Mikä on mielestänne sopiva tilanne kiroilla? Vai onko se ylipäänsä koskaan sopivaa?
Mitä silloin on parasta sanoa?
Oma ehdotukseni on tämä seuraava tapahtuma:
"kerran leikkelin vanhoilla peltisaksilla liian paksua suikaletta. Siis sellaisilla koukkupäisillä saksilla. Aikansa tuherrettua ja voimat käsistä tuhlattuani päätin ottaa jalat avuksi. Siis kötöstys tuohon jalkoväliin ja reisiä apuna/lisävoimana käyttäen väkisin painaa kahvoista. Ykskaks saksethan sujahti ja sujahti koukkujen väliin muutakin... vähäkö otti munille. Siinä sini punasena autotallin lattialla kieriskelin ..ttua manasin, nauratti ja itketti, ei vähäään aikaan voinut muutakuin helliä omiaan..."
Mitä silloin on parasta sanoa?
Oma ehdotukseni on tämä seuraava tapahtuma:
"kerran leikkelin vanhoilla peltisaksilla liian paksua suikaletta. Siis sellaisilla koukkupäisillä saksilla. Aikansa tuherrettua ja voimat käsistä tuhlattuani päätin ottaa jalat avuksi. Siis kötöstys tuohon jalkoväliin ja reisiä apuna/lisävoimana käyttäen väkisin painaa kahvoista. Ykskaks saksethan sujahti ja sujahti koukkujen väliin muutakin... vähäkö otti munille. Siinä sini punasena autotallin lattialla kieriskelin ..ttua manasin, nauratti ja itketti, ei vähäään aikaan voinut muutakuin helliä omiaan..."
Vastaukset 45
Vanhimmat
When wearing & tearing while shearing.
???
Would have been hearing.
Tässä kuvatussa tapauksessa toimija lyödä napauttaa timpurinvasaralla polveensa (onneksi ei kuitenkaan ihan lumpioon vaan sen yläpuolelle); kiroilunsa havainnollistaa tämän verbaalisen kipulääkkeen käyttöä kenttäolosuhteissa:
"Kipu hiipi sille tasolle, jossa tavallinen kuolevainen tahtoo vain huutaa, mutta hengitys salpautuu antamatta minkäänlaista ääntä otsasuonien samalla pullistuessa kilpaa kasvojen värin vaihtumisen kanssa. Ilmiö tunnetaan myös nimellä "sanaton kipu". Tapauksesta selviäminen vaati pitkän hiljaisen paikallaan olon. Tuota aikaa voisi ehkä ajatella euforisena hetkenä, jona mietitään sitä elämän syvempää olemusta. Laajemman itsetutkiskelun esti vain yksi pieni ääni joka hiljaa kumpusi takaraivon syövereistä toistaen mantramaisesti sanoja: Voi vitunvitunvitunvitunvittu!"
Suorapuheisuus sopii minun korvilleni. Ruma sana on syytä sanoa niin kuin se on.
Suoropuheisuus on kai yksi rumasanaisuuden alalaji?
Käsitykseni mukaan perkeleet ja muut kerakkeelliset isokirjaimiset sanat on hyvä päästää sisältään vapaaseen ulkoilmaan lauhtumaan omia aikojaan eikä hautoa niitä sisällään. Jos niitä patoaa tarpeeksi muhimaan sisikunnassaan, saattaa joskus tapahtua vaikka mitä kauheita...
Teemaan sopii sekin totuus, jota edesmennyt kouluaikainen luokkakaverini (oli sittemmin lääkärismiehiä) vaali yhtenä mottonaan: "Joka pierusa sallaa, siinä on muutaki vilippiä!"
siis tulee kiroiltua kun s-tanan tietokone ei toimi!
...ärsytä niimpal gu koneen/netin toimimattomuus...sitä pohjattoman raivon tunnetta kun kotisivu ei aukenekaan totuttuun tapaan...onneksi ei ole läheisiä kuuntelemassa...
mutta itellä jäi pala kaljamahaa väliin ku puristin tollasia saksia ihan tosissani
kuka nuo sakset on suunnitellu? Mulla ei onneksi jäänyt kuin kämmennahat väliin, tosin kahdesti. Toiset kyllä oppii kerrasta.
Kiroillaan sillon ku VITUTTAA!!!
näihin kaikkiin vastaus. huutakaa kovaa, EI OO HELPPOO OLLA HINTTI. kaikki kyllä ymmärtää miksi pyörii autotallin lattialla nauraen ja munista kiinni pitäen
Ei ole helppoa olla hintti, ihan totta. Minäkin annoin vuosikaudet kaikkeni peittääkseni suuntauksen. Huomaan joka päivä tapauksia, jotka tekevät kaikkensa peittääkseen sen, ja samalla tietysti paljastavat itsensä, ainakin meille kaikkinäkeville. Ei silti pidä kiroilla julkisesti eikä lasten kuullen, koska se ei paranna tilannetta!!!!!!!!!!!! Opetelkaa väittelytaitoa kiroilun sijaan ja elämä avautuu ihan eri lailla.
Tiedättekö onko kukaan tutkinut virallisesti kuinka paljon kääntäjissä
on homoja?
Entä henk.koht. käsitys? musta tuntuu että noin 70 prosentin luokkaa olisi tuo juttu.
>Entä henk.koht. käsitys? musta tuntuu että noin 70 prosentin
>luokkaa ...
Eipä ole minulla ollut tuollaisia fantasioita.
Olen käännynnäinen kääntäjä. Minulla on takanani pieni iäisyys kääntäjänuraa; sitä edelsi toinen pieni iäisyys vallan muunlaisissa töissä. Koulutukseni kääntäjäksi? Olen niinsanotusti nälän opettama. Mitään kieliin vivahtavaa en ole opiskellut päivääkään sitten lukion. Koska kukaan ei minunlaistani olisi kääntäjäksi palkannut, piti itse ryhtyä omaksi työnantajakseen.
Eipä juolahtanut näihin puuhiin ryhtyessäni mieleenkään, että suorittaisin mahalaskua jonkin tietyn seksuaalisen suuntauksen leimaamalle toimialalle – eikä tuollainen ajatus ole päässyt kummittelemaan sen jälkeenkään! Hyvin ovat homokollegat (if any) onnistuneet kaapissa pysyttäytymään!
Mikäkö se oma suuntautumiseni sitten on? Jos vieressäni nukkuvalta tuheroihmiseltä kysyttäisiin, niin vastauksena saattaisi olla vaikkapa "hutero"?
Meinaan se että pidät Laren 70-prosentti"fantasiaa" erikoisena!!! Sehän tarkoittaa että pidät homouttakin jotenkin erikoisena.
Aika jännää.
Tulkintasi sallittakoon sinulle, niin omasi kuin se onkin.
Ei liene yleisesti ottaen kovinkaan harvinaista, että enemmistöihin kuuluvat oudoksuvat vähemmistöjen kotkotuksia. Jos jonkin poikkeavuuden rangaistavuus onkin poistunut ja tuo poikkeavuus voidaan näin katsoa yhteiskunnallisesti virallisessa mielessä "hyväksytyksi", on sille turha odottaa jakamatonta ymmärtämystä.
Minulla ei ole tarvetta oman kantani tarkempaan erittelyyn.
Nykypolven kääntäjistä on miehiä alle 10 %, kääntäjiksi opiskelevista ehkä viisi prosenttia, joten suureksi ei absoluuttinen määrä voi nousta.
Mistä muuten moinen otaksuma? Kääntäjäkoulutuksestako?
Mitä tarkoitat? Olisiko aika mennä kurssille, jossa opetetaan kirjoittamaan ajatus ulos????
Aijai sentään raukkaparkaa, mahtoi olla tuskallista..:( Olen itsekin kyllä sitä mieltä,että SAA SANOA JOS IHAN OIKEASTI VITUTTAA..
Eiköhän ole viisainta kiroilla vain mielessään.Silloinhan voi kiroilla vaikka kuinka kovasti.Luulen,että tuo vituttelu on paljon lasten aikuisilta oppimaa.Tietysti voisi alkaa käyttää yleisemmin sitä miesten k:lla alkavaa sanaa samassa tarkoituksessa. Kuulostaisi varmasti aika mojovalta nuorten tyttöjen ja mummojenkin suusta kovaäänisesti,että VOIHAN KU...--!Luulen,että miehenpuolikkaat ehkä huomioisivat sanan sopivuuden yleiskeskusteluun huomattavasti paremmin.Mutta vanha totuus"Maailman suutahan ei tuki mikään!" Paljastat kyllä aika paljon itsestäsi sillä,kun avaat suusi.
Ystävälleni meni vapaaehtoisena inttiin (nainen) ja siellä sitten päästi suustaan sen pilkunkorvikkeen.. No hänelle sitten siltä seisomalta sanottiin että eihän tuo sovi, ja loppuajan hän sitten kiukustuessaan murahtelikin että voihan kyrpä :D
Olin noin 11-vuotias, kun lapsuuden kodissani rakennettiin. Sähköasentaja kerran asensi paksua sähköjohtoa, joka ei tahtonut taipua. Toisella kädellä hän kaikinvoimin painoi sähköjohtoa, pitäen samalla lyöntihakasta ja toisella kädellä vasarallaan löi, joka osuikin suoraan peukaloon. Peukalo litistyi, nahka lähti ja veri vuosi. Isäni alkoi tottumaansa tyyliin kovaäänisesti kiroilla, käyttäen kaikein kovimpia kirosanoja. Ei kai mikään kirosana lie jäänyt käyttämättä siinä tilanteessa. Mutta sähköasentaja puolestaan oikoi ja välistä puhalteli litistynyttä peukaloaan, kunnes sai viimein puheenvuoron, hän neuvoi Isääni sanoen; "Alä hyvä mies huuda enää sitä pääpalolaista tähän, sillä minulla on nyt tässä muutenkin vaikeaa..."
Työskentelin viime vuosisadan jälkipuoliskolla sähköasentajana jossakin päin Savoa. Kerran menin sitten yhteen maalaistaloon asentamaan sinne sähköjä, kun sähköt oli syrjäiselle kylälle viimeinkin saatu. Purkaessani salkkujani ja työkalupakkejani auton takaosasta siihen tuli talon liki kouluikäinen pikkupoika katselemaan touhujani. Siinä sitten käytiin tämmmöinen sananvaihto, poika aloitti:
- Ossootko sinä kirroilla?
- No enpä pahemmin.
- Kyllä perkele tiällä opit!
--
:o)
koskaan oikea aika kiroilulle mutta välillä se vain jotenkin tulee eikä sille mitään voi. Lasten seurassa mun kiroilut on "voi perjantai","voihan vitalis" ym ym vaikka mieli tekisi sanoa rankemmin mutta koetan välttää ... Esim.kun sanon jostain asiasta se on SOVITTU niin pikku likalta tulee heti kommentti "äiti,sä kiroilit!" ;)))
Joskus se ihan oikeasti auttaa esim. jos käy kipeää. Itse käytän kirosanoja ns. voimasanoina. Minusta lasten kuullen ei saa kiroilla.
Tuli mieleen hauskaa kiroilua..Oon lähtösin tavallisen kivasta perheestä, jossa kiroilu ei kuulu tapoihin. Oli jouluaatto ja koko perhe odotti joulua pikkusen puuhaillen. Minä hain puita, sisko valmisteli pihasaunaa ja iskä oli ruokkimassa lintuja, kantaen 40kg kaurasäkkiä, josta pohja petti. Sen jälkeen uskoin et meijä isi osaa kaikki kirosanat!
ei kiroilu oo hienoo, mutta mä siinä tilanteessa että sattuu mahdottomasti, esim. jos sormi jää oven väliin, voin kerran sanoa tuskissani seuraavaa: "voi että", tai voi "kankkulan kaivo", mut nekin pyrin sanoo suht nätisti, ei huutaen tai vihasena.
exäijäkusipääidioottityperystampio ei ymmärrä jättää rauhaan saatana! Että ottaa pattiin perkele!!!!!
Tämä on puolikuollut palsta. Täällä ylletään aniharvoin yli 1000 lukukerran keskusteluketjuihin. Nytpä on sitten tulla paukahtanut jo hyvän matkaa kolmatta tuhatta!
Etpä tainnut arvata silloin autotallin lattialla tuskissasi kieriskellessäsi!
Aktiivisia kirjoittelijoita tämä palsta kaipaisi kovasti lisää. Vaikka lukukerrat keskusteluketjua kohden jäävät vähäisiksi, niin puheenvuoroja kertyy sitäkin kitsaammin. Itsekritiikin kynnys taitaa kävijöillä olla aivan turhan korkealla!
Minua ei aktiviteetin puutteesta tänne voi syyttää. Olen kirjoittanut tälle palstalle muutaman viime vuoden aikana vähintäänkin satoja puheenvuoroja. Määrää laadun kustannuksella, tietty – mutta mielestäni on parempi puhua pehmoisia kuin olla tuppisuuna. Keskustelupalstat ovat keskustelua varten, käyttäkäämme niitä!
Jees, miten kiva mielipide.
Löysin rantein pitää osata välillä ottaa.
Multinikkiys on ihanaa, provosointi myös!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Onpa tullut palstaa luettua ja osallistuttuakin muutaman viime vuodena ajan, minunkin. Viihdykettä ovat keskustelut tarinneet, jopa oppiakin!
Paitsi kielellisiä asioita, niin ihan yleissivistävääkin asiaa on täällä ollut tarjolla, kiitos nimimerkki Mr. Multinickin ja monien muiden aktiivisten kynäilijöiden.
Olen samaa mieltä, että kritiikin kynnystä ei pidä liikaa korottaa, ettei tulisi rimakauhua. Ajoittain pitää sallia vähän asianvierestäkin kirjoittaminen...
...tulin puolivahingossa sivunneeksi tätä kiroiluteemaa tällä palstalla ihan vain suurimoista keskusteltaessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=21500000000222263#21500000000222263
ystäväni sanoi, että ...roilu on ilmaisukyvyn huonoutta.Puhekirjailijan itsekritiikkiä.
Jos haluat kiroilemalla päästä huomion keskipisteeseen, niin sinun on parasta tehdä se kirkossa.
Istuudut takariviin ja odotat pieniä katkoja papin puhuessa, joita väkisinkin tulee esim. uskontunnustuksen lopussa ja muissakin kohdissa, jopa lauseiden välissä.
Rykäiset ja alat kiroilla kuuluvasti ja selkeällä äänellä.
Takaan että hämmennät suurta yleisöä, mutta herätät myös hilpeyttä.
Jos osaat kiroilla sopivan maltillisesti, voi olla, että seurakunta räjähtää ajoittain raikuvaan nauruun.
Älä kiroile kuitenkaan liikaa, eikä liian pitkään vaan säästä litaniasi loppupuolelle eli sinne kirkollisten uutisten väleihin ja kun ne loppuvat voit sadatella mielimäärin.
Tällätavoin toimimalla saat varmasti ansaitsemaasi huomiota.
kirota, kun se tulee spontaanisti, oli tilanne mikä vaan.
Jos sitä joutuu miettimään ennen kuin se tulee suusta ulos, on jo myöhässä.
Juuri silloin on oikea kiroilemisen paikka, turhaan kuitenkin joka lauseeseen lisätä kirosanoja mausteeksi, hyvältä se kuullostaa, mutta vain joskus, se ei saa olla mikään tapa..
Mikä teitä kuullostaa-kirjoilijat vaivaa! Eikö korva pieni kuule yhtään mitään?? &%¤# Ammattikääntäjätkin kirjoittavat suomea pahvikorviensa kanssa. Inhottavaa ..................... Perkele saatana, tule apuun!!!
radiosta, voi vittu väärä nauha ja sitten toimittaja pyysi anteeksi kielenkäyttöään. Toi vittu-sana on pesiytynyt aika tiukkaan tässä hektisessä mailmassa, opettelen korvaamaan sen pettu-sanalla mikä ei ole tosiaankaan helppoa.
Radion Markus Rautio ja hänen lastentuntinsa oli joskus yli puoli vuosisataa sitten, ennen TV:n Suomeen tuloa, lasten keskuudessa kova sana! Miestä kokoonnuttiin kuuntelemaan radiovastaanottimien ääreen hartaina kuin pyhäkoulussa konsanaan.
Miehellä lienee ollut erään ohjelman aikana pitelemistä! Tiedetään nimittäin, että hän kerran luuli lastentuntinsa päätyttyä mikrofoninsa olevan jo pois päältä ja ähkäisi "eetteriin" eli kaikkien radion lapsikuulijoiden korviin: "Ja nyt tämä poika lähtee PASKALLE!"
Siihen maailman aikaan tuollainen sanavalinta radiossa - ja pienten lasten kuullen - oli skandaalimainen juttu.
Juu, Markus-sedän sen kertainen aihe käsitteli hiihtoa. Kun hän luuli mikrofonien olevan kiinni, hän sanoi: "Suksikaa te minne suksitte, tämä poika suksii paskalle".
Hehhehheh. Vieläkin naurattaa tapausta muistellessa.
Ihan milloin tahansa.
nainen ja kiroilen aikalailla eli aina kun joku homma (pienempikin) ei suju niin kyllä lähtee. Eihän se mitään kaunista kuultavaa ole ja haluaisin päästä siitä eroon mutta se tulee joka väliin se p.....le. Ei siinä ehdi miettimään onko se sopivaa vai ei ja päräytänkö nyt vai en.
kiroilla,nukkumaan mennessä ja herätessä erityisesti,oikein ärisemällä.
olen kyllä sitä mieltä että kiroilu on rumaa kielenkäyttöä,joskus kun joku asia ei todellakaan suju silloin haluaa päästellä niitä mutta suomenkieli on niin mittava käsite että varmasti löytyy kauniinpiakin sanoja esim:juku pätkä,voihan tai ei tuu mitään.en kärsi kuunnella enää kun nuorisolla on se vittu koko ajan huulilla,kauheaa
että julkisillapaikoilla on nuorisolla vittu huulilla, joo.
Onhan se ihanaa, että löytyy sunlaisiasi hekottelijoita niinku silleen.