bobby Fischerin ÄO lähentelee 190binet, on shakin peluun erikoistuneiden ihmisten taidot osittain selitettävissä teorialla asiantuntijuudesta). Kun taidot ovat kehittyneet viitisen vuotta millä tahansa alueella, ei huippuasiantuntijuuden ja testiälykkyyden välillä ole lainkaan yhteyttä. Tiedekuntien jakautuminen lisää entisestään sitä todennäköisyyttä, että nykypäivän tekniikan ihmelapsi on komponenttikeskeinen asiantuntija. Presidentti John F. Kennedyn ÄO oli vain 110 (jonka saavuttaa 1/4:stä). Bill Clintonin vaimon, Hillary Clintonin ÄO/binet 140 / cattel 160 on sama mitä allekirjoittaneella (muita 140 ÄO:n omaavat seuraavat julkkikset: Madonna, Geena Davis, sekä Quentin Tarantino). Menestyneen ja neroksi tunnustetun pop-taiteilija Andy Warholin ÄO oli vain 86! Ollakseen inspiroiva, persoonallinen ja löytääkseen oman juttunsa, ei tietystikään siis ole oltava älykäs! John H. Sununu (äo 180binet) on tutkitusti eräs maailman älykkäimmistä poliitikoista, mutta ironisinta on, että tämä toimii keskinkertaisen Gerge W. Bushin kansliapäällikkönä! Mitä tästäkin tulisi ajatella? Hyvä renki mutta huono isäntä?! Suomalainen ravintoloitsijaguru Sedu Koskinen pärjäsi varsin vaatimattomasti city-lehden järjestämässä vuoden valopää-kisassa 2004 pistein 14/40 - ja kisan voittajaksi osoittautui korusuunnittelija. Erilaista älykköä Suomessa edustaa Wilma Schlizewski, joka on kokeillut elämässään kaikkea politiikasta porno-tuottajaan, taikka toimittajasta - laulajaan (Wilman ÄO on Cattelin mitassa 159). Wilma on omasta mielestään ihan tavallinen tyyppi, vaikkakin on koko elämänsä ollut kapinallinen tavalla, taikka toisella. Naisten ja miesten ammatinvalintaan vaikuttaa varmasti myös se, että miehillä on 15% suuremmat aivot (keskimäärin), kun taas naisilla on suurempi biologinen yhteyskanava vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä, jota kutsutaan aivosilta/kurkiainen. Naisissa kiinnittyy ainakin huomio pinnallisesti siihen, että nämä kykenevät keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, sekä menestyvät todistetusti reaktionopeutta vaativissa tehtävissä miehiä huomattavasti paremmin. Miehen ylimääräiset 15% kohdistuvat osin lihaksiin, mutta myös tilanhahmotuskykyyn, jolle on ollut käyttöä alkuajoista lähtien ympäristöä (dominoivasti) hahmottaessa (tosin kyky on muuttunut paljon abstraktisemmaksi ajan myötä ja sillä on mitä moninaisempia sovelluksia, josta syystä miehet ovat valloittaneet tietyt ammatit lähestulkoon täysin). Asiaan lienee vaikuttanut se tosiasia, että nainen on edelleen empaattinen perheen sydän ja ihmissuhdepioneeri, kun taas mies vaeltava ja egoaan paisuttava spermanlevittäjä =)

"Runoilija tekee itsestään näkijän pitkällä, laajalla aistiensa sekoittamisella. Kaikki rakkauden, kärsimysten ja hulluuden muodot; hän etsii itseään, imee itseensä kaikki mahdolliset myrkyt, säästäen myrkyistä vain niiden sydänmehut. Runoilija on ennen kaikkea näkijä, suuri sairas, suuri rikollinen ja ylin tietäjä. " -Rimbaud

Kuuluisia lapsineroja ei Suomessa ole esiintynyt, vaikkakin luulisi, että Sibeliuksen kaltainen musikaalinen lahjakkuus olisi jo varhain osoittanut harvinaislaatuista osaamista. Kuten monen muun säveltäjän tavoin, karttuivat myös Sibeliuksen taidot vasta myöhemmin tämän opinnoista ja niin hänestä vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli mestari lajissaan. Maailmalla on myös muita esimerkkejä opiskelun tärkeydestä, kuten esim. Salvador Dalin tapauksessa. Jos lukija on perehtynyt Dalin varhaiseen tuotantoon, tälle on täysin selvää, ettei tämä ollut ikäisiään kehittyneempi persoonalliselta, taikka teknilliseltä tasoltaan. Kun Dali alkoi lähestyä 20-ikävuotta, tämän tyylissä oli havaittavissa selviä merkkejä kuvataideakatemian kouliintuneisuudesta. Dali vietti koko nuoruutensa akatemiassa ennen kuin siirtyi surrealistisiin piireihin ja alkoi tuottaa erinomaista taidetta, joka jatkuvan harjoittelun myötä alkoi lopulta hipoa täydellisyyttä. Dali itse totesikin, että "jos haluaa olla nero, sitä myös on" (allekirjoittanutta ei miellyttänyt kuulla Dalin "tuottaneen" suuren osan töistään toisten taiteilijoiden maalaamana (tämä antoi ideat ja ohjasi näiden työtä). Picasso oli 1900-luvun kiistellyin taiteilija ja tämän teosten yhteiseksi arvoksi on laskettu 4 miljardia dollaria. Picasson kubismi ja naivismi ei ollut teknillisesti korkeatasoista, mutta sitäkin monipuolisempaa sisällöltään. Picassoa on kuvailtu tämän elämänkerroissa "neroksi ja paholaiseksi", joka oli erityisen kylmä ihimissuhteissaan. Picasso myönsikin elämänsä loppumetreillä, että hän ei ole kokenut elämässään rakkautta. Kirjallisuudenhistoria puolestaan vilisee kapinallisia ja hulluja neroja. Mutta kaikista kapinallisista legendaarisin ja myyttisin lienee 1800-luvun loppupuolella elänyt Arthur Rimbaud - Pojankloppi, joka tuli ja mullisti runouden. Rimbaud karkasi usein kotoaan, ja hänet palautettiin monta kertaa viranomaisten toimesta. Hänellä oli myös tapana juoda itsensä humalaan ja ryhtyä tappelemaan. Hän eli välillä kaduilla, käytti huumeita ja hankkiutui usein hankaluuksiin. Hän tutustui runoilijaryhmään, jonka jäsenet halveksivat kaikkea porvarillista ja sovinnaista, mutta heillekin Rimbaudin käytös oli liikaa! Hän herjasi ryhmää avoimesti, kieltäytyi osallistumasta keskusteluihin ja keskeytti runonlausunnan karjaisemalla aina välillä "paskaa". Hänen runoutensa oli äkillinen leimahdus, joka jätti jälkensä niin kirjallisuuteen kuin muihinkin taiteisiin (julkaisi yhden teoksen elämänsä aikana - Van Gogh puolestaan sai myytyä yhden ainoan teoksensa tämän psykiatrille. Kaikkien tunteman aivojen jättiläisen, fyysikko Albert Einsteinin (Hawkings samaa sarjaa) ÄO:ksi on arvioitu binetin asteikolla 160 (Einstein ei osoittanut nerokkuutta fysiikan lisäksi millään muulla alueella, joskin tämä oli keskinkertainen viulisti), kun taas enemmälti runoistaan tutuksi tulleen (Goethe ja luonnontiede) Goethen (Goethe oli "samaa maata" Davincin kanssa; ei itse asiassa ollut asiaa, jossa Goethe ei olisi osoittanut hämmästyttävää ylivertaisuutta; kuitenkin asiat kuten värien tutkiminen veivät hänen huomionsa täysin, vaikkakaan väreissä ei ole mitään matemaattis-loogista. Da Vincin ÄO:sta ollaan oltu montaa mieltä, mutta varmaa on se, että hänen lahjojen monipuolisuus teki hänestä erään etevimmistä keksijöistä) älykkyydeksi arvioitiin huimat 214.

"Vahvuuteni on yllätyksellinen avaus. Osaan taktikoida ja laskea päässäni mahdottoman hyvin. Tahtoisin kuitenkin tehdä työtä tulevaisuudessa ammattivalokuvaajana", kertoo 14-vuotias Magnus Carlsen - shakkimestari, joka on otellut mm. Kasparovia vastaan (poika pärjäsi koulussa muissa aineissa paitsi kuvataiteessa). Poikkeuksellisia kykyjä opiskelussa osoittivat myös mm. Leibniz ja Gauss. Gauss suoritti ylioppilastutkinnon 13-vuotiaana, kun taas Leibniz väitteli 19-vuotiaana. Professorit olivat kuitenkin sen verran katkeria kyseisestä, että nämä sivuuttivat Leibnizin armotta. Lähinnä Gauss ja Kant (kuten myös lukemattomat muut, joista tulen kirjoittamaan vielä lisää) olivat siitä erikoisia, että he olivat peräisin hyvin köyhistä oloista, eivätkä heidän vanhempansa osoittaneet minkäänlaista lahjakkuutta (puuseppä ja satuloitsija: ei sivutöitä). Gauss korjasi isänsä palkkalaskentoja 3-vuotiaana ja alkoi hoitamaan miltei saman tien koko tilinpitoa. Kant eteni "hitaasti mutta varmasti" opinnoissaan, kunnes räjäytti pankin "kopernikaanisella käänteellään" filosofiassa (Kopernikus itse väitteli tohtorinarvon mm. lääketieteestä, taiteista ja fysiikasta). Kovasti minua on aina ihmetyttänyt, mikä pahimmanlaatuinen vimma kaiken maailman neroilla on aina päätyä hoveihin neuvonantajiksi. Saattaa olla, että muutoin heidän yleistä maailmankuvaa muuttavat työnsä olisi ollut vaarassa ilman korkeamman tahon suojelua, johon tuomioistuimet eivät ulottuneet.

Naiset ovat vähintäänkin yhtä älykkäitä mitä miehet, mutta miksi naisten määrä Mensassa on vain 1/3? Onko naisilla keskimäärin parempi itsetunto kuin miehillä, vai ovatko näiden ihmissuhteet muuten vain antoisampia? Perhe palstana on täysin erilainen miehille ja naisille, ja siksi usein mietinkin, hakevatko miehet tukea ja turvallisuutta jostakin muualta (tämä luonnollisesti voi tuntea itsensä välillä "ulkopuoliseksi")?

On lähdettävä kuitenkin siitä, että Harvoin Da Vincin (Verocchio huomasi aikanaan Da Vincin kyvyt, kun tutki tämän piirroksia mielikuvitusolennoista) kaltaista yleisneroutta ilmenee missään päin maailmaa, taikka aikakautta, sillä ihmistä ei ole suunniteltu jatkuvasti tuottavaksi "höyrykoneeksi", jonka tehtävänä olisi etsiä kaikesta "optimaalisempaa", taikka syvällisempää puolta. Ihminen on yksinkertaisesti suunniteltu hedonistiksi, joka viihtyy laumassa ja älyltään on sosiaalisesti täysin kytköksissä mitä monimutkaisempiin ihmissuhteisiin (joka tarkoittaa sitä, että ihminen käyttää valtavan osan älykkyydestään ihmissuhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen), eikä Da Vincin kaltaisten ihmisten tavoin nauti yksinäisyydessä tiedon hedelmästä ja oivalluksen hurmoksesta. Nerojen elämä saattaa päällisin puolin olla hyvinkin kiehtovaa, mutta kuten aina, hintana siitä että heidät muistetaan vuosisatoja myöhemmin, joutuvat he useimmiten tämän vuoksi luopumaan ihmisistä itsestään. Kuten apina sirkuksessa - kaikki tuntevat neron, mutta nero ei tunne ketään. Ihmisen perusolemus ei ole nerokas ja ällistyttävä, kuten tiedämme, ja tämä johtuu siitä luonnollisesta syystä, ettei oma luontomme vaadi sitä, koska se ei ole välttämätöntä (kuten pyörän keksimisen viivästyminen). Korkea ja ylenpalttinen älykkyys muistuttaa osin kaikkialla eläinkunnassa esiintyvää kauneuden ominaisuutta, joka oudoimmillaan ruumiillistuu raajoina, ulokkeina, väreinä, joukkona rituaaleja ja sen sellaisina "merkkeinä", jotka viehättävät ilman nimettävää syytä (uteliaisuus), taikka hyötyä (lisuke, ylikasvu, mutaatio, jne.=hyppy sopeutumiseen ja siitä vieraantumiseen). Olisiko kauneus ja älykkyys osittain viehättäviä siksi, että ne ovat erityisen ainutlaatuisia ja korvaamattomia elementtejä pysyä tutkitun ympäristön kompleksisuuden edellä tekemällä tällä "luovuudeksi" kutsutulla siirtoja keinotekoisen "virheellisyyden" (rituaalilla tutkiminen) atmosfäärissä (koe); sen sijaan että se alistuu ympäristölle ja sen riskeille (ja luo täten riskejä itselleen etenemällä liian nopeaan=mutaatio, lisäke), se mukautuu ympäristön edelle toistamalla "kulttuuriksi" ristimäänsä luontoaan, muokaten tätä oman symbolisen abstraktion puitteissa (äly): siis yritys ja erehdys menetelmällä, kuten luonto ja tietokone toimivat (näillä ei ole ennakkoluuloja), mutta sillä tärkeällä eroavaisuudella, että se ei myönnä erehtyneensä (jonka takia vain ihminen toistaa väistämättä omaa historiaansa koko luomakunnassa=tästä syystä äly on kasvanut, mutta sitä enemmän tämän perusluonto saa tuhoa aikaan)? Jos äly tunnustaisi virheensä/puutteensa, se kirjaimellisesti kaataisi kylmää vettä persoonan niskaan, joka vaalii älykkyyttä. Tietysti tiede on helpottanut ihmiselämää resursseihin nähden ja niin on tarkoituskin, mutta miksi uskonnot aina vain pitävät pintansa vaikka kaikki olisikin taas kerran selitetty ja tehty paremmin?

Isien ja äitien ei ole määrä miettiä korkealentoisia, sillä sen lisäksi että perheellä on oltava pöydässään leipää, tulee vanhempien omistautua kokonaisvaltaisesti pienokaistensa henkiselle hyvinvoinnille ja pistettävä omat tarpeensa toiselle sijalle.

Lapsena korkeimman ÄO:n saavuttanut Amerikkalainen Marilyn vos Savant työskentelee (yllättäen) populäärilehti "The Parade"`ssa (kuuluu myös Mega Society-järjestöön), kun taas Mega Societyn (174binet pääsyrajana, elikkä yksi miljoonasta läpäsee rajan) testistä täydet pisteet saanut Rick Ross työskentelee baarimestarina ja alastonmallina. Kyllähän Mega Societyssä on paljon ihmisiä, jotka ovat työskennelleet NASAssa, taikka neuvonantajana valkoisessa talossa, mutta noin yleisesti ottaen eri jäsenten asema yhteiskunnassa on hyvinkin erilainen (ympäristö voi toisin sanoen tehdä temput kenelle vain, eikä yksikään älykkö kasva automaattisesti tekijöidensä summaksi, jos saa tarpeeksi vettä ja aurikoa) . Suomen älykkäin ihminen, Kemian tohtori Petri Widsten, voitti vastikään kemiallisteknillisen järjestön myöntämän kemiantekniikan palkinnon väitöskirjallaan Puukuitujen hapettavasta aktivoinnista MDF-levyjen valmistamiseksi. Petri työskentelee nykyisin CSIRO-tutkimusinsituutissa Australiassa. Petri tuli toiseksi Mensan kansainvälisissä kisoissa, ja kuuluukin Sigma Societyn hallinnon kärkikastiin. On kuitenkin olemassa järjestöjä, joihin pääsyvaatimukset ovat niin korkeat, että ne läpäisee vain 6 ihmistä koko maailman väestöstä (Giga society on löytänyt niistä peräti viisi ihmistä). Tämä Cooijmanin perustama Giga society huolii jäsenikseen vain niitä henkilöitä, jotka saavuttavat ÄO 196 binetillä. Cooijman itse soittaa ammatikseen kitaraa, kun taas järjestön toinen nokkamies Evangelos Katsioulis työskentelee Kreikassa plastiikkakirurgina. Evangelos sijottui jo teini-iässä parhaiden joukkoon kansainvälisissä kilpailuissa, joissa mitattiin taitoja matematiikassa ja fysiikassa. Vuonna 1898-1944 Elänyt William James Sidis, oli ehkäpä lapsineroista suurin, vaikkakaan ei ole koskaan suuren yleisön tietoisuudessa ollutkaan. Vain kolmen ikäisenä hän opiskeli latinaa yllättääkseen isänsä. 11 ikäisenä hän opiskeli matematiikan professoriksi. Aikuisena hänen suurin ongelmansa oli piilottaa älykkyytensä, sillä se teki hänestä kaikkien silmissä friikin. Williamin vanhemmat olivat Venäläisiä emigrantteja jotka olivat asettuneet Bostoniin. Nämä aloittivat lastensa koulutuksen hyvin varhain. Jo 6kk iässä William sanoi ensimmäisen sanansa "ovi". Muutamaa kuukausi myöhemmin häneltä kysyttiin, miksi ovet olivat viehättäviä, johon vastasi "ovi liikkuu, ihmiset tulevat ja menevät". William luki New York Timesia kahden vuoden iässä ja oppi myös kirjoittamaan. Hän suoritti peruskoulun puolessa vuodessa ja kirjoitti kirjoja anatomiasta, astronomiasta, ajanlaskuista ja kielistä, kunnes hän kehitti oman latinapohjaisen kielensä. Lähestyessään 20 ikävuotta William pohti opiskeluissaan mustien aukkojen olemassaoloa jo paljon ennen, mitä aiheesta tehtiin tutkimuksia. Kielten opettelu ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa, sillä hän saattoi omaksua minkä tahansa kielen yhdessä päivässä! Hän jätti hyvin pian yliopiston ja eli lopun elämäänsä lähes sosiaalisesti eristyksissä. Williamin älykkyydeksi arvioitiin 250-300binet. Tiedot perustuvat Amy Wallacen kirjaan "The Prodigy", joka kertoo koko tragedian alusta loppuun.

Mikä sitten on ÄO, joka olisi ihanteellinen elämässä menestymiselle? Miksi ihminen ei tarvitse korkeaa älykkyyttä opinnoissaan menestyäkseen? Mielenkiintoinen kysymys ja todella tyhmä sellainen, sillä olen käsitellyt aihetta jo entuudestaan melkoisesti ja todennut, että jos ihminen pärjää kaikessa tekemällä enemmän työtä, älykkyys on yhdentekevää pärjäämisen suhteen (tosin vain harvat ovat ahkeria siksi, että sen korvaamattomuutta ei täysin ymmärretä: (em.) lapsen kasvatuksessa vanhemmat syyllistyvät usein liian liian vähäiseen palkitsemiseen taikka päinvastoin. Usein palkitsemista ei tapahdu, ja tällöin ainoa keinoa pitää mielenkiintoa kohteessa on tehdä jotakin mikä palkitsee sisäisesti! Esim. absoluuttinen sävelkorva esiintyy luonnollisesti vain yhdellä 10 000:sta ihmisestä. Alan tutkimus kuitenkin osoittaa, että asianmukaisella harjoittelulla sen voi hankkia käytännöllisesti katsoen jokainen lapsi, mutta vain lyhyen herkkyyskauden aikana 2-4-vuotiaana). Kaikilla ihmisillä on valmiudet viisauteen, jos näillä on hyvä kasvatus, joka ohjaa lempeyteen. On kuitenkin ilmiselvää, ettei kuka vain ihminen ymmärrä monimutkaisia teorioita, eikä varmasti edes vahingossakaan ajaudu näiden pariin (joidenkin sisäinen kutsumus kuitenkin suorastaan ahmii tätä atmosfääriä), sillä niitä täytyy osata erikseen etsiä. Puhe olikin pärjäämisestä yhteiskunnassa, eikä asioiden mutkistamisesta. Monissa luovuutta käsittelevistä teoksista voi kuitenkin lukea rivien välistä, että ensimmäisen asteen lahjakkuus (n.124 cattel) olisi optimaalinen ryhmässä toimimiselle, kun taas toisen asteen älykkyys (148) tekee jo sen verran pesäeroa, että jos ei löydy ylimääräistä tunneälyä, saa nähdä valtavasti vaivaa sopeutuakseen joukkoon. Siis jos on älyltään tavallinen, saa etuoikeuden olla luonnollinen! Yhdysvaltalaispsykologin mukaan työssä menestyäkseen ei tarvitse olla psykopaatti, mutta se auttaa, kertoo Discovery News. Psykopatia on persoonallisuushäiriö, jonka tunnusmerkkeinä ovat mm. itsekeskeisyys, pinnallisuus ja empatian puute. Tutkijan mukaan karismaattiset, kielellisesti lahjakkaat ja kunnianhimoiset psykopaatit sopeutuvat hyvin nykyajan nopeatempoiseen ja jatkuvasti muuttuvaan yritysmailmaan, jossa pärjää pitkälle pelkästään puhumalla pehmeitä ja omimalla muiden saavutukset.

Tämän tapainen selittely syyllistyy todella usein elitistiseen korostamiseen, jossa älyä kaunistellaan ja siitä tehdään terminä vedenpitävä. Asia on kuitenkin niin, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin tämä erottaa ympäristöstään enemmän ongelmia ja epäkohtia, eikä elämä todellakaan ole tälle tällöin mutkatonta, taikka ihanaa (kaikki on kuitenkin verrattain monipuolisempaa mielenkiinnon kohteiden runsauden takia, jos asiat ovat avautuakseen). Äly on otettu usein siksi yhteiseksi puheen aiheeksi, että sille olisi tehtävä jotain, jotta se ei jumittuisi raameihinsa ja menisi hukkaan (sen sijaan että ryhmä lapsia hajotettaisiin ja evättäisiin mahdollisuus oppia elämään erilaisten ihmisten kanssa, tulisi mielestäni harrastuksia lisätä siten, ettei orientoituminen riistäisi jaloja sosiaalisia taitoja oppia sietämään tyhmyyttä: toisin sanoen kun Mensa pyrkii edistämään lahjakkaiden lasten kasvatusta, näiden olisi syytä kehittää lahjakkaille lapsille omat oppikirjansa, joita nämä kuitenkin voisivat kuluttaa resurssien mukaan muiden ikäistensä parissa siltä tuntuessa. Täten lapsi elää biologisesti tasapainoisessa ympäristössä, jossa murrosikä ja aikuisuus tulevat aikanaan. Jos koulut jakavat oppilaat lahjojensa mukaan, panostus kasvattaa jokaisen kykyjä moninkertaiseksi häviää, koska itse kukin ei saa tukea toisiansa erilaisilla kyvyillään). Hukkaan? Mensassa kiistellään enemmän Mensan sisäisistä säännöistä, vaikkakin se pointti olisi "pelastaa maailma" ja "tehdä kaikkensa maailmanrauhan eteen", kuten Mensan pystyttäjät halusivat järjestöllään perustaa. Ei ihme, että on potentiaalisia mensalaisia, jotka kiroavat suorasanaisesti koko mensan ja herjaavat sitä "ompelukerhoksi". Ei älykäs päätänsä seinään enää hakkaa, vaan se turhautuneena potkii kiviä, kunnes sille osuu eteen kunnon murikka ja täten satuttaa itsensä pahemman kerran. Ja elämä jälleen potkii taas (kanta)päähän. Sen lisäksi että aseteollisuuden resurssit ovat ajasta riippumatta olleet rahallisesti tähtitieteelliset, se on kuluttanut myös eniten ihmiskunnan älyllisiä resursseja uudistumiseensa. Älyllisiä... anna minun nauraa!

Pisa-vertailu: Suomalaiset 8.- ja 9.-luokkalaiset ovat kansainvälisen Pisa-arviointitutkimuksen mukaan parhaita luonnontieteen osaajia ja lukijoita länsimaissa. Matematiikassa vain Hong Kongilaiset oppilaat pärjäsivät Suomalaisia paremmin. Tutkimus on toinen laatuaan. Sen tekee teollisuusmaiden järjestö OECD, mutta mukana oli myös yksitoista OECD:n ulkopuolista maata. Vertailussa oli 40 maata. Suomessa kysymyksiin vastasi 5800 peruskoulun 8.-ja 9.-luokkalaista toissa keväänä. Tutkimuksen paino oli tällä kertaa matematiikassa, viime kerralla 2001 lukutaidossa. Pisa-lyhenne tulee sanoista the Programme for International Student Assessment. - Turun Sanomat 8.12.04

Hongkong 107, Etelä-Korea 106, Japani 105, Taiwan 104, Singapore 104, Itävalta 102, Saksa 102, Italia 102, Tanska 102, Ruotsi 101, Sveitsi 101, Belgia 100, Kiina 100, Uusi-Seelanti 100, Iso-Britannia 100, Unkari 99, Hollanti 99, Australia 98, Saksa 98, Ranska 98, Norja 98, Yhdysvallat 98, Kanada 97, Tsekki 97, Suomi 97, Espania 97, Argentiina 96, Venäjä 96, Slovakia 96, Uruguay 96, Portugali 95, Slovenia 95, Israel 94, Romania 94, Bulgaria 93, Irlanti 93, Kreikka 92, Malesia 92, Thaimaa 91, Kroatia 90, Peru 90, Turkki 90, Kolumbia 89, Indonesia 89, Surinema 89, Brasilia 87, Irak 87, Meksiko 87, Samoa 87, Tonga 87, Libanon 86, Filippiinit 86, Kuuba 85, Marokko 85, Fiji 84, Iran 84, Marshall Islands 84, Puerto Rico 84, Egypti 8, Intia 81, Ecuador 80, Guetemala 79, Barbados 78, Nepal 78, Qatar 78, Zambia 77, Congo-Brazzaville 73, Uganda 73, Jamaika 72, Kenia 72, South Africa 72, Sudan 72, Tanzania 72, Ghana 71, Nigeria 67, Zimbabwe 66, Congo-Kinshasa 65, Sierra Leone 64, Etiopia 62, Ginea 59.

Kuten yksittäiset aistit ovat luultavasti kehittyneet muiden eri aistiosa-alueiden vuorovaikutuksesta, jolloin aivojen eri osat korvaavat prosessoivia keskuksia keskenään. Helsingin yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa todettiin syntymästään saakka sokeiden lasten aivokuoren alkaa poikkeuksellisesti käsitellä kuuloinformaatiota, elikkä kuten jonkin aistin puutos vahvistaa jotakin toista aistia, saattaa uusi aistimus syntyä molempien aistien yhteisestä vajaatoiminnasta (asymmetrian on säilyttävä, sillä muutoin ei ole havaittavaa symmetriaakaan: aistimuksen on seurattava toista ja oltava toisen täydentämä). Silmä syntyi tukemaan tuntoaistia, sillä näiden aistimusten yhtäläisyyksien etsimiseen hermoverkkomme ovat ideaalit = aisteja voi syntyä loputtomiin, mutta ne syntyvät tietyssä järjestyksessä, sillä ne syntyvät sillä ehdolla, että ne ennen kaikkea muistuttavat toisiaan: se miten ensimmäinen aisti on kehittynyt hermoston yhteydessä jossa ei ole dominoivaa "käytösmallia havaintoon", ei kuitenkaan varmuudella ennusta tästä kuroutuvien aistien tarkoitusperää jatkossa, sillä aistit voivat myös yhteistyössä kehittää jotakin tämäntapaista, mikä ei muistuta hermoston aikaisempia luomia malleja havainnosta, taikka havaintoon varatusta: siis aivan kuten käänteinen synestesia, jota puolestaan kutsutaan kokemukseksi, jolloin yhden aistiosa-alueen virike työstää kahden, taikka useamman aistin toiminnot: kuten kosketusaistimus aiheuttaessaan vaikutelmia foneettisesti ja visuaalis-spatiaalisesti. Kun siis käänteinen synestesia tapahtuu, tekeytyy esim. kahden aistin vaikutelma vaihtoehtoiseksi ja näiden välillä vuorotteleminen on mahdollista yhdessä havainnossa (ajatuksessa?), joka halutessaan jakaa tietoa hermostossa muille vaihtoehtovaikutelmille, ja täten voimme edetä aistiemme ulottumiin kokemuksessa sinne (kun aistit tutkivat toisiaan, ne löytävät toistensa hermoston ja ravinteiden takaisen synteesin), "missä jokin sitoo siemenen puuhun, puun maahan ja maan avaruuteen"

Maahanmuuttajien aivojen aktivaatiotaso ja potentiaali on täysin vuorovaikutuksen käsissä; geenit eivät ole huonoja, taikka kykenemättömiä, vaan menetelmä antaa juuri tietynlaisia virikkeitä tämäntapaiselle, vieraasta kulttuurista peräisin olevalle hermostolle, jolla se ensisijaisesti aloittaa järjestelmällisen adaptaation korvaten aivojen osien toimintoja toisilla, kuten edellä mainittiin. Eri kansojen älyllisen poikkeavuuden syyksi on usein nimetty koulutus, mutta miten tämä on mahdollista, jos opittu ei vaikuttaisi älykkyyteen? Kielen kehittyminen on esimerkkinä ihmisyhteisöjen kollektiivisesta älystä ja luovuudesta. Kieli ei selvästikään ole voinut kehkeytyä toisistaan erotettujen yksilöiden oivalluksina, ja juuri tästä syystä testit eivät juurikaan sisällä kielellisiä osioita. Kielelliset kyvyt ovat kuitenkin erityisen tärkeitä siitä syystä, että äly kehittyy potentiaalinsa mukaan. Vaikkakin afrikkalaiset eivät pärjää meidän testeissämme, on myös todistettu, ettemme me pärjää sen paremmin heidän olosuhteisiin soveltuvissa taidonnäytteissä. Jos emeritusprofessori Tatu Vanhanen puhuu kansainvälisesti menestyvästä lokerosta ihmisiä, tämä johtunee siitä, että näillä em. populaatioilla on myös entistä paremmat yhteydet ympäristöönsä, mikä tietysti mahdollistaa monipuolistumisen (Tatu väittää, että kansojen hyvinvointi riippuu niiden keskimääräisestä älykkyydestä. Tatu ja muutama muu tutkija olivat toimeenpanneet ympäri maailmaa älykkyystestauksia ja verranneet saatuja tuloksia maiden kansantulotietoihin). Jos Afrikasta polveutunut ihminen kasvaa kulttuurissamme, synnyttää jälkeläisiä ja nämä jatkavat adaptiivista vuorovaikutusta, on hyvin todennäköistä, että se erityinen osa geeneistä enemmin taikka myöhemmin aktivoituu kyseisissä ihmisissä, jotka jatkuvan aktivaatiotason tuloksena tulevat osaksi sikäläisen luonnon valinnan "elvyttävää" rutiinia. Testien normituksen muokkaus eri kulttuureille ei riitä, vaan itse tehtävien valikoiman on oltava sellainen, että se tuo esiin kunkin kulttuurin keskeiset kompetenssialueet. B-vitamiineihin kuuluva koliini parantaa merkittävästi ja pysyvästi rotanpoikasten älykkyyttä ja muistia, jos sitä syötetään niiden emolle raskauden aikana, kertoo New Scientist. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tämä johtuu siitä, että koliini kasvattaa aivosolujen kokoa ja lisää niiden välisiä yhteyksiä tärkeissä aivojen osissa. Nelinkertaisen annoksen koliinia saaneilla rotilla nämä aivojen osat kasvoivat jopa neljänneksen suuremmaksi. Koliinia saa mm. munankeltuaisista, maksasta ja muista lihatuotteista.

Ei nerokkuus tarkoita sitä että valtiovallat seisoisivat takanasi ja naiset olisivat valmiita synnyttämään sinulle

Älykkyyden perinnöllisyyden arviointi kompastuu ongelmaan itse älykkyyden mittaamisesta. Ainakaan tavanomainen älykkyysosamäärän mittaaminen ei täytä niitä vaatimuksia, joita kvantitatiivisen genetiikan teoria asettaa tutkittavan ominaisuuden mittaluvulle. Mitta-asteikon on nimittäin oltava joko tasavälinen tai logaritminen. Emme tiedä täyttääkö älykkyysosamäärä mittalukuna kumpaakaan näistä vaatimuksista. Ei ole mitään sellaista älykkyyden teoriaa, josta voitaisiin johtaa älykkyysosamäärän normaalijakautuma. Emme tiedä poikkeaako älykkyysosamäärä 90 yhtä paljon keskiarvosta 100 kuin älykkyysosamäärä 110. Emme toisin sanoen tiedä onko älykkyysosamäärä tasavälinen älykkyyden mittari. Koulutustason kohotessa on älykkyytestien pistemääriä jouduttu Suomessa kiristämään niin, että yksilön pitää saada n. 10% suurempi pistemäärä saadakseen saman tuloksen kuin 20 vuotta sitten. Portinin tietämän mukaan kansan älykkyys olisi sen jälkeen noussut edelleen n. 20 pistettä. Hän piti älykkyyden nousua koululaitoksen ansiona. Heh, vai ettei nouse koulutuksen takia?

"Olen syytön, väitti lumihiutale lumivyöryssä" - sanonta

Vuonna 1945, armeijan psykologi G.M. Gilbert, sai valtuudet testata käsittämättömiin rikoksiin syyllistyneiden natsijohtajien henkisiä ominaisuuksia. Muiden testien lisäksi kokeet sisälsivät Saksalaisen version Wechler-Bellevue älykkyystestistä (Testillä arvioidaan älyllisiä kykyjä yhtäaikaisesti käyttäen verbaalisia ja non-verbaalisia tehtäviä - keskihajonta 16). Tässä ovat kyseisen testin tulokset (pitää ottaa myös huomioon henkisen paineen vaikutus, joka aiheutui sotavankeudesta):

1 Hjalmar Schacht 143, 2 Arthur Seyss-Inquart 141, 3 Hermann Goering 138, 4 Karl Doenitz 138, 5 Franz von Papen 134, 6 Eric Raeder 134, 7 Dr. Hans Frank 130, 8 Hans Fritsche 130, 9 Baldur von Schirach 130, 10 Joachim von Ribbentrop 129, 11 Wilhelm Keitel 129, 12 Albert Speer 128, 13 Alfred Jodl 127, 14 Alfred Rosenberg 127, 15 Constantin von Neurath 125, 16 Walther Funk 124 , 17 Wilhelm Frick 124 , 18 Rudolf Hess 120 , 19 Fritz Sauckel 118 , 20 Ernst Kaltenbrunner 113, 21 Julius Streicher 106

"1800- luvun Euroopassa ajanmukaisin tieteellinen käsitys oletti yleensä myös yhteiskuntaluokat erillisiksi, fyysisesti tunnistettaviksi populaatioikseen, joilla oli toisistaan poikkeavat henkiset henkiset avut ja ominaisuudet. Asiaa "tutkittiin" ja todisteltiin esimerkiksi pään tilavuuden mittauksilla: pääkallo täytettiin hauleilla, jotka sitten punnittiin. Eläviin yksilöihin sovellettiin mm. fysionomiikkaa, pään mittasuhteiden, kasvonpiireteiden(!) ja ulkonemien luokittelua (kuten esim. silmien pullistumisen, jonka katsottiin johtuvat paljon tilaa vievistä aivoista). Sielun heijastumisen kasvoissa "paljasti" yksilön henkisen kykyjen määrän, ja niin muodoin hänen paikkansa perimyksellisen luokkajärjestelmän hierarkioissa. Frenologia taas tutki pään kyhmyjä, jotka ulkoisesti ilmaisivat aivojen erillisiä elimiä. Sikäli frenologialla nähtiin olevan samanlaisia sosiobiologisen analyysin kykyjä kuin myöhemmin psykometriikalla. Käytännössä degeneraation käsitteellä voitiin melko neutraalisti määritellä alempia yhteiskuntaluokkia, eli ns. vaarallisia luokkia, joiden kontrollointiin se sopi "mainiosti"." - Putte Wilhelmsson kirjassa älyn ulottuvuudet ja oppihistoria, Suomen tekoälyseura

Lapsen pään koon kehitys varhaislapsuudessa vaikuttaa muistiin ja älykkyyteen vanhempana, kertoo The Economist. Brittitutkijat seurasivat 215 vanhuksen kognitiivisten kykyjen muutosta kolmen ja puolen vuoden aikana. Tutkituista pienipäisimmillä muistin toiminta heikkeni tutkitulla ajanjaksolla viisi kertaa todennäköisemmin kuin niillä, joilla oli suuri pää ja suuret aivot. Aivojen koko syntymähetkellä havaittiin vertailussa merkityksettömäksi.

Kari Uusikylän kirjassa "Luovuus", todetaan seuraavaa: "jotkut kestävät alistamista, väheksymistä ja yksinäisyyden tunteita, joita ymmärtämätön ympäristö tuottaa. Jotkut kieltävät luovuutensa ja alkavat kenties kärsiä mielenterveysongelmista. On raskasta yrittää olla muiden vaikutuksesta jotain muuta kuin sisimmässään tuntee olevansa. Moni elämä on muuttunut paremmaksi, kun luova erilaisuus on aidosti hyväksytty. Luovuuden ja hulluuden yhteys on vanha myytti. On totta, että monilla luovilla ihmisillä on mielenterveysongelmia, jotka johtuvat luontaisesta herkkyydestä, että luovan työn rasittavuudesta. Työ saattaa kestää kuukausia, taikka vuosia, eikä sen onnistumisesta ole takeita. Syntynyt kirja, sävellys tai taideteos voidaan julkisuudessa sivuutta tai teilata täysin, tehdä luovan työn tekijästä julkisesti epäonnistuneen, taikka lahjattoman. Harva itsensä alttiiksi pannut kestä järkähtämättä työnsä mitätöimisen ja huijarin, tai epäonnistuneen leiman. Menestyvätkin luovat ihmiset joutuvat usein hoitamaan mielensä terveyttä ammattiauttajien avulla. Pää on tyhjennettävä jotenkin luovan periodin mielen alati täyttäneestä, uuvuttavasta ponnistelusta."

"Äärimmäisen narsistiset henkilöt, jotka joutuvat tappiolle, eivät tavallisesti toivu. Koska heidän sisäinen, subjektiivinen todellisuutensa ja ulkoinen, objektiivinen todellisuus ovat kokonaan repeytyneet irti toisistaan, he saattavat tulla mielisairaiksi taikka häiriintyneiksi; jos heillä on onnea, he voivat löytää todellisuudesta itselleen jonkin pienen sopen - esim

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä