Älykkyys on tunnetusti moniulotteinen asia. Olipa yksilö millainen nero tahansa kapealla osa-alueella, yleisälykkyyden, eli G-faktorin osalta 98 % kansasta edustaa itseään tyhmyyttä. Silti tyhmyyden kiistattomuus on asia, jonka myöntäminen itselleen ei ole kovin helppoa.
Älykkäiden ihmisten lanseeraama älykkyys tarkoittaa sitä, että älykäs henkilö löytää nopeasti loogiseksi väitetyistä kuvioista loogisuuden todisteet. Mitä virheettömämmin ja nopeammin kokeesta muihin verrattuna selviää, sitä suuremmaksi älyn jättiläisen suhteellinen älykkyysosamäärä muodostuu.
Älykkyyden testausmenetelmistä käytetään kansanomaista nimitystä, palikkatestit. Nimitys on varsin oikeaan osuva, sillä testitilanteessa täytettävät lomakkeet pursuavat erinäköisiä - ja kokoisia geometrisia kuvioita. Äkkiseltään voisi kuvitella, että ällin olemassaolon todistamiseen vaadittaisiin monimutkaista teknistä laitteistoa, tuntikausien terapiaa kallonkutistajalla ja ennen kaikkea vähintään keskimääräistä kuukausipalkkaa vastaava euromäärä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä eihän älyn mittaaminen voi olla mitenkään älytöntä.
Käytännössä testaus tapahtuu mitattavan kannalta hyvin yksinkertaisilla menetelmillä: kynällä ja paperilla. Syy tähän löytynee historiasta, sillä alunperin mittaaminen palveli puhtaasti sotilaallisia tarkoitusperiä: yksinkertaisten miesten yksinkertaiset keinot ovat käytössä edelleen käytössä. Testaamisen yleistyttyä siviilimaailmassa, on sen tarpeellisuutta selitetty mitä eriskummallisemmilla tavoilla. Nykyään Mensan toiminta-ajatus lienee jokseenkin seuraava: "älykkö etsii älykköä. Ps, foto olis kiva".
--
Älyllisen suorituskyvyn perusteella tapahtuva jaottelu on tavallaan julmaa ja väistämättä sen seurauksena ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, ainakin ajatuksen tasolla. Tottahan tietysti on, että jaottelua ja luokittelua tapahtuu kovin monessa muussakin asiassa, joten älykkyyden ei katsota muodostavan merkittävää poikkeusta.
Standardoitavissa oleva äo on joka tapauksessa "herkkä" ja erittäin yksityinen asia, mutta jota silti käytetään aseeseen rinnastettavana välineenä yksilöiden ja ryhmien välisessä yhteiskunnallisessa kilvoittelussa. Mielestäni erityisen vaarallista on nykyinen yksityisen sektorin henkilöstöpolitiikka, joissa ihmisten asema työyhteisössä voidaan määritellä kapea-alaisen tuloksen perusteella "psykologisin" havaintovälinein. Tällainen kehitys asettaa ihmisyyden ja ihmisarvon konkreettisella tavalla kyseenalaiseksi tehokkuuden ja suorituskyvyn rinnalla.
Älykkyydestä puhuttaessa, yhteiskunnassa on muutenkin havaittivissa merkkejä sellaisesta kehityssuunnasta, jossa ihmiset ikäänkuin yrittävät todistaa muille omaa poikkeuksellisena pitämäänsä erinomaisuuttaan: ihmiset pyrkivät löytämään itsestään jotain mainitsemisen arvoista, jotain sellaista, millä he voisivat osoittaa olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Tämä lieveilmiö lienee peräisin laajasti tarkasteltuna yleensä tehokkuusajattelusta, sekä erilaisten sielutieteellisten puoskarien, "konsulttien", jargonsisältöisillä kursseillaan lanseeroimista ideoista. Toisaalta, voisiko syynä olla vain retrospektiivinen valistuksen ajan nousukausi ja että ihmiset ovat yksinkertaisesti suunnattoman kiinnostuneita sielussaan asustavan taivaanrannanmaalarin luomisvimmasta. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi monessa mielessä toivottavampi.
Joka tapauksessa ikävää on, että yhteiskunta on tehnyt tyhmyydestä synnin: päästäkseen taivaaseen, ihmisen älykkyysosamäärän ja hemoglobiinin on oltava mielellään samalla luvulla ilmaistavissa. Ikävää on myös se, että tyhmyyden kätkemiseen kannustetaan, vaikka usein epäonnistuneen yrityksen seuraukset ovat huomattavasti pelkkiä tyhmänä olemisen seurauksia tragikoomisempia. En tiedä onko tällä "kannustelulla" sitten kahtiajakautunut tarkoitus: onko se vain älykkäiden itselleen laatimaa realitykomiiikkaa, vai rehellinen kannustus ahkeraan yrittämiseen? Pitäisi varmaan olla älykäs saadakseen tähän kysymykseen rehellisen vastauksen.
Miten sitten älykkyyden tavoittelu ja tyhmyyden karttaminen näkyy yhteiskunnassa? Vastaus on yksinkertainen: koulutussuunnittelussa. Nykyään jokaisella ihmisellä pitää olla "korkeakoulututkinto." Aikaisemmin se ei sosiologisesta näkökulmasta olisi ollut mitenkään mahdollista, sillä kansakoulu-oppikoulu-lukio-korkeakoulu putki karsi armotta sellaiset yksilöt, joiden oppimiskykyyn vaikuttavat ominaisuudet eivät olleet riittävällä tasolla. Karsinta oli kuitenkin inhimillistä, sillä se tapahtui nimenomaan vuosien aikana oppimiseen liittyvien haasteiden seurauksena, osin jopa itseohjautuvasti. Aikaisemmin yksilölliset uravalinnat ja elämänsuunnittelu yleensä oli valtaväestölle helpompaa: jokaisella oli tiedossaan suunta jota kohta ei ainakaan voinut kulkea.
Nykyään, kiitos opetusministeriön didaktisten multihuipennusten, meillä on ammattikorkeakoulujärjestelmä, avoin yliopisto, väylämahdollisuus, kolmiportainen koulutusjärjestelmä, JOO-sopimus ja pisteenä Ii:n päälle Bolognan sopimuksen tutkintouudistukset. Nykyisin koulunkäynti on varsin helppoa, sillä oikeastaan millään välivaiheella ei ole karsivaa merkitystä seuraavalle korkeammalle portaalle pyrittäessä. Liekö mielestäni parhaan koulutusjärjestelmän purkamisen syynä ollut pyrkimys päästä eroon yhteiskunnan luokka-ajattelusta ja koulutettujen ihmisten elitismiiin vivahtavista rooleista niin työelämässä kuin yksityishenkilöinä? Vai olisiko kenties niin, että yleistä ihmisoikeusjulistusta on luettu hieman liian kirjaimellisesti ja että humanistisissa fantasioissa on oikeasti kuviteltu kaikkien ihmisten syntyvän vapaina ja tasavertaisina ainakin arvon ja oikeuksien osalta? Tämänkin vastauksen selvittämiseksi pitäisi varmaan omata älliä.
Väitän, että kauniista visioista huolimatta Suomen koulutuspolitiikassa on tehty kaikkien aikojen suurin emämunaus. Suomi on on jo nyt puollollaan työttömiä, "korkeasti" koulutettuja johtaja-asiantuntijoita,joiden huippuosaaminen vaihtelee rantaruotsin,kertotaulun ja ryhmänjohtajuuden akselilla. Minkälainen tilanne on 10 vuoden kuluttua, jos koulutuspoliittiset uudistukset jatkavat kulkuaan nykyisenkaltaisena? Ajatus on suorastaan kammottava.
--
Joku viisas on todennut, että 2000 luvulla syntynyt sukupolvi tulee vielä elämään 1800-luvun maailmassa. Eikä ihme, sillä nykyisen energiantuotantoon pohjautuvan kulutusyhteiskunnan kohdatessa loppunsa, joudutaan väistämättä palaamaan niihin toimintatapohin, jotka hallittiin tekniikan vasta ottaessa varovaisen haparoivia ensiaskeleita ihmisten palveluksessa. Jos visio toteutuu, käsityötaidot nousevat kunniaan ja taistelu elinehdoista käydään virtuaalisen ympäristön sijaan ihan oikeassa elämässä kera kirveen ja lapion. Siinä yhteiskunnassa ei kysytä key account managerin mysql-taitoja, vaan niitä perisuomalaisia ominaisuuksia, joiden olemassolon Veteraanien lisäksi ainakin Juha Mieto on joskus todistanut.
Koska älykkyys on oikeasti vain harvojen herkkua, eikö kansa voisi rehellisesti myöntää olevansa aitaseipään kaltainen? Monen elämä helpottuisi kummasti, kun vastuu pitäisi siirtää niille, joilla on parhaat edellytykset sen kantamiseen. Älyn sijasta me suomalaiset voisimme keskittyä siihen, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan. Puhujat ja tupakoitsijat ovat aiheen makeampaan puoleen perehtyneet, mutta se toinen puoli jää väjäämättä kaikilta uusien sukupolvien edustajilta kokematta.
Älykkäiden ihmisten lanseeraama älykkyys tarkoittaa sitä, että älykäs henkilö löytää nopeasti loogiseksi väitetyistä kuvioista loogisuuden todisteet. Mitä virheettömämmin ja nopeammin kokeesta muihin verrattuna selviää, sitä suuremmaksi älyn jättiläisen suhteellinen älykkyysosamäärä muodostuu.
Älykkyyden testausmenetelmistä käytetään kansanomaista nimitystä, palikkatestit. Nimitys on varsin oikeaan osuva, sillä testitilanteessa täytettävät lomakkeet pursuavat erinäköisiä - ja kokoisia geometrisia kuvioita. Äkkiseltään voisi kuvitella, että ällin olemassaolon todistamiseen vaadittaisiin monimutkaista teknistä laitteistoa, tuntikausien terapiaa kallonkutistajalla ja ennen kaikkea vähintään keskimääräistä kuukausipalkkaa vastaava euromäärä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä eihän älyn mittaaminen voi olla mitenkään älytöntä.
Käytännössä testaus tapahtuu mitattavan kannalta hyvin yksinkertaisilla menetelmillä: kynällä ja paperilla. Syy tähän löytynee historiasta, sillä alunperin mittaaminen palveli puhtaasti sotilaallisia tarkoitusperiä: yksinkertaisten miesten yksinkertaiset keinot ovat käytössä edelleen käytössä. Testaamisen yleistyttyä siviilimaailmassa, on sen tarpeellisuutta selitetty mitä eriskummallisemmilla tavoilla. Nykyään Mensan toiminta-ajatus lienee jokseenkin seuraava: "älykkö etsii älykköä. Ps, foto olis kiva".
--
Älyllisen suorituskyvyn perusteella tapahtuva jaottelu on tavallaan julmaa ja väistämättä sen seurauksena ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, ainakin ajatuksen tasolla. Tottahan tietysti on, että jaottelua ja luokittelua tapahtuu kovin monessa muussakin asiassa, joten älykkyyden ei katsota muodostavan merkittävää poikkeusta.
Standardoitavissa oleva äo on joka tapauksessa "herkkä" ja erittäin yksityinen asia, mutta jota silti käytetään aseeseen rinnastettavana välineenä yksilöiden ja ryhmien välisessä yhteiskunnallisessa kilvoittelussa. Mielestäni erityisen vaarallista on nykyinen yksityisen sektorin henkilöstöpolitiikka, joissa ihmisten asema työyhteisössä voidaan määritellä kapea-alaisen tuloksen perusteella "psykologisin" havaintovälinein. Tällainen kehitys asettaa ihmisyyden ja ihmisarvon konkreettisella tavalla kyseenalaiseksi tehokkuuden ja suorituskyvyn rinnalla.
Älykkyydestä puhuttaessa, yhteiskunnassa on muutenkin havaittivissa merkkejä sellaisesta kehityssuunnasta, jossa ihmiset ikäänkuin yrittävät todistaa muille omaa poikkeuksellisena pitämäänsä erinomaisuuttaan: ihmiset pyrkivät löytämään itsestään jotain mainitsemisen arvoista, jotain sellaista, millä he voisivat osoittaa olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Tämä lieveilmiö lienee peräisin laajasti tarkasteltuna yleensä tehokkuusajattelusta, sekä erilaisten sielutieteellisten puoskarien, "konsulttien", jargonsisältöisillä kursseillaan lanseeroimista ideoista. Toisaalta, voisiko syynä olla vain retrospektiivinen valistuksen ajan nousukausi ja että ihmiset ovat yksinkertaisesti suunnattoman kiinnostuneita sielussaan asustavan taivaanrannanmaalarin luomisvimmasta. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi monessa mielessä toivottavampi.
Joka tapauksessa ikävää on, että yhteiskunta on tehnyt tyhmyydestä synnin: päästäkseen taivaaseen, ihmisen älykkyysosamäärän ja hemoglobiinin on oltava mielellään samalla luvulla ilmaistavissa. Ikävää on myös se, että tyhmyyden kätkemiseen kannustetaan, vaikka usein epäonnistuneen yrityksen seuraukset ovat huomattavasti pelkkiä tyhmänä olemisen seurauksia tragikoomisempia. En tiedä onko tällä "kannustelulla" sitten kahtiajakautunut tarkoitus: onko se vain älykkäiden itselleen laatimaa realitykomiiikkaa, vai rehellinen kannustus ahkeraan yrittämiseen? Pitäisi varmaan olla älykäs saadakseen tähän kysymykseen rehellisen vastauksen.
Miten sitten älykkyyden tavoittelu ja tyhmyyden karttaminen näkyy yhteiskunnassa? Vastaus on yksinkertainen: koulutussuunnittelussa. Nykyään jokaisella ihmisellä pitää olla "korkeakoulututkinto." Aikaisemmin se ei sosiologisesta näkökulmasta olisi ollut mitenkään mahdollista, sillä kansakoulu-oppikoulu-lukio-korkeakoulu putki karsi armotta sellaiset yksilöt, joiden oppimiskykyyn vaikuttavat ominaisuudet eivät olleet riittävällä tasolla. Karsinta oli kuitenkin inhimillistä, sillä se tapahtui nimenomaan vuosien aikana oppimiseen liittyvien haasteiden seurauksena, osin jopa itseohjautuvasti. Aikaisemmin yksilölliset uravalinnat ja elämänsuunnittelu yleensä oli valtaväestölle helpompaa: jokaisella oli tiedossaan suunta jota kohta ei ainakaan voinut kulkea.
Nykyään, kiitos opetusministeriön didaktisten multihuipennusten, meillä on ammattikorkeakoulujärjestelmä, avoin yliopisto, väylämahdollisuus, kolmiportainen koulutusjärjestelmä, JOO-sopimus ja pisteenä Ii:n päälle Bolognan sopimuksen tutkintouudistukset. Nykyisin koulunkäynti on varsin helppoa, sillä oikeastaan millään välivaiheella ei ole karsivaa merkitystä seuraavalle korkeammalle portaalle pyrittäessä. Liekö mielestäni parhaan koulutusjärjestelmän purkamisen syynä ollut pyrkimys päästä eroon yhteiskunnan luokka-ajattelusta ja koulutettujen ihmisten elitismiiin vivahtavista rooleista niin työelämässä kuin yksityishenkilöinä? Vai olisiko kenties niin, että yleistä ihmisoikeusjulistusta on luettu hieman liian kirjaimellisesti ja että humanistisissa fantasioissa on oikeasti kuviteltu kaikkien ihmisten syntyvän vapaina ja tasavertaisina ainakin arvon ja oikeuksien osalta? Tämänkin vastauksen selvittämiseksi pitäisi varmaan omata älliä.
Väitän, että kauniista visioista huolimatta Suomen koulutuspolitiikassa on tehty kaikkien aikojen suurin emämunaus. Suomi on on jo nyt puollollaan työttömiä, "korkeasti" koulutettuja johtaja-asiantuntijoita,joiden huippuosaaminen vaihtelee rantaruotsin,kertotaulun ja ryhmänjohtajuuden akselilla. Minkälainen tilanne on 10 vuoden kuluttua, jos koulutuspoliittiset uudistukset jatkavat kulkuaan nykyisenkaltaisena? Ajatus on suorastaan kammottava.
--
Joku viisas on todennut, että 2000 luvulla syntynyt sukupolvi tulee vielä elämään 1800-luvun maailmassa. Eikä ihme, sillä nykyisen energiantuotantoon pohjautuvan kulutusyhteiskunnan kohdatessa loppunsa, joudutaan väistämättä palaamaan niihin toimintatapohin, jotka hallittiin tekniikan vasta ottaessa varovaisen haparoivia ensiaskeleita ihmisten palveluksessa. Jos visio toteutuu, käsityötaidot nousevat kunniaan ja taistelu elinehdoista käydään virtuaalisen ympäristön sijaan ihan oikeassa elämässä kera kirveen ja lapion. Siinä yhteiskunnassa ei kysytä key account managerin mysql-taitoja, vaan niitä perisuomalaisia ominaisuuksia, joiden olemassolon Veteraanien lisäksi ainakin Juha Mieto on joskus todistanut.
Koska älykkyys on oikeasti vain harvojen herkkua, eikö kansa voisi rehellisesti myöntää olevansa aitaseipään kaltainen? Monen elämä helpottuisi kummasti, kun vastuu pitäisi siirtää niille, joilla on parhaat edellytykset sen kantamiseen. Älyn sijasta me suomalaiset voisimme keskittyä siihen, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan. Puhujat ja tupakoitsijat ovat aiheen makeampaan puoleen perehtyneet, mutta se toinen puoli jää väjäämättä kaikilta uusien sukupolvien edustajilta kokematta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On se vaan niin plastista tuo älykkyys ja lahjakkuus.
"Älyn sijasta me suomalaiset voisimme keskittyä siihen, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan. Puhujat ja tupakoitsijat ovat aiheen makeampaan puoleen perehtyneet, mutta se toinen puoli jää väjäämättä kaikilta uusien sukupolvien edustajilta kokematta."
Kyllä vaan, tehdään sitä me täällä Suomessa osataan. Samalla voitaisiin älyn vertailun sijasta keskittyä todelliseen elämään. Elämään, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja ketään ei syrjitä.
TK
Kirjoituksessa oli noin äkkiseltään luettuna yksi (1) oikeahko havainto/päätelmä:
"Väitän, että kauniista visioista huolimatta Suomen koulutuspolitiikassa on tehty kaikkien aikojen suurin emämunaus. Suomi on on jo nyt puollollaan työttömiä, "korkeasti" koulutettuja johtaja-asiantuntijoita,joiden huippuosaaminen vaihtelee rantaruotsin,kertotaulun ja ryhmänjohtajuuden akselilla."
Näin on. Ongelma ei kuitenkaan ole ensisijaisesti noissa konsulteissa, ekonomeissa yms. heille löytyy enemmän töitä kuin vaikka seuraavia aineita yliopistossa päntänneille: "teatterin ja draaman tutkimus", "etnomusikologia", "naistutkimus". Viimeksi tänään luin Helsingin yliopiston rehtorin vastauksen Jorma Ollilalle Helsingin Sanomista. Ollila on peräänkuuluttanut yliopistoilta suurempaa suuntautumista työelämän tarpeisiin ts. lisää dippainssejä tms. ja tutkimuksen keskittämistä näille aloille. Rehtori taas puolusti innokkaasti yliopistojen asemaan akateemisina linnakkeina. Tämä yliopistojen asema kaikesta muusta yhteiskunnasta irrallisena, itse itseään tarpeellistavana instituutiona on osittain ongelman ydin.
Toinen ongelma on ollut opetushallituksen tukipolitiikka. Opetushallitus on ainakin tavannut maksaa oppilaitoksille sisäänottomäärien mukaan. Tästä syystä ammattikorkeat ja yliopistot kasvattavat sisäänottomääriään kaikesta rationalisuudesta välittämättä. Lopputuloksena huonosti motivoituneita, alhaiset taidot omaavia "korkeakoulutettuja", joille ei oikeasti ole mitään virkaa työelämässä (onneksi osa heistä voidaan työllistää ko. oppilaitoksiin). Siinä sitä ongelmaa.
Olisi kaikille osapuolille parempi jos osa "älyllisesti haasteellisista" menisi suosiolla ammattikouluihin. Sieltä saisi mukavamman, varmemman ja mahdollisesti jopa hyväpalkkaisemman työn esim. putki- tai paperimiehenä.
Mitä sitten tulee älykkyyteen, niin hoh hoijaa. Eikö voi mennä päivääkään, ettei joku avaudu tällä palstalla mensan mittaaman älykkyyden triviaalisuudesta. Jos mielestäsi näin on, niin kiva. Miksi sitten koet tarvetta nostaa keskustelua noin triviaalista aiheesta?
Ihminen on aina pyrkinyt eroamaan massasta. Joku on kylän paras metsästäjä, toinen paras nylkemään saaliin, kolmannella on kylän suurin kypärä ja letku letkeä. Joukosta eroaminen on aina parantanut mahdollisuuksia pariutumiseen (en tiedä auttaako mensa siinä tippaakaan tosin) ja tuo ominaisuus tulee meille äidinmaidossa.
Mensa vain on tehnyt älykkyydestä itseisarvon. Ennen älykkään ihmisen piti käyttää älyään luodakseen itselleen jonkin erikoistaidon (suosittelen sitä toki yhä ;)
Mainitaan nyt vielä, että jollain tavalla voisit yrittää erottaa toisistaan älykkyyden ja sivistyneisyyden/viisauden. Yliopistot eivät ylempänä määritellyistä syistä vaadi enää juurikaan muuta kuin perslihaksia. Sivistystä sieltä silti saa ja sivistyneempi yhteiskunta ei kai sinällään ole huono asia?
"Kirjoituksessa oli noin äkkiseltään luettuna yksi (1) oikeahko havainto/päätelmä"
- Näin siis sinun mielestäsi. Vai puhutko kaikkien puolesta?
Vaikka kenties inhoatkin retorista täsmällisyyttä,"piiperrystä", ja katsot sen olevan vain katkerien humanistien harrastama taiteenlaji, suosittelisin käyttämään itseesi viittavia määreitä turhan itsekorostuksen vähentämiseksi. Teknillisen, tuotannollisen tai kaupallisen koulutuksen ammattikorkeakoulussa saaneena varmaat ymmärrät yksityiskohtien merkityksen kokonaisuudelle. Kirjotusvirheitähän jokainen tekee, mutta minusta tuo oli tietoisen harkittua. (Vatkaan pilkkujen kanssa vain silloin, kun siihen on perusteltu syy)
--
"Näin on.Ongelma ei kuitenkaan ole ensisijaisesti noissa konsulteissa, ekonomeissa yms. heille löytyy enemmän töitä.."
1. aluksi on kysyttävä:
- mitkä ovat suurimmat yhteiskunnalliset ongelmat ja mistä ne johtuvat?
Sen jälkeen on kysyttävä:
- Miksi me elämme ja miten me elämme? Pyrimmekö 'onnellisuuteen' ja voidaanko sellainen elämä realistisesti saavuttaa?
Vannoutuneimmankin akateemisesti koulutetun d-insinöörin, kauppamiehen tai tuotantotaloustietelijän on myönnettävä tuntevansa maailman tilassa tapahtuneet muutokset ja niihin johtaneet syyt. Globaali ympäristömme elää valtavan muutoksen kourissa markkinakoneistojen lisätessä tuotantomäärien kasvua lähes eksponentiaalisesti.
Maailman ongelmista ovat vastuussa yksin ne tahot, jotka ovat kyseisten toimintojen olemassaolon mahdollistaneet ja jotka ovat niiden ylläpidon ja kasvun nimeen vannoneet. Vastuussa ovat siis tuotannon, tekniikan ja talouden ammattilaiset, sanoivat edellämainittujen poliittiset yhteistyötahot julkisesti mitä tahansa. Sotakoneistoja on muuten turha syyttää, sillä "sota on politiikan jatkamista toisin keinoin" ja varsinkin suurvalta-armeijat ovat enemmän kuin naimisissa kaupallisten järjestelmien kanssa.
"Näin on.Ongelma ei kuitenkaan ole ensisijaisesti noissa konsulteissa, ekonomeissa yms. heille löytyy enemmän töitä.."
2. Ja sen jälkeen todettava:
- Olet mielestäni osittain oikeassa, sillä tulevaisuudessa heidän on ratkaistava oppi-isiensä aikaansaama tuotantotaloudellinen ympäristön moniongelma. Mutta sen jälkeen, kun nykyinen elämäntapa päättyy, töitä riittänee myös sellaisilla aloilla, joista emme ole vielä edes tietoisia.
(Elintasokysymysten aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen olisi jo pitänyt aloittaa, eikä suunnitella sen hahmottelun aloittamista vasta 10 vuoden päähän.Se on vaan niin vaikeaa luopua S-mersusta jos tilalle tarjotaan polkupyörä...)
--
- "teatterin ja draaman tutkimus
- etnomusikologia
- naistutkimus..."
ja vastaantyyppiset muut uudet tieteenalatko ovat mainitsemisen arvoisia ongelmapesäkkeitä?
Oletkos ajatellut koulutusmääriä ja niiden vaikutusta ongelmien syntyyn?
En tietenkään kiistä sitä, etteikö työttömäksi valmistuvat naiseuden tutkijat vaikuta suomalaisten hyvinvointiin omalta osaltaan, mutta olen täysin eri mieltä siitä, että ongelma olisi esimerkiksi naistutkimuksen olemassaolossa tieteenalana. Miksei näille marginaalisilta vaikuttaville kulttuurin? osa-alueen tutkijoille olisi käyttöä yhteiskunnassa, kunhan vain pidettäisiin kiinni siitä että koulutettavien määrä pidetään järkevänä?
Tokihan nämä uudet "tieteenalat" ovat vähän erikoiselta vaikuttavia, mutta uskon niillekin olevan oman vähäisen tilauksensa yhteiskunnan monimuotoisuudessa. On syytä muistaa, että meitä on todella moneen junaan insinöörinkin silmin katsottuna.
--
Sivuraiteen jälkeen taas pääradalle.
- Tarkoitin termillä "korkeasti koulutetut johtaja-asiantuntijat.." nimenomaan ammattikorkeakoulusta valmistuneita henkilöitä, joiden ammattitutkintoa mainostetaan edellämainituilla paikkaansapitämättömillä fraaseilla. Yliopistotutkinnot ovat yliopistotutkintoja(korkeakoulututkintoja) ja jotka edustavat alansa korkeinta tietämystä ja kapea-alaista, mutta syvällistä aihekohtaista tutkimusta vain tiettyihin tieteenaloihin erikoisten. Korkeimpaan koulutukseen ei pidä mielestäni puuttua, vaan ainoastaan siihen, kenelle koulutusta annetaan.
Minusta ammattikorkeakoulut vastaavat sellaiseen yhteiskunnan huutoon, jossa kaikuu laiskuuden, kyvyttömyyden ja kunnianhimon ääni. Laadukas ammatillinen jatkokoulutus on toki hyvä asia, mutta tarvitseeko sen näkyä välttämättä työelämän roolijaossa?
Minustakin koulujen saaman rahoituksen perusteisto on vähintäänkin naurettava: mihin helvettiin yhteiskunta tarvitsee tyhmää, laiskaa ja suuruudenhullua pankinjohtajaa, joka ei pärjännyt edes armeijassa?
Miksei "korkeaa koulutusta" siis hyödynnettäisi käänteisesti, sillä eihän "korkean koulutuksen tarvitse näkyä välttämättä urakehityksessä? Sen sijaan, että amk:sta valmistuneet tunkevat akateemisten työmarkkinoille, he voisivat myös palata sille portaalle mistä ovat alunperin lähtöisin. Duunariainesta amk:ssa jokatapauksessa koulutetaan ja tällainen käänteinen kehityshän antaisi aivan uutta potkua koko yhteiskuntapolitiikalle.
Tässä vaiheessa lienee syytä selventää käsitystäni toteamalla, että amk:ssa kouluttautuvat ja kouluttautuneet eivät missään tapauksessa ole itse syyllisiä yhteiskunnallisen asemansa kyseenalaisuuteen. Opetusministeriön virkamiesten näköalattomuus ja kyvyttömyys tarkastella asioita laajasti on jättänyt porsaanreiän, jonka käyttäjää itseään ei voi eikä pidä syyllistää.
Uskoakseni vain koulujen onnistuneen markkinoinnin vuoksi ilmeisen moni työtön tradenomi, insinööri, medianomi jne.. luuli opiskelujensa alussa olevansa putkessa, jossa "unelmista tulee totta." Monelle kävi kuitenkin toisin, sillä luulo ei ole nykäänkään tiedon väärti.
"Ihminen on aina pyrkinyt eroamaan massasta. Joku on kylän paras metsästäjä, toinen paras nylkemään saaliin, kolmannella on kylän suurin kypärä ja letku letkeä. Joukosta eroaminen on aina parantanut mahdollisuuksia pariutumiseen (en tiedä auttaako mensa siinä tippaakaan tosin) ja tuo ominaisuus tulee meille äidinmaidossa."
- Karkeasti sanottuna noinhan se taitaa olla. Senpä vuoksi en älykkyyden trivialisuutta vastaan ole tehnytkään numeroa, vaan älykkyytenä pidetyn ominaisuuden palvomisesta johtuvaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Looginen seuraus tietysti on, että jos itseisarvona "älykkyys" aiheuttaa nuo ongelmat, sitä ja sen "triviaalisuutta" on tarkasteltava tyystin uudesta valosta. Matemaattista täsmällisyyttähän voi soveltaa myös laajoihin kokonaisuuksiin.
Jos joskus edustan universaalia ja objektiivista mielipidettä, niin ilmoitan siitä sitten erikseen. Muuten kaikki kommentit voidaan käsitellä omina mielipiteinäni. Itsekorostusta se ei ole sen enempää, kuin alentuvan nimimerkin käyttäminenkään...?
Toisekseen arvailut koulutuksellisesta tai muusta taustani ovat lähinnä huvittavia. Miksi vaivaudut, kun et tiedä?
Mutta asiaan:
Ah, tässä nyt tunnutaan pomppivan linkolalaisen ekonatsismin, globalisaatiopessimismin, arvokeskustelun ja koulutuspolitiikan välillä. Kommentoidaan niitä nyt pääosin erillisinä asioina, sillä punainen lanka ei ihan heti löydy.
1. Globaalit ongelmat
1.1. WW III
USA sotii lähinnä varmistaakseen öljynsaantinsa (ja pitääkseen maan massiivisen sotateollisuuden tyytyväisenä). Voidaanko tämän perusteella päätellä, että markkinatalous ja vähentyvät luonnonvarat tulevat määrittelemään tulevaisuuden suunnat? Ei nyt ihan niinkään. Samoin olisi ns. löytöretkien aikaan voinut kuvitella, että orjuutus ja siirtomaista taisteleminen tulevat vain jatkumaan, kunnes kaikki kuolevat....
Joka tapauksessa keskimääräinen DI tms. on tilanteeseen melko syytön. He käyvät töissä. Heitä painostavat puolestaan voiton tekemiseen yhtiön omistajat. Jotka taas usein ovat eläkesäästäviä keskiluokkaisia ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät ymmärrä tekoa ja seurausta. Haluavat vain saada rahaa.
1.2. Maapallo sairastaa
Ja tuo taantuminen 1800-luvulle. Miksi näin tapahtuu? Vielä en ole löytänyt yhtään vakuuttavaa teoriaa aiheesta. Se on mahdollista, mutta mielestäni epätodennäköistä. Ihminen ennemmin tappaa itsensä ja tämän planeetan, kuin suostuu takaisin polkupyörien ja soihtujen elintapaan. Pitää muistaa, että ihminen ei ole ikinä suostunut sopeutumaan luontoon vaan yrittänyt pakottaa luonnon sopeutumaan ihmiseen.
2.Koulutus
2.1. AMK, AMK, kovempaa ei oo
Ammattikorkeakoulut ovat epäonnistunut kokeilu. Saman katon alle koottiin aikaisemmin hyvin eritasoisia koulutuksia. Osa tutkinnoista kärsi ja osa alkoi kuvittelemaan itsestään liikoja. Ammattikorkeakouluista valmistutaan keskimäärin keskiluokkaan. Nykyinen keskustelu ammattikorkeakoulututkinnon englanninkielisestä nimestä ja amk:n jatkotutkinnoista vain osoittaa sen, kuinka vaikea näiden oppilaitosten on ollut löytää paikkaansa. Opetushallitus on linjattomilla päätöksillään rakentanut suomeen koulutuksellisen sekamelskan. Tästä lienemme likimain samaa mieltä.
2.2. Got brain?
Miten tämä kaikki sitten liittyy älykkyyteen? Ei juuri mitenkään. Ei ammattikorkeakouluun kai lähdetä omaa älykkyyttä todistelemaan, vaan vakaamman ja isomman palkkashekin toivossa. Ei nyky-yhteiskunta palvo älykkyyttä, vaan rahaa. Se aiheuttaa ongelmia.
Pahoittelen omaa vajaavaisuuttani viestijänä. Yritin vain sanoa sen, että yhteiskunta pyrkii kaikessa mihin se ryhtyy,
- maksimaaliseen tehokkuuteen
- tuottavuuteen
- hyötyyn
- suorituskykyyn
ja moneen vastaantyyppiseen superior-ominaisuuteen, joita myös kognitiivisten kykyjen mittari G-faktori, edustaa.
(Laatu kuuluu samaan pakettiin, mutta ristiriitaisen luonteensa vuoksi jätin sen suosiolla pois listasta.)
Katsopa elämäämme rivikansalaisen silmin:
Äly ja älykkyys on joka paikassa läsnä. Ei löydy juuri tuotetta, mitä ei markkinoitaisi jollain tapaa termin "äly" kustannuksella, ilman terminologiaan tai sen merkitykseen syventymistä.
Mainonta on toki kovin marginaalinen osa tätä näkemystä, mutta toisaalta mainonta on myös peili, joka kertoo meidän pyrkimyksistämme kuluttajina ja siten käyttäytymisestämme yhteiskunnan jäseninä. Ostokäyttäytyminen lieneekin yksi tutkituimmista aihekokonaisuuksista, joskin aineiston hankkiminen on muodostunut monessa tapauksesi hyvän markkinointietiikan vastaiseksi.
Minä näen älyn olevan tyhmien ongelman, joka on tietämättään älykkäiden, tyhmyytensä tiedostavien ja tyhmyytensä tiedostamattomien, ahneiden ihmisten aikaansaannosta. Älykkäät, terveet ihmiset eivät koskaan olisi saaneet yhteiskuntaamme tilaan, jossa se tällä hetkellä on. Minusta yhteiskunnan ilmiöillä voimme selittää lähes kaiken, mitä täällä tänä päivänä tapahtuu.
Superälykkäällä yksilöllä ei ole merkitystä, vaikka hän edustaisi osuutta 1/100 000 0000.
Samon idiootilla yksilönä ei ole mitään merkitystä.
Ne alat ja ihmiset, jotka upottavat meihin ajatuksia siitä
a) mitä elämä on
b) miten meidän tulisi elää
eli ihmiset, jotka tuotteistavat elämän jopa filosofioita myöten, ovat näitä ns. jumalaksi asettuneita "älyttömiä" jättiläisiä, jotka ahneuden nimeen vannovat.
On tietysti vaikea eritellä sitä prosessia, mikä ihmisessä tapahtuu hänen kohdatessan äly ja sen sovellukset toinen toisestaan erilaisemmassa tilanteessa ja ympäristössä. Olen silti vakuuttunut siitä, että ihminen tuntee olevansa ainakin hetkellisesti kaikin puolin parempi ihminen, jos ulkopuoliset vaikuttimet onnistuvat hänen persoonansa ja termin äly tai älykkyys yhdistämisessä.
-Osta älykäs sumzang viistuhattaseitsemänkymmentäkolme. se ei sovi tyhmän taskuun-
Älykästä kaurapuuroa en ole vielä nähnyt, mutta en pitäisi ihmeenä jos eloveena vaihdetaan jossain vaiheessa CERN-fyysikkoon.
"Yhteiskunta pyrkii kaikessa mihin se ryhtyy,
- maksimaaliseen tehokkuuteen"
Haluaisitko kenties tehottoman yhteiskunnan? Jos kaikki tekisivät vähemmän, ottaisivat rennommin ja polttelisivat vähän pilveä, niin maailma olisi parempi paikka? JepJep.
"Ei löydy juuri tuotetta, mitä ei markkinoitaisi jollain tapaa termin "äly" kustannuksella"
En tiedä onko asiasta tehty tutkimusta. Kävin mainostajien liiton kotisivuilla katsomassa 2005 mainontapalkintojen saajia:
http://www.mainostajat.fi/mliitto/sivut/adprofit2005voittajat1.html
Vetoaako joku palkituista mainoksista älyyn? Saarioisten "Äitien tekemää ruokaa" kenties? En oikeasti pysty yhtymään tuohon näkemykseen älyyn vetoamisesta mainonnassa. Mielestäni mainokset pyrkivät vetoamaan tunteisiin...
Mainokset vetoavat myös turhamaisuuteen ja siksi tuotteet (usein lähinnä amerikkalaiset) yrittävät käyttää turhamaisuuttakin hyväkseen mainonnassa. Ostamalla tämän tuotteen osoitat olevasi vahva, kaunis, urheilullinen, seksikäs, suosittu jne... älykkyys on vain yksi osa turhamaisuuteen vetoavasta mainonnasta. Mainonnan kokonaisuudessa vain pieni osanen ja koko yhteiskunnan arvomaailmassa yhtä pieni osanen.
Mainitsen nyt vielä, että mielestäni älykkyys on hieno ominaisuus ja sitä saisi maailmassa olla enemmänkin. Älykkyys ei kuitenkaan tee kenestäkään hyvää ihmistä. Älykkyyttä voi halutessaan käyttää hyvään tai pahaan. Kuten muitakin ominaisuuksia.
Oravanpyöräyhteiskunta saattaa joskus saada pipon kiristämään, mutta älykkyys lienee nyt väärä puu haukuttavaksi. Kokeile "yhteiskunta" tai "yleistä politiikasta" palstoja?
"Vetoaako joku palkituista mainoksista älyyn? Saarioisten "Äitien tekemää ruokaa" kenties? En oikeasti pysty yhtymään tuohon näkemykseen älyyn vetoamisesta mainonnassa. Mielestäni mainokset pyrkivät vetoamaan tunteisiin..."
- Miten mainontakilpailun kaksi voittajateosta liittyy kysymykseen, käytetäänkö mainonnassa älyn käsitettä? Onhan itsestään selvää, että on löydettävissä hyviäkin mainoksia, jotka ovat peruskonseptilla rakennettua, innovativiisia tai mitä tahansa muuta, mutta jotka rehellisyytensä tähden erottuvat joukosta eivätkä pyri esittämään asiaansa siten kun minä väitän liian monessa tapauksessa tapahtuvan. 'Älyttömän' mainoksen olemassaolo ei sulje pois 'älykkään' mainoksen olemassaoloa.
Lainaanpa tarkennuksesi vielä itseäni tuosta edellisestä:
"On tietysti vaikea eritellä sitä prosessia, mikä ihmisessä tapahtuu hänen kohdatessan äly ja sen sovellukset toinen toisestaan erilaisemmassa tilanteessa ja ympäristössä. Olen silti vakuuttunut siitä, että ihminen tuntee olevansa ainakin hetkellisesti kaikin puolin parempi ihminen, jos ulkopuoliset vaikuttimet onnistuvat hänen persoonansa ja termin äly tai älykkyys yhdistämisessä."
- Eikös tuo ole aika selvästi sanottu? "Olen vakuuttunut siitä, että ihminen TUNTEE OLEVANSA... "
Älykkyys on siis vain tekjiä, joilla tunteisiin vedotaan. "
"Osta älykäs sumzang viistuhattaseitsemänkymmentäkolme. se ei sovi tyhmän taskuun"
Karrikoitu esimerkki, mutta tätähän se juuri on. Luodaan mielikuvia vain myynnin maksimoinnin vuoksi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen älykkyyden tai älyn kanssa jota tutkitaan, mutta eihän sitä tarvitse kenellekään kertoa.
--
Tekniikka:
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=623497
Uskonto
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=älykäs suunnittelu&meta=
Muoti
http://www.kantti.net/ajankohtaisohjelmat/2004/10/20041012.shtml
Viestintä
http://www.kannettavat.com/nokia_9300.htm
Politiikka
http://www.sakyla.fi/sakyla_alykas_valinta.htm
Elintarviketuotanto
http://www.kuluttajat-konsumenterna.fi/docs/kuluttajapuntari/1999_1/alypakkaukset.htm
Lifestyle
http://www.city.fi/valopaa/
Kulttuuri
http://www.suomijazz.com/tre2005.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=4500000000001432&posting=22000000013189561
Siinäpä ihan muutama esimerkki netistä.
Erikseen on "oikea" mainonta, joka muuttuu älykkääksi katsojien ollessa näkevinään niissä symboliikkaa tai muita allegorisia syvämerkityksiä. Tällaiset mainokset eivät käytä älykkyyttä hyväkseen suoraan, vaan idea perustuu ajatukseen urbaanista "löytämisestä". Yhden "ymmärtäessä" teeman, sana leviää ja pian koko kaupunki puhuu siitä. Syntyy urbaani-ilmiö.
Konkreettinen esimerkki tästä massoille suunnatun urbaanin älykkyyden edustajista on City-lehti. Sehän pyrkii verbaali-akrobatian ja teknokraattisen pintaliidon keinoin olemaan askeleen verran lukijaansa edellä. Lehti pyrkii luomaan lukijoilleen ns. älykkään vaikutelman. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, mutta on vain kovin hassua, että ihmiset muuttuvat ylisuorittajiksi, kun he on tarpeeksi kauan eri yhteyksissä altistuneet suggestioihin älykkyydestä ja sen sivuhaaroista.
Pari viikkoa sitten televisiossa haastateltiin Heinähattu ja vilttitossu -kirjan tekijöitä, Nopolan sisaruksia. Sinikka kertoi loistavasti omista ongelmistaan tässä suoritusyhteiskunnassamme. Hän oli jonkin kriittisen elämänvaiheen jälkeen ymmärtänyt, ettei ollut lainkaan sitä mitä joskus kuvitteli olevansa niin ihmisenä kuin kirjailijanakaan. Tajutessaan oman älyllisen rajoittuneisuutensa, hän oli saanut aivan uudenlaisen otteen ja näkökulman koko elämäänsä. Suorituspaineiden kadottua onni oli astunut hänen eläämäänsä.
Olen vakuuttunut siitä, että Nopolan näkemykselle löytyisi allekirjoittajia tästäkin maasta kymmeniä ellei satoja tuhansia muita aikuisia.
"Mainitsen nyt vielä, että mielestäni älykkyys on hieno ominaisuus ja sitä saisi maailmassa olla enemmänkin. Älykkyys ei kuitenkaan tee kenestäkään hyvää ihmistä. Älykkyyttä voi halutessaan käyttää hyvään tai pahaan. Kuten muitakin ominaisuuksia."
- Olen täysin samaa mieltä. Älykkyys on hieno ominaisuus, mutta..
"Koska älykkyys on oikeasti vain harvojen herkkua, eikö kansa voisi rehellisesti myöntää olevansa aitaseipään kaltainen? Monen elämä helpottuisi kummasti, kun vastuu pitäisi siirtää niille, joilla on parhaat edellytykset sen kantamiseen. Älyn sijasta me suomalaiset voisimme keskittyä siihen, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan. Puhujat ja tupakoitsijat ovat aiheen makeampaan puoleen perehtyneet, mutta se toinen puoli jää väjäämättä kaikilta uusien sukupolvien edustajilta kokematta."
**
"Oravanpyöräyhteiskunta saattaa joskus saada pipon kiristämään, mutta älykkyys lienee nyt väärä puu haukuttavaksi. Kokeile "yhteiskunta" tai "yleistä politiikasta" palstoja?"
- Minä olen kyllä sitä mieltä, että älykkyyden väärinkäyttö on juuri sitä helmasyntiä itseään, mikä pipon kiristyksiä aiheuttaa. Tehokkuus, suorituskyky, nopeus, muistathan?
Älykkäät ihmiset ovat tämänkin kysmyksen ratkaisussa avainasemassa, kuten kaikessa muussa. Vastuu niille, joilla on parhaat edellytykset sen kantamiseen.
"Haluaisitko kenties tehottoman yhteiskunnan? Jos kaikki tekisivät vähemmän, ottaisivat rennommin ja polttelisivat vähän pilveä, niin maailma olisi parempi paikka? JepJep"
- Totta helvetissä haluaisin tehottomamman yhteiskunnan, sellaisen, jossa ihmisillä olisi aikaa olla onnellisia. Sinäkin wannabe-teknologiafanina voinet yhtyä siihen, ettei onni suuremmassa mittakaavassa löydy rahasta tai materiasta. Viime vuosien räjähdysmäisesti kasvaneet itsemurhien, mielenterveyspotilaiden ja muiden yhteiskunnallisten ongelmien määrät kertova kehityksen ikävästä suunnasta.
Huumeet eivät todellakaan tuohon yhteiskuntaan kuuluisi. Ai niin, mutta sinähän sen asian otitkin ensiksi esille.
"Älyttömän' mainoksen olemassaolo ei sulje pois 'älykkään'"
Ei niin. En vain löydä perusteita sille, että mainoksissa vedottaisiin erityisen paljon älyyn. Ei ainakaan sinun sumzang-esimerkkisi osoittamalla tavalla.
Ja ne linkitetyt esimerkithän eivät liittyneet pääosin mainontaan. Laitteiden älykkys on kykyä toimia myös ilman suoraa ohjausta ts. esim. lämpötilan mukaan säätyvä ilmastointi on "älykäs". Mitä tekemistä tällä on ihmisten älykkyyden tai älykkyyden ihannoinnin kanssa? Taaskaan.
"Älyn sijasta me suomalaiset voisimme keskittyä siihen, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan."
Me suomalaiset olemme tyhmiä, joten ei yritetäkään esittää muuta????
"otta helvetissä haluaisin tehottomamman yhteiskunnan, sellaisen, jossa ihmisillä olisi aikaa olla onnellisia"
Nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. Moni olisi luultavasti turhautunut ja onneton myös saamattomassa utopiassasi...
"Sinäkin wannabe-teknologiafanina"
Mitäs me puhuttiin tuosta arvailemisesta?
"ettei onni suuremmassa mittakaavassa löydy rahasta tai materiasta"
Vastaisin tähän Wagnerin (se piirretty sika. Ei se säveltäjä ;) sanoin. "En minä onnea halua. Haluan rahaa."
Älykkyttä ja tehokkuutta yms. palvova yhteiskunta ei sovi kaikille. Älä silti kuvittele, että siitä luopuminen toimisi yhtään paremmin. Ja yhä olet väärällä palstalla. Pahasti väärällä.
Tämä keskustelu ei johda näemmä mihinkään: emme ymmärrä toisiamme.
Minä tarkastelen asioita kokonaisuuksina, sinä taas näet kaikessa pienet yksityiskohdat. Muussa tapauksessa toistemme kantojen ymmärtämättömyys johtunee periaatteellisesta halusta olla itse oikeassa.
Ehkä älykkyys x mikä tahansa vertailukohde -kekustelu pitää sijoittaa nimenomaan "mikä tahansa vertailukohde" palstalle. Minusta älykkyys on kuitenkin yhteiskunnan selkeä substanssi, joten jonkun muun palstan käyttö tuntuisi jotenkin omituiselta.