gnn

Vierasperäisten sanojen gn-yhdistelmä voi ääntyä joko [gn] tai [ŋn], missä ”ŋ” tarkoittaa äng-äännettä. Vieraissa nimissä se voi ääntyä muillakin tavoilla, esimerkiksi liudentuneena n-äänteenä.

Suosituksia vierasperäisten sanojen ääntämyksestä on sivistyssanakirjoissa, mm. vanhassa mutta kunnianarvoisassa Nykysuomen sanakirjassa. Yleissuuntaus on, että yhä useammin hyväksytään äng-äänteen käyttö ja sitä ehkä jopa suositaan. Käytännössä esimerkiksi magneetti-sanan normaaliääntämyksessä on äng-äänne, kuten Iso suomen kielioppi sivumennen esittää.

Erisnimien ääntämyksestä on ohjeita tietosanakirjoissa. Ohjeet tosin usein ovat epärealistisia: ne yrittävät kuvata alkuperäisen ääntämyksen tarkasti (usein epäonnistuen), ottamatta huomioon, että vieraissa nimissä tapahtuu eriasteista ääntämyksen mukautumista.

Esimerkiksi uudehko ”Iso sivistyssanakirja” (vuodelta 2005)sanoo:

magneetti
Kirjan mukaa tällaiset sanat äännetään tavallisesti [maŋn-], ”vaikka niissä ei varsinaista äng-äännettä olekaan” (tämä on silkkaa sekoilua!) mutta ne voidaan ääntää myös kirjoituksen mukaisesti [magn-] (ja tätä toki esiintyy, kuten toteat, mutta se lienee luokiteltava jo lähinnä hyperkorrektismiksi)

diagnoosi
[diagno:si] (itse asiassa tämä sana taitaisi olla olennaisesti vaikeampi lausua ängällisenä)

gnu
Tämä sana yllättäen puuttuu sanakirjasta, mutta siinä toki äännetään g-äänne, sillä suomen kielessä ei ole sananalkuista ängää lainkaan; vokaali on ääntämyksessä pitkä, eli oikea ääntämismerkintä olisi [gnu:]

gnocchi
[njokki]
(Kyseessä on sitaattilaina, joten se periaatteessa äännetään italian sääntöjen mukaan. Oikeastaan alussa pitäisi olla liudentunut n, [ɲokki], mutta suomalaisissa ääntämisohjeissa merkitään yleensä noin.)

.44 Magnum
Sanakirja sanoo magnum-sanasta:
”[magnum tai maŋnum, la ma:gnum]”,
mutta käytännössä ängällinen ääntämys on yleinen. Tuo latinan ääntämykseksi väitetty vastaa lähinnä suomalaisten latinistien yhden koulukunnan käsitystä.

magnum opus
[ma:gnum opus]
Tämä siis on lähinnä latinistien käsitys, ja useimmat tämän fraasin viljelijät varmaankin lausuvat [maŋnum opus]. Maailmalla arvostettu W. Sidney Alleninin ”Vox Latina” on sitä mieltä, että gn-yhdistelmän ääntämys oli jo klassillisessa latinassa todennäköisesti [ŋn], mutta klassillisen ajan jälkeen saattoi ääntämys olla joissakin piireissä [gn] jonkinlaisen kielireformin takia (ruvettiin ”ääntämään niin kuin kirjoitetaan”).

Guignol
Tätä ei sivistyssanakirja tunne, koska kyseessä on erisnimi (tai erisnimeen perustuva yleisnimi, joka on suomen kielessä sitaattilainan asemassa). Ääntämys riippuu siitä, mitä kieltä nimi tai sen ajatellaan olevan. Tässä tapauksessa on kieleksi varmaankin ajateltava ranska, joten ääntämys on [giɲˈol], karkeammin merkittynä [ginjol].