Miksi jotkut ihmiset toisen kohdatessaan sanovat "tervehdys"? Onko kyseessä tilanne, että tuon kuuleva henkilö valitsee mielessään olevasta listasta sopivan tervehdyksen? Tervehdyksiä ovat mm. hei, moi, morjens, moro, päivää, hyvää päivää, iltaa, terve jne. Noistako valitaan sopiva?
Vastaava tilanne esiintyy eräissä itämaisissa kamppailulajeissa, joissa ottelun tuoksinassa on tapana huutaa. Tuon huudon nimi on japaniaksi "kiai". No tietenkään suomalaiset innokkaat harrastajat eivät tuota ymmärrä ja salissa kaikuu jos jonkinmoista muunnosta kiai-sanasta ja vielä kovalla äänellä . Kiai-huuto voi siis olla Aah, argh, jippii, donnerwetter tai gottimhimmel tai aivan mitä tahansa paitsi kiii-aa-ii.
Vastaava tilanne esiintyy eräissä itämaisissa kamppailulajeissa, joissa ottelun tuoksinassa on tapana huutaa. Tuon huudon nimi on japaniaksi "kiai". No tietenkään suomalaiset innokkaat harrastajat eivät tuota ymmärrä ja salissa kaikuu jos jonkinmoista muunnosta kiai-sanasta ja vielä kovalla äänellä . Kiai-huuto voi siis olla Aah, argh, jippii, donnerwetter tai gottimhimmel tai aivan mitä tahansa paitsi kiii-aa-ii.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisikohan sama ilmiö kuin sarjakuvissa, kun joku hahmo sanoo: "Kirottua!" Sanan tilalle voi siis lukija kuvitella minkä kirosanan tahansa.
Pecos Bill taisi manailla juuri tuohon tapaan.
Aarne Haapakosken (Outsider) hahmo Pekka Lipponen (Rantasalmen sulttaani, kiljuvan karhun komentaja, kuun varakuningas jne.) sentään osasi sanoa ruman sanan niin kuin se on: "Pirskatti".
Äitini on kansankynttilä ihan sieltä parhaasta päästä. Touhuilee aktiivisesti edelleen, 89 vuoden ikään ehtineenä. Muistan lapsuudestani hänen väkevästä voimasanavarastostaan pari mojovaa tärskäystä, joilla kyllä pärjää pitkälle sanallisessa voimailussa:
"Persetti!"
"Sappermenskatti!"
Miksi jotkut ihmiset palstoille kirjoittaessaan rustaavat kokoon mitäänsanomattomia otsikoita viesteilleen?
Eikö tule mieleen, että otsikon pitäisi ilmaista viestin pääasia? Noin niin kuin normaalisti katsoen?
Miten jotkut jaksaa vaivata päätään tuollaisilla epäoleellisuuksilla. Hanki elämä!
sanovat "hanki elämä", kun tarjolla olisi muitakin vastaavia huudahduksia kuin tuo anglisismi? Esimerkiksi:
-Ylös, ulos ja lenkille!
-Sure näitä!
-Hiisi vieköön!
-Hui hai!
-Anna hevosen surra, sillä on näet suurempi pää!
Miksi jotkut eivät sitten koskaan opi kirjoittamaan suomea? Tuon edellisenkin kirjoittajan lause kuulostaisi niin paljon soinnukkaammalta ja ymmärrettävämmältä, jos subjekti ja predikaatti pitäisivät toisistaan: (...) Miten jotkut jaksaVAT vaivata päätään tuollaisilla epäoleellisuuksilla. Hanki elämä!(...)
Sinulle, kielivammainen:
Hanki itsellesi rakennetajuinen yläpää! Hanki myös yksityiskohtia ja viimeistelyä ymmärtävä persoonallisuus!
Chattien kielivammaiset vaviskoot! Tulisiko apuun Homo Ludus?
Hyvä otsikko ja hyvä varoitus kielivammaisille kautta maan, mutta tarkoititko "leikkivää ihmistä" = homo ludens? Vai mitä tarkoitit? "Homo Ludus" ei aukene tältä istumalta enkä millään jaksaisi ojentaa kättäni kohti latinan sanakirjaa.
Saattaisipa olla hyvinkin "homo ludens". Tämän vuosisadan ehkä johtavin leikkiteoreetikko Johan Huizinga Johan; sanoo teoksessaan Leikkivä ihminen, että inhimillinen kulttuuri syntyy leikissä, leikkinä.
Huizinga kuvaa kymmenen tärkeää leikille ominaista tuntomerkkiä;
1. Leikki on vapaaehtoista toimintaa - leikki on vapautta.
2. Leikkiin evät kuulu aineelliset intressit eikä yksilöllisten tarpeiden täyttäminen.
3. Leikki eroaa tavallisesta elämästä siinä, että se on
eristynyttä ja ajan ja paikan suhteen rajoittunutta.
4. Leikki on henkinen tuote, joka voidaan milloin tahansa toistaa.
5. Leikki luo järjestystä - leikki on järjestystä.
6. Leikki on jännitystä, epävarmuutta, sattumaa - ja jännityksen ja epävarmuuden purkamista.
7. Jokaisella leikillä on omat pelisääntönsä.
8. Leikissä ei tavallisen elämän säännöksillä ja tavoilla ole sijaa.
9. Leikki on (funktionaalisesti katsoen) joko kamppailua jostakin tai jonkin kuvausta - ja näin ollen sekä kaksintaistelua, joukkuekilpailua, näytelmää että kulttia.
10. Leikki on (pyhää) totta.
Jos ketä kiinnostaa, niin netissä on tekeillä julkaisu "Ludifikaatio - tutkimus keppostelusta koulussa" - siellä puhutaan enemmänkin tästä leikkiteoreettisesta näkökulmasta:
http://www.raportti24.com/ludifikaatio/
Minusta moro juontaa juurensa ruotsinkielestä eli huomenta????
Niin minustakin. Kun jätetään enemmän kohteliaisuutta ilmaiseva alku pois, niin se moro vaan.
God morgon –> gomorron –> moro!
Tervehdys. Tämä ei ollut edes hauska. Toisaalta olisi hyvä muistaa, että kyseessä on tiedepalsta.
Oikeampi tervehdys on kuin terve, miksi terveydentilasta pitäisi kertoa tervehtiessä? Tai miksi pitäisi kertoa vuorokauden aika kun näkee itsekin? Puhelimessa hankalaa kun päivää kuulostaa liian viralliselsta ja vanhanaikaiselta, moi usein liian tuttavalliselta, moro ei istu suuhun, hei minusta aika neutraali, mutta useimmat tuntuu vierastavan.
"Miksi jotkut ihmiset toisen kohdatessaan sanovat "tervehdys"? "
Paljolti samankaltainen käytäntö vallitsee armeijan kantahenkilökunnan kielenkäytössä: Kun hierarkiassa alempiarvoinen sotilas tekee vaikkapa ilmoituksen ylempiarvoiselle, tämä ohjesäännön mukaisesti vastaa "kiitän", ei siis kiitos, niin kuin kaiken järjen mukaan odottaisi.
Kuulosti aloikasaikana hieman samalta, kuin upseeri olisi takoittanut, "kiitän, kunhan muilta kiireiltäni ennätän".