Olen ollut elävästä ravinnosta innostunut/kiinnostunut muutaman vuoden. Kävin kurssit, luin kirjat ja keväällä 2003 olin elävällä muutaman kuukauden, mutta... Nyt Ervamaa pölyttyy kirjahyllyssä! Eli olisiko Turun seudulla joku muu innostunut aloittamaan/juttelemaan/jakamaan kokemuksia. En ole koskaan voinut niin hyvin kuin elävällä ravinnolla olessani ja siihen olotilaan haluan takaisin. Mutta elävä ravinto on aika yksinäistä puuhaa - sosiaalinen itsemurha :-) ("Kiitos, mutta ei kiitos. Ei viiniä eikä pitsaa, mutta oisko sulla pari porkkanaa. Niin, ja lasillinen vettä, kiitos.") Joten jonkun kanssa ois kiva vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia.
Olisiko Turussa muita innostuneita?
hyacintti
2771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli olen ollut osa-aikasesti elävällä ravinnolla. On aivan totta, että sitä on vaikea toteuttaa perheellisen tai muutenkaan ilman parneria.
Mieheni piti minua hulluna, kun kerroin haluavani alkaa syödä elävää ravintoa. Nyt meillä on paljonkin elävää ravintoa päivällispöydässä pihvien lisänä: ompas tämä maukasta, mitä tämä on!
Lounaan syön elävän ravinnon paikassa.
Minua on elävä ravinto kiinnostanut jo jonkin aikaa. Aloittaminen vain tuntuu kovin vaikealta. Kyllähän vinkit ja samoin ajattelevien tuki olisivat tervetulleita.