Millaiset ihmiset laativat psykologisia testejä? Kuinka monia vuosia tällaisten testien ja testausmenetelmien laatiminen vie? Laaditaanko ne yhteistyössä esimerkiksia WHO:n kanssa, vai voivatko eri valtioiden eri viranomaiset itse laatia niitä työryhmänä? Täytyykö heidän hyväksyttää nämä testit esimerkiksi jossain EU tuomioistuimessa vai riittääkö pelkkä valtiovallan esim. presidentin hyväksyntä?
Kysymys ammattilaisille
......
10530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
saman reitin kuin kaikki muutkin normitetut ja standardoidut testimenetelmät. Eli lautakunta hyväksyy testit kriteerein, jotka on laadittu tieteelliseen näyttöön perustuviin mittauksiin/tutkimuksiin ja riittävään n:ään yms. perusteella. Ei niitä siis pimeissä huoneissa väsäillä. Uuden testimenetelmän käyttöön otto vie keskimäärin 8 vuotta, jos aloitetaan alusta, päivittäminen kestää yleensä 2-3 vuotta riippuen n:n keräystavasta ja normituksen monimutkaisuudesta. Ovat känsainvälisiä suurin osa, joten ei liity presidenttiin millään tavalla.
Kiva asiallinen vastaus. Ajattelin tässä vain sitä, että pitääkö uuden testimenetelmän hyväksyttämisessä muuttaa jotakin lakia, esimerkiksi vanhan testimenetelmän poistamiseksi tähän lain muuttamiseen muistaakseni vaaditaan presidentin suostumus.
Kuinka tarkasti on lailla säädetty, millaisia testimenetelmiä käytetään ja millaisia ei saa käyttää?
Ovatko esimerkiksi kaikki lapsille tehtävät testit eettisesti oikein? Lapsihan kuitenkin kehittyy koko ajan, kuten aikuinenkin ihminen ja hänelle tulisi mielestäni suoda samanlainen oikeus kehittymiseen kuin muillekin ihmisille. Vaikkapa seura, jossa lapsi liikkuu saattaa vaikuttaa lapsen tunne-elämän muodostumiseen todella paljon.
Luokka jossa lapsi työskentelee taas vaikuttaa hänen ryhmäyhteistyötaitojen muodostumiseen. Millainen lapsi näkyy kouluyhteisössä ja millainen jää näkymättömäksi? Onko hirveän väärin, jos lapsi on esimerkiksi rasistinen? Lapsen mielestä tällainen epätäydellisyys hänen mielessään voi olla maailmanloppu, koska opettaja ei ehkä tällaista asiaa pysty hyväksymään. Tällainen voi aiheuttaa lapselle kohtuutonta stressiä ja aiheuttaa esimerkiksi koulumenestyksen huononemista tai vaikuttaa käyttäytymisellään muiden menestystä huonontavasti.
Lapsi ei välttämättä ole valmis käsittelemään tai hyväksymään mahdollista erilaisuuttaan aikuisen tavoin. Lapsen persoonallisuus ei myöskään ole vielä ala-asteikäisenä täysin kehittynyt eikä hän ole vielä tarpeeksi vahva tuomaan näitä omia persoonallisuuden piirteitään julkisesti esiin ,joten ei voida tietää esimerkiksi sitä millaisiin ryhmiin hän tulee sopeutumaan.
Tarkoitan edellisessä rasismissa puhuessani siis sitä, että lapsen on mielestään pyrittävä löytämään ihmisestä aina ne hyvät puolet. Ja hän voi tuntea itsensä huonoksi ihmisenä ja vaivaantua, jos pelkät huonot vain paistavat silmään. Vinkkinä opettajille, että voisitteko katsoa ketkä tulevat toimeen ja ketkä eivät...
Tuli myös mieleen sellainen asia, jos testataan pelkästään muistia, niin että se ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta, jollain testillä, ja tulokset luetaan koko luokan kuullen jälkeenpäin olisiko aivan normaalia, että lapsi unohtaa tämän tilanteen ja hänelle vain jää armoton stressi koetilanteita kohtaan?
Mulle itselle saattoi käydä niin, tosin mulla oli myös lääkityksen muutoksia sekä harrastusten ja tätä kautta kaveripiirin muutoksia tuossa vaiheessa elämääni. Harmittaa vain tuo matematiikka. Sai heittää hyvästit lääkikselle ja oikeustieteelliselle...
Vähän kesti kaikessa kiireessä, mutta palataan asiaan hetkeksi. Eli siis: testimenetelmiä ei tarvitse poistaa, kun ne kerran on hyväksytty. Usein vain vanha versio jää uuden alle, mutta jos sitä haluaa käyttää, ei se ole kiellettyä.
Lapsille ihan samalla tavalla kuin aikuisillekin on omat testistönsä. Näisää siis kehittyminen ja sen jatkuminen otetaan huomioon tottakai. Eettisesti ne siis ovat ihan yhtä oikein kuin aikuistenkin testit. Aina otetaan jokatapauksessa sosiaalinen ympäristö yms. huomioon. Puhut persoonallisuudesta... No lapsia harvemmin testataan persoonallisuustestein, ellei ole syytä epäillä jotakin diagnoosia vaativaa. Tällaisia persoonallisuuden kartoituksia, joita kuvaat, tehdään aikuisille.
Laista löytyy pykälät testimenetelmille, mitä, kuka, missä ja milloin nitä saa käyttää.
mutta et varmaankaan puhu tässä yhteydessä mistään testistä, vaan kokeesta? Jos koetulokset luetaan koko luokan kuullen, lapsella, jolla on alttius esim. sosiaaliseen fobiaan, saattaa kokea tilanteen traumaattisena. Tällöin ei ole ollenkaan mahdottomuus, että se vaikuttaa myös tuleviin oppimistilanteisiin yms.
Ei tämä ei ollut koe, sitä ei ilmoitettu etukäteen. Myös opettajan käyttäytyminen tässä yhteydessä oli ehkä hiukan outoa. Mulla on yleensä kohtuu hyvä muisti, tämän testin muoto vain oli sellainen, etteivät muistettavat asiat liittyneet mihinkään. Sain kauhean stressin omasta huonommuudestani...
En välttämättä tarkoita persoonallisuustestejä vaan ehkä myös soveltuvuustestejä. Kuten millä perusteella lapsi sijoitetaan ns. normaalien lasten kanssa samaan ympäristöön ja missä tapauksissa ei?
Lasta, kuten ei aikuistakaan tulisi mielestäni sijoittaa ympäristöön, jos on olemassa vaara ettei hän siihen tule sopeutumaan. Eikä varsinkaan vamman perusteella.
Ja on selvää, että aina voidaan lähteä hakemaan diagnoosia. Tämä on myös mielestäni väärä tapa toimia, koska tällaiset kartoitukset voivat aiheuttaa paitsi jatkuvaa avuntarvetta ja avuntyrkyttämistä,samalla myös jatkuvia karikkoja omaan ja tilanteen vakavuudesta riippuen myös muiden lähimmäisten elämään. Tällaisessa tapauksessa tulevat aina myös yhteiskunnalliset ongelmat ja ongelmatilanteet kysymykseen mm. erilaisten lakien takia. Esimerkiksi liikkumisvapauden rajoittaminen, saako matkustaa yksin jne.
ollut hyväksytty ja em. testitilanteissa käytetty muistitesti, se on varmaa. Opettajasi on varmaankin ylittänyt ammattinsa rajat ymmärtämättä tekemäänsä. Mene ja tiedä...
Hän olikin vasta harjoittelija