heipsan olisko ideoita?

ja vähän rahvaanomainen nykyruokana. Terveellinenkin voi olla hyvää. Esim. haudutettu vasikanrinta omenan ja punajuuren kera.
Hommaa vasikanrintaa lihakauppiaalta n. 11/2kg ja peitä rinta katilassa vedellä, lisää suolaa ja keittivihannekset. Keitä sitä vihannesten kanssa vaahtoa pinnalta kuorien 1/12 tuntia.
Ota liha liemestä ja mausta suolalla kevyesti, peitä kelmulla ja aseta uunipelti päälle ja joku raskas paino. Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon, kunnes se sakenee kastikemaiseksi.
Leikkaa punajuuret ohuiksi viipaleiksi lisää niihin öljyä, sitruunamehua, valkosipulin kynsiä, hienonnettua salottisipulia sekä hiukan pippuria. Anna marinoitua. Kuutio 3 omenaa kuorineen ja yksi juuriselleri 5mm kuutioiksi. Freesaa voissa 1 hienonnettu sipuli curry- ja sinappijauheen kanssa, lisää joukkoon viinietikkaa ja dijon sinappia, lisää myös lihan keitinlientä, keitä kokoon ja siivilöi. Vatkaa joukkoon n. 30g voita ja pidä kastike lämpimänä. Kuumenna liha pienessä määrässä lientä ja viipaloi se. Soseuta selleri ja omenakuutiot ja lisää ne kastikkeeseen, mausta pippurilla ja suolalla. Punajuurisalaatin kanssa syö koko herkku,nam,nam.

ja sillä jaksaa pisemmänkin ajan.

mamman nuudelipussi mausteineen, sit pilkot sinne nakkeja , nam.

sitten sinne kirjoitti:

mamman nuudelipussi mausteineen, sit pilkot sinne nakkeja , nam.

muutoin on vsikea ymmärtää jonkun syövän vapaaehtoisesti tuollaista. No äärimmäisessä nälänhädässä ihmenen kait syö mitä vaan. Normaalioloissa tuollainen ei ole ihmisravinnoksi kelpaavaa, minu koirakin syö parempaa evästä.

vähäosainen kirjoitti:

muutoin on vsikea ymmärtää jonkun syövän vapaaehtoisesti tuollaista. No äärimmäisessä nälänhädässä ihmenen kait syö mitä vaan. Normaalioloissa tuollainen ei ole ihmisravinnoksi kelpaavaa, minu koirakin syö parempaa evästä.

Lue lisää

Höhöhöö, kukas porvari se siellä? Kai aika moni syö tuollaista ruokaa, oletpa hassu. Lisänä voi ottaa vaikka tuoreita luomukasviksia ja ruisleipää sekä maitoa. Lisätäkseni vielä - miehet syövät yleensä vaikka mitä. Kuluttavat keskimäärin naisia enemmän päivän aikana, joten eväät voivat olla tuhdimmat. Siihen jos lisää vielä rankan päivätyön ja liikunnan päästään sellaisiin joulelukemiin ettei oo paljoa napisemista.

Muutenkin ihmetyttää tämä ruokasekoilu. Lihottavaa safkaa ei olekaan jos sen osaa kuluttaa pois. Ja käsi sydämellä: kuinka moni tietää mitään siitä ketjusta, joka kasvistuote kokee matkalla kasvupaikasta kaupan tiskille? Helvetisti myrkkyä, säilöntäaineita yms. ja "terveellisesti" syödään. Hahhahhaa.

terveysfasistinkin kirjoitti:

Höhöhöö, kukas porvari se siellä? Kai aika moni syö tuollaista ruokaa, oletpa hassu. Lisänä voi ottaa vaikka tuoreita luomukasviksia ja ruisleipää sekä maitoa. Lisätäkseni vielä - miehet syövät yleensä vaikka mitä. Kuluttavat keskimäärin naisia enemmän päivän aikana, joten eväät voivat olla tuhdimmat. Siihen jos lisää vielä rankan päivätyön ja liikunnan päästään sellaisiin joulelukemiin ettei oo paljoa napisemista.

Muutenkin ihmetyttää tämä ruokasekoilu. Lihottavaa safkaa ei olekaan jos sen osaa kuluttaa pois. Ja käsi sydämellä: kuinka moni tietää mitään siitä ketjusta, joka kasvistuote kokee matkalla kasvupaikasta kaupan tiskille? Helvetisti myrkkyä, säilöntäaineita yms. ja "terveellisesti" syödään. Hahhahhaa.

Lue lisää

Ja olen myös mies, enkä allekirjoita tuota luuloasi miesten syömisistä. Vaikka Suomi ei ole tullut tunnetuksi niinkään gastoronomiastaan, en tunne ketään joka söisi lämmintä kuppia nakeilla.

Mikä on rankka päivätyö? Istutaan toimistolla ja selataan tiekkarin ruutua? Käydään asiakkaan kanssa lounaalla ravintolassa? Ei kait duunarit tehtaissakaan nykyään mitään raskasta tee? Metsurit ovat pääosin siirtyneet moton rattiin, niin läskisoosin kulta-ajat menivät sen myötä.

Aikanaan jo Kaarle Suuren henkilääkärit kehoittivat häntä siirtymään keitetyn lihan syöntiin, hän aikansa gurmannina piti rasvaisista riistaherkuista. Sitä tarkoitin kevyesti valmistetulla lihalla vs. läskisoosi. Tosin esim. Suomalaisen Klubin läskisoosi on hyvinkin suosittu annos heidän listoilla, mutta ei sitä jokapäiväisenä arkiruokana voi syödä.
Elämäntyönsa Ranskassa tehnyt kuvataiteilija Ville Vallgren kirjoitti 1920-luvun alussa, että meiltä Suomesta puuttuu ruoka- ja juomakulttuuri.
Ranskassa lapsille opetetaan terveydenhoidon yhteydessä terveellisten ruokatapojen merkitystä. Miten meillä?
Ruoanlaitto kuten muukin taide, ei ole luksusta, se on vain hyvän maun jalostamista. Ei sellainen kehity lämpimän kupin litkimisellä.

onko se rikos? kirjoitti:

Ja olen myös mies, enkä allekirjoita tuota luuloasi miesten syömisistä. Vaikka Suomi ei ole tullut tunnetuksi niinkään gastoronomiastaan, en tunne ketään joka söisi lämmintä kuppia nakeilla.

Mikä on rankka päivätyö? Istutaan toimistolla ja selataan tiekkarin ruutua? Käydään asiakkaan kanssa lounaalla ravintolassa? Ei kait duunarit tehtaissakaan nykyään mitään raskasta tee? Metsurit ovat pääosin siirtyneet moton rattiin, niin läskisoosin kulta-ajat menivät sen myötä.

Aikanaan jo Kaarle Suuren henkilääkärit kehoittivat häntä siirtymään keitetyn lihan syöntiin, hän aikansa gurmannina piti rasvaisista riistaherkuista. Sitä tarkoitin kevyesti valmistetulla lihalla vs. läskisoosi. Tosin esim. Suomalaisen Klubin läskisoosi on hyvinkin suosittu annos heidän listoilla, mutta ei sitä jokapäiväisenä arkiruokana voi syödä.
Elämäntyönsa Ranskassa tehnyt kuvataiteilija Ville Vallgren kirjoitti 1920-luvun alussa, että meiltä Suomesta puuttuu ruoka- ja juomakulttuuri.
Ranskassa lapsille opetetaan terveydenhoidon yhteydessä terveellisten ruokatapojen merkitystä. Miten meillä?
Ruoanlaitto kuten muukin taide, ei ole luksusta, se on vain hyvän maun jalostamista. Ei sellainen kehity lämpimän kupin litkimisellä.

Lue lisää

No hitto, en olis uskonut että provoon menet tai olet sitten joku toinen, samapa se.

Minäpä tunne montakin ihmistä, jotka syövät nuudelia ja nakkeja. Esim. poikaystäväni, jonka kanssa asun, veljeni, joka asuu vielä vanhempiemme luona, useampi kavereistani ja aika moni tuntemani opiskelija. Nuudelit ovat halpoja. Nakit ovat halpoja. Pitää syödä. Opiskella. Syödä. Opiskella.

Ihmetyttää miten jotkut menevät täysin sekaisin siitä, että joku joskus jossain syö jotain epäterveellistä. Mitä sitten? Mikä teitä vaivaa?

"Mikä on rankka päivätyö? Istutaan toimistolla ja selataan tiekkarin ruutua? Käydään asiakkaan kanssa lounaalla ravintolassa? Ei kait duunarit tehtaissakaan nykyään mitään raskasta tee? Metsurit ovat pääosin siirtyneet moton rattiin, niin läskisoosin kulta-ajat menivät sen myötä."

Apua, sinulla on vain olettamuksia! Minä olen ollut siivooja, myyjä, tehdastyöntekijä, kirjakauppa-apulainen, toimistotyöntekijä ja puhelinmyyjä. Kaikki paitsi kaksi viimeistä olivat fyysisesti rankkoja töitä ja vaativat ns. murua rinnan alle.

Hieno asiahan se on, että olet perehtynyt historiaan ja historiallisiin henkilöihin ruokatapoineen. Sen pohjalta on hyvä heittää muutama esimerkki eliitin elämästä; kuinka joku Ranskassa elänyt taiteilijanplanttu valittaa Suomen ruokakulttuurista tai arvon herra kingi lihottaa itseään rasvaherkuilla.

Hyvä porvari, isäni sai aikanaan lähtiessään aamulla kouluun (kansakoulu) mukaansa sämpylän ja laihaa mehua. Sillä piti tulla toimeen koko koulupäivä. Isä pyöryili välillä ja oli surkea liikunnassa, vaikka myöhemmin on juossut maratonin, hölkkää ja hiihtää.

Äitini sisarineen söivät lapsuusaikansa kalaa ja en ihmettele, että tätini ei kalaruokiin enää koske.

Ruoanlaitto on taidetta. Mistä tahansa tulee taidetta, jos taiteilijalla on visio ja kyky toteuttaa se. Mikäs siinä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ehkä ei opiskelijalla, työttömällä tai eläkeläisellä ole kauppaan lähtiessään ruoan taiteellinen toteutus mielessä.

Suomessa on 500 000 työtöntä, joihin minäkin vastavalmistuneena kuulun. Pistäpä tänne jokin hyvä ruokaohje, jonka pohjalta voi loihtia huippuhalvan ja herkullisen gastronomisen elämyksen.

vähäosainen kirjoitti:

muutoin on vsikea ymmärtää jonkun syövän vapaaehtoisesti tuollaista. No äärimmäisessä nälänhädässä ihmenen kait syö mitä vaan. Normaalioloissa tuollainen ei ole ihmisravinnoksi kelpaavaa, minu koirakin syö parempaa evästä.

Lue lisää

mikäs nuudeleissa on vikana? Ainakin itse joskus tykkään syödä, kun ei ole aikaa/viitseliäisyyttä tehdä mitään isompaa. Ja jos nälkäkin on pieni, niin miksi ei? Saa kai sitä joskus syödä halvallakin?

jos se onnelliseksi tekee kirjoitti:

No hitto, en olis uskonut että provoon menet tai olet sitten joku toinen, samapa se.

Minäpä tunne montakin ihmistä, jotka syövät nuudelia ja nakkeja. Esim. poikaystäväni, jonka kanssa asun, veljeni, joka asuu vielä vanhempiemme luona, useampi kavereistani ja aika moni tuntemani opiskelija. Nuudelit ovat halpoja. Nakit ovat halpoja. Pitää syödä. Opiskella. Syödä. Opiskella.

Ihmetyttää miten jotkut menevät täysin sekaisin siitä, että joku joskus jossain syö jotain epäterveellistä. Mitä sitten? Mikä teitä vaivaa?

"Mikä on rankka päivätyö? Istutaan toimistolla ja selataan tiekkarin ruutua? Käydään asiakkaan kanssa lounaalla ravintolassa? Ei kait duunarit tehtaissakaan nykyään mitään raskasta tee? Metsurit ovat pääosin siirtyneet moton rattiin, niin läskisoosin kulta-ajat menivät sen myötä."

Apua, sinulla on vain olettamuksia! Minä olen ollut siivooja, myyjä, tehdastyöntekijä, kirjakauppa-apulainen, toimistotyöntekijä ja puhelinmyyjä. Kaikki paitsi kaksi viimeistä olivat fyysisesti rankkoja töitä ja vaativat ns. murua rinnan alle.

Hieno asiahan se on, että olet perehtynyt historiaan ja historiallisiin henkilöihin ruokatapoineen. Sen pohjalta on hyvä heittää muutama esimerkki eliitin elämästä; kuinka joku Ranskassa elänyt taiteilijanplanttu valittaa Suomen ruokakulttuurista tai arvon herra kingi lihottaa itseään rasvaherkuilla.

Hyvä porvari, isäni sai aikanaan lähtiessään aamulla kouluun (kansakoulu) mukaansa sämpylän ja laihaa mehua. Sillä piti tulla toimeen koko koulupäivä. Isä pyöryili välillä ja oli surkea liikunnassa, vaikka myöhemmin on juossut maratonin, hölkkää ja hiihtää.

Äitini sisarineen söivät lapsuusaikansa kalaa ja en ihmettele, että tätini ei kalaruokiin enää koske.

Ruoanlaitto on taidetta. Mistä tahansa tulee taidetta, jos taiteilijalla on visio ja kyky toteuttaa se. Mikäs siinä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ehkä ei opiskelijalla, työttömällä tai eläkeläisellä ole kauppaan lähtiessään ruoan taiteellinen toteutus mielessä.

Suomessa on 500 000 työtöntä, joihin minäkin vastavalmistuneena kuulun. Pistäpä tänne jokin hyvä ruokaohje, jonka pohjalta voi loihtia huippuhalvan ja herkullisen gastronomisen elämyksen.

Lue lisää

on vähäosaisuudesta. mutta on nurinkurista mikäli säästösyistä ostetaan ns. valmisruokaa, koska se halpuus on kyseenalainen mikäli lasketaan pitemmälle ajalle. Sukulaispoika opiskelee Englannissa ja käy samalla töissä tarjoiliana saadakseen käyttörahaa. Elää ns. köyhää opiskelijaelämää. Hän ostelee etnisistä kaupoista ruokatarpeet hiukan suuremmissa erissä saadakseen säästöä. Heidän 8 hengen kansainvälisessä kommuunissa hän hoitaa ruokapuolen. Riisiä ostetaan aina 25kg säkki, lihaa haetaan teurastamolta jne. Näin he oikeasti säätävät ja syövät hyvin niukoista varoista huolimatta. Poika lentää aina halpayhtiöillä ja usein mikäli aikataulut ei täsmää kävelee tai nukkuu jossain puistossa yönsä. Kun kysyin kerran miksei mene vaikka matkustajakotiin, niin vastasi että mielummin hän syö sillä rahalla hyvin jossain, kun käyttää sen nukkumiseen. On poika tullut sukuunsa, hänestä saamme vielä hyvän sunnuntaikokin, jos ei muuta. Itse olin opiskeluaikoina teurastamossa töissä, että oppisin lihan käsittelyn käytännössä. Myöhemmin kuljin muutamn vuoden syksyisin erään lihamestarin kanssa paloittelemassa hirviporukoiden ruhoja, jotta oppisin paloittelun salat. Nykyisin ostan ostan syksyllä ruhon jonka paloittelen ja rangasta keitän oman liemipohjan pakkaseen. On muuten halvempaa kuin ostaa annospaloina.
Toki olen vienyt harrastuksen taiteeksi, kun perehdyn jonkin alueen ruokakultuuriin, menen ensin kansalaisopiston kielikursseille jotta opin edes välttävästi tulkitsemaan alueen ruokareseptejä. Lomaksi vuokraan alueelta mökin jossa kunnon keittiö, ja käytetään sitten paikallisia mahdollisuuksia raaka-aineiden hankintaan. Minu kirjastossa on nykyisin noin 1500 erilaista keittokirjaa. Ruokakuultuurin historia eri aikakausina onkin erittäin kiintoisa harrastus.

Olettamus on myös se että miehet syövät mitä vain. Tämän hetken Euroopan 100 rankatun keittiöpäälikön listoilta löytyy tasan tarkasti vain 6 naista. heillä kyllä sitten onkin aikamoiset ansiot alaltaan, vai mitä sanot esim. Luisa Valazza 2 Michelinin tähteä, 4 kokinhattua L`Espresso/Gault-Milaulta, veronellilta yhden auringon ja Gambero Rossolta 90/100 pistettä. Melkoinen suoritus kenelle vain.
Ruoka sinänsä on paljon muutakin kuin pakollinen polttoaina ihmiselle. Ilman keittotaitoa ei olisi yhteiskuntaa, sanoi Carame,yksi oman aikansa ensimmäisiä keittiömestareita. Keittotaito on paljon perinteen siirtämistä, kirjallisia muistiinpanoja ruokaresepteistä löytyy noin 5000 vuoden taaksi maailamalta.
Ja aikoinaan Napolen totesi että parhaat valtiosopimukset ja vaikeiden pulmien ratkaisut löytyvät pikemminkin Cambacèrin keittiön avulla kuin diplomaattisten mitättömyyksien turvin. Melkoinen tunnustus keittotaidolle mieheltä, joka ei ollut mikään herkkusuu, vaan aikansa nuudeli/nakkimies.
Ensimmäinen Suomalainen keittokirja on vuodelta 1878 nimeltään Hilda-tädin keittokirja. Sillä täällä tultiin toimeen, kunnes Skotlannissa ja Ruotsissa koulunsa käynyt Anna Ollsson julkaisi 1893 kirjansa Yksinkertaista ruoanlaittoa kodissa ja koulussa. ollsson toimi helsingin kasvatusopillisen ruoanlaittokoulun johtajana, ja asemassaan näki tämän kirjan tarpeellisuuden. Sen pohjaltahan 1900-luvun alkupuolen emännät kansalaisopistoissa oppinsa saivat.
On vielä mainittava, hetken Mannerheiminkin taloudenhoitajana toimineesta Ida Nissen kirjasta, 1932 julkaistu Mattresept- niminen (nykyään harvinaisuus) kirjanen, harrastaja joka sen omistaa lainasi sitä Hottingerille joka tokaisi sitä silmäiltyään, ettei uskoisi Suomessa 1920-luvulla syödyn noin hyvin.
Mutta taisin poiketa itse aiheesta, ruoka ja sen syöminen saa sen helposti aikaan, siis mikäli haluaa halvalla hyvää, niin pienellä vaivalla se onnistuu helposti. Ajattele esim. lihaa, hinta filee on kallista, koska se on pieni osa ruhosta ja helppo valmistaa. ne ruhon osat jotka eivät ole niin suosittuja ovat toki halvempia. Ja esim. potkalihat- ne ovat paljon filettä maukkaampia oikein valmistettuina, mutta huomattavasti halvempia. On ehkä syytä ymmärtää lihan perusta. Lihakset muodostuvat lihaskimpuista ja lihassyykimput lihassyistä. Jokaista lihasta ympäröi oma sidekudoskerros, samoin lihaskimput ovat sidekudoksen peittämiä, ja vieläpä jokaisella lihassyylläkin on oma sidekudoksensa. Näin siis jokaisella lihaksella on kolme eri sidekudoskerrosta.
Lihassyitä muodostavia valkuaisaineita on useita, mutta näistä kaksi, aktiini ja myosiini, ovat ns. supistavia valkuaisaineita. Sidekudoksissa olevat valkuaisaineet ovat kollageeni, elastiini ja retkuliini. Sidekudokset yhdessä lihassyyssä olevien supistuvien valkuaisaineiden kanssa saavat aikaan tuoreen lihan sitkeyden.
Teurashetkellä lihan pH on 7. 2-3 vrk. teurastuksen jälkeen muuttuu lihan sisältämä lihastärkkelys (glykokeeni) entsyymien vaikutuksesta maitohapoksi, ja pH-arvo laskee 5,5:een. Liha siis muuttuu lievästi happameksi. Maitohappo herättää lihassa olevat ns. katepsinaasietsyymit toimintaan, ja nämä alkavat hajoittaa sekä sidekudosten että lihassyiden valkuaisaineita. Näin alkaa mureutuminen. Sen ohella lihan aromi paranee ja tulee nautittavammaksi. Halvemmissa ruhon osissa on ennenmän kalvoja, joten jos jaksaa hauduttaa saadaan niistä myös ennenmän makuja käyttöön.

Näihin halpoihin ruokiin, minä ostaisin hallista tai lihakauppiaalta naudan luita, hiukan keittolihaa ja keittäisin pitkän liemen isossa kattilassa, josta saisin perustan monenpäivän ruokiin. Keitetään naudan kinttuluita ja/tai rangan kappaleita, jokunen ns. häränhäntä lisäkkeeksi, keittovihannesten kanssa. Liemi saa hautua ainakin yhden vrk.n verran hiljalleen kuplien. siilatessa siitä saa lihat yhteen lihapiirakkaan (tosin mauttomat) kun jauhaa ne lihamyllyllä ja maustaa maun mukaan. Liemeen voi sitten tehdä erinomaisen liha- tai muun keiton, jota voi syödä monta päivää. Näistä halvoista ruhon osista voi myös tehdä edullisesti erilaisia viilokkeja sekä muhennoksia.
Myös halpaa syötävää saa esim. naudan kielestä ja keittoliemestä saa tehtyä erimaisia kastikkeita. Hallista voi ostaa erittäin edulliseti myös broilerin maksoja, joista saa vähällä vaivalla maukasta ruokaa. Voin minä laittaa aivan reseptejäkin halvoista hyvää mikäli se oikeasti kiinnostaa. Halvalla syöminen on kokonaisvaltaista ajattelua ainakin viikonverran eteenpäin, ei niinkään sitä kun ostetaan pieni valmisannos, joka vuoden mittaan syötynä tulee tosi kalliiksi.

anteeksi mikäli kyse kirjoitti:

on vähäosaisuudesta. mutta on nurinkurista mikäli säästösyistä ostetaan ns. valmisruokaa, koska se halpuus on kyseenalainen mikäli lasketaan pitemmälle ajalle. Sukulaispoika opiskelee Englannissa ja käy samalla töissä tarjoiliana saadakseen käyttörahaa. Elää ns. köyhää opiskelijaelämää. Hän ostelee etnisistä kaupoista ruokatarpeet hiukan suuremmissa erissä saadakseen säästöä. Heidän 8 hengen kansainvälisessä kommuunissa hän hoitaa ruokapuolen. Riisiä ostetaan aina 25kg säkki, lihaa haetaan teurastamolta jne. Näin he oikeasti säätävät ja syövät hyvin niukoista varoista huolimatta. Poika lentää aina halpayhtiöillä ja usein mikäli aikataulut ei täsmää kävelee tai nukkuu jossain puistossa yönsä. Kun kysyin kerran miksei mene vaikka matkustajakotiin, niin vastasi että mielummin hän syö sillä rahalla hyvin jossain, kun käyttää sen nukkumiseen. On poika tullut sukuunsa, hänestä saamme vielä hyvän sunnuntaikokin, jos ei muuta. Itse olin opiskeluaikoina teurastamossa töissä, että oppisin lihan käsittelyn käytännössä. Myöhemmin kuljin muutamn vuoden syksyisin erään lihamestarin kanssa paloittelemassa hirviporukoiden ruhoja, jotta oppisin paloittelun salat. Nykyisin ostan ostan syksyllä ruhon jonka paloittelen ja rangasta keitän oman liemipohjan pakkaseen. On muuten halvempaa kuin ostaa annospaloina.
Toki olen vienyt harrastuksen taiteeksi, kun perehdyn jonkin alueen ruokakultuuriin, menen ensin kansalaisopiston kielikursseille jotta opin edes välttävästi tulkitsemaan alueen ruokareseptejä. Lomaksi vuokraan alueelta mökin jossa kunnon keittiö, ja käytetään sitten paikallisia mahdollisuuksia raaka-aineiden hankintaan. Minu kirjastossa on nykyisin noin 1500 erilaista keittokirjaa. Ruokakuultuurin historia eri aikakausina onkin erittäin kiintoisa harrastus.

Olettamus on myös se että miehet syövät mitä vain. Tämän hetken Euroopan 100 rankatun keittiöpäälikön listoilta löytyy tasan tarkasti vain 6 naista. heillä kyllä sitten onkin aikamoiset ansiot alaltaan, vai mitä sanot esim. Luisa Valazza 2 Michelinin tähteä, 4 kokinhattua L`Espresso/Gault-Milaulta, veronellilta yhden auringon ja Gambero Rossolta 90/100 pistettä. Melkoinen suoritus kenelle vain.
Ruoka sinänsä on paljon muutakin kuin pakollinen polttoaina ihmiselle. Ilman keittotaitoa ei olisi yhteiskuntaa, sanoi Carame,yksi oman aikansa ensimmäisiä keittiömestareita. Keittotaito on paljon perinteen siirtämistä, kirjallisia muistiinpanoja ruokaresepteistä löytyy noin 5000 vuoden taaksi maailamalta.
Ja aikoinaan Napolen totesi että parhaat valtiosopimukset ja vaikeiden pulmien ratkaisut löytyvät pikemminkin Cambacèrin keittiön avulla kuin diplomaattisten mitättömyyksien turvin. Melkoinen tunnustus keittotaidolle mieheltä, joka ei ollut mikään herkkusuu, vaan aikansa nuudeli/nakkimies.
Ensimmäinen Suomalainen keittokirja on vuodelta 1878 nimeltään Hilda-tädin keittokirja. Sillä täällä tultiin toimeen, kunnes Skotlannissa ja Ruotsissa koulunsa käynyt Anna Ollsson julkaisi 1893 kirjansa Yksinkertaista ruoanlaittoa kodissa ja koulussa. ollsson toimi helsingin kasvatusopillisen ruoanlaittokoulun johtajana, ja asemassaan näki tämän kirjan tarpeellisuuden. Sen pohjaltahan 1900-luvun alkupuolen emännät kansalaisopistoissa oppinsa saivat.
On vielä mainittava, hetken Mannerheiminkin taloudenhoitajana toimineesta Ida Nissen kirjasta, 1932 julkaistu Mattresept- niminen (nykyään harvinaisuus) kirjanen, harrastaja joka sen omistaa lainasi sitä Hottingerille joka tokaisi sitä silmäiltyään, ettei uskoisi Suomessa 1920-luvulla syödyn noin hyvin.
Mutta taisin poiketa itse aiheesta, ruoka ja sen syöminen saa sen helposti aikaan, siis mikäli haluaa halvalla hyvää, niin pienellä vaivalla se onnistuu helposti. Ajattele esim. lihaa, hinta filee on kallista, koska se on pieni osa ruhosta ja helppo valmistaa. ne ruhon osat jotka eivät ole niin suosittuja ovat toki halvempia. Ja esim. potkalihat- ne ovat paljon filettä maukkaampia oikein valmistettuina, mutta huomattavasti halvempia. On ehkä syytä ymmärtää lihan perusta. Lihakset muodostuvat lihaskimpuista ja lihassyykimput lihassyistä. Jokaista lihasta ympäröi oma sidekudoskerros, samoin lihaskimput ovat sidekudoksen peittämiä, ja vieläpä jokaisella lihassyylläkin on oma sidekudoksensa. Näin siis jokaisella lihaksella on kolme eri sidekudoskerrosta.
Lihassyitä muodostavia valkuaisaineita on useita, mutta näistä kaksi, aktiini ja myosiini, ovat ns. supistavia valkuaisaineita. Sidekudoksissa olevat valkuaisaineet ovat kollageeni, elastiini ja retkuliini. Sidekudokset yhdessä lihassyyssä olevien supistuvien valkuaisaineiden kanssa saavat aikaan tuoreen lihan sitkeyden.
Teurashetkellä lihan pH on 7. 2-3 vrk. teurastuksen jälkeen muuttuu lihan sisältämä lihastärkkelys (glykokeeni) entsyymien vaikutuksesta maitohapoksi, ja pH-arvo laskee 5,5:een. Liha siis muuttuu lievästi happameksi. Maitohappo herättää lihassa olevat ns. katepsinaasietsyymit toimintaan, ja nämä alkavat hajoittaa sekä sidekudosten että lihassyiden valkuaisaineita. Näin alkaa mureutuminen. Sen ohella lihan aromi paranee ja tulee nautittavammaksi. Halvemmissa ruhon osissa on ennenmän kalvoja, joten jos jaksaa hauduttaa saadaan niistä myös ennenmän makuja käyttöön.

Näihin halpoihin ruokiin, minä ostaisin hallista tai lihakauppiaalta naudan luita, hiukan keittolihaa ja keittäisin pitkän liemen isossa kattilassa, josta saisin perustan monenpäivän ruokiin. Keitetään naudan kinttuluita ja/tai rangan kappaleita, jokunen ns. häränhäntä lisäkkeeksi, keittovihannesten kanssa. Liemi saa hautua ainakin yhden vrk.n verran hiljalleen kuplien. siilatessa siitä saa lihat yhteen lihapiirakkaan (tosin mauttomat) kun jauhaa ne lihamyllyllä ja maustaa maun mukaan. Liemeen voi sitten tehdä erinomaisen liha- tai muun keiton, jota voi syödä monta päivää. Näistä halvoista ruhon osista voi myös tehdä edullisesti erilaisia viilokkeja sekä muhennoksia.
Myös halpaa syötävää saa esim. naudan kielestä ja keittoliemestä saa tehtyä erimaisia kastikkeita. Hallista voi ostaa erittäin edulliseti myös broilerin maksoja, joista saa vähällä vaivalla maukasta ruokaa. Voin minä laittaa aivan reseptejäkin halvoista hyvää mikäli se oikeasti kiinnostaa. Halvalla syöminen on kokonaisvaltaista ajattelua ainakin viikonverran eteenpäin, ei niinkään sitä kun ostetaan pieni valmisannos, joka vuoden mittaan syötynä tulee tosi kalliiksi.

Lue lisää

Nuo kulinarismin ammoiset hetket ovat minulle vain historian lehtien havinaa. Kiitettävästi jaksoit kuitenkin sivistää.

Mielenkiintoinen tuo sukulaispoikasi tilanne. Hän yksin hoitaa kahdeksalle ihmiselle ruoan pöytään? Kai joku auttaa siinä? Kommuunin muu väki hoitaa kai sitten muut kotityöt.

Äitini laittaa samalla tavalla hirvikeittoa luista ja keittolihoista. Ihan hyvältähän se maistuu, ei siinä mitään. En itse ole kauan kokkailua harrastanut (lue: en enää istu valmiiseen pöytään), joten naudan kieli ja broilerin maksa kuulostavat arveluttavilta. Voisin etsiä käsiini jonkin yksinkertaisen ohjeen ja kokeilla sisäelimistä tehtyjä ruokia. Tiedä sitten suostuuko poikaystävä syömään sellaista :)