Joukkopsykoosi presidentinvaaleissa

puhua psykoosista, kyseesssä on silloin vallalla oleva käsitys ja sitä paitsi media ei saa järjestelmällisesti tuottaa väärää tietoa oikeaksi väitettynä. Myös medialla on vastuu omalta osaltaan hyvinvoinnista. Näin minä luulen. Myös hyvän tavan vastainen propaganda taitaa olla kielletty laissamme.

Oletko ikinä kuullut presidenttipelistä? Eiköhän tuollaista "mustamaalaamista" ole aina harrastettu ja tullaan harrastamaan.

Jos sinusta tuntuu, että olet ollut tai olet psykoosissa sinun tulisi ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon pikimmiten.

Voi kuule kyllä. Vaikutusvaltaisempaa vaikuttajaa ihmisten mieliin ei ole kuin media. Mediaan voidaan syöttää ihan minkälaista huuhaatitoa, johon monet menevät mukaan ihan täysillä.

Toisto on opintojen äiti. Se kuka hallitsee valtamediaa, hallitsee todellisuudessa yleistä mielipidettä. Medialla on erittäin nopea ja tehokas tapa luoda ihmisille mielikuvia käytännössä ihan mistä asiasta tahansa ja tämä taas puolestaan vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.

Viimeisimpänä esimerkillisenä median propagandana voidaan pitää muslimimellakat aloittaneita pilakuvia, jotka lehti julkaisi ja joita eräs tanskalaisimaami vei näytille heimoveljilleen Irakiin. Enää ei tarvittu kuin riittävän taitava puhuja, väkijoukko joka uskoi sen mitä kerrottiin jne.

Et tiedäkään minkälaisia salaliittoja ympäri maailmaa ja ennen kaikkea Yhdysvalloissa on ja joita hallinoidaan lähestulkoon kokonaan täydellisellä propagandalla ja "valehtelemattomalla ja puolueettomalla medialla :)" (mikä vitsi, pyh*)

Mielipidevalta on lehdistöllä ja ja niillä muutamilla organisaatioilla, jotka hallinnoivat mediaa.

Suurin syy siihen ehkä on intenetti. Netissä voi niin mainosti kirjoittaa mitä vaan ja kuka vaan nimierkin varjossa. Miks ei politikotkin ole syyllistynyt nettihysterian levitttämiseen jos tavalliset ihmisetkin sitä tekevät.

Kuulin että Tarja Halonen oli kovasti yllättynyt ja harmistunut siitä kamalsta määrästä e-postia mitä hän sai vaaalien aikana.

Pureuduit huomion arvoiseen asiaan. Pohdiskelin ja hämmästelin tuota itsekin. Ainakin Saulin kamppanjointiin käytettiin lähes puolet enemmän rahaa (lähes 1 mil.). Varmaan sillä juuri näkyvyyttä on haettu lehdistöjen kautta. Kummastelin kun paikallislehti ei voinnut julkaista kaikkia yksityishenkilöiden kirjoituksia. Ns. pääkirjoituksia ja virallisia juttuja oli kyllä melko tavalla, ja niissä oli minusta vähättellä sävyä Halosta kohtaan. Tämä siis minun oma arvioni.

Tuosta Sauliin käytetyn kampanjoinnin summasta päättelin, että suuri raha oli Saulin takana. Se ei mielestäni aja pienen ihmisen asiaa eteenpäin. Huolestuttaa tämä suomen tila, raha ratkaisee ja yrityksemme karkaavat ulkomaille.

Ja jos suuri raha oli Niinistön takana, niin todennäköisimmin se oli tietysti suuryritysmaailma. Entä lehdistön osuus? Omistuspohjat yms. Siitä kirjoitetaan, mitä itse halutaan. Kyllä tiedotusvälineet ymmärtävät oman vaikutuksensa. Julkaisuistakin maksetaan, sieltä otetaan rahat pois, mistä sitä saadaan. Tämä vaan arvailua.

Joukkohysterian lietsomista helpompaa tehtävää ei olekaan. Tämä nähtiin jo kansallissosialistien 30-luvulla Saksassa, missä hurmos johti maailmanhistorian järjettömimpään katastrofiin. Vieläkään ei Saksan kansa ymmärrä, mikä heihin meni tuolloin.
Tiedotusvälineillä on suuri mahti edelleen. Esimerkeistä tuorein on Jyllands-Postenin aikaansaama kohu. Me suomalaiset emme ole tanskalaisista tähän saakka sen kummemmin mitään poikkeavaa löytäneet, mutta muutaman viime viikon aikana muslimien kansainvälisen mediahöykytyksen takia alamme alitajuisesti ihmetellä, miksi meillä on noin epäkelpoja lähinaapureita.
Näin käy, vaikka tiedämme, ettei tanskalaisissa ole yleensä ottaen mitään huolenaihetta kenellekään.
Kannattaa huomata, että hyökkäys Halosta vastaan ei alkanut paria kuukautta ennen vaaleja, vaan jo useita vuosia ovat ennen kaikkea maakuntalehtien päätoimittajat ja kolumnistit piikitelleet presidenttiä säännöllisin väliajoin. Helsingin Sanomat on onneksi ollut korrekti.
En tiedä, kenen vastuulla loppuviikkojen internet-hyökkäys oli, todennäköisesti sekä kepun että kokoomuksen nuorisojärjestöt masinoivat sen, mutta se oli taktisesti ainoa keino horjuttaa suurta suosiota nauttiva presidentti.
Niinistön vaalibudjetti oli todennäköisesti tuplasti suurempi kuin Halosen ja käytännössä kaikki painavien rahakirstujen omistajat olivat Niinistön tukena, mutta sekään ei tuottanut sitä mediahyötyä psykologisessa sodankäynnissä, mikä olisi tarvittu.

Hysteria liittyy aina jossakin muodossa ja jonkin asteisena erilaisiin kilpailutilanteisiin. Se että oliko hysteriaa Halosta vastaan tai Niinistö puolesta onkin jo toinen juttu. Yksi hysterian muoto tai ainakin suggestion muoto on nähdä erilaisia "salaliittoja", "loanheitto-kampanjoita", median puolueellista suhtautumista tms. varsinkin silloin kun ei itsekään ole ihan varma siitä onko oikealla puolella.

Hysterialle tyypillistä on myöskin se, että samanmieliset kokoontuvat (keskustelupalstalle esim.) ja yhdessä alkavat toisiaan manipuloiden näkemään entistä enemmän mörköjä.

Sosialismiin ja demariuteen aatteena on aina liittynyt hysteria. Aivan kuten muslimiuteen ja muihin ääri-idealismeihin. Näiden aatteiden olemassaolohan nojautuu vahvasti hysteriaan. Sosialismissa on aina oltava riistäjä ja riistetty ja tästä asetelmasta luodaan hysteriaa erialisten tukijoukkojen (SAK yms.) avulla...

Tuskin Suomen demokratiassa on edes mahdollista, että media järjestelmällisesti likaa toista ainakaan perättömästi...niin muuten hysteriaan liittyy myös se, että jos omaa aatetta ehdokasta tai puoluetta julkinen sana tai mikä tahansa instanssi kritisoi tai kyseen alaistaa, niin kyseessähän on luonnollisesti mustamaalaminen tai loanheitto. Jos taas kritiikki kohdistuu vastapuoleen, niin silloin vain tuodaan esille oleellisia epäkohtia ja asioita jotka pitääkin saada julkisuuteen. Tämäkin on sosialismia !!!!

Kansalaiset heräsivät hitaasti vaalikampanjan aikana havaitsemaan asioita joita he olivat luulleet todeksi.
Neutraali uutisointi ei kaikille tarkoita demarien ja vasemmiston uutisointia.
Useimmille suomalaisille on kuitenkin arvossa perinteiset perhearvot, uskonnolliset perusarvot ja poliittiset arvot. Suurin osa kavahtaa kommunisteja ja sosialisteja punaisine lippuineen ja taistelulauluineen. Myös useimmat vierastavat perinteellistä neuvostotyylistä vaalipropagandaa jossa tietämättömälle kansalle saa syöttää mitä haluaa. Enemistö Suomen kansasta ei ole vasemmistolaisia. Ehkä äänestäjät tajusivat, että heitä huijataan vaihtamalla presidentin kannatajien taustavärit perintteellisistä punaisista sinivalkoiseksi. Ammattijärjesöt masinoidaan puolupoliittissiin tarkoituksiin. Kaulassa roikkui poikkeuksellisesti siniset huivit. Natolla peloteltiin härskisti jopa tilatuilla vääristellyillä lausunnoilla. Auktoriteettiasemaa käytettiin omaksi eduksi tavalla, jota ei koettu reiluksi. Yksinkertaisesti kansalaiset havahtuivat tajuamaan, että heitähän on petetty koko ajan. Vaalien kannalta herääminen tapahtui hiukan liian myöhään. Ehkä jatkossa myös ne naiset, jotka edelleen äänesti vain naista selvittävät itselleen ovatko muutkin arvot paikallaan ehdokkaalla.

..jonkinlainen kännykkäkampanja oli meneillään. Värväykseen oli käytetty monenlaisia aatteita. Erään uskonnollisimpiin ajatuksiin kuuluvista oli Niinistön valinnan perustelu kirkkoon kuulumisella.

Sekin on muuten naurettavaa, että naisia on nyt herjattu äänestystulosten sotkemisesta ja päättömyydestä. Joku on jopa vihjaillut äänestysoikeuden poistamista. Mutta mitä naisen äänestämiseen tulee, niin kyllä se minusta kannattaa, varsinkin kun Halonen on pärjäsi kautensa kunnialla. Ja eikös vaan naisten osuus päättävissä elimissä ole noussut, no se ei ole kaikille mieleen, ei joskun edes minulle :)

Presidentivaaleista jäi käteen paitsi uusi-vanha presidentti, niin myös ajateltavaa mitä oikein rapahtui.

Hämmentavää on ensiksikin se, miten vahva oli istuvan presidentin kannatus vielä hetki ennen vaalipäivää,

minkä kannatuksen sitten gallupit väittivät alentuneen, mutta alentuiko se? Ei Halosen kannatus varmaan

siinä mielessä alentunut, että äänestäjät olisivat hänen mahdollisten tekemiensä virheiden vuoksi

hylänneet, vaan tilanteesta tuli hiljalleen poliittinen oikeisto/vasemmisto asetelma, mikä ikään kuin pakotti

äänestäjät tavallaan unohtamaan menneet kuusi vuotta, vaikka ne olivatkin menneet Halosen kannalta

hyvin. Voi tietenkin ajatella miten tälläinen tilanne on ihan hyväkin siinä mielessä, ettei pääse syntymään

'vaikeasti korvattavia ihmisiä' , toisin sanoen yhteiskunnan hierarkian ylimmällä tasolla olevien on hyvä

tuntea samaa epävarmuutta asemastaan, mitä tuntee kuka tahansa työelämässä oleva.
Mutta miten kaikki oikein tapahtui? Miksi Niinistön kannatus -minkä luonteista se sitten olikin- nousi niin

korkeaksi? Tarjosiko Niinistö jotakin uutta? Mielestäni ei, sillä ne asiat, joita hän painotti olivat jo

yhteiskunnassa näkyvissä meneillään olevina trendeinä, kuten esimerkiksi yrittäjien asema, eurooppaan

suuntautuminen jne... Toisaalta voi myös ajatella, ettei mitään kovin uutta asiaa ole edes syytä nostaa

ainakaan kampanjan pääteemaksi, sillä siinä on riskinsä. Äänestäjä ei ole kovin uudistushaluinen, vaan

tiukassa paikassa hän mielummin tukeutuu vanhaan. Tämä näkyi hyvin mm. Saksan viime vaaleissa,

missä Kristillisdemokraattien ennustettu murskavoitto kuihtui heidän historiansa lähes huonoimpaan

vaalitulokseen.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että gallupeilla on muutakin merkitystä, kuin vain se että ne näyttävät

kulloinkin vallitsevan kannatustilanteen. Äänestäjä näkee siis gallupeista paitsi kulloisenkin kannatuksen,

niin myöskin menossa olevan trendin, eli sen mikä on ehkä odotettavissa, jos trendi pysyy ja etenee

edelleen. Tälläisessä tilanteessa monet haluavat siirtyä 'voittajan puolelle' , mikä juuri mahdollistaa nopeat

siirtymät kannatusluvuissa. Keitä nämä siirtyjät sitten ovat? Varmaan kuka tahansa, joka sattuu syystä tai

toisesta olemaan tyytymätön, mutta ennenkaikkea ns. liikkuvat äänestäjät, tai sellaiset, jotka haluavat olla

tekemässä 'historiaa' , yllätystä jne... Gallupit siis toimivat viime presidentinvaaleissa ehdokas Niinistön

hyväksi.
Nostaisin vielä erään teeman esiin... Elämyksellisyys. Politiikka on viihteellistynyt. Poliitikolla ei ole

yksityisyyttä, vaan hän on julkisuuden kulutustavaraa, siinä kuin kuka tahansa julkisuuden henkilö. Hänen

yksityisasioitaan riepotellaan mennen tullen, eikä heistä yhdelläkään ole rohkeutta vetää rajaa julkisuuden

ja yksityisyyden väliin. Jos asia on edellä kuvatulla tavalla, voisi tietenkin ajatella että on tullut uusia asioita,

jotka ehdokkaan on otettava huomioon tullakseen valituksi. Enää ei välttämättä toimi pelkästään sellaiset

perinteiset arvot, kuten rehellisyys, luotettavuus, isänmaallisuus jne, vaan voisi hyvin ajatella, että on

olemassa aivan uusia ominaisuuksia, joita äänestäjä pitää tärkeinä valitessaan suosikkiaan. Mitä nämä

uudet arvot sitten voisivat olla? Ajateltiinko Niinistön aivoriihessä viihteellisyyden menneen tarpeeksi

pitkälle, jotta menisi myös läpi ajatus siitä, ettei vastakkainasettelua enää ole. Ettei siis ole enää olemassa

työn ja pääoman välistä ristiriitaa. Ei rikkaan ja köyhän välistä ristiriitaa jne... Nämä kaikki erot olisi siis

poistanut viihteellisyys ja elämyksellisyys... Jos näin oli, niin tässä kohtaa Niinistön väki laski vikaan.
On kieltämättä tosiasia, miten viihteellisyys menee läpi yhteiskunnan, mutta sen toinen puoli on

pahoinvointi. Viihde auttaa hetkeksi unohtamaan sen, miten tuotanto siirretään huomenna Kiinaan, eikä

työpaikkaa enää ole, mutta viihde ei poista itse ongelmaa...paitsi tietenkin jos viihdeteollisuus työllistää

myöskin työttömät...