Äidinkieli ja kielellinen kehitys

Minä taas olen törmännyt samaisen Cheourin toiseen MMN-tutkimukseen, jossa todettiin, että oman äidinkielen foneemit opitaan erottamaan 1. ikävuoteen mennessä. Vastasyntyneet erottavat kyllä foneemeita toisistaan, mutta myöhemmin siis erotetaan tarkemmin sellaiset foneemit, jotka esiintyvät äidinkielessä.

Cheour, M., Ceponiene, R., Lehtokoski, A., Luuk, A., Allik, J., Alho, K. & Näätänen, R. (1998). Development of language-specific phoneme representations in the infant brain. Nature neuroscience, vol 1 no 5, 351-353.

tutkimus kirjoitti:

Minä taas olen törmännyt samaisen Cheourin toiseen MMN-tutkimukseen, jossa todettiin, että oman äidinkielen foneemit opitaan erottamaan 1. ikävuoteen mennessä. Vastasyntyneet erottavat kyllä foneemeita toisistaan, mutta myöhemmin siis erotetaan tarkemmin sellaiset foneemit, jotka esiintyvät äidinkielessä.

Cheour, M., Ceponiene, R., Lehtokoski, A., Luuk, A., Allik, J., Alho, K. & Näätänen, R. (1998). Development of language-specific phoneme representations in the infant brain. Nature neuroscience, vol 1 no 5, 351-353.

Lue lisää

näitä meidän vihjeitä vielä lainkaan?


Olisi mukava kuulla, mikäli hän löytää nämä tutkimukset tai sitten jotain uusia?

Oma graduni aikoinaan liippasi hieman tästä aihepiiristä, siksi tuo viitekin löytyi..

äiti huomannut kirjoitti:

näitä meidän vihjeitä vielä lainkaan?


Olisi mukava kuulla, mikäli hän löytää nämä tutkimukset tai sitten jotain uusia?

Oma graduni aikoinaan liippasi hieman tästä aihepiiristä, siksi tuo viitekin löytyi..

Lue lisää

Gradua varten minäkin olen mainitsemani lähteen lukenut. :) Luultavasti artikkelikasastani löytyy myös tuo sinun mainitsemasi artikkeli, otsikko nimittäin kuulosti tutulta.

on... kirjoitti:

Gradua varten minäkin olen mainitsemani lähteen lukenut. :) Luultavasti artikkelikasastani löytyy myös tuo sinun mainitsemasi artikkeli, otsikko nimittäin kuulosti tutulta.

Lue lisää

kun löytää aikaisemmasta "puurroksesta" jotakuta kenties kiinnostavan tiedon..

asiasta kiinnostunut..

Kyllä minä ainakin olen ollut havaitsevinani ihan lähipiirissä, että äidin tapa kommunikoida lapsensa kanssa (jo aivan pienestä vauvasta alkaen) on varmasti ollut vaikuttamassa lapsen kykyyn omaksua äidinkielensä äänteet ja alkavan puhekielen alkeet siinä määrin, että mitä enemmän lapselle on loruiltu, juteltu toimien lomassa, lauleskeltu ym., on lapsi alkanut paljon aikaisemmin itse ottaa äänteellisiä kontakteja, (myöhemmin sanatapailut), kuin lapset, joiden äidit (tms.lähempi vanhempi)eivät ole olleet kovin aktiivisia lastensa kanssa ääntelyleikkeihin, satujen lukemiseen, loruiluihin etc.

Joskus teki suorastaan ihan pahaa katsoa, kun eräs pieni lapsi vaikutti aivan autistiselta, kun häneen ei koskaan oikein luotu kontakteja muulloin, kun hän osoiti hermostumistaan. Ääntely kuulosti todella epämääräiseltä, pitkään vain samoja tavuja. Kun seurasi sitä "kommunikaatiota" äidin ja lapsen kesken, oli se lähes täysin vailla interaktiota. Ehkä äiti oli masentunut, eikä hänellä ollut voimia parempaan läsnäoloon ja kommunikaatioyrityksiin. Silti ulkopuolisena kykeni seuraamaan (tai ainakin olettamaan), miten kielenkehitys voi viivästyä, jos puhetta ei pienen vauvan/lapsen kanssa harrasteta.

Ääripäänä oli toinen äiti, joka oli todella akiivinen vauvansa kanssa puheluun ja sain itse seurata, miten aikaisessa vaiheessa tämä vauva/lapsi alkoi äänteitä ja ensimmäisiä sanoja/ja merkityksellisä lauseita tapailla. Eli oma uskomukseni kyllä sai vahvistusta siitä, että vanhemman aktiivisuudella puheentuotossa vauvansa kanssa on todella suuri merkitys lapsensa rohkaisussa harrastamaan äänteitä ja ääntelyä itse - esivaiheessa sanojen tuottamiseen.

vaan yksi toinen kirjoitti:

asiasta kiinnostunut..

Kyllä minä ainakin olen ollut havaitsevinani ihan lähipiirissä, että äidin tapa kommunikoida lapsensa kanssa (jo aivan pienestä vauvasta alkaen) on varmasti ollut vaikuttamassa lapsen kykyyn omaksua äidinkielensä äänteet ja alkavan puhekielen alkeet siinä määrin, että mitä enemmän lapselle on loruiltu, juteltu toimien lomassa, lauleskeltu ym., on lapsi alkanut paljon aikaisemmin itse ottaa äänteellisiä kontakteja, (myöhemmin sanatapailut), kuin lapset, joiden äidit (tms.lähempi vanhempi)eivät ole olleet kovin aktiivisia lastensa kanssa ääntelyleikkeihin, satujen lukemiseen, loruiluihin etc.

Joskus teki suorastaan ihan pahaa katsoa, kun eräs pieni lapsi vaikutti aivan autistiselta, kun häneen ei koskaan oikein luotu kontakteja muulloin, kun hän osoiti hermostumistaan. Ääntely kuulosti todella epämääräiseltä, pitkään vain samoja tavuja. Kun seurasi sitä "kommunikaatiota" äidin ja lapsen kesken, oli se lähes täysin vailla interaktiota. Ehkä äiti oli masentunut, eikä hänellä ollut voimia parempaan läsnäoloon ja kommunikaatioyrityksiin. Silti ulkopuolisena kykeni seuraamaan (tai ainakin olettamaan), miten kielenkehitys voi viivästyä, jos puhetta ei pienen vauvan/lapsen kanssa harrasteta.

Ääripäänä oli toinen äiti, joka oli todella akiivinen vauvansa kanssa puheluun ja sain itse seurata, miten aikaisessa vaiheessa tämä vauva/lapsi alkoi äänteitä ja ensimmäisiä sanoja/ja merkityksellisä lauseita tapailla. Eli oma uskomukseni kyllä sai vahvistusta siitä, että vanhemman aktiivisuudella puheentuotossa vauvansa kanssa on todella suuri merkitys lapsensa rohkaisussa harrastamaan äänteitä ja ääntelyä itse - esivaiheessa sanojen tuottamiseen.

Lue lisää

Miten muuten äänihuulten kehitys? Tapahtuuko se jo kohdussa?

Mä olen saanut itse olla sellaisessa onnellisessa asemassa, että mulle on luettu kokonaisia kirjoja jo lapsuudessa, normaalien satujen lisäksi. Mulle on jäänyt siitä pysyvä kiinnostus kirjallisuutta kohtaan ja ilmeisesti melko laaja sanavarasto. Suosittelen lukemista varsinkin nuorille äideille. Ja sellaisista vanhoista kunnon saduista kannattaa aloittaa...

Eräs intuboitu kirjoitti:

Miten muuten äänihuulten kehitys? Tapahtuuko se jo kohdussa?

Mä olen saanut itse olla sellaisessa onnellisessa asemassa, että mulle on luettu kokonaisia kirjoja jo lapsuudessa, normaalien satujen lisäksi. Mulle on jäänyt siitä pysyvä kiinnostus kirjallisuutta kohtaan ja ilmeisesti melko laaja sanavarasto. Suosittelen lukemista varsinkin nuorille äideille. Ja sellaisista vanhoista kunnon saduista kannattaa aloittaa...

Lue lisää

katsomassa jättämäänsä viestiin tulleita vastauksia ?

vaan yksi toinen kirjoitti:

asiasta kiinnostunut..

Kyllä minä ainakin olen ollut havaitsevinani ihan lähipiirissä, että äidin tapa kommunikoida lapsensa kanssa (jo aivan pienestä vauvasta alkaen) on varmasti ollut vaikuttamassa lapsen kykyyn omaksua äidinkielensä äänteet ja alkavan puhekielen alkeet siinä määrin, että mitä enemmän lapselle on loruiltu, juteltu toimien lomassa, lauleskeltu ym., on lapsi alkanut paljon aikaisemmin itse ottaa äänteellisiä kontakteja, (myöhemmin sanatapailut), kuin lapset, joiden äidit (tms.lähempi vanhempi)eivät ole olleet kovin aktiivisia lastensa kanssa ääntelyleikkeihin, satujen lukemiseen, loruiluihin etc.

Joskus teki suorastaan ihan pahaa katsoa, kun eräs pieni lapsi vaikutti aivan autistiselta, kun häneen ei koskaan oikein luotu kontakteja muulloin, kun hän osoiti hermostumistaan. Ääntely kuulosti todella epämääräiseltä, pitkään vain samoja tavuja. Kun seurasi sitä "kommunikaatiota" äidin ja lapsen kesken, oli se lähes täysin vailla interaktiota. Ehkä äiti oli masentunut, eikä hänellä ollut voimia parempaan läsnäoloon ja kommunikaatioyrityksiin. Silti ulkopuolisena kykeni seuraamaan (tai ainakin olettamaan), miten kielenkehitys voi viivästyä, jos puhetta ei pienen vauvan/lapsen kanssa harrasteta.

Ääripäänä oli toinen äiti, joka oli todella akiivinen vauvansa kanssa puheluun ja sain itse seurata, miten aikaisessa vaiheessa tämä vauva/lapsi alkoi äänteitä ja ensimmäisiä sanoja/ja merkityksellisä lauseita tapailla. Eli oma uskomukseni kyllä sai vahvistusta siitä, että vanhemman aktiivisuudella puheentuotossa vauvansa kanssa on todella suuri merkitys lapsensa rohkaisussa harrastamaan äänteitä ja ääntelyä itse - esivaiheessa sanojen tuottamiseen.

Lue lisää

temperamentti, johon ei paljon voi vaikuttaa.

Usein myös pojat aloittavat paljon myöhemmin puhumisen kuin tytöt, näin karkeasti analysoiden..

Mutta luulisi kyllä, että ulkoapäin tulevilla ääniärsykkeillä on merkittävä vaikutus puheenkehityksessä..

maallikko

vaan yksi toinen kirjoitti:

asiasta kiinnostunut..

Kyllä minä ainakin olen ollut havaitsevinani ihan lähipiirissä, että äidin tapa kommunikoida lapsensa kanssa (jo aivan pienestä vauvasta alkaen) on varmasti ollut vaikuttamassa lapsen kykyyn omaksua äidinkielensä äänteet ja alkavan puhekielen alkeet siinä määrin, että mitä enemmän lapselle on loruiltu, juteltu toimien lomassa, lauleskeltu ym., on lapsi alkanut paljon aikaisemmin itse ottaa äänteellisiä kontakteja, (myöhemmin sanatapailut), kuin lapset, joiden äidit (tms.lähempi vanhempi)eivät ole olleet kovin aktiivisia lastensa kanssa ääntelyleikkeihin, satujen lukemiseen, loruiluihin etc.

Joskus teki suorastaan ihan pahaa katsoa, kun eräs pieni lapsi vaikutti aivan autistiselta, kun häneen ei koskaan oikein luotu kontakteja muulloin, kun hän osoiti hermostumistaan. Ääntely kuulosti todella epämääräiseltä, pitkään vain samoja tavuja. Kun seurasi sitä "kommunikaatiota" äidin ja lapsen kesken, oli se lähes täysin vailla interaktiota. Ehkä äiti oli masentunut, eikä hänellä ollut voimia parempaan läsnäoloon ja kommunikaatioyrityksiin. Silti ulkopuolisena kykeni seuraamaan (tai ainakin olettamaan), miten kielenkehitys voi viivästyä, jos puhetta ei pienen vauvan/lapsen kanssa harrasteta.

Ääripäänä oli toinen äiti, joka oli todella akiivinen vauvansa kanssa puheluun ja sain itse seurata, miten aikaisessa vaiheessa tämä vauva/lapsi alkoi äänteitä ja ensimmäisiä sanoja/ja merkityksellisä lauseita tapailla. Eli oma uskomukseni kyllä sai vahvistusta siitä, että vanhemman aktiivisuudella puheentuotossa vauvansa kanssa on todella suuri merkitys lapsensa rohkaisussa harrastamaan äänteitä ja ääntelyä itse - esivaiheessa sanojen tuottamiseen.

Lue lisää

perhe, joten tieteellistä "analyyssiä" tästä ei voine päätellä..

En tosiaan ole onnistunut koneelle päässyt vastauksianne lukemaan, mutta nyt pääsin ja tahdonkin kiittää vastauksista:)

Ajatushan aiheesta lähti liikkeelle, kun opiskeluaikaisia muistiinpanojani pläräsin ja löysin sutaistun merkinnän aihetta koskien.

Mietin esimerkiksi tapauksia, joissa lapsi on kahden maan kansalainen. Esimerkiksi kun sikiövaiheensa ja varhaislapsuutensa maassa A ja äidinkieltä A koko tämän ajan kuullut ja oppinut lapsi muuttaa maahan B kuullakseen ja oppiakseen äidinkieltä B, niin miten tämä varhainen kielellinen ympäristö vaikuttaa uuden kielen äänteiden omaksumiseen.