Voidaan ajatella, että aurinkokunta on syntynyt/luotu esim. siksi, että ihminen voisi syntyä, elää, tutkia ympäröivää maailmankaikkeutta, kehittyä. Siis aurinkokunnalla on ihmistä palveleva TARKOITUS.
Mutta miksi ihmisen ulottumattomissa oleva maailmankaikkeus on olemassa, jos kerran ei olisi ketään, joka voisi "nauttia" siitä? Ei kait planeettaa planeettaa varten ole mielekästä luoda? Jollekin siitä täytyy olla "hyötyä".
Mutta miksi ihmisen ulottumattomissa oleva maailmankaikkeus on olemassa, jos kerran ei olisi ketään, joka voisi "nauttia" siitä? Ei kait planeettaa planeettaa varten ole mielekästä luoda? Jollekin siitä täytyy olla "hyötyä".
Vastaukset 13
Vanhimmat
Maapallo on koetuspaikka henkiemme kehityksessä. Tämä selittää asian.
Olli S.
http://www.angelfire.com/journal2/o_santavuori
Kyllä tämän maapallon olemassaolo on perusteltua jo ihmisenkin takia.
Mutta miksi kaikki se maailmankaikkeus on luotu, johon ihminen ei koskaan edes tule pääsemään. Siis ainakaan ihminen ei sillä tee yhtään mitään. Ketä varten se on luotu, kun ei kerran siis ihmistä varten? Tuskin tyhjää varten.
Mitä jos universumi on jumal'olentojen valmistamisen tehdas?
Olli S.
http://www.angelfire.com/journal2/o_santavuori
ei ole mitään miksi se vain on
Maailma on minua varten. Oli se sitten luotu tai jollain tavalla emergentti. Se on tehty/muodostunut juuri minua ja tätä hetkeä varten jonka koen. Kaikki muu on irrelevanttia.
sillä universumi on olemassa vain minun aistieni kautta, kun minun aistini lakkaavat hahmottamasta mitään, kaikki katoaa.
Mielenkiintoinen kysymys.
Siispä on olemassa kiintotähti (aurinko) joka tuottaa energiaa mahdollistaen elämän synnyn sitä kiertäville planeetoille. Kun tähden energiavaranto on käytetty loppuun ja se sammuu niin elämäkin kuolee planeetoilta. Hm.. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Jospa elämän tulee kehittyä niin pitkälle, että se pystyy lähtemään pois kuolevalta aurinkokunnalta. Mutta mihin. Koska elämää (meitä ihmisiä) kiinnostaa kaikenlainen tuntematon ja tutkimme mielummin kaikkea tuntematonta kuin jo tunnettua niin kaippa sitä tuntematonta on oltava. Ja mielummin riittävästi, ettei se lopu kesken.
Universumi on luotu Jumalan huviksi. Teki, koska siltä tuntui, ja voi tuhota, kun ei enää huvita.
Ketä varten rakensit akvaariosi?
Voivatko viljelemäsi kalat ymmärtää
akvaarion ulkopuolista maailmaa?
Toisaalta, vaikka akvaario onkin
olemassa ilman kaloja, kalat voivat
tiedostaa sen vain olemalla olemassa...
Voiko kala muokata akvaarion ulkopuolisia
tapahtumia? Esimerkiksi esittämällä
merkkejä kutuhalukkuudesta se voi
innostaa "jumalansa" luomaan uuden
"paratiisin" jossa lisääntyä ja
täyttää vesi...
Ei pöllömpi ollenkaa :)
Nyt tarvitaakin jo pikkasen mietintämyssyä ja mäyräkoiraa avuks.
Kyllä sait meikäläisen nyt vetästyy "kalanrinnalle", mutta jos en itseäni mäyräköiran avulla rinnanmitalla kalaa pysty ohittamaan, nii sit täytyy lähtee hakee jo kossuu. Jokatapauksessa siitä on lähdettävä liikkeelle, että "suunnittelija" tätä tilasi. :)
palaillaa...
Onko ahdistavaa, jos olemmekin täällä vain sattumalta, mutta kuitenkin olemassa olomme ymmärtäen tärkeinä.
Eikö ole helpottavaa, että me emme ole kaiken napa, vaan kaikki on, vaikka meitä ei olisikaan. Ja kaikkea on ollutkin jo ilman meitä.
Yksittäiselle henkilölle on tämä elämä tärkein, siksi se kannattaa elää, niin että siitä saa parhaan irti. Sitä ei kannata viettää esim. vankilassa, siksi, että varasti jotain tai tappoi jonkun. Mielestäni sitä ei myöskään kannata viettää huumeissa tai humalassa, sillä silloin ei elä todellisuutta. Elämää ei kannata mielestäni myöskään elää vain tulevaisuudesta haaveillen, vaan on tehtävä työtä sen eteen.
Mitä jos todellisuus on liian kauheaa? Olisi vaikka syntynyt hutuksi tai tutuksi Ruandaan? Ja kukaan ei haluaisi antaa sinulle mahdllisuutta elää vaikka Suomessa tai muussa turvallisessa maassa ja olisit lapsi tai lapsen äiti?
Ihmisenä elämisessä ei ole paljonkaan ylpeilemisen aihetta, jos emme kasva henkisesti luopumaan turhista asioista ja kasvattamaan henkistä pääomaamme. Eurooppa, Kiina, Intia, Amerikka joka paikassa me olemme vain ihmisiä. Mutta myös Ihmisiä, eli me voimme tehdä valintoja, sillä tiedämme tekojemme vaikutuksista. Pidetään paukkuja Valko-Venäjän onnistumiselle.
Käsitteen 'elämän tarkoitus' inhoittamana tulen latomaan tekstiä, jonka pointista en ole itsekään varma.
Koen sanoinkuvaamatonta turhautumista aina, kun joku perustelee näkökulmaansa maailman alkaneen yhden- jos toisenkinlaisen luomisprosessin ja ulkopuolisten voimien tuloksena sillä, kuinka ihmeellisiä ovat suuret ihmissaavutuksemme teknologioineen, infrastruktuurioineen ja ylipäänsäkin kulttuureineen. Tai yleensäkin kaikesta siitä halveksunnasta luontoa ym. 'ihmisen alapuolelle jäävää' kohtaan.
..Jopa ihan viattomistakin pohdinnoista elämän tarkoituksesta.
Miten kaikki nämä uskomattomat enemmän tai vähemmän materiaaliset saavutukset olisivat mahdollisia 'ihan vaan sattumalta'? Nooh.. uskomattomia asioita me ollaan saatu aikaan, mutta loppujen lopuksi tämä kaikkihan on vain meidän tapamme rakentaa pesää jälkeläisiämme varten.
Ihminenhän on vain yksi olento muiden joukossa. Se, että olemme rajoitetut katsomaan maailmaa ihmismäisin silminemme on vain surullisen rajoittavaa. Lieneeköhän tapa nähdä todellisuus vain itseä varten suunniteltuna toimintaympäristönä olla vain inhimillinen piirre? Millaista olisi esimerkiksi elää juuri kalana -joko järvessä tai akvaariossa? Millainen on kalan todellisuus? Minusta ei olisi mitenkään mahdotonta, että kalakin tuntisi olevansa yhtä aktiivinen ja todellisuudessaan 'se keskeisin, ainoa tarkoituksellinen' toimija. Tietenkään kalan todellisuus ei määräytyisi samoin kuin omamme. Sillä olisi täysin erilainen muoto. Emme voi tietää mitään toisen olemassa olevan olennon olemassaolosta, olemassaolon tavasta.
(Esimerkiksi: jos omaa mieltämme kaikkine askarruksineen kuvaisi ympyrä (maailman hahmottuminen juuri tämän ympyrän kontekstissa) ja jonkin toisen olennon mieltä neliö, emme voisi koskaan saavuttaa tätä neliömäisin ehdoin tapahtuvaa kokemistapaa. Täten esimerkiksi tutkimukset eläinten tietoisuudesta eivät koskaan anna sitä ainoaa ja oikeaa kulloinkin etsimäämme totuutta..)
Tätä olen joskus miettinyt -höystettynä ehkä aiheellisellakin pelolla mielenterveyden tasostani. Mutta voisiko olla näin, ettei ihminen olekaan loppujen lopuksi yhtään sen ihmeellisempi olento kuin jokin pieni hyönteinen? Miksei tämä hyönteinenkin tietäisi tekonsa seuraukset ja tekisi valintoja -omassa hyönteisen todellisuudessaan. Inhimillisen tietoisuuden hienoushan on siinä, ettei meillä muuta ole.. Mutta maailma ei ole vain sitä varten. Maailma on, ja me olemme maailmassa, kaiken muun mukana.
Pointti: ihmisen ulottumattomissa olevan maailmankaikkeuden olemassaolon tarkoitus on yhtä olematon kuin sen, joka on ihmisen ulottuvissa.
Jos tarkoitus on, se on ihmisen itsensä rakentama ja ulottuu siis koskemaan molempia, mutta vain ihmisen omassa käsiteavaruudessa.