Varmaan kävisi niin, että pystyisin kävelemään ylpeänä kuolevan ihmisen yli tai vierestä, mikäli sellaisen näkisin. Asenteenani "ei kiinnosta minua, eikä ole minun ongelmani jos joku haluaa kuolla tai kuolee, niin silloin se myös kuolee" vaikka toisaalta pelottaa hirveästi, kuinka kylmä ihminen olen. Täysin tunteeton. Joskus ihailen ihmisiä, jotka ovat häikäilemättömiä ja julmia ja jotka tietävät määrätietoisesti tarkalleen mitä ovat milloinkin tekemässä keinoja kaihtamatta. Itse en ole niinkään määrätietoinen, olen vain kylmä, julma ja välinpitämätön, mutta en määrätietoinen. Päin vastoin, olen laiska, sotkuinen ja saamaton. Voisin jäädä sänkyyni makaamaan vain päiväkausiksi, juoda kaljaa ja jättää kaiken muun rempalleen. Tiskit tiskaamatta, roskat viemättä, parran ajamatta. Joskus olin viikkoja vain kämpässäni, yksin, katsoin telkkaria, pelasin pelejä, puhuin itselleeni ja ulkona kävin vasta aina vain silloin kun kaljat ja ruuat loppu. Elämä oli ja on tylsää...
Nyt olen tosi sairas. Keuhkot on ihan paskana ja en tahdo saada happea. Aamulla hertessä rintaan pistää, lima tukkii hengityselimet ja voin vain kuvitella miten kuorsaan. Tupakaa menee aski kaupalla. Olen lsäki, kun en liiku ja olen vain paikoillani, netissä tai TV:n ääressä. Millään ei tunnu enää olevan väljä, kunhan on kännissä ja kotonaan. Eipä tuolla ulkona, todellisessa maailmassa minua varten juurikaan mitään ole.
Toisaalta minun tekisi mieli mennä tuon sairaan ihmisen tai loukkaantuneen viereen ja kysyä 'hei, mikä sulla on, voinko auttaa', mutta en tosiaan tiedä, miten kävisi tai mitä tekisin jos sellaiseen tilanteeseen joutuisin. Aina ei kai tarvitse olla mulkku vaikka se onkin luonteenheikkouteni. Miten mä voisin sulattaa itseni jäästä, kun en halua olla ilkeä tai ylimielinen. Olen vain niin ujo ja arka, että mä en kykene olemaan niin kuin muut ja se masentaa minua melko suuresti ja ennen kaikkea tämä yksinäisyys joka taas johtu kahdesta edellisestä, mulkku'udesta sekä ujoudesta. Mä en pysty hymyilemään tai nauramaan. Minulla on myöskin paniikkihäiriä ja typerän kiero selkä. Rillit ja huono itsetunto. Alistusta ja kiusaamista sairaaloisen herkkyyden ja änkytyksen takia lapsuudesta. Aika harmaata enkä tiedä edes mitä täällä teen!? Kai jokaisella ihmisellä silti vain on tarkoitus. En tiedä jaksanko odottaa...
Nyt olen tosi sairas. Keuhkot on ihan paskana ja en tahdo saada happea. Aamulla hertessä rintaan pistää, lima tukkii hengityselimet ja voin vain kuvitella miten kuorsaan. Tupakaa menee aski kaupalla. Olen lsäki, kun en liiku ja olen vain paikoillani, netissä tai TV:n ääressä. Millään ei tunnu enää olevan väljä, kunhan on kännissä ja kotonaan. Eipä tuolla ulkona, todellisessa maailmassa minua varten juurikaan mitään ole.
Toisaalta minun tekisi mieli mennä tuon sairaan ihmisen tai loukkaantuneen viereen ja kysyä 'hei, mikä sulla on, voinko auttaa', mutta en tosiaan tiedä, miten kävisi tai mitä tekisin jos sellaiseen tilanteeseen joutuisin. Aina ei kai tarvitse olla mulkku vaikka se onkin luonteenheikkouteni. Miten mä voisin sulattaa itseni jäästä, kun en halua olla ilkeä tai ylimielinen. Olen vain niin ujo ja arka, että mä en kykene olemaan niin kuin muut ja se masentaa minua melko suuresti ja ennen kaikkea tämä yksinäisyys joka taas johtu kahdesta edellisestä, mulkku'udesta sekä ujoudesta. Mä en pysty hymyilemään tai nauramaan. Minulla on myöskin paniikkihäiriä ja typerän kiero selkä. Rillit ja huono itsetunto. Alistusta ja kiusaamista sairaaloisen herkkyyden ja änkytyksen takia lapsuudesta. Aika harmaata enkä tiedä edes mitä täällä teen!? Kai jokaisella ihmisellä silti vain on tarkoitus. En tiedä jaksanko odottaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
...olet kovia kokenut ihminen. Mutta tiedätkös mitä? Se ei tee sinusta vielä KYLMÄÄ!
Kylmä on ihminen, joka ei ihaile ensinnäkään yhtään ketään. Kylmä henkilö ajattelee vain ja ainoastaan itseänsä. Hän ei edes mieti, mitä tekisi jos näkisi loukkaantuneen/kuolleen ihmisen, koska asia ei häntä kiinnostaisi millään tavoin. Mutta sinua kiinnosti. Miten voisit olla kylmä, kun pohdit minkälainen olet ihmisenä ja millainen on moraalisi?
Taidat olla vain ihminen, joka ei tule myöntäneeksi omaa inhimillisyyttään. Sinähän olet täynnä inhimillisiä tunteita, sen jo tekstisikin kertoo!!
Ei mee sulla hyvin. Mullakin on rillit, huono ryhti ja olen helvetin laiska ja saamaton. Tupakan polton jälkeen on tullut lisää painoa, koko ikäni olen ollut hyvin hoikka, nyt olen ylipainoinen. Toisaalta, mulla on tyttöystävä ja poika eikä mua o koulussa koskaan oppilaat kiusanneet, että siinä mielessä mulla on ollut tuuria.
Sanotaan, että alkoholi ei ole mikään ratkaisu ongelmiin, mutta toisaalta ryyppääminen on estänyt monia ihmisiä tekemästä itsemurhan. Meinaan, jos kaljanlitkiminen on ainoa tapa nauttia olemassaolosta niin mun mielestä silloin kannattaa juoda vaan reilusti. Niin mäkin selvisin vaikeista ajoista. Tietenkin mä toivon että sä löytäisit jonkun terveellisemmän tavan nauttia elämästäsi. Mitä tulee tohon tupakanpolttoon, niin olis tietty hyvä jos sä et polttais niin hirveesti, yrittäisit vähentää vähitellen...
Mäkin oon kärsinyt erittäin vaikeasta masennuksesta suuren osan elämästäni. Masentuneelle on tyypillistä olla joko helvetin itsekäs tai helvetin epäitsekäs, olen huomannut. Ne on molemmat merkkejä siitä että voi huonosti. Mulla on nyt lääkitys ja elämä on aika mukavaa, onx sul ollut koskaan mitään lääkitystä tai puhunu jonkun kallonkutistajan kanssa?
Elämä tuntuu nykyään monesta turhalta. Olemme pilanneet niin paljon ja elämme aika pinnallisten asoiden parissa. Se ei ole tarkoitus, vaan kuten itsekin olet huomannut, solidaarisuus ja hyvyys. Niin kauan kun emme näe metsää puilta ja vain tuhoamme itseämme lisää, emme voi päästäkään kuiville. Vaikeuksia on kaikkialla ja kurjuudesta nousemiseen tarvitaan sisua ja selkärankaa. Mutta lopussa kiitos seisoo.
Sain pahoja särmiä hiottua itsestäni homeopatialla, ikiaikaisen punastelun ja paniikkihäiriön KOKONAAN pois, astman pois ym... Lue aiheesta kirjoja, ellet muuten usko. Saat elämänhalun takaisin ja voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ns. aloittaa alusta. Et ole kylmä, etkä tyhmä. Nyt olet tienhaarassa ja tiedät sen sydämessäsi. Näin ei voi jatkua ja kaikki on hoidettavissa päiväjärjestykseen. Tunnepuoli ja keuhkot kuntoon homeopatialla, sitten saat motivaatiota painonpudotukseen. Jäsenkorjaajalla sain skolioosin (selkärangan kieroutuman) ja eripituiset jalat kondikseen.
Usko tai älä, mutta ainoa joka voi ottaa startin olet sinä, konsteja löytyy. Maailmassa on vielä paljon kaunista ja arvokastakin, sinäkin olet!
Tsemppiä mies!.., sitäpaitsi rillejä käyttävät ovat yleensä viisaitakin:)
kirjoittaja kaikkea hyvää elämääsi! Ryhdy pienin askelin korjaamaan eläämäsi. Edellinen kirjoittaja oli varmasti oikeassa, että nyt olet tienhaarassa sen suhteen mitä elämäsi tulee olemaan.
Jätä ensin kalja pois ja pelien ääressä nyhvääminen.
Vaikutat ihan fiksulta ihmiseltä, sinulla on kykyä parempaan!
Kokeile tehdä joka päivä joku pieni positiivinen asia, vähennä vaikka tupakanpolttoa, kävele ulkona ihanassa kevätauringossa, hanki joku kiva harrastus jossa tapaisit ihmisiä, tee jotain työnsaannin suhteen, puhu jollekin ihmiselle.
Nämä pienet asiat kertautuessaan muuttavat pikku hiljaa elämääsi. Olet liian arvokas jäämään tuohon epätoivoon ja hukattuun elämään.