Konsonantit vierasperäisissä sanoissa

neljä vai viisi konsonanttia peräjälkeen enää ihan järkevää? Tai edes loogista? No, kaunista ei oo ainakaan. Eikä oo kyllä hollannin tai tanskan kielikään. Suomikin kuulostaa paremmalta... :D

C ja G ovat lähes samannäköisiä, samoin g ja q keskenään. Onko tuolla nyt kerta kaikkiaan mitään väliä, minkä niistä mihinkin sanaan tökkää? Kyllä sen sanan ymmärtää, olipa siinä mikä kirjain tahansa. Jos ei ymmärrä, niin onko sillä mitään väliä?

Eihän millään muullakaan ole nykyisin enää mitään väliä. Rahaa saa yhteiskunnalta ja keskaria hanasta. Miksi pitäisi opiskella jotakin? Miksi pitäisi tehdä töitä?

Oiskohan ihan suomalainen onkelma?

Joku onneton oli yrittänyt kastattaa lapsensa nimellä "Anceliga".

"Kun ei millään ole mitään väliä..." huikataan laulussakin.

Puhutussa suomen kielessä ei perinteisesti pehmillä ja kovilla konsonanteilla ole kovin suurta eroa. Itse asiassa b, d ja t ovat hyvin nuoria äänteitä kielessämme.

Pehmeiden ja kovien konsonanttien sekoittuminen johtuu heikosta kieli- ja kirjoitustaidosta, joka yhdistettynä pätemisen ja hienostelun tarpeeseen tekee pahaa jälkeä.

Samoja ongelmia on kyllä sukukansallamme virolaisilla. Esim. hammastahna Colgate kirjoitetaan Googlen mukaan väärin (Colcate ja Golgate) sekä suomeksi että viroksi.

Idämerensuomalainen lugihäiriö siis daidaa olla gyzeezzä =).

Kyseessä on ilmiö, jossa vierasperäisten "sivistyssanojen" tai nimien "hienoutta" ylikorostetaan liioilla b-, d-tai vaikkapa g-äänteillä ja kirjaimilla.

Joku taisi juuri historia-palstalla kirjoittaa Balestiinasta.

Koska G on vieräs äänne, ja kirjaimenakin tuttu vain n-kirjaimen jälkeen, se äännetään eri tavoin. Joku ei ehkä tee oikeaa eroa k-äänteeseen ollenkaan, tai vain joissakin puhetilanteissa. Sitten tällainen puhuja ei voi muistaa, onko sanan ääntöasu soinnillinen vai soinniton (tai pehmeä ja kova sinun termein), ja arvaa parhaansa mukaan. Ei liene ihme, että kumpaankin suuntaan heittää.

Sama pätee myös b- ja p-parin kanssa.

Propability on usein nähty kirjoitusvirhe suomalaisten englannissa. Minulle se on erityise tuttu, koska tein sen joskus itsekin, ja pitihän se oikea tapa opetella.

Sellaiset erot, jotka ovat puheessa hämäriä tai olemattomia, ovat joillekin vaikeita muistaa kirjoituksessa. Ihmisten aivot toimivat eri tavalla. Toivottavasti ne, joille oikeinkirjoitus on helppoa, jaksavat ymmärtää myös kirjaimia sotkevia. Ystävällinen neuvokin voi joskus olla tervetullut.

Espanjassa esim. on tyypillistä nähdä virheitä b- ja v-kirjainten käytöstä. Syykin on selvä; niitä tuskin äännetään eri tavalla paitsi joissakin murteissa tai vieraskielisten suussa. Vielä pahempi kirjain on h, sitä nimittäin ei äännetä taaskaan kuin harvoissa murteissa, joten se unohtuu tai ilmestyy huolimattoman kirjoittajan tekstiin mitä oudoummissa paikoissa.

Suomessa ei ole ihan sama tilanne, mutta sama syy taustalla. Osaamattomuudeksihan sitä täytyy sanoa, mutta ei liian moittivasti. Tunnen itsekin eräitä oikeasti lukihäiriöisiä, joilla ajatusjuoksu yleensä on minua paljon vilkkaampaa monilla aloilla. Kirjaimia he vain eivät saa oikeaan järjestykseen edes tietokoneen avulla, mikä on kumma juttu.

Snaoin vain tämän tähän tasapuolisuuden vuoksi. Ei huono kirjoitustaito aina laiskuudesta johdu... (ja saa siitä silti moittia, minullakin tässä kiiressä tuli virheitä, joista pahoittelen)