Mikä ei paahtamalla parane on roskaruokaa!
Nykyinen leivänpaahtimeni on arviolta noin kaksikymmentävuotta vanha ja pelottava. Se lämpenee ulkokuoriltaan yhtä kuumaksi kuin sisältäkin ja sen jälkilämmössä voi paahtaa vaahtokarkkeja. Jousitus on kulunut ja leivät jäävät valmistuttuaan kahden sentin syvyyteen (onneksi minulla on asbestihanskat). Ainoa säätö on aikasäätö.
Ongelmani on se, että kun leivät ovat sopivan rapeita sisältä ovat ne aivan mustia ulkokuoriltaan. Myös rakas rouvani aiheuttaa äänisaastetta paahdon jälkeen, tiedättehän te naiset, urputetaan kun suupilet ja sormet tulevat hiukan nokeen. Tosin se ongelma on aavistuksen korjaantunut, kun minun leipäni paahtuvat paahtimen sisällä, paahtuvat rouvan leivät paahtimen ulkopuolella paahtimeen nojaten.
PS: Kannattaa myös kokeilla paahtaa kaikenlaista leipää, vaaleaa ja tummaa, perunarieskakin on paahdettuna melkein syötävää. Myös pulla on todella herkkua paahdettuna. Oikea paahtoaste on tarkeä ja se on saavutettu silloin kun sohvalla maatessa paahtoleipää nakertaessa paidan rintamus peittyy hienoiseen muruun, hiukan kuin näkkäriä rouskuttaessa (näkkileipä onkin ainoa leipä joka ei paahtamalla parane).
Mutta nyt olisi aikomus hankkia uusi laite. Sen täytyisi hienostuneesti paahtaa leipä kokonaan rapeaksi siten, että ulkopinta olisi kauniin kellertävä eikä hiilinen. Eli ajan lisäksi säätö täytyisi löytyä myös paahtokuumuudelle... ajan kanssa hyvä tulee sanoi aikoinaan jo äitinikin. Paahtua voisi isompikin satsi kerrallaan ja ehdottomasti leivät on pystyttävä nostamaan paljain sormin pois paahtimesta, eikä pelkoa siitä, että paahtimen vieressä olevat esineet saattaisivat syttyä palamaan saisi olla.
Kokemuksia! Mikä merkki olisi loistava valinta uudeksi paahtimeksi? Ei viitsisi ostaa sikaa säkissä näin tärkeässä asiassa.
Mitä sinä paahdat ja paahdatko paahtimessasi jotain muutakin kuin leipää? Ikimuistoisin paahtonautintosi?
Nykyinen leivänpaahtimeni on arviolta noin kaksikymmentävuotta vanha ja pelottava. Se lämpenee ulkokuoriltaan yhtä kuumaksi kuin sisältäkin ja sen jälkilämmössä voi paahtaa vaahtokarkkeja. Jousitus on kulunut ja leivät jäävät valmistuttuaan kahden sentin syvyyteen (onneksi minulla on asbestihanskat). Ainoa säätö on aikasäätö.
Ongelmani on se, että kun leivät ovat sopivan rapeita sisältä ovat ne aivan mustia ulkokuoriltaan. Myös rakas rouvani aiheuttaa äänisaastetta paahdon jälkeen, tiedättehän te naiset, urputetaan kun suupilet ja sormet tulevat hiukan nokeen. Tosin se ongelma on aavistuksen korjaantunut, kun minun leipäni paahtuvat paahtimen sisällä, paahtuvat rouvan leivät paahtimen ulkopuolella paahtimeen nojaten.
PS: Kannattaa myös kokeilla paahtaa kaikenlaista leipää, vaaleaa ja tummaa, perunarieskakin on paahdettuna melkein syötävää. Myös pulla on todella herkkua paahdettuna. Oikea paahtoaste on tarkeä ja se on saavutettu silloin kun sohvalla maatessa paahtoleipää nakertaessa paidan rintamus peittyy hienoiseen muruun, hiukan kuin näkkäriä rouskuttaessa (näkkileipä onkin ainoa leipä joka ei paahtamalla parane).
Mutta nyt olisi aikomus hankkia uusi laite. Sen täytyisi hienostuneesti paahtaa leipä kokonaan rapeaksi siten, että ulkopinta olisi kauniin kellertävä eikä hiilinen. Eli ajan lisäksi säätö täytyisi löytyä myös paahtokuumuudelle... ajan kanssa hyvä tulee sanoi aikoinaan jo äitinikin. Paahtua voisi isompikin satsi kerrallaan ja ehdottomasti leivät on pystyttävä nostamaan paljain sormin pois paahtimesta, eikä pelkoa siitä, että paahtimen vieressä olevat esineet saattaisivat syttyä palamaan saisi olla.
Kokemuksia! Mikä merkki olisi loistava valinta uudeksi paahtimeksi? Ei viitsisi ostaa sikaa säkissä näin tärkeässä asiassa.
Mitä sinä paahdat ja paahdatko paahtimessasi jotain muutakin kuin leipää? Ikimuistoisin paahtonautintosi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun ottaa töpselin pois seinästä, paahtaminen loppuu. Siinä voi tehä täytettyjäkin leipiä, on vähän parilan tapainen. Ja leivät ei juutu paahtimeen, senkun avaa kannen ja ottaa pois.
Silloin kun omani ostin, ei ollut kuin pari mallia markkinoilla. Nyt on vaikka minkälaisia, ja jopa lehmännäköisiäkin.
Täytetyt voileivät tulee h#¤#¤n hyviä siinä, semmossii ei tavallisella paahtimella voikkaan tehä.
Kattele sellasta. Eikä ole kalliitakaan.
olipas mukava lukea hauskaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä =)
asbesti vaan ei taida kauhean terveellistä olla, että hanki vaan se uusi paahdin.
Meillä on Krupsin paahdin, se on minusta oikein hyvä. Lämpötilan säätöä ei ole ja tykkään itse vain juuri ja juuri paahtuneista leivistä, eli tämä ei varmaan sulle sovi. Oletko kokeillut paahtaa leipiä avotulella (jossain Dahlin novellissa tehtiin niin)? Luulis että pienellä harjoittelulla siinä sais täydellisiä leipiä. Halsteri olis varmaan sopiva apuväline, makkaratikku kuulostaa turhan brutaalilta.
Paahdan kaiken mikä tulee kotiin muovipussissa (paitsi juhlasetsuurin) ja paperipussissa ostetut leivät jos ne on päivän tai useamman vanhoja, en siedä sitä kuivanutta makua.