"Kenties yleisin yleistys liittyy tunettuun käsitteeseen nerouden ja hulluuden välisestä veteen piirretystä viivasta, joka hyvin monien superlahjakkuuksien tapauksessa näyttäisi pitävän paikkansa."
Käsitys neroista kammioihinsa sulkeutuneina yksinraatajina, jotka aika ajoin saavat suuren lahjakkuutensa ansiosta järisyttäviä neronleimauksia, on nykyään jo häviämässä.
Tieteessä Einstein lienee yleisimpiä esimerkkejä NEROSTA. Ihmisillä on tutkitusti taipumus nähdä kykymme jonkin synnynnäisen lahjan tuotteena; Einstein ei ollut poikkeus. Kuitenkin hänen suhteellisuusteorioiden eteen tehty työnsä pohjasi edeltäneiden tutkijoiden (Minkowski, Galileo, Maxwell, Lorenz, ...) saavutuksiin. Lukemattomat muutkin kantoivat kortensa kekoon. Einsteinin "lahjakkuus" olikin pääosin tiedeyhteisön kasautunutta tietopääomaa.
Hulluuden yhdistäminen nerouteen on viihdettä, kun nerous vihdoin ymmärretään kovan yhteistyön hedelmäksi.
Käsitys neroista kammioihinsa sulkeutuneina yksinraatajina, jotka aika ajoin saavat suuren lahjakkuutensa ansiosta järisyttäviä neronleimauksia, on nykyään jo häviämässä.
Tieteessä Einstein lienee yleisimpiä esimerkkejä NEROSTA. Ihmisillä on tutkitusti taipumus nähdä kykymme jonkin synnynnäisen lahjan tuotteena; Einstein ei ollut poikkeus. Kuitenkin hänen suhteellisuusteorioiden eteen tehty työnsä pohjasi edeltäneiden tutkijoiden (Minkowski, Galileo, Maxwell, Lorenz, ...) saavutuksiin. Lukemattomat muutkin kantoivat kortensa kekoon. Einsteinin "lahjakkuus" olikin pääosin tiedeyhteisön kasautunutta tietopääomaa.
Hulluuden yhdistäminen nerouteen on viihdettä, kun nerous vihdoin ymmärretään kovan yhteistyön hedelmäksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
yhtyisin käsitykseesi mutta lisäisin vielä vaikkapa oppimattomista matikkaneroista, jotka
osaavat päässän laskea aivan käsittämättömiä kertolaskuja tai määrittelemään viikonpäivän
jollekin tietylle päivämäärälle x-vuodelle,
heidän kykynsä vaikuttaa hulluudelle tavan laskijalle..