Olisi upeaa, jos joku oikeasti fysiikkaa paremmin tunteva vertaisi Burkhard Heimin ja Matti Pitkäsen teorioita toisiinsa. Minusta pinnallisesti katsoen niissä on yhteisiä piirteitä, vaikka selviä erojakin. Nyt ilmeisesti vuosien unohduksen jälkeen Heimin teorioita aletaan oikeasti testata. Pitkäsen ajatukset pysyvät edelleen "unohduksissa". Ehkä samat testit voisivat selventää Pitkäsenkin näkemyksien totuudenmukaisuutta.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, sikäli kun teoria antaa sopivia tuloksia, niin se saattaa olla oikean suuntainen. Totuus kuitenkin on, että jos teoriat pohjautuvat aikaisemmille oletuksille ja ne sitä aikaisemmille, niin virheketjut saattavat kasvaa merkittävästi ja johtaa umpikujaan, jonka aukaiseminen vaatii perusteellista teorioiden puhdistamista.
Molemmat edellä mainitut teoriat antavat loogisia, laskennallisia, selityksiä ilmiöihin, jotka "standardifysiikalle" ovat ristiriitaisuuksia. Lisäksi ne ennustavat uusia ilmiöitä, joita ei ole voitu käytännöllisistä tekijöistä johtuen päästy tutkimaan. Mm. Heimin teoria laskee ison joukon hiukkasten massoja ja hienorakennevakion arvon neljästä perusvakiosta. Tähän ei standardifysiikka pysty. Ei olisi syytä kohauttaa olkapäitä..
Eikö noita Heimin teorioitakin ole viime vuosina lämmitelty tiedemaailmassa? Ehkä teoreetikot ovat pikkuhiljaa kyllästymässä säieteoriaan jota on luonnehdittu "lupailevaksi" jo muutaman vuosikymmenen ajan? ;)
Itse en ole teoreettista fysiikkaa vielä päässyt lukemaan, mutta näin alan opiskelijana kuitenkin tuntuu siltä, että Heimin teorioiden tapa selittää perusvuorovaikutukset yleistämällä yleisen suhteellisuusteorian (tätäkään en ole lukenut) tapa ilmaista gravitaatio, on varsin fiksu liike. Ja alkeishiukkasten massojen ennunstaminen on kieltämättä kova juttu.
Periaatteessahan voisi olla niin, että itse Heim ei mennyt missään pieleen soveltaessaan Einsteinia, vaan Einstein meni hieman pieleen yleisessä suhteellisuusteoriassaan, jolloin virhe siirtyi Heimin teoriaan ja massat tulevat sen takia hieman väärin. Käsittääkseni yleinen suhteellisuusteoria makroskooppisissa ilmiöissä antaa mittaustarkkuuden puitteissa oikeita tuloksia, joten tätä ideaani ei ihan "varmana" kannata vielä pitää ;)
(taalla yliopiston mittaus titokoneella ei toimi kaikki kirjaimet)
Mie oon miettinyt etta loppu tulokseen voi paatya monella eri tavalla. Mutta vain yksin ensiksi tiensa lapi tarponut teoria saa paikkansa. Mitenkahan taman selittaisi.
Ajatellaan teoriaa satuna. Ja tarinan loppu on selitettava ilmio.
Noh samanlaisen sadun loppu tulokseen voidaan paatya. Oli tarina minkalainen tahansa. Kunhan vain selittaa, keksii asioiden kululle jarkevan juonen. Ja se saa sadun kirjoittamisesta kunnian kuka ehtii kirjoittaa loistavimman tarinan lopulle ensiksi. Vaikka samana tarina voisi kulkea muillakin tavoilla ja silti paastaisiin samana loppuun. Eri ajatus malleilla. Punahilkka olikin mies. Punahilkan aidin tilalla olikin isa. Ja silla ei ole kaytannossa mitaan valia kunhan vain saadaan onnellinen loppu.
Tasta heraa kysymys, etta onko asiat niin kuin oletetaan. Vai onko se vain ihmisen mielikuvituksen tulosta. Ja etta voisiko asioille olla viela loogisempi, tai ei loogisempi oikea selitys. Ja voiko olla etta juuri taman takia, asioiden tutkiminen on niin vaikeaa tai ei edisty. Koska ollaan keksitty monimutkainen tarina lopulle.
Ps. Ei pida olla niin sinisilmainen
En nyt ymmärrä yhtään mitä viestilläsi on tekemistä omani kanssa, mutta vastaan silti :D
Tottahan se on, että kaikki mitä teoriat ja luonnonlait ovat ihmisen keksimiä, eli mielikuvituksen tulosta. En tiedä voidaanko koskaan sanoa jonkun lain tai teorian olevan muuta kuin ihmisen mielikuvituksen tulosta. Tämä on aika vaikea asia, jota en nyt pysty paremmin sanoiksi pukemaan.
Ja mitä sinisilmäisyyteeni tulee, en ymmärrä jälkikirjoitustasi ollenkaan.
Taidan teha ihan oman keskustelun tosta...
Kyllä silti tarinallakin on merkitystä. Parempi tarina on helpompi työkalu ja avaa paremmin ovia tuntemattomaan.
Pitäähän sekin paikkansa, että maapallo on litteä ja sen pinnalla voi mittailla kuten tasolla. Tämä teoria oli kauan käytössä, eikä kukaan ajatellut milleen muulle sijaa.
Nyt tiedämme, että maapallo onkin pyöreä (pyörähdysellipsoidi) ja paikallisesti, johtuen sen suuresta koosta, voimme käsitellä asioita kuin olisimme tasolla.
Pyöreän maapallon teoria syrjäytti ja/tai tarkensi litteän pannukakkuteorian. Luovuttiin yksisilmäisestä uskosta litteään maapalloon, koska sen käyttö ei olisi ollut sopusoinnussa havaintojen kanssa.
(Ei mikä tahansa tarina kelpaa)