Milloin pitää saksaa lausuttaessa käyttää kurkku r:ää ja milloin riittää tavallinen r. Oliko se jotenkin niin, että sanan lopussa oleva r lausutaan "normaalina", eli ei kurkku r:nä? Vai onko mitään yleissääntöä olemassa? Esimerkkisana voisi olla vaikka Reisebüro(matkatoimisto).
saksan kieli
Panzerwagen
2807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käytä ihan suomalaista ärrää vaan – kyllä saksalaiset ymmärtävät! Mm. varsin hyvääkin saksaa puhuvat böömiläiset (tšekinmaalla) käyttävät hyvinkin samanlaista kovaa ärrää kuin meikäläiset.
Panzerwagenista tuli mieleen yksi illanistujaisrupeama Saksanmaalla noin varttivuosisata sitten. Suomalainen kurssikaverini oli siellä töissä, minä matkoilla. Kaverilla saksalainen tyttöystävä, joten yhteinen kieli meillä kolmella oli saksa. Yhdessä vaiheessa iltaa isäntäni tuumi: "Kyllä me suomalaiset puhumme saksaa kuin katerpillari!"
Paremmin asiaa ei voine luonnehtia.
Jos ja kun olet enemmän tekemisissä saksaa puhuvien kanssa, korvasi oppii kyllä luonnostaan erottamaan, missä minkinlaista r-äännettä kannattaa käyttää tai käyttöä yrittää.
Astelin kerran Hampurin lentoaseman infotiskille ja pyysin saksallani kaupungin karttaa. Varttunut rouvashenkilö tiskin takana kysyi heti, haluaisinko kenties suomenkielisen laitoksen. – Olenko minä todellakin niin suomalaisen näköinen? – Ei, mutta minä KUULEN sen AINA!
Saksan kielen eri muodoissa r-kirjain äännetään eri tavoilla, osittain äänteellisen yhteyden mukaan. Suomen kouluissa kai edelleen opetetaan suomalaista ääntämystä, joka on saksalaisille ihan ymmärrettävää, koska he kyllä tunnistavat suomalaiset ärrät /r/-foneemiksi.
Esimerkiksi kirjassa "The World's Writing Systems" (laajin olemassa oleva kokoelma tietoja eri kielten kirjoitus- ja äännejärjestelmistä, tosin sisältää valitettavan paljon virheitä ja puutteita) esitetään r-kirjaimelle neljä eri äännearvoa, ja tämän lienee tarkoitus kuvata jonkinlaista yleissaksalaista ääntämystä. Äännearvot ovat tremulantti kuten suomessa, uvulaarinen tremulantti ("kurkussa tärisevä" r), uvulaarinen frikatiivi (kurkussa äännettävä hankausäänne) ja a:n tapainen mutta keskisempi vokaali (diftongin jälkikomponenttina). Vaihtelu riippuu äänteellisestä ympäristöstä. Sanan alussa esiintyy yleensä meikäläinen r, vokaalien välissä jonkinlainen uvulaarinen äänne ja sanan lopussa tuo vokaalinen ääntämys. Mutta tämäkin siis on vain yhden ääntämistavan kuvausta.