Oletko tutustunut Nepalilaiseen ruokakulttuuriin. Olisiko sinulla jotain lisättävää tähän?
Ja, mitä ne hinduismiä kannattavat viisaat sitten syövät?
Entä onko se maissijauhoista valmistettu "kalja" alkoholipitoista?
Tekstissä mainitaan, että jugurttia käytetään miedontamaan tulista ruokaa (siis suussa)?
Söin Lontoosa Cina Townissa, tulikohan oikein?
Söin siis siellä pippuri pihvin. Välillä olisi mieli tehnyt syödä pelkkää lautasta. Oli se niin tulista. Naapuripöydän kiinalainen, söi myös pippuripihvin. Hänellä oli ruokajuomana Teetä?
Teestäkö löytyy selitys, miksi hän pystyi pihvinsä syömään. Meitä oli kuusi, ja minä olin ainoa joka söin melkein koko pihvin. Nälkä kun oli. Mitä järkeä on maustaa pihvi, niin tulisesti, ettei sitä kukaan pysty syömään. Paitsi kiinalaiset.
Itse pyrin maustamaan pihvini siten, että maku on pehmeä ja ruokaviinin kanssa se sitten tulee parhaiten esiin. Olen vain niin tyhmä, etten muista kirjoittaa viinien nimiä ylös, silloin kun onnistuu sataprosenttisesti.
Miksi Hindut rakentavat keittiönsä aina etelään päin?
Ruokakulttuurista
Nepalilainen ruoka on hyvää, vaikka se koostuukin varsin yksinkertaisista aineista. Pääruokana on yleensä riisi ja linssikastike sekä jokin tarkkari eli vihannesmuhennos. Ruuan makua täydentää atsari eli tulisesti maustettu vihannes-tai hedelmäpikkelsi. Nepalilainen ruoka on hyvin vihannespitoista. Liha on kallista ja sitä syödään vain juhla-aikoina. Lisäksi uskonnolliset säännöt asettavat omat rajoituksensa: vain alakastiset syövät sianlihaa, korkeimman kastin edustajat pelkästään vuohenlihaa, ja hinduismin mukaan lehmän lihan syöminen on jo ajatuksenakin kauhistuttava. Korkeilla vuoristoalueille, missä riisiä ei voida viljellä, käytetään riisin sijasta maissia tai hirssiä. Maissista valmistetaan myös kaljaa, joka on ravintoarvoltaan hyvä juoma.
Nepalilainen ruoka on saanut paljon vaikutteita intialaisista, tiibetiläisistä ja kiinalaisista ruuista. Mausteina käytetään inkivääriä, valkosipulia, kurkumaa, chiliä, kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Ruoka maustetaan tuliseksi, ja jogurtit ovat usein aterialla mukana lieventämässä polttavaa makua. Ruokajuomana käytetään vettä.
Nepalilaiset valmistavat ruokansa huolella ja aikaa käyttäen. Keittiö on lähes pyhä paikka, jonne alempaan kastiin kuuluvat eivät saa tulla edes käymään. Hindu rakentaa keittiönsä aina etelään päin.
Ruuanlaitossa käytetään syvää paistinpannua. Ruoka kypsennetään avotulella yksinkertaisella tulisijalla. Nepalilaiset ovat taitavia säätämään liekin suuruutta puita siirtelemällä.
Ateria syödään yleensä lattialla risti-istunnassa. Pöytää ei ole. Lautaset ovat messingistä, tai juhlissa isosta lehdestä, tehtyjä kertakäyttöastioita. Miehet syövät ensin, naiset ja lapset sitten. Yhteiselläkin aterialla miehet ottavat ensin, joten he saavat parhaat palat. Vieraalle tarjotaan aina ruokaa, ei koskaan pelkkää teetä. Nepalilainen ruoka syödään käsin. Ennen syömistä kädet pestään. Jälkiruokaa ei juuri ole; hedelmä, kupillinen teetä tai kokonaisten mausteiden pureskelu jättävät hyvän maun suuhun.
Ja, mitä ne hinduismiä kannattavat viisaat sitten syövät?
Entä onko se maissijauhoista valmistettu "kalja" alkoholipitoista?
Tekstissä mainitaan, että jugurttia käytetään miedontamaan tulista ruokaa (siis suussa)?
Söin Lontoosa Cina Townissa, tulikohan oikein?
Söin siis siellä pippuri pihvin. Välillä olisi mieli tehnyt syödä pelkkää lautasta. Oli se niin tulista. Naapuripöydän kiinalainen, söi myös pippuripihvin. Hänellä oli ruokajuomana Teetä?
Teestäkö löytyy selitys, miksi hän pystyi pihvinsä syömään. Meitä oli kuusi, ja minä olin ainoa joka söin melkein koko pihvin. Nälkä kun oli. Mitä järkeä on maustaa pihvi, niin tulisesti, ettei sitä kukaan pysty syömään. Paitsi kiinalaiset.
Itse pyrin maustamaan pihvini siten, että maku on pehmeä ja ruokaviinin kanssa se sitten tulee parhaiten esiin. Olen vain niin tyhmä, etten muista kirjoittaa viinien nimiä ylös, silloin kun onnistuu sataprosenttisesti.
Miksi Hindut rakentavat keittiönsä aina etelään päin?
Ruokakulttuurista
Nepalilainen ruoka on hyvää, vaikka se koostuukin varsin yksinkertaisista aineista. Pääruokana on yleensä riisi ja linssikastike sekä jokin tarkkari eli vihannesmuhennos. Ruuan makua täydentää atsari eli tulisesti maustettu vihannes-tai hedelmäpikkelsi. Nepalilainen ruoka on hyvin vihannespitoista. Liha on kallista ja sitä syödään vain juhla-aikoina. Lisäksi uskonnolliset säännöt asettavat omat rajoituksensa: vain alakastiset syövät sianlihaa, korkeimman kastin edustajat pelkästään vuohenlihaa, ja hinduismin mukaan lehmän lihan syöminen on jo ajatuksenakin kauhistuttava. Korkeilla vuoristoalueille, missä riisiä ei voida viljellä, käytetään riisin sijasta maissia tai hirssiä. Maissista valmistetaan myös kaljaa, joka on ravintoarvoltaan hyvä juoma.
Nepalilainen ruoka on saanut paljon vaikutteita intialaisista, tiibetiläisistä ja kiinalaisista ruuista. Mausteina käytetään inkivääriä, valkosipulia, kurkumaa, chiliä, kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Ruoka maustetaan tuliseksi, ja jogurtit ovat usein aterialla mukana lieventämässä polttavaa makua. Ruokajuomana käytetään vettä.
Nepalilaiset valmistavat ruokansa huolella ja aikaa käyttäen. Keittiö on lähes pyhä paikka, jonne alempaan kastiin kuuluvat eivät saa tulla edes käymään. Hindu rakentaa keittiönsä aina etelään päin.
Ruuanlaitossa käytetään syvää paistinpannua. Ruoka kypsennetään avotulella yksinkertaisella tulisijalla. Nepalilaiset ovat taitavia säätämään liekin suuruutta puita siirtelemällä.
Ateria syödään yleensä lattialla risti-istunnassa. Pöytää ei ole. Lautaset ovat messingistä, tai juhlissa isosta lehdestä, tehtyjä kertakäyttöastioita. Miehet syövät ensin, naiset ja lapset sitten. Yhteiselläkin aterialla miehet ottavat ensin, joten he saavat parhaat palat. Vieraalle tarjotaan aina ruokaa, ei koskaan pelkkää teetä. Nepalilainen ruoka syödään käsin. Ennen syömistä kädet pestään. Jälkiruokaa ei juuri ole; hedelmä, kupillinen teetä tai kokonaisten mausteiden pureskelu jättävät hyvän maun suuhun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yritän parhaani.
Yleisesti ottaen, naulan kantaan. Lontoon Chinatown ei ehkä ole paras paikka nepalilaisen ruoan kokeilemiseen - ainkaan jos ravintola on kiinalainen. (Jos naapuripöydässä todella oli kiinalainen, hän ei taatusti syönyt nepalilaista, jos ei ollut kolmannen polven Britannian-kiinalainen.) Olen saanut hyvin maukasta nepalilaista ja tiibetiläistä ruokaa Lontoossa, mutta on sitä sitten istuttukin Tuubissa.
Jogurtti ja vihreä tee ovat oleellinen osa monia idän ruokailutapoja. Tulisuudesta usein ravintoloissa kysytään, mutta teoriani on että (a) yleensä ns. eurooppalaiset haluavat itämaista ruokaa joka maistuu eurooppalaiselta (UK:n 'intialaiset' ravintolat ovat hyvä osoitus tästä), (b) jos joku ns. eurooppalainen sanoo haluavansa 'tulista', mennään toiseen äärimmäisyyteen ja (c) ns. eurooppalaisia vedetään nenästä.
Itämaisissa keittôissä ei tunneta ruokaviiniä.
Mitä hinduviisaisiin tulee, periaatteessa brahmaanit ja jogit, kastista riippumatta, eivät saisi syödä lainkaan lihaa. (Ateistina en ole asiantuntija.) Naudanliha on kauhistus kaikille hiukankin oikeaoppisille hinduille, koska Krishna ottaa maan päälle tullessaan lehmän hahmon.
Buddhalaisviisaista ainakin Dalai Lama syö lihaa - mutta 'kunnioittaa' (mitä se sitten onkin...) ao. eläintä.
Kiinalainen keittiö on intialaisen keittiön derivatiivi. (Irvimukaelma, sanovat intialaiset ystäväni...) Yhteistä on se, että ruokavalio on terveydenhoidon kulmakivi.
Koko intialaisessa kulttuuripiirissä syödään käsin - mutta VAIN oikealla kädellä. Vasen käsi on varattu ns. muihin tarkoituksiin, ja jos kosketat ruoka-astiaa tai henkilöä vasemmalla kädellä, olet barbaari.
Anteeksi pieni kömmähdykseni. En syönnyt siellä Lontoossa suinkaan Nepalilaista ruokaa. Luulen että se oli mainitsemaasi eurooppalaista ruokaa, kiinalaisin maustein.
Koska tulet takaisin, jotta voimme aloittaa kunnon ruuan tekemisen (tarkoitan siis lihaa).
Kyllähän tiettyjen kasvisten syönti puhdistaa elimistöä. Mutta ei se loputtomiin jatku. Yksi paastokuukausi vuodessa on ihan hyvä. Olemme täällä pallolla niin vähän aikaa, että miksi emme voisi nauttia siitäkin vähästä ajasta. Tietysti, jokainen nauttikoon omalla tavallan.
Oletko muuten varma, että Intialaisittain, voimakkaasti maustettu ruoka on terveellesempää, kuin Eurooppalaisittain maustettu.
Kirjoitit, että itämaisissa keittiöissä ei tunneta viiniä. Oletteko kaikki absolusteja?
Intialaisen ruoan maustaminen perustuu ayurvedan periaatteisiin ja uskomuksiin, joihin kuuluu se että tietyillä mausteilla on tiettyjä terveyteen ja ruoansulatukseen liittyviä ominaisuuksia. Intialaisen apteekki on hänen maustekauppansa - ja on se toiminut 7000 vuotta ihan kohtuullisesti. Vasta vajaan 100 vuotta eurooppalainen lääketiede on päässyt parempiin tuloksiin (ja, ottaen huomioon sydäntaudit, syövät, ylipainoisuuden jne, siitäkin voidaan keskustella.)
Kiinalainen systeemi on hiukan toinen. Ruoka on siinäkin peruskivi (yin / yang tasapaino), mutta erityisiä lääkityksiä käytetään enemmän.
Melko vahva maustaminen on tavallista kaikkialla muualla kuin eurooppalaisessa kulttuuripiirissä (josta se on syystä tai toisesta hävinnyt, mutta hollantilaisethan olivat aikanaan Euroopan rikkain kansakunta maustekaupan tuloksena) - ja olisinpa taipuvainen väittämään että ns. kansanterveys on - muut olosuhteet huomioonottaen - parempi. Etenkin parempi kuin Euroopassa 100-150 vuotta sitten.
Monet ns. lääkkeet eivät ole sen kummempia kuin yrttejä, pajunkuorta jne jne - tai sitten niiden synteettisiä korvikkeita.
Vaimoni isoisä oli apteekkari ja keräsi kesäkautena isoja säkillisiä yrttejä, joista sitten talvella tehtiin lääkkeitä. Minä kerään/kasvatan yrttejä ja teen niistä ruokaa. (No enää en kasvata kun ei ole puutarhaa ja kerääminenkin on jäänyt.)
Oman vegetaarisuuteni taustalla on muuten juuri se huomio että olemme tällä pallolla niin vähän aikaa. Niinpä vastuullisesti ajatteleva henkilö yrittää jättää pallon tuleville sukupolville mahdollisimman hyvässä kunnossa. Lihansyönti kuluttaa maailman resursseja moninkertaisesti kasvissyöntiin verrattuna.
Pari - kolme kertaa vuodessa olen syönyt, olosuhteiden niin vaatiessa, lihaa. Nämä ateriat (usein ao. paikkakunnan parhaassa ravintolassa) ovat kaikki olleet laadultaan ja nautittavuudeltaan hyvin keskinkertaisia verrattuna siihen mitä itse teemme. Epäilemättä lihaa voi valmistaa hyvinkin, mutta sen oma maku on kyllä aika simppeli eikä se mitenkään paranna ateriakokonaisuuden makustruktuuria. Lähinnä lihan oma maku pitää hävittää, mutta se ei auta hävittämään myrkyllisiä ruoansulatustuloksia. (Viittaan mainitsemaasi elimistön puhdistamiseen, joka on ihan faktapohjainen juttu.)
Mitä viiniin tulee, emme me eivätkä aasialaiset ole absolutisteja - ei suinkaan, heh heh. Ruokajuomana ei Aasiassa (ml Intia) perinteisesti kuitenkaan ole yleensä käytty alkoholipitoisia juomia.
Palatakseni Intiaan: ns. pyhät lehmät ovat lypsykarjaa ja vetojuhtia. Ao. nautarotu syö hyvin vaatimatonta laatua olevia ruohoja ja pensaita ja muuttaa ne maidoksi hyvällä hyötysuhteella. Lanta on sekä lannoite että polttoaine. Uskonnollisella tabulla on siis hyvin pragmaattinen tausta.
Oletko, hyvä asafoetida lukenut mahdollisesti kirjoja: Untine Auel, Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso. Auelhan on tehnyt paljon töitä, tutkiessaan näitä esi-isiemme elämäntapoja, ja sitten kirjoittanut ne mukavaan luettavaan muotoon. Niissä kirjoissa on jonkinverran, juuri näistä parantavista kasveista. Kun ei ollut apteekkeja, oli vain poppamiehet. Olisi se ollut mielenkiintoista nykytiedoilla, mutta silloin saattoi päällikön lapsen kuolema, johtaa myös poppamiehen kuolemaan. Mutta yleensähän ne olivat kuin nykyiset lakimiehet. Ei niihin pääse kiinni millään.
Kerroppa, kuinka pitkään olet siellä Intiassa asunut ja onko sinulla Intialainen vaimo?
Mainitsit sydäntaudit, syövän ja ylipainoisuuden.
Amerikkalaisista lapsista on kait n. 45% ylipainoisia, niin myös Saksalaiset.
Meilläkin täällä lääkäri tiesi, että Suomalaiset ovat alttiita sydänsairauksille? Ei ainakaan ruokavalion takia. Kun katsoo Englantilaista (mauttomuuden huippu), aamiaista tai Saksalaista, on niissä niin paljon kaloreita, ettei Suomalaiset pääse siihen lukuun ikinä.
Kerroppa, minkälainen on Intialainen aamiainen. Noi niinkuin kotipiirissä.
Jatkuva intialaisen ruoan propagointi on tainnut olla hiukan harhaanjohtavaa: en asu Intiassa, vaan Australiassa. Intiaa tunnen vain turistitasolla, enkä sittenkään kovin hyvin.
Intialaista kulttuuria (ml. ruokakulttuuria) tunnen vain kohtuullisen yleissivistyksen verran - mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin keskiarvosuomalainen.
Viimeiset 10 vuotta olemme syöneet intialaista ruokaa kotona ainakin 2 - 3 kertaa viikossa. Vaimoni (suomalainen) on erikoistunut japanilaiseen, kiinalaiseen, thaimaalaiseen ja malesialaiseen keittämiseen, minä intialaiseen. Molemmat teemme italialaista, kreikkalaista ja lähi-idän ruokaa.
Kilpailun siitä kuka saa laittaa päivällistä minä - isompana ja vahvempana - voitan useammin kuin vaimo, siksi noin paljon intialaista.
Ei se tietenkään merkitse mitään, koska kommenttisi ja reseptisi tulevat selvästi tietopohjalta.
Luin kerran erään artikkelin. Jos kaikki mailman nautakarja tapettaisiin, niin otsoni aukko pienenisi? Tunnettuahan on, että nautakarja päästelee paljon "pieruja", ja niistähän syntyy metaanikaasuja. Jotka taas heikentävät otsonikerrosta. Voihan täällä joskus kirjoittaa vähän hauskaakin? Vai mitä?
Selkein ratkaisu olisi tappaa kaikki ihmiset. Otsoniaukot (pohjoisessa ja etelässä) katoaisi hyvin nopeasti, kun märehtijöiden ja riisivainioiden määrä vähenisi.
Mutta totta turiset: naudat ovat (mainitun riisin ohella) huomattava metaanintuottaja. Jälleen yksi syy vegetaariseen ruokavalioon! (Vaikkapa lakto-vegetaariseen, koska maidontuotantoon tarvitaan paljon vähemmän märehtijöitä kuin lihantuotantoon, jos tähdätään samaan määrään proteiinia.)
Oletko koskaan kuullut siiitä?
Permakulttuuri on australialainen 'keksintö' ja hyvin lähellä sydäntäni. En ole asiantuntija, mutta työssäni olen, aina kuin mahdollista, promovoinut sitä. Juuri pari kuukautta sitten, meidän neuvostamme, muuan maaseutukunta otti sen kuntasuunnitelmaansa asuntotonttien suositelluksi maisemanhoitoperiaatteeksi.
Permakulttuuri on muuten aika iso juttu Intiassa. (Ha - pääsinpä takaisin Intiaan!)
Kävin Suomessa v-96 kahdenviikon kurssin. Olihan se mielenkiintoista. Sitten kun olisi tietoa pitänyt jakaa muillekkin kyläläisille, alettiin katsomaan vähän vinoon. Saksassa harrastetaan kyllä permakulttuuria, mutta täällä meidän paikkakunnalla se on jossain kätkössä. Kun ei saa edes puutarhakompostia rakentaa, vaan nurmikon leikattuaan, laitetaan ruohot roskikseen.
Minä käytän Saksaa malliesimerkkinä teollistuneesta maasta jossa Vihreät menestyvät ja ympäristöstä pidetään huolta - ja nyt sinä sitten päästät moisen tiedon julkisuuteen. Onneksi sentään suomeksi, mutta pidähän tästä lähtien asia meidänkeskisenä salaisuutena...
Vakavasti: vai ei saa kompostoida. No, ei siitä ole kauaa kun se oli täälläkin kiellettyä, vaan eipä ole enää. (Ja tietenkin ihmiset kompostoivat aikaisemminkin.)
Vähemmän vakavasti: onko se todella kiellettyä vai eikö sitä ole muistettu sallia?
Hyvä Auflauf!, en tiedä missäpäin maailmaa asut, mutta kyllä täällä Suomessa ainakin on kompostointi sallittu ja siihen nimen omaan kehotetaan ihmisiä. Täällä pääkaupunki seudulla alkaa lähes joka talon pihalla olla biojäteastia. Se jos mikä on kompostointia. Taidat nyt selittää sellasesta asiasta josta et tiedä tuon taivaallista. Kiitos keskustelustanne, luin sen läpi suurella mielenkiinnolla. Kysymys Asafoetidalle, mitä on Permakulttuuri, ikinä kuullut?????
On pakko liittyä mielenkiintoiseen seuraan.
Auflauf,etkö asusta Saksassa?(aikaisemmista
kirjoituksista päätellen)Suomessa meille
jaetaan hyviä oppaita,miten kompostoida.
Uskoisin,että ihmiset maapallolla ovat jo
niin valistuneita,että tietävät miten käsitellä
ongelmajätteitä.Saamme toivottavasti vielä kauan
ihailla vihreästä ja puhtaasta luonnosta.
Jätänkin vastauksen hyville asiantuntijoille,
Auflaufille tai Asafoetidalle.Lisää Permakulttuu-
rista,luinkin jo rivien välistä hyvää tietoa.
p.s.Auflauf shhh
Ensin Asafoetidalle.
Muistaakseni se on tehty täällä luvanvaraiseksi, mutta koska vuokraisäntäni kielsi kompostoinnin heti alkuunsa, en ole sitä enempää selvitellyt.
Keitsille. Mainitsit että taidan puhua asiasta, josta en tiedä mitään. Silloin pistät kyllä Chiera Lombardinin (Kansantaloustieteilijä, ja Arkkitehti Olli Riipisen tiedot koville). Olin heidän kurssillaan.
Jouduin myöskin kuulemaan asisasta tietämättömiltä maininnan Spermakulttuuri. No, kyllähän sitäkin voi harrastaa permakulttuurin pohjalta. Eli tuottaa jälkeläisiä, tekemällä itse mahdollisimman vähän?
Permakulttuuri, on todellakin Australiasta lähtöisin. Sen tarkoituksena on, tuottaa tekemällä mahdollisimman vähän. Tuhoamatta luontoa. En ala tässä pitämään luentoa, joten, jos kiinnostaa, ota yhteys allaolevaan osoitteeseen. Kuitenkin voin sanoa, se ei ole mitään vihreiden hömpötystä, vaan erittäin mieleenkiintoista ajanvietettä. Varsinkin jos asut omakotitalossa. Riippumatossa makaillessa, voit suunnitella pihapiiriäsi järkevästi. Ja toteuttaa suunnitelmasi, sitten kun sinulla on aikaa. Egologinen suunnittelu kuuluu tietysti olennaisena osana Permakulttuuriin.
Lisätietoja: Permakulttuurikurssit, Vihreä sivistys- ja opintokeskus, puh. 604010. Ekotiimiohjelmat, GAP Finland, Kestävän elämäntavan yhdistys, puh. 448201.
mutta sallinet, hyvä Auflauf, pikku lisäyksen, vaikka sait yhteen lauseeseen mahdutettua hirmuisen paljon asiaa (josta kiitos.)
Permakulttuurin idea on että kaikki mitä pihalla/pellolla kasvatetaan, toimii ekosysteeminâ, synergeettisesti. Ruokaa ja rehua tuottavat kasvit ovat etusijalla, mutta niitä käytetään laji- ja sijoitteluyhdistelmissä siten, että tuotto maksimoidaan ja hävikki (ml. vesi - kriittinen tekijä etenkin Australiassa ja Intiassa) minimoidaan.
Google tuotti 162,000 viitettä hakusanalla 'permaculture.' Alkuun pääsee vaikka täältä:
http://www.permaculture.co.uk/
Henkilökulteista kiinnostuneet voivat myös vilkaista tätä:
http://www.abc.net.au/rural/legends/stories/4_1.htm
Itse asiassa, Bill Mollison on ihan hauska heppu eikä oikestaan pidä guruna olemisesta.