Tuolla kauhuelokuvapalstalla joku kyselee elokuvasta nimeltä Greep. Itse olen nähnyt elokuvan Creep mutta Greepiä ei tunne edes imdb.com.
Useissa elokuvissa näytetään kylttiä, jossa lukee "Baptist Church". Terävä kääntäjä muuttaa tämän muotoon Babtistikirkko.
Onko tämä kovien konsonanttien korvaaminen pehmeillä joku erityisesti suomalaisten ongelma vai esiintyykö tätä muissakin kielissä?
Onko ilmiö jokin vasta-aggressio vanhemman ikäpolven suosimalle tavalle kirjoittaa pehmeät konsonantit koviksi (kauppalistassa: pensaa)?
Useissa elokuvissa näytetään kylttiä, jossa lukee "Baptist Church". Terävä kääntäjä muuttaa tämän muotoon Babtistikirkko.
Onko tämä kovien konsonanttien korvaaminen pehmeillä joku erityisesti suomalaisten ongelma vai esiintyykö tätä muissakin kielissä?
Onko ilmiö jokin vasta-aggressio vanhemman ikäpolven suosimalle tavalle kirjoittaa pehmeät konsonantit koviksi (kauppalistassa: pensaa)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
neljä vai viisi konsonanttia peräjälkeen enää ihan järkevää? Tai edes loogista? No, kaunista ei oo ainakaan. Eikä oo kyllä hollannin tai tanskan kielikään. Suomikin kuulostaa paremmalta... :D
... osittain. Ääntäminen on helpompaa. Esim. täsmälleen samoin lausuttava kirjainyhdistelmä "szcz" kirjoitetaan venäjässä yhdellä merkillä.
Puhutko nyt puolasta vai venäjästä? Mitään venäjän kirjainmerkkiä kai ei sentään ole tapana translitteroida suomeen merkkiyhdistelmällä "szcz"!
Venäjänopiskelijat (-opettajat?) ovat joskus puhuneet "kaalikeitto-ässästä" tarkoittaessaan venäjän щ-kirjainta. Kaalikeitto lienee venäjäksi lyhyen ytimekkäästi щи (aivastuksenomainen štši tai shtshi). Suomikokki saattaa kauhoa sitä kapustalla, mutta venäläinen heittelee ja keittelee kapustat sinne sekaan (kapusta = капуста = kaali). http://www.cooking.ru/cats/cooking/first_dishes/Hot_soups/shi/
Liki puoli vuosisataa sitten Neukkulanmaan ykkösukkona vaikutti herrastoveri, jonka sukunimen osa suomalaislehdistä kirjoitti Hruštšev ja osa Hrushtshev. Pravdassa ja Izvestijassa se kirjoitettiin lyhyemmin Хрущёв. Tai enpä ole niinkään varma: saattaa olla, että pisteet jo-kirjaimen päältä puuttuivat (kuten usein on tapana) ja kirjoitusasu olikin Хрущев?
Puolalaisen bändin kokoonpano: rumpali, kosketinsoittaja, kitaristi, basisti, vokalisti ja konsonantisti.
Bravo!
C ja G ovat lähes samannäköisiä, samoin g ja q keskenään. Onko tuolla nyt kerta kaikkiaan mitään väliä, minkä niistä mihinkin sanaan tökkää? Kyllä sen sanan ymmärtää, olipa siinä mikä kirjain tahansa. Jos ei ymmärrä, niin onko sillä mitään väliä?
Eihän millään muullakaan ole nykyisin enää mitään väliä. Rahaa saa yhteiskunnalta ja keskaria hanasta. Miksi pitäisi opiskella jotakin? Miksi pitäisi tehdä töitä?
Oot unelmieni mies.Haluan että tavataan
Ei muakaan kiinnosta cpisteen ja g-pisteen erot. pääasia että tuntuu. gtuu meilleh
ei tehä töitä mutt tutkitaan cetä ja gee
Oiskohan ihan suomalainen onkelma?
Joku onneton oli yrittänyt kastattaa lapsensa nimellä "Anceliga".
"Kun ei millään ole mitään väliä..." huikataan laulussakin.
Puhutussa suomen kielessä ei perinteisesti pehmillä ja kovilla konsonanteilla ole kovin suurta eroa. Itse asiassa b, d ja t ovat hyvin nuoria äänteitä kielessämme.
Pehmeiden ja kovien konsonanttien sekoittuminen johtuu heikosta kieli- ja kirjoitustaidosta, joka yhdistettynä pätemisen ja hienostelun tarpeeseen tekee pahaa jälkeä.
Samoja ongelmia on kyllä sukukansallamme virolaisilla. Esim. hammastahna Colgate kirjoitetaan Googlen mukaan väärin (Colcate ja Golgate) sekä suomeksi että viroksi.
Idämerensuomalainen lugihäiriö siis daidaa olla gyzeezzä =).
Kyseessä on ilmiö, jossa vierasperäisten "sivistyssanojen" tai nimien "hienoutta" ylikorostetaan liioilla b-, d-tai vaikkapa g-äänteillä ja kirjaimilla.
Joku taisi juuri historia-palstalla kirjoittaa Balestiinasta.
Koska G on vieräs äänne, ja kirjaimenakin tuttu vain n-kirjaimen jälkeen, se äännetään eri tavoin. Joku ei ehkä tee oikeaa eroa k-äänteeseen ollenkaan, tai vain joissakin puhetilanteissa. Sitten tällainen puhuja ei voi muistaa, onko sanan ääntöasu soinnillinen vai soinniton (tai pehmeä ja kova sinun termein), ja arvaa parhaansa mukaan. Ei liene ihme, että kumpaankin suuntaan heittää.
Sama pätee myös b- ja p-parin kanssa.
Propability on usein nähty kirjoitusvirhe suomalaisten englannissa. Minulle se on erityise tuttu, koska tein sen joskus itsekin, ja pitihän se oikea tapa opetella.
Sellaiset erot, jotka ovat puheessa hämäriä tai olemattomia, ovat joillekin vaikeita muistaa kirjoituksessa. Ihmisten aivot toimivat eri tavalla. Toivottavasti ne, joille oikeinkirjoitus on helppoa, jaksavat ymmärtää myös kirjaimia sotkevia. Ystävällinen neuvokin voi joskus olla tervetullut.
Espanjassa esim. on tyypillistä nähdä virheitä b- ja v-kirjainten käytöstä. Syykin on selvä; niitä tuskin äännetään eri tavalla paitsi joissakin murteissa tai vieraskielisten suussa. Vielä pahempi kirjain on h, sitä nimittäin ei äännetä taaskaan kuin harvoissa murteissa, joten se unohtuu tai ilmestyy huolimattoman kirjoittajan tekstiin mitä oudoummissa paikoissa.
Suomessa ei ole ihan sama tilanne, mutta sama syy taustalla. Osaamattomuudeksihan sitä täytyy sanoa, mutta ei liian moittivasti. Tunnen itsekin eräitä oikeasti lukihäiriöisiä, joilla ajatusjuoksu yleensä on minua paljon vilkkaampaa monilla aloilla. Kirjaimia he vain eivät saa oikeaan järjestykseen edes tietokoneen avulla, mikä on kumma juttu.
Snaoin vain tämän tähän tasapuolisuuden vuoksi. Ei huono kirjoitustaito aina laiskuudesta johdu... (ja saa siitä silti moittia, minullakin tässä kiiressä tuli virheitä, joista pahoittelen)
>Propability on usein nähty kirjoitusvirhe
>suomalaisten englannissa
Probability on siis se oikea muoto (jonka jätit kirjoittamatta näkyviin).
Propagation-sanassa tuolla kohtaa onkin sitten kova p! En ihmettele, jos joillekin tuottaa vaikeuksia muistaa, mihin sanaan mikin konsonantti kuuluu.
Propaganda on samaa juurta kuin jälkimmäinen. Hyvinkin otollista maaperää kirjoitusvirheille, kuten niin monesti on nähty!
'Agility' on monesti 'ability'-ominaisuuden peittävä ominaisuus. Eräät ovat toimissaan niin nopsankerkeitä, että kiireessä tulee (sinänsä väärin perustein) kykyjen puutteeksi tulkittuja vahinkomokia. Tunnen monta erittäin pystyvää ja pätevää ammatti-ihmistä, joiden tekstissä on hämmästyttävä määrä kijroitus- ym. vihreitä.