Nimittäin toin pari vuotta sitten täällä esiin asian aurinkokuntamme synnystä, jossa kerroin, että suuri pimeä kappale (joita liikkuu siellä täällä universumissa törmäysten jäljiltä) törmäsi kauan kauan sitten aurinkoomme, josta irtautui isoja möhkäleitä auringon ympärille ja joista osa karkasi kauemmaksi ja osa jäi auringon vetovoiman piiriin säännölliseen kiertorataan ja tietysti tiedämme ne planeetat.
Tällainen törmäystapa on yksi "sattumus" muutamien muiden yleisten tapahtumien joukossa elämänolosuhteiden synnyttämiseen eri taivaankappaleille. Me olemme siis auringosta irronneen möhkälee päällä parhaillaan nauttimassa kaksiaivoista, keskihengittävää sielullista ja henkistä elämää..toivottavasti emme liian materiaalisesti (karkottaa henkuisyydestä !)
Tällainen törmäystapa on yksi "sattumus" muutamien muiden yleisten tapahtumien joukossa elämänolosuhteiden synnyttämiseen eri taivaankappaleille. Me olemme siis auringosta irronneen möhkälee päällä parhaillaan nauttimassa kaksiaivoista, keskihengittävää sielullista ja henkistä elämää..toivottavasti emme liian materiaalisesti (karkottaa henkuisyydestä !)
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Me olemme siis auringosta irronneen möhkälee päällä"
Auringossa ei ole nyt eikä koskaan ole ollutkaan niitä raskaampia alkuaineita, joita on maaperässä, meissä ja muussa luonnossa. Ne raskaammat alkuaineet syntyvät tähtien räjähtäessä, joten sekä planeetat että me olemme peräisin ennen auringon muodostumista (se muodostui avaruuden vetykaasusta) räjähtäneistä tähdistä.
Olemme siis tietysti tuon möhkäleestä irronneen palasen päällä, joka hajosi kappaleiksi törmäyksessä. Tottakai tiedän, että auringot ovat kaasupalloja.
Ja missä on todisteet tuolle väitteellesi aurinkokunnan ja maan muodostumiselle?
Olet nyt haastamassa koko tiedeyhteisön, joten kattavia ja luotettavia todisteita kaivataan.
Tiesitkö, että saturnus ja muut kaasuplaneetat ovat osaltaan aurinkoa sen törmäyksen jäljiltä ja eikös niillä ollut sellainen aivan pieni tiivis ydin?..jotenkin sopii "teoriaani"?...saahan sitä nyt heitellä vaihtoehtoja? ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti eihän? Olen monesti väärässä eikä sitä ole lainkaan vaikea myöntää, koska en tunne, että minusta tulee jotenkin huono tai pieni, jos olen väärässä, mutta aikalailla on vuosikymmenten aikan tuo tiede muuttanut käsityksiään ja minä ole ollut monissa isoissa asioissa oikeass, joita "ennustelin" n. 15v. sitten.
Luepa tuo:
http://www.sarkanniemi.fi/oppimateriaali/suppea_akatemia/aurinkokunta/synty.htm
Raavi ranteitas, tylsimys.
Missä koulussa tuolaisia vastauksia opetetaan kertomaan ihmisille...oletko tarkkisluokalta. Siellä voisi olla tuollaisia KAKAROITA.