Siis pojalle mietetään nimeä. Itselläni on yksi oman vuosikymmenen suosituimmista nimistä ja haluaisinkin että omat lapseni saisivat vähän omaperäisemmän nimen kun sukunimi on jo tarpeeksi tavallinen. Tykästyimme kahteen yllämainittuun mutta ovatko ne liiankin omaperäisiä...? Ja pystyykö ne kuultaessa kirjoittamaan oikein ettei tarvitsisi tavata montaa kertaa.
Miio, Mio vai ei kumpikaan?
Taina
123935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei nimi miestä pahenna .. mutta aina kannattaa käyttää harkintaa siinä nimen annossa.
Ei sekään kovin hienolta jos pojalle antaa nimeksi Carl Gustaf Emil .. ja sukunimenä on Möttönen. Kun tavallinen Kalle sopisi paljon paremmin.
Turha kiusata lastaan liian erikoisella nimellä ja kostaa tälle oma alemmuuden tunne omasta "liian" tavallisesta nimestään.
Sitäkin kannattaa miettiä jospa nimi vaikka tarkoittaisi jotakin jollakin toisella kielellä .. ettei anna mitään ikävää nimeä .
Eikös toi tarkoita että "minun" italiaksi.
Toi Mio / Miio on varmaan ihan sama , joka tapauksessa suomalaisen suusta ne tulevat kumpikin pitkällä i:llä . Milo:kin on nimi jossakin.
Milo on parempi versio, mielestäni.
Oliko sellanen kirja kun Veljeni Mio?
Kun lapsen näkee tietää että onko hän Mio, Milo Niilo tai joku muu!
semmonen kirja on, Astrid Glingrenin kirja.
Aika tunnettu on se kirja ainakin, eli minusta nimikään ei voi kovin monelle ihan uppo-outo olla.
Minä ainakin sanon kirjan nimen ne miot yhdellä iillä, ja niin kaikki täälläpäin muutkin.
Milo on ruma nimi, ärrävikainen Miro.
Jossain kuulee sanottavan, etä Mio on tyttömäinen, ja ehdotetaan tilalle miloa, mutta milo on yhtäpaljon tyttömäinen, mirokin on.
Mio vaan nimeksi, kyllä se lapsi sitten "kasvaa nimeensä" ja sitten tuntuu, että mikään muu nimi ei olisikaan sopinut.
Miettikää nyt vaikka läheisiänne, voitko kuvitella heill mitään muut nimeä?
Minä en ainakaan.
Mio Eliel
ois kiva.
Mio, min Mio, joka on suomennettu nimellä Mio, poikani Mio. (Kirjoitit kirjailijan nimen vahingossa väärin) Kyseisessä saturomaanissa orpo poika, joka ei koe olevansa kenenkään lapsi haaveillee jatkuvasti isästä. Sitten hän eräänä päivänä löytää pullon, missä on henki, joka vie hänet satumaahan kuninkaan pojaksi. Mio joutuu siellä taistelemaan julmaa ritari Kaamoa vastaan ja vapauttamaan tämän sieppaamat lapset. Kirja on jännittävä ja surullinen. Italiaksi nimi Mio voi hyvinkin tarkoittaa minun. Valitettavasti en osaa italiaa.
typeräminä ;) olisihan tuo pitänyt osata ;)
noista antaisin nimeksi miion niin luulisi että kirjoitetaan oikein. varsinkin jos on tarkoitus lausua pitkällä i:llä.
ja se kirja on astrid lindgrenin 'mio, poikani mio'.
ja mielestäni, jos tykkäätte nimestä, niin antakaa se. aina on joku joka ei tykkää, oli nimi mikä tahansa. nämä kun eivät kuitenkaan ole mitään kauhu-nimiä.
Mio on ihan kiva nimi. Minä pidän enemmän muodosta Mio, mutta se johtuu varamastikin ihan siitä, että liitän sen mielessäni Lindgrenin kirjaan läheisemmmin kuin Miion.
Molemmat ovat kovin tyttömäisiä ja sekoittuvat helposti tunnetumpiin Miaan ja Miiaan.
Ei suositella kumpaakaan.
sekä maskuliiniset että feminiiniset muodot esim Petrus ja Petra, Mikael ja Mikaela, Theodor ja Theodora. Ihmettelen myös, miksi sitä tyttömäisyyttä pitää niin kauheasti pelätä sekä nimissä että poikien kasvatuksessa?
mutta ei kovin miesmäinen. Sitten myös kiinnittäisin huomion siihen että kuinka tuota nimeä saa selitellä. Itselläni ei tuon erikoisempi nimi mutta moneen kertaan olen elämäni aikana saanut tankata ja korjata, eli en välttämättä antasi ainakaan kutsumanimeksi tuota.
Ei kumpikaan... Minun kissan nimi on Mio ja se on minun mielestä aika eläimellinen nimi...Mutta sehän onkin vain minun mielipiteeni=)
Mio on tosi hyvä nimi! ihastuin tähän myös itse, ja voipi myös olla että pojastamma tulee Mio! (=