Heikkolahjaisia

40. Suuri vapautus

vaipuvat ;merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja

kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä."'



Kun inhimillisten lakien suoja riistetään niiltä,




jotka kunnioittavat Jumalan lakia, eri maissa valmistaudutaan samanaikaisesti tuhoamaan heidät. Säädöksessä

määrätyn ajan lähestyessä ihmiset päättävät antaa sovittuna yönä ratkaisevan iskun erimielisyyden ja nuhteen äänen vaientamiseksi.

Jumalan kansa, josta osa on vankiloissa, osa metsissä ja vuorilla, rukoilee Jumalalta suojelusta. Aseistetut miehet valmistautuvat pahojen enkelien yllyttäminä

surmatyöhön. Tällä äärimmäisen hädän hetkellä Jumala puuttuu tilanteeseen: "Silloin teidän huulillanne on laulu niin kuun pyhän juhlan aattoiltana ja sydämessänne

ilo niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota. Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua, kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä, sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä."'

Pahojen miesten joukot valmistautuvat ryntäämään saaliinsa kimppuun, kun yötä synkempi pimeys laskeutuu maan päälle. Samalla taivaalle muodostuu sateenkaari, joka näyttää ympäröivän jokaisen rukoilevan ryhmän. Vihaiset väkijoukot pysähtyvät. Hyökkääjät unohtavat raivonsa kohteet. He tuijottavat Jumalan

liiton vertauskuvaa ja haluavat suojautua sen kirkkaudelta.

Jumalan kansa kuulee äänen sanovan: "Katsokaa ylös." Stefanoksen tavoin he katsovat taivaalle ja näkevät Jumalan kirkkauden ja Ihmisen Pojan

400




SUURI TAISTELU

valtaistuimellaan.l

He näkevät hänen nöyryytyksensä merkit ja kuulevat pyynnön: "Minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen."3 Sitten ääni sanoo: "He tulevat pyhinä, viattomina ja tahrattomina! He ovat seuranneet minun sanaan ja kestäneet."

Keskiyöllä Jumala ilmaisee voimansa vapauttaakseen kansansa. Aurinko tulee esiin ja paistaa täydeltä terältä. Merkit ja ihmeet seuraavat toisiaan. Jumalattomat

ovat kauhuissaan, mutta vanhurskaat katsovat iloiten vapautuksensa merkkejä. Keskellä uhkaavaa taivasta on sanomattoman kirkas kohta, josta kuuluu Jumalan ääni kuin suurten vesien pauhu: "Hetki on tullut.,,,

Tuo ääni saa taivaan ja maan järkkymään. Tulee valtava maanjäristys, "niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä".' Rosoisia lohkareita sinkoilee joka suuntaan. Meri raivoaa. Pyörremyrsky ulvoo kuin demonien joukko. Maan
vaipuvat ;merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja

kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä."'

pinta murtuu. Sen perustukset näyttävät pettävän. Raivoava meri nielee satamakaupunkeja, jotka ovat
vaipuvat ;merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja

kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä."'
Sodoman tavoin turmeltuneet. Jumala ei ole unohtanut suurta Babylona, vaan se joutuu nyt "juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vonmansa viiniä".6 Isot rakeet suorittavat hävitystyötään. Mahtavat kaupungit tuhoutuvat. Ylelliset palatsit, joihin ihmiset ovat tuhlanneet rikkautensa, sortuvat heidän silmiensä edessä. Vankiloiden muurit hajoavat, ja Jumalan kansa pääsee vapauteen.

Haudat aukeavat, ja "monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun". "Nekin, jotka hänet lävistivät", samoin kuin ne, jotka pilkkasivat Kristusta hänen kuolemantuskissaan, sekä hänen totuutensa kiihkeimmät vastustajat herätetään katsomaan uskollisten ja kuuliaisten osaksi tulevaa kunniaa.7

401




SUURI TAISTELU

Ankara rajuilma kietoo maan l.iekkiverhoon. Jyrinän läpi kuullaan, miten salaperäiset ja pelottavat äänet julistavat jumalattomien tuomion. Uhmakkaat kerskailijat, jotka piinasivat käskyille kuuliaista Jumalan kansaa, napisevat nyt kauhusta. Demonitkin pelkäävät, ja ihmiset rukoilevat armoa.



Herran päivä

Profeetta Jesaja sanoi: "Sinä päivänä ihmiset

heittävät menemään hopeajumalansa ja

kultajumalansa, jotka he ovat tehneet


kumarrettavikseen. Myyrille ja lepakoille

he ne heittävät paetessaan vuorten kol.oihin ja kallioiden halkeamiin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun hän nousee järisyttämään maata."

Ne, jotka ovat luopuneet kaikesta Kristuksen tähden, ovat nyt turvassa. Maailman edessä he ovat todistaneet uskoll.isuutensa häntä kohtaan, joka kuoli heidän puolestaan. Heidän kasvonsa, jotka vielä äsken olivat kalpeat ja riutuneet, säteilevät nyt ihmetyksestä. Heidän äänensä yhtyvät ricinulauluun: "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajatume hädän hetkellä. Sen tähden




emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret

vaipuvat ;merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja

kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä."'

Näiden pyhää luottamusta ilmaisevien sanojen noustessa Jumalan luo taivaallisen kaupungin kirkkaus tulvii raollaan olevista porteista. Sitten taivaalla näkyy kahta kivitaulua pitävä käsi. Tuo pyhä Siinailla julistettu laki ilmoitetaan nyt tuomion mittapuuksi. Sanat ovat niin selvät, että kaikki voivat ne lukea. Muistot heräävät. Taikauskon ja harhaopin pimeys hälvenee.

On mahdotonta kuvailla niiden kauhua ja epätoivoa, jotka ovat polkeneet jalkoihinsa Jumalan lain.

402




SUURI TAISTELU

Päästäkseen maailmaan suosioon he syrjäyttivät sen käskyt ja opettivat muutkin rikkomaan niitä. Nyt heidän halveksimansa laki tuomitsee heidät. He huomaavat olevansa ilman puolustusta. Jumalan lain viholliset saavat uuden näkemyksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he havaitsevat, että sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he huomaavat rakentaneensa hiekalle. He ovat taistelleet Jumalaa vastaan. Uskonnon opettajat ovat johtaneet ihmisiä kadotukseen väittäessään ohjaavansa heitä paratiisiin. Miten suuri onkaan pyhässä virassa toimivien miesten vastuu, miten kauhistuttavia heidän uskottomuutensa seuraukset!

Kuninkaiden Kuningas ilmestyy

Jumalan äänen kuullaan ilmoittavan Jeesuksen tulon päivän ja hetken. Jumalan omat kuuntelevat Herran kirkkauden valaistessa heidän kasvonsa. Pian näkyy idässä pieni musta pilvi. Se on Vapahtajaa ympäröivä pilvi. Juhlallisen hiljaisuuden vallitessa Jumalan kansa katselee sen lähestymistä, kunnes se muuttuu suureksi valkoiseksi pilveksi, jonka alaosa hehkuu kirkkaana kuin tuli ja jonkayläpuolella on liiton kaari. NytJeesus ei tule "kipujen miehenä", vaan mahtavana voittajana. Pyhien enkelien lukematon joukko, "kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat" 10 seuraa häntä. Kaikkien silmät katsovat elämän Ruhtinasta. Hänen päässään on kirkkauden kruunu. Hänen kasvonsa ovat kirkkaammat kuin keskipäivän aurinko. "ja hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.""

Kuninkaiden Kuningas laskeutuu pilvessä tulenliekkien ympäröimänä. Maa vapisee hänen edessään: "Meidän Jumalamame tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa

403




SUURI TAISTELU

hänen ympärillään. Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille.”12

"Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme, käskekää meidät valtaistuimella istuvan, katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää." 13

Pilkallinen ivailu on lakannut, valehtelevat huulet vaienneet. Kuuluu vain rukouksen ja itkun ääntä. Jumalattomat rukoilevat kallioita kaatumaan päälleen; he eivät tahdo nähdä hänen kasvojaan, jonka he ovat hylänneet. He tuntevat äänen, joka tunkeutuu kuolleidenkin korviin. Miten usein se onkaan hellästi kutsunut heitä parannukseen. Miten usein se onkaan kuulunut ystävän, veljen, Vapahtajan vetoomuksissa. Tuo ääni palauttaa mieleen halveksitut varoitukset ja torjutut kutsut.

Siellä ovat ne, jotka palkkasivat Kristusta hänen nöyryytyksensä hetkellä. Hän vakuutti.: "Vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Nyt he näkevät hänet kirkkaudessaan; myöhemmin he näkevät hänen istuvan Voiman oikealla puolella. Siellä on ylimielinen Herodes, joka pilkkasi hänen kuninkaallista arvonimeään. Siellä ovat miehet, jotka panivat hänen päähänsä orjantappurakruunun ja käteensä ruokokepin valtikaksi - ne, jotka kumarsivat häntä pilkallisesti ja sylkivät elämän Ruhtinasta. He yrittävät paeta hänen läsnäoloaan. Ne, jotka löivät naulat hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, katsovat tekonsa jälkiä kauhun ja katumuksen vallassa.

Papit ja hallitusmiehet muistavat pelottavan selvästi Golgatan tapahtumat, sen, miten he
vaipuvat ;merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja

kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä."'
nyökyttivät päätään saatanallisen ilon vallassa ja huusivat: "Muita

404




SUURI TAISTELU

hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan."'15 Kovempana kuin Jerusalemissa kaikunut huuto: "Ristiinnaulitse hänet, ristiinnaulitse hänet! "kohoaa nyt epätoivoinen valitus: "Hän on Jumalan Poika!" He yrittävät paeta kuninkaiden Kuninkaan läsnäoloa.

Kaikkien niiden elämässä, jotka hylkäävät totuuden, on hetkiä, jolloin omatunto herää ja mieltä vaivaa hyödytön suru. Mutta mitä tämä on verrattuna tuon päivän tunnontuskiin! Kauhun valtaamina he kuulevat pyhien huudahtavan: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. 16 Jumalan Pojan ääni kutsuu esiin nukkuvat pyhät. Kaikkialla maailmassa vanhurskaat kuolleet kuulevat tuon äänen, ja ne jotka sen kuulevat, heräävät eloon. He tulevat kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista ja puhuvat kaikkia kieliä. He tulevat kuoleman vankilasta puettuina kuolemattomuuteen ja huutavat: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?""

Kaikki nousevat haudoistaan ikuisen nuoruuden vireydessä ja voimassa. Kristus tuli palauttamaan entiselleen sen, mikä oli menetetty. Hän muuttaa alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Kuolevaisesta, katoavaisesta, synnin saastuttamasta ruumiista tulee täydellinen, kaunis ja kuolematon. Kaikki viat ja epämuodostumat jäävät hautaan, synnin kirouksen viimeisetkin jäljet hävitetään. Kristuksen uskolliset seuraajat tulevat mieleltään, sielultaan ja ruumiiltaan heijastamaan täydellisesti Herransa kuvaa.

Elossa olevat vanhurskaat muutetaan "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä". Jumalan äänen kuuluessa heidät tehdään kuolemattomiksi ja temmataan ylösnousseiden pyhien kanssa yläilmoihin Herraa vastaan. Enkelit lähetetään kokoamaan "maan kaikista ääristä ne,

405




SUURI TAISTELU

jotka hän on valinnue”.18 Pienet lapset lasketaan äitinsä syliin. Kuoleman pitkään erottamat ystävät tapaavat jälleen eivätkä enää koskaan eroa, vaan ilo lauluja laulaen nousevat yhdessä ylös Jumalan kaupunkiin.

Pyhä kaupunki

Jokainen katse pelastettujen lukemattomassa joukossa on kiinnittynyt Jeesukseen. Jokainen silmä katselee hänen kirkkauttaan, hänen, joka kerran oli niin kammottavasti runneltu, että häntä tuskin "enää ihmiseksi tunsi". 19 Voittajien päähän Jeesus laskee kirkkauden kruunun. Jokainen saa kruunun, johon on kirjoitettu hänen uusi nimensä 20 ja sanat "Herralle pyhitetty". Jokaiselle annetaan voitonpalmu ja välkkyvä harppu. Kun johtavat enkelit antavat äänen, kaikki ryhtyvät taitavasti näppäilemään kieliä, ja täyteläisen kauniit sävelet täyttävät ilman. Jokainen ääni yhtyy kiitolliseen ylistykseen: "Hänelle, joka rakastaa meitä ja on vierellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! " 21

Pelastettujen edessä on pyhä kaupunki. Jeesus avaa portit, ja totuutta noudattanut kansa astuu sisään. Sitten kuullaan hänen äänensä: "Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta sti.” 22 Kristus esittelee verellään ostetut Isälle ja sanoo: "Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. "23 "Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan. "24 Miten ihmeellinen hetki se onkaan, kun ikuinen Isä katsoo pelastettuja ja näkee heissä oman kuvansa! Synnin kirous on poissa, ja ihmisyys on jälleen sopusoinnussa jumaluuden kanssa!

406




SUURI TAISTELU

Vapahtaja iloitsee nähdessään kirkkauden valtakunnassa ne, jotka pelastuivat hänen kärsimisensä ja alentumisensa perusteella. Pelastetut osallistuvat hänen ilostaan, kun he näkevät niitä, jotka voitettiin heidän rukoustensa, ponnistustensa ja epäitsekkään uhrautumisensa avulla. Riemu täyttää heidän sydämensä, kun he näkevät näiden voittaneen muita ja heidän taas toisia.

Kaksi Aadamia

Kun pelastetut lausutaan tervetulleiksi Jumalan kaupunkiin, ilmassa kajahtaa riemuhuuto. Ensimmäinen ja toinen Aadam ovat kohtaamassa toisensa. Jumalan Poika on ottamassa vastaan ihmiskunnan kantaisän - Aadamin, jonka hän loi, joka teki syntiä ja jonka synnin vuoksi Vapahtajan ruumiissa on ristiinnaulitsemisen jäljet. Kun Aadam näkee naulojen jäljet, hän heittäytyy nöyrästi Kristuksen jalkojen juureen. Vapahtaja nostaa hänet ylös ja kehottaa häntä katselemaan jälleen Eeden-kotia, josta hänet kauan sitten karkotettiin.

Aadamin elämä oli täynnä surua. Jokainen kuoleva lehti, jokainen eläinuhri, jokainen tahra ihmisen luonteessa oli uusi muistutus hänen synnistään. Hän kärsi hirvittäviä tunnontuskia, kun muut syyttivät häntä synnin alkuunpanijaksi. Hän katui vilpittömästi syntiään ja kuoli ylösnousemuksen toivossa. Nyt Aadam saa sovituksen perusteella takaisin entisen asemansa.

Haltioituneena hän katselee puita, jotka kerran olivat hänen ilonaan, puita, joiden hedelmiä hän oli kerännyt viattomuutensa päivinä. Hän näkee viiniköynnöksiä, joita hänen omat kätensä ovat hoitaneet, kukkia, joiden kasvattamisesta hän nautti. Tämä on tosiaan ennalleen asetettu Eeden!

Vapahtaja johtaa hänet elämän puun luo ja kehottaa

407




SUURI TAISTELU

syömään. Hän näkee suuren joukon sukunsa jäseniä pelastettuna. Silloin hän heittää kruununsa Jeesuksen jalkojen juureen ja syleilee Vapahtajaa. Hän näppäilee harppuaan, ja taivas kajahtaa riemulaulusta: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen.” 25 Koko Aadamin suku heittää kruununsa Vapahtajan jalkojen juureen ja kumartuu kunnioittaen palvomaan häntä. Enkelit itkivät, kun Aadam lankesi syntiin, ja iloitsivat, kun Jeesus avasi ulospääsyn haudasta niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Nyt he näkevät lun.astustyön tulokset ja yhtyvät ylistyslauluun.

"Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku." Sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä, "lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua." 26 Vain pelastettujen joukko, sataneljäkymmentäneljätuhatta, voi oppia tuon .laulun, sillä se perustuu kokemukseen, jollaista yhdelläkään toisella joukolla ei ole ollut. "He seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle. " 27He ovat kokeneet ahdistuksen ajan, jollaista maan päällä ei ole koskaan ennen ollut; he ovat kestäneet samanlaisen tuskan ja ahdistuksen kuin Jaakob; he elivät ilman välittäjää Jumalan. viimeisten tuomioiden kohdatessa maailmaa. "He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." "Valhetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheettömiä" Jumalan edessä. "Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet." 28

408




SUURI TAISTELU

Ristin salaisuus

Kaikkina aikoina Vapahtajan valitut ovat kulkeneet ahtaita polkuja. Heidät puhdistettiin kärsimysten ahjossa. Jeesuksen tähden he kärsivät vihaa ja parjausta, kestivät kieltäymyksiä ja kokivat katkeria pettymyksiä. He oppivat tuntemaan synnin pahuuden ja voiman, sen aiheuttaman syyllisyyden ja tuskan. Siksi he inhoavat sitä. Synnin ongelman ratkaisemiseksi annettu ääretön uhri tekee heidät nöyriksi ja täyttää heidän sydämensä kiitollisuudella. He rakastavat paljon, koska he ovat saaneet paljon anteeksi.29 Koska he ovat osallistuneet Kristuksen kärsimyksistä, he ovat sopivia osallistumaan hänen kirkkaudestaan.

Jumalan perilliset tulevat ullakkohuoneista, hökkeleistä, vankityrmistä, mestauslavoilta, vuorilta, erämaista, luolista. "He kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin."30 Miljoonat menivät halveksittuina hautaan, koska he kieltäytyivät suostumasta Saatanan houkutuksiin. Mutta nyt he eivät enää ole ahdistettuja tai sorrettuja. Tästä lähtien he pukeutuvat parempiin vaatteisiin kuin yksikään maan mahtavista ennen heitä; heidät kruunataan otsarivoilla, jotka ovat loistavammat kuin yhdenkään maallisen hallitsijan. Kirkkauden Kuningas on pyyhkinyt kyyneleet kaikkien kasvoilta. He yhtyvät ihanaan, sointuvaan ylistyslau luun, joka kaikuu taivaan holvissa: "Pelastuksen tuo

meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!" Ja kaikki vastaavat: "Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän

Jumalallemme aina ja ikuisesti." 31

Tässä elämässä me pääsemme vasta alkuun ihmeellisen lunastussuunnitelman ymmärtämisessä. Rajallisella ymmärryksellämme voimme pohtia innokkaasti häpeää ja kunniaa, elämää ja kuolemaa, oikeutta ja armoa, jotka kohtaavat toisensa ristillä; mutta vaikka jännittäisimme hengenvoimamme äärimmilleen, me

409




SUURI TAISTELU

emme pysty ymmärtämään ristin syvintä merkitystä. Lunastavan rakkauden pituus ja leveys, syvyys ja korkeus tajutaan vain hämärästi. Lunastussuunnitel.maa ei ymmärretä täydellisesti edes silloin, kun lunastetut näkevät niin kuin heidät nähdään ja tuntevat niin. kuin heidät tunnetaan, vaan uusia puolia totuudesta paljastuu ihmettelevälle ja ihastuneelle mielelle läpi loputtoman ikuisuuden. Vaikka maalliset murheet, tuska ja kiusaukset ovat jääneet taakse ja niiden syy on poistettu, Jumalan kansalla tulee aina olemaan. selvä käsitys pelastuksensa hinnasta.

Risti tulee olemaan pelastettujen laulun aiheena läpi ikuisuuden. Kirkastetussa Kristuksessa he näkevät ristiinnaulitun Kristuksen. He eivät koskaan unohda, että taivaan Majesteetti alensi itsensä korottaakseen langenneen ihmisen, että hän kantoi synnin syyllisyyden ja häpeän, että Isä kätki häneltä kasvonsa, kunnes kadotetun maailman hätä murskasi hänen sydämensä ja sammutti hänen elämänsä. Maailmojen Luoja luopui kirkkaudestaan ihmisen hyväksi.; tämä tulee aina herättämään ihmetystä kaikkialla maailmankaikkeudessa. Kun pelastettujen joukko katsoo Lunastajaansa tietäen, ettei hänenn valtakunnallaan ole loppua, se puhkeaa lauluun: "Arvollinen on Karitsa, joka on teurastettu ja joka on lunastanut meidät Jumalalle omalla kalliilla verellään! "

Ristin salaisuus selittää kaikki muut salaisuudet. Maailmankaikkeus tulee näkemään, ettei Jumala äärettömässä viisaudessaan pystynyt laatimaan muuta suuunnitelmaa meidän pelastamiseksemme kuin Poikansa uhraamisen. Tämän uhrin korvauksena on ilo siitä, että maa asutetaan lunastetuilla, pyhillä, onnellisilla ja kuolemattomilla olennoilla. Sielun arvo on niin suuri, että Isä on tyytyväinen maksettuun hintaan. Myös Kristus itse on tyytyväinenn nähdessään suuren uhrinsa hedelmät.

Antaa harhaoppisen elää väärissä luuloissaan, näin hän paljastaa itsensä koko maailman silmissä. Täytyy sekin ihme toteutua että lopun aikana nousee vääriä profeettoja jotka eksyttävät jopa valitutkin.

Tiedä "laintaulut" että sinulla on mahdollisuus hyljätä eksytys, ja alkaa elävän Jeesuksen todistajaksi.

Sanansaattaja kirjoitti:

Antaa harhaoppisen elää väärissä luuloissaan, näin hän paljastaa itsensä koko maailman silmissä. Täytyy sekin ihme toteutua että lopun aikana nousee vääriä profeettoja jotka eksyttävät jopa valitutkin.

Tiedä "laintaulut" että sinulla on mahdollisuus hyljätä eksytys, ja alkaa elävän Jeesuksen todistajaksi.

Lue lisää

"ikuiseen piinaan" ei tunne Jumalan olemusta.
En ole adventisti mutta koska he eivät usko "Ikuisen piinan-tuomioon" kertoo se minulle että he tuntevat ehkä Jumalan paremmin kuin luuletkaan.

kasi kirjoitti:

"ikuiseen piinaan" ei tunne Jumalan olemusta.
En ole adventisti mutta koska he eivät usko "Ikuisen piinan-tuomioon" kertoo se minulle että he tuntevat ehkä Jumalan paremmin kuin luuletkaan.

Lue lisää

Hyvä huomio. Mitä sanotte muuten Fudgen kirjasta "The Fire That Consumes"? (tuli joka kuluttaa=polttaa loppuun saakka)?

http://www.edwardfudge.com/written/fire.html

http://www.geocities.com/athens/oracle/5862/hell2.html

konditionalisti kirjoitti:

Hyvä huomio. Mitä sanotte muuten Fudgen kirjasta "The Fire That Consumes"? (tuli joka kuluttaa=polttaa loppuun saakka)?

http://www.edwardfudge.com/written/fire.html

http://www.geocities.com/athens/oracle/5862/hell2.html

Lue lisää

En tunne "The Fire That Consumes" kirjaa tai mikä se lieneekään... Luen vain Raamattua kun on kyse Jumalasta ja elämästä.. se riittää minulle...

kasi kirjoitti:

En tunne "The Fire That Consumes" kirjaa tai mikä se lieneekään... Luen vain Raamattua kun on kyse Jumalasta ja elämästä.. se riittää minulle...

Noo mitäs sinä täällä olet, oletkos lukemassa salaa?

kiinni kirjoitti:

Noo mitäs sinä täällä olet, oletkos lukemassa salaa?

Aha! sinusta minun pitäisi lukea muutakin kuin Raamattua?

Mutta minä olen missä olen ja minä luen mitä luen, mutten salaa :) ..

Lutherin selitykset ei sovi UT:n sanomaan.
Luterilaisessa opissa on paljon muutakin sen lisäksi. Niiden merkitystä ei ole kuitenkaan asetettu samoin kuin teidän kirkossanne.
Niiden arvo on normaalin lainkuuliaisuuden korostamisessa ja sen vuoksi ne voi suurin varauksin sietää.
Nykyteologia luterilaisuudessa kulkee yhä kauemmas oikeasta evankeliumista. Todellisesti uskovalle kirkon jäsenelle tunnustuskirjoilla ei ole mitään merkitystä.
Asiaa voineekin verrata apostolien aikaiseen juutalaisuuden ja alkuseurakunnan oppierojen merkitykseen.Niitä eroja siedettiin eikä ne olleet syynä eroamiseen synagoogapalveluksesta.
Vasta isommat syyt johtivat eroamiseen.

maybe kirjoitti:

Lutherin selitykset ei sovi UT:n sanomaan.
Luterilaisessa opissa on paljon muutakin sen lisäksi. Niiden merkitystä ei ole kuitenkaan asetettu samoin kuin teidän kirkossanne.
Niiden arvo on normaalin lainkuuliaisuuden korostamisessa ja sen vuoksi ne voi suurin varauksin sietää.
Nykyteologia luterilaisuudessa kulkee yhä kauemmas oikeasta evankeliumista. Todellisesti uskovalle kirkon jäsenelle tunnustuskirjoilla ei ole mitään merkitystä.
Asiaa voineekin verrata apostolien aikaiseen juutalaisuuden ja alkuseurakunnan oppierojen merkitykseen.Niitä eroja siedettiin eikä ne olleet syynä eroamiseen synagoogapalveluksesta.
Vasta isommat syyt johtivat eroamiseen.

Lue lisää

==>Lutherin selitykset ei sovi UT:n sanomaan.

Timo Flink kirjoitti:

==>Lutherin selitykset ei sovi UT:n sanomaan.

Me emme ole velvollisia Kristuksen seuraajina noudattamaan ja uskomaan Lutherin opinkappaleita.
Teidänkin kohdallanne protestoidaan juuri sitä, että te standardisoitte uskon, jonka tulisi olla elävää meissä Kristuksen kautta.
Usko Jeesukseen tulee olla oppimista tuntemaan Kristus eikä adventtikirkko, luterilainen tai katolinen kirkko.

Kaikkien kirkkojen opit ovat turhaa pohdiskelua meidän muiden puolesta.Jumala on tuon mielettömyyden käyttänyt pilkallisesti oman sanomansa kuljettamiseksi tämän kahden vuosituhannen ajan.Se on ollut kirkkojen tärkein tehtävä.
Oma usko on jokaisen ihmisen yksityinen asia jonka kautta kukin meistä oman osansa täällä hankkii.
Kirkot opettavat harhaan että heidän jäsenyytensä on ihmisen pelastuksen ehto.
Näin se on vain välillisesti, koska sana on niiden kautta säilytetty.

Vakuutat: "luterilaisten tunnustuskirjojen tekstistä, jossa opetetaan lain asemasta kristityn elämässä aivan samalla tavalla kuin adventistina opetan"

Sanasta miestä. Kun nyt olet mielestäsi luterilaisempi kuin luterilaiset niin opetapa nyt sitten tunnustuskirjojen mukaisesti:

"Samankaltaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jotta kansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, on ilmeistä, että kirkko tätä tarkoitusta varten valitsi sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana siitäkin syystä, että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, ettei sapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön.
Esiintyy mitä kummallisimpia väitteitä lain muuttamisesta, uuden lain seremonioista ja sapatin muuttamisesta. Ne ovat kaikki saaneet alkunsa siitä väärästä käsityksestä, että kirkossa pitäisi noudattaa leviittojen tapaista jumalanpalvelusmuotoa ja että Kristus olisi valtuuttanut apostolit ja piispat keksimään uusia seremonioita, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen. Nämä harhakäsitykset pääsivät leviämään kirkossa, kun uskon vanhurskautta ei opetettu riittävän selvästi. Jotkut väittävät, että sunnuntain pyhittäminen ei tapahdu suoranaisesti jumalallisen oikeuden perusteella, vaan eräänlaisen näennäisen jumalallisen oikeuden perusteella, kuvaten tarkoin, kuinka paljon pyhäpäivinä saa tehdä työtä. Mitä ovat moiset väitteet muuta kuin omantunnon pauloja? Vaikkakin he yrittävät lieventää perinnäissääntöjä, he eivät koskaan saavuta tarpeellista kohtuutta, niin kauan kuin käsitys niiden välttämättömyydestä säilyy. Tämä käsitys säilyy välttämättä siellä, missä uskon vanhurskautta ja kristillistä vapautta ei tunnusteta. " (Augsburgin tunnustus, Suomalaisen teologin kirjallisuusseuran julkaisuja 118, Helsinki 1980, XXVIII KIRKOLLISESTA VALLASTA, s. 47-48)

uskova_1 kirjoitti:

Vakuutat: "luterilaisten tunnustuskirjojen tekstistä, jossa opetetaan lain asemasta kristityn elämässä aivan samalla tavalla kuin adventistina opetan"

Sanasta miestä. Kun nyt olet mielestäsi luterilaisempi kuin luterilaiset niin opetapa nyt sitten tunnustuskirjojen mukaisesti:

"Samankaltaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jotta kansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, on ilmeistä, että kirkko tätä tarkoitusta varten valitsi sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana siitäkin syystä, että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, ettei sapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön.
Esiintyy mitä kummallisimpia väitteitä lain muuttamisesta, uuden lain seremonioista ja sapatin muuttamisesta. Ne ovat kaikki saaneet alkunsa siitä väärästä käsityksestä, että kirkossa pitäisi noudattaa leviittojen tapaista jumalanpalvelusmuotoa ja että Kristus olisi valtuuttanut apostolit ja piispat keksimään uusia seremonioita, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen. Nämä harhakäsitykset pääsivät leviämään kirkossa, kun uskon vanhurskautta ei opetettu riittävän selvästi. Jotkut väittävät, että sunnuntain pyhittäminen ei tapahdu suoranaisesti jumalallisen oikeuden perusteella, vaan eräänlaisen näennäisen jumalallisen oikeuden perusteella, kuvaten tarkoin, kuinka paljon pyhäpäivinä saa tehdä työtä. Mitä ovat moiset väitteet muuta kuin omantunnon pauloja? Vaikkakin he yrittävät lieventää perinnäissääntöjä, he eivät koskaan saavuta tarpeellista kohtuutta, niin kauan kuin käsitys niiden välttämättömyydestä säilyy. Tämä käsitys säilyy välttämättä siellä, missä uskon vanhurskautta ja kristillistä vapautta ei tunnusteta. " (Augsburgin tunnustus, Suomalaisen teologin kirjallisuusseuran julkaisuja 118, Helsinki 1980, XXVIII KIRKOLLISESTA VALLASTA, s. 47-48)

Lue lisää

Jos luet tarkemmin sen mitä aluksi kirjoitin, niin minä viittasin ainoastaan siihen tunnustuskirjojen osaan yo/t6, en koko tunnustuskirjaan ja kysyin mitä mieltä siitä ollaan. Sehän käsittelee lain kolmatta käyttöä, johon minun on helppo yhtyä.

Lainaamasi teksti on sisältää polemiikkia katolisen kirkon lepopäiväopetusta vastaan, johon en viitannut.

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

Jos luet tarkemmin sen mitä aluksi kirjoitin, niin minä viittasin ainoastaan siihen tunnustuskirjojen osaan yo/t6, en koko tunnustuskirjaan ja kysyin mitä mieltä siitä ollaan. Sehän käsittelee lain kolmatta käyttöä, johon minun on helppo yhtyä.

Lainaamasi teksti on sisältää polemiikkia katolisen kirkon lepopäiväopetusta vastaan, johon en viitannut.

Timo Flink

Lue lisää

Lainaamasi teksti on/sisältää polemiikkia katolisen kirkon lepopäiväopetusta vastaan, johon en viitannut.

Timo Flink kirjoitti:

Lainaamasi teksti on/sisältää polemiikkia katolisen kirkon lepopäiväopetusta vastaan, johon en viitannut.

Puhe oli laista. Väitit olevasi luterilaisempi kuin luterilaiset lain suhteen. Tähän asti olet väittänyt, että sapatti kuuluu lakiin.

Mitäs nyt venkuilet. Etkö nyt olekaan luterilaisempi kuin luterilaiset. Minä kyllä olen niin luterilainen, että pystyin yhtymään tuohon lainaamaani kohtaan.

Siinä sanottiin nimenomaan "Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko" ja nytkö sinä et sitten luterilaisempana kuin luterilaiset pystykään yhtymään tuohon luterilaiseen tunnustukseen?

Timo Flink kirjoitti:

Lainaamasi teksti on/sisältää polemiikkia katolisen kirkon lepopäiväopetusta vastaan, johon en viitannut.

Ut:sta ei löydy mitään määräystä lepopäivän vietosta.
Kaikki lepopäovämääräykset olivat juutalaisilla sisältyneenä Mooseksen lakiin.
Mooseksen laki ei ole Uuden liito n mukana.
uuteen liittoon ei tullut mitään lakeja.
Lakia valvomaan on Mooseksen liitossa määrätty Leeviläiset.
Uudessa liitossa ei ole ketään liittoa valvovia määritelty.
Papit ovat tosin ottaneet tällaisen oikeuden ja tehneet itseään varten hierarkisen arvojärjestelmän.
Se on kuitenkin Uuden liiton periaatteita ja ohjeita vastaan.
Kirkossa on paljon muitakin asioita joista Paavali aikoinaan varoitti niiden tulevan.
Apostolien teot:
20:29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

Meillä uskovina ei ole mitään velvollisuutta eikä kehoitusta antaa minkäänlaista valtaa uskomme valvomiseksi muille kuin omalletunnollemme Kristuksen kautta.
Me emme ole muille alamaisuussuhteessa.
Puhumattakaan muiden kirkkokuntien pastoreista.

uskova_1 kirjoitti:

Puhe oli laista. Väitit olevasi luterilaisempi kuin luterilaiset lain suhteen. Tähän asti olet väittänyt, että sapatti kuuluu lakiin.

Mitäs nyt venkuilet. Etkö nyt olekaan luterilaisempi kuin luterilaiset. Minä kyllä olen niin luterilainen, että pystyin yhtymään tuohon lainaamaani kohtaan.

Siinä sanottiin nimenomaan "Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko" ja nytkö sinä et sitten luterilaisempana kuin luterilaiset pystykään yhtymään tuohon luterilaiseen tunnustukseen?

Lue lisää

En ole viitannut siihen tekstiin, johon sinä viittaat. Minä viittasin ainoastaan yo/t6 eli lain kolmanteen käyttöön ja siitä mielipidettä kyselin.

Timo Flink

uskova_1 kirjoitti:

Puhe oli laista. Väitit olevasi luterilaisempi kuin luterilaiset lain suhteen. Tähän asti olet väittänyt, että sapatti kuuluu lakiin.

Mitäs nyt venkuilet. Etkö nyt olekaan luterilaisempi kuin luterilaiset. Minä kyllä olen niin luterilainen, että pystyin yhtymään tuohon lainaamaani kohtaan.

Siinä sanottiin nimenomaan "Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko" ja nytkö sinä et sitten luterilaisempana kuin luterilaiset pystykään yhtymään tuohon luterilaiseen tunnustukseen?

Lue lisää

Tulipa mieleeni, että jos ollaan loogisia, niin mikäli hyväksyy yo/t6:n, ei voi hyväksyä sitä väitettä, että Raamattu poistaisi sapatin (koska se ei pidä paikkaansa). Ja jos ollaan loogisia uskon kautta vanhurskauttamisen, sola gratia et fide -periaatteen kanssa, niin ainoa looginen ratkaisu on viettää sapattia. Sen rikkominen on Jumalan vastustamista yo/t6:n pohjalta.

Timo Flink

maybe kirjoitti:

Ut:sta ei löydy mitään määräystä lepopäivän vietosta.
Kaikki lepopäovämääräykset olivat juutalaisilla sisältyneenä Mooseksen lakiin.
Mooseksen laki ei ole Uuden liito n mukana.
uuteen liittoon ei tullut mitään lakeja.
Lakia valvomaan on Mooseksen liitossa määrätty Leeviläiset.
Uudessa liitossa ei ole ketään liittoa valvovia määritelty.
Papit ovat tosin ottaneet tällaisen oikeuden ja tehneet itseään varten hierarkisen arvojärjestelmän.
Se on kuitenkin Uuden liiton periaatteita ja ohjeita vastaan.
Kirkossa on paljon muitakin asioita joista Paavali aikoinaan varoitti niiden tulevan.
Apostolien teot:
20:29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

Meillä uskovina ei ole mitään velvollisuutta eikä kehoitusta antaa minkäänlaista valtaa uskomme valvomiseksi muille kuin omalletunnollemme Kristuksen kautta.
Me emme ole muille alamaisuussuhteessa.
Puhumattakaan muiden kirkkokuntien pastoreista.

Lue lisää

,vaan me saamme lahjan, joka on tarkoittu jokaiselle ihmiselle: aikaa viettää yhdessä Jumalan kanssa. Se lahja on 24 tunnin paussi kaikesta, mikä tässä maailmassa meitä kiusaa, stressa ja ahdistaa. Kaiken työmme, ajatuksemme, arjen touhut voimme hetkeksi unohtaa.
Minulle se ei ole velvollisuus vaan lahja, jonka otan iloiten vastaan. Saan lakisääteisesti levätä Kristuksen täytetyssä työssä. Hän lepäsi myös sapatin täydellisesti minunkin puolestani. Ja kaikkein suurenmoisinta on, että jonakin päivänä saan viettää tätä päivää yhdessä hänen kanssaan hänen valtakunnassaan. Maran ata!

Timo Flink kirjoitti:

Tulipa mieleeni, että jos ollaan loogisia, niin mikäli hyväksyy yo/t6:n, ei voi hyväksyä sitä väitettä, että Raamattu poistaisi sapatin (koska se ei pidä paikkaansa). Ja jos ollaan loogisia uskon kautta vanhurskauttamisen, sola gratia et fide -periaatteen kanssa, niin ainoa looginen ratkaisu on viettää sapattia. Sen rikkominen on Jumalan vastustamista yo/t6:n pohjalta.

Timo Flink

Lue lisää

Puhutaanpa nyt sitten tuosta viittaamastasi tunnustuskirjojen kohdasta yo/t6. Tuo kohtahan puhuu sinua vastaan: ”Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on ihmisen järkeen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin piintyneenä, olisi alttiisti ryhtymässä ihmisten uskollisuudessaan keksimiin ja itse valitsemiin jumalanpalvelusmenoihin”. Sinähän olet koko ajan ryhtymässä ja muitakin ryhdyttämässä itse valittuihin jumalanpalvelusmenoihin = ellensapatti, ruokasäännöt, silverspringjohdettuihin epäraamatullisiin sapattitutkiskeluihin.

Sapatinpito lauantaisin ei ole mikään hengenhedelmä.

Laki on muuttumaton, mutta kuten näet ympäri tunnustuskirjojen, niin sapattilaki on siellä kirjattu seremonialaiksi. Kun katsot Uutta testamenttia, niin kaikki muut 9 käskyä on siellä toistettu, mutta sapattikäskyä ei ole.

Luepa nyt samaa yksimielisyyden ohjetta, josta sinun linkkisikin oli. Siinä puhutaan tuonelasta (jota sinä toisessa kirjoituksessasi väitit kansantaruksi) seuraavaa:

9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme "Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin." Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa "rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui", sillä tämä uskonkohta ei ole "järjen ja viisauden aistin" tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että "helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan" meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.

Mitä tulee tuohon sinun logiikkaasi, niin se kyllä on ellennaisen logiikkaa, muuten siinä ei ole järjen häivääkään. Pyhän Hengen häivää se ei ole nähnytkään.

uskova_1 kirjoitti:

Puhutaanpa nyt sitten tuosta viittaamastasi tunnustuskirjojen kohdasta yo/t6. Tuo kohtahan puhuu sinua vastaan: ”Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on ihmisen järkeen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin piintyneenä, olisi alttiisti ryhtymässä ihmisten uskollisuudessaan keksimiin ja itse valitsemiin jumalanpalvelusmenoihin”. Sinähän olet koko ajan ryhtymässä ja muitakin ryhdyttämässä itse valittuihin jumalanpalvelusmenoihin = ellensapatti, ruokasäännöt, silverspringjohdettuihin epäraamatullisiin sapattitutkiskeluihin.

Sapatinpito lauantaisin ei ole mikään hengenhedelmä.

Laki on muuttumaton, mutta kuten näet ympäri tunnustuskirjojen, niin sapattilaki on siellä kirjattu seremonialaiksi. Kun katsot Uutta testamenttia, niin kaikki muut 9 käskyä on siellä toistettu, mutta sapattikäskyä ei ole.

Luepa nyt samaa yksimielisyyden ohjetta, josta sinun linkkisikin oli. Siinä puhutaan tuonelasta (jota sinä toisessa kirjoituksessasi väitit kansantaruksi) seuraavaa:

9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme "Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin." Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa "rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui", sillä tämä uskonkohta ei ole "järjen ja viisauden aistin" tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että "helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan" meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.

Mitä tulee tuohon sinun logiikkaasi, niin se kyllä on ellennaisen logiikkaa, muuten siinä ei ole järjen häivääkään. Pyhän Hengen häivää se ei ole nähnytkään.

Lue lisää

pieni katkelma yo/t6:sta

"3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä"

Sapatti on osa kymmentä käskyä. Se on muuttumattoman lain muuttomaton käsky. Piste.

Timo Flink

Timo Flink kirjoitti:

pieni katkelma yo/t6:sta

"3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä"

Sapatti on osa kymmentä käskyä. Se on muuttumattoman lain muuttomaton käsky. Piste.

Timo Flink

Lue lisää

Siinä se lässähti se sinun päivällinen intosi olla luterilaisempi kuin luterilaiset. Nyt vain todistit olevasi yhtä elleniläinen kuin kuka tahansa adventisti.

Luterilaisissa tunnustuskirjoista et sapatinviettokäskyä löydä, joten olipa hupaisa yritys.

..miten tulee esille se, kun laki on laitettu sydameen...ohjaako P..Henki uudestisyntynytta opetuslasta....kirouksen laista tulee kuolema lihalle ja elama ja voima uudestisyntyneelle ihmiselle....Nyt Timo olet oikealla asialla...Tunnustuskirjat ovat kalliita aarteita....jokaiselle uskovalle.