Googletin ja linkitin tähän. Poistakaa, jos tein väärin.
http://www.suomenaa.fi/askeleet_perinteet.html
Tutkiskelin ja lueskelin noita askelia. Ei minusta ainakaan ole AA:han. En pääse edes ensimmäiselle asekeleelle. Koko ajan tulee mieleen, että: " P**kele, minähän tässä maailmassa pärjään ja selvitän sotkuni,vaikka taivaalta sataisi rumiä ämmiä parireet selässä!"
Toisessa askeleessa taas mennään yläkerran osastolle. Vierastan käsitettä "Jumala", vaikka uskonkin, että on jokin isompi voima tai ymmärrys, joka tätä systeemiä pyörittää.
Silti alkoholi on minulle ongelma, kuten muutkin addiktiota aiheuttavat asiat.
Yritän kuitenkin selvitä tästä elämän ärjänteestä pahalla sisullani ja omalla voimalla. Katsotaan miten äijän käy.
Lopuksi vielä: Kunnioitan heitä, jotka käyvät AA:ssa ja ovat raitistuneet sen kautta. Itse olen vain tällainen oman tieni kulkija ja yksinäinen susi, jolle sosiaaliset tilanteet tuovat paineita. Mieluummin yksin vaikka koko maailma vastassa. Uskoisin, että kaltaisiani on muitakin, jotka haluaisivat tällä palstalla vierailla ja keskustella. Mitenkään palstan vakioketjua ja sen jäseniä, sen paremmin kuin AA-likettäkään arvostelematta. Miettikääpä sitä, sanoi Mika Saukkonen.
AA:n 12 askelta
22
3778
Vastaukset
- h.arkimo
itsekin olen jo pitemmän aikaa purjehtinut. Parin pohjakosketuksen jälkeen on navigointitaito parantunut ja nyt mennään jo hyvissä tuulissa ja kovaa. Vahinko, että on niin pieni purtelo, että en voi ottaa muita mukaan. Mutta rakentakaa mielikuviinne oma botski ja ei muuta kuin seilaamaan. Halpaa hubaa: pahan olon saan, jos oikein päätäni pyöritän ja kankkunen on yleensä vain minsan mittanen.
PS. On hyvä käydä AA-kokouksissa, jos ei pidä yksinpurjehtimisesta. - jasu
Siihenhän se kulminoitui koko juttusi.
Tiedäthän, ettei ihminen voi hallita elämäänsä. Et voi määrätä tai etukäteen varautua ottamaan huomioon, mitä elämä eteesi heittää.
Sairautta, onnettomuuksia, työttömyyttä,läheisen sairautta jne...
Et voi vaatia itseltäsi virheettömyyttä tai täydellisyyttä, vaan sinun on hyväksyttävä itsesi sellaisena kuin olet. Et voi valehdella itsellesi.
Muuten keräät paineita sosiaalisissa tilanteissa.
Tuo "itseriittoisuus" on muuten tyypillistä juuri erilaisista riippuvuuksista kärsiville. Halutaan olla kuin teräsmies, mutta ilman kryptoniitti-ongelmaa.
Lue uudestaan ja ajatuksen kanssa se ensimmäinen askel ja unohda toistaiseksi se seuraava. - sAAmari
oman ymmärrykseni/tulkintani ja kokemukseni AA-ohjelmasta? Saa olla lukematta jos tuntuu tyrkyttämiseltä.
Ensimmäinen askel minullekin oli kaikkein vaikein, koska olen tottunut menemään vaikka läpi harmaan kiven. Koskaan en ole halunnut kenellekään jäädä kiitollisuudenvelkaan enkä anella apua. Olen ollut koko aikuisikäni ylpeä siitä, että pärjään omillani enkä pyydä apua sen paremmin vanhemmiltani kuin yhteiskunnalta. Ja ennen kaikkea olen halunnut pärjätä älyni avulla. Olen työskennellyt alalla, jossa edellytetään analyyttista ajattelua, kriittistä suhtautumista ja kykyä perustella kaikki päätöksensä. Minäkö siis en pärjäisi viinaa vastaan? Olin lopettanut tupakoinnin omin voimin, olin laihduttanut ja kuntoillut ja nostelin punttisalilla raskaampia painoja kuin hintelät teekkaripojat. Olin elänyt yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta tarvitsematta yhdenkään äijän apua huushollissani. Olin selvinnyt taloudellisesti tiukoistakin ajoista, tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja kasvattanut lapseni siinä ohessa. Minäkö muka en pystyisi lopettamaan viinan juomista, kunhan vain *vakavasti* haluaisin?!
Aika monta kertaa yritin, ja aina epäonnistuttuani ajattelin, että en vissiin vielä halunnut "aikuisten vakavasti". Ja yritin taas ajatellen, että "tällä kertaa otan tosissani". Mutta kuten sanottu, 12 vrk oli pisin aika jonka onnistuin olemaan juomatta. (Vuonna 2000 olin 4 kk kohtuukäyttäjä, kun tein elämäntaparemontin ja jätin pois sokerin, valkoiset jauhot ja alkoholin yhtä viinipullollista/viikko lukuun ottamatta.)
Sitten tuli se syksy 2002, josta kerroin alempana, ja kaikki voimani menivät viemäristä alas. Siinä vaiheessa oli helppo ottaa ensimmäinen askel ja myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja jopa sekin, ettei elämästä taida selvitä hengissä.
En ole kuulunut kirkkoon vuosikausiin, mutta toinen askel ei tuntunut pahalta kun kuulin sen sellaisena kuin se Nimettömät Alkoholistit kirjassa esitetään. Minun ei todellakaan tarvinnut uskoa mihinkään valkopartaiseen ukkoon, puhumattakaan pyhästä kolmiyhteydestä tms. Sain muodostaa itse oman vakaumukseni ja tulin siihen tulokseen, että jokin "järki" tätä elämää ohjaa. Olkoon se sitten vaikka geeneihin ohjelmoitu halu lisääntyä ja selviytyä hengissä. Sen olemassaoloa tuskin ainakaan voi kiistää? Ihmiset eivät toteuta sitä kovin rationaalisesti, mutta luonnossa se on selvästi näkyvissä, kaikki kasvit ja eläimet pyrkivät vaistomaisesti pysymään hengissä ja lisääntymään (eivätkä varmaan edes kysele onko sillä jokin tarkoituskin). Ihmisestäkin sanotaan, että elimistö pyrkii tasapainoon, jos sitä ei häiritä. Jotenkin siihen on "koodattu" tieto siitä, miten ihmiskunta voisi selvitä. En perustele vakaumustani tässä enkä muualla sen syvällisemmin, tämä olkoon vain esimerkkinä siitä että yksinkertaisimmillaan Jumala/ Korkeampi Voima voi olla vaikka "elämänvoima", "luonnonvoima". Tai se voi olla intuitio. Tai se partainen ukko pilven reunalla. Niin kauan kuin minua ei pakoteta tunnustamaan mitään uskontoa, toinen askel ei tuota vaikeuksia.
Toisen askeleen jälkeen ja kun olin nähnyt mihin oma järkeilyni minut oli johtanut, oli helppo ottaa kolmas askel. Tein sen ns. Aloittajien kokouksessa yhdessä ryhmän kanssa, ja se otettiin rukouksen muodossa. Vähänkö tuntui höhlältä tällaisesta ihmisestä, joka ei ole tottunut rukoilemaan ainakaan muiden läsnäollessa! Sanoinkin kotiin palattuani että olipa hassua.
Mutta sen "hassun" tapahtuman jälkeen, pari viikkoa myöhemmin, huomasin ettei minua huvitakaan juoda.
Siitä alkoi kevät 2003, joka oli aivan fantastista aikaa, etenkin sen jälkeen kun lakkasin pelkäämästä retkahdusta. Olin ilmeisesti niin onnellisen näköinen, että sen takia vastaantulijatkin alkoivat hymyillä ja tervehtiä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin osallistuin Aloittajien viikonloppuun, jossa jatkoin AA-ohjelmaa eteenpäin. Ensimmäiset kolme askelta ovat minun ymmärrykseni mukaan "luovutusaskeleet", jotka kuuluvat yhteen ja ovat pohjana muille askeleille.
Niiden jälkeen tulevat "siivousaskeleet" 4-9. Aloitin tekemällä askelkummini kanssa luettelon ihmisistä, jotka olivat minua loukanneet ja joita minä olin loukannut. Keskustelimme kaikista näistä tapahtumista. Ja keskustelemista niissä riitti, sen verran paljon oli katkeruutta kertynyt vuosien varrella. Olin katkera ihmisille mutta myös yhteiskunnalle, eri instituutioille, "kohtalolle"... Sain purkaa ääneen kaikki kaunani. Vasta sen jälkeen katsottiin mitä minun itseni on tullut tehtyä muille. Ei ollut kaunis sekään lista :-/ Neljännen ja viidennen askeleen lopuksi puhuimme vielä siitä, millaisia pelkoja minulla on ja mistä ne mahtavat juontua.
Sen jälkeen otimme kuudennen ja seitsemännen askeleen eli valmistauduin luopumaan paheistani. Seitsemäskin askel tehdään rukouksen muodossa, mutta siinä vaiheessa se ei minua enää haitannut yhtään.
(Myöhemmin olen joutunut palaamaan seitsemänteen askeleeseen mm. ymmärrettyäni olevani erittäin kateellinen tietyille ihmisille. AA-ohjelma on minulle valtavan hyvä työkalu, koska se mahdollistaa juuri uollaisten 'luonteenvirheiden' tunnistamisen ja tarjoaa avun niistä eroon pääsemiseen.)
Siivousaskelten jäljiltä minulla oli kuta kuinkin valmiina lista ihmisistä, joita olin juomisaikanani loukannut. Siitä alkoi yhdeksäs askel eli heille hyvittäminen. Sitä jatkuu edelleen. Listallani on ollut ihmisiä, joita en olisi koskaan enää halunnut tavata, mutta pikkuhiljaa heitä on tullut vastaan ja olen joutunut/saanut tilaisuuden selittää miksi olen esim. katkaissut aikoinani yhteydenpidon. Joitakin ihmisiä en ole edelleenkään valmis hyvittämään, koska he ovat mielestäni loukanneet minua vielä pahemmin kuin minä heitä. He ovat ns. SOB-listallani (Son of the Bitch :-) Mutta ehkä heidänkin aikansa tulee joskus?
Siivousaskeliin joudun joskus palaamaan, kun mieleen nousee asioita, joita en ole aikaisemmin muistanut, mutta periaatteessa tarvitsen päivittäisessä elämässäni vain 10.-12. askelta.
Kymmenes askel kehottaa Nimettömät alkoholistit -kirjassa "tarkastelemaan jatkuvasti ettet ole kaunainen, itsekäs, epärehellinen tai pelokas". Olen tehnyt tästä itselleni muistisäännön KIEPutus. Jos tunne-elämäni alkaa KIEPuttaa minua niin taustalta löytyy luultavasti Kauna tai Itsekkyys. Joskus myös Epärehellisyys tai Pelko.
Yhdestoista askel kehottaa ylläpitämään hengellistä kasvua. Joillekin se tarkoittaa rukousta, joillekin mietiskelyä, joillekin tietyn kirjallisuuden lukemista päivän alkajaisiksi. Se voi olla myös "nokkapalaveri" toisen AA-laisen kanssa kasvokkain tai puhelimitse. Minulla on omat "aamurituaalini" joiden avulla päivä käynnistyy yleensä ilman stressiä ja joiden avulla nukahdan illalla kuin pieni lapsi.
Ja lopuksi kahdestoista askel kehottaa saattamaan sanomaa vielä kärsiville alkoholisteille JA noudattamaan AA-ohjelmaa kaikissa toimissa.
Yksinkertaista!
AA-palavereissa ehdin nykyisellään käydä hyvin harvakseen, mutta ohjelma kulkee aina mukanani ja puhelimessani on pitkä lista AA-laisten ystävien nimiä. Jos alkaa KIEPuttaa niin heille voin soittaa lähes koska tahansa. Mikä parasta, heidän kanssaan ei tarvitse ensin käydä mitäänsanomatonta small talkia vaan voin heti kertoa mistä kenkä puristaa, ja itkeä jos itkettää. Heille voin myös soittaa, kun jotain oikein kivaa tapahtuu ja on pakottava halu päästä heti kertomaan se jollekin.
Minä tykkään tästä elämäntavasta ja siksi yritän korjata väärinkäsityksiä ja antaa lisätietoja silloin, kun niille on mielestäni tarvetta. En toivoisi kenenkään jättävän kokeilematta AA:ta vain siksi, että esim. sana Jumala nostaa niskakarvat pystyyn. Niin se nosti minultakin, mutta kun ymmärsin että minulla todella on vapaus tulkita se omalla tavallani niin siitä tuli vain yksi sana muiden joukossa.- Denso
Selkeä kiihkoton selostuksesi siitä miten itse olet kokenut AA:n ohjelman askelineen laskee varmasti monien kynnystä ainakin kokeilla ohjelmaa yhtenä mahdollisuutena ihmisarvoiseen elämään. Minä huomasin omassa selviytymisprosessissani paljon yhtäläisyyksiä tarinaasi, vaikka en AA:n ohjelmaa syvällisesti tunne, enkä ole sitä koskaan noudattanut. Minulle valaistui jossain vaiheessa se, että ihmisenä olemiseen kuuluu virheiden tekeminen, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Tämän oivalluksen jälkeen opin jotenkin hyväksymään itseni ja muut sellaisenaan, yrittämättä enää pakottaa itseäni tai muita mihinkään ihmeelliseen täydellisyyden muottiin. En edes tiedä vaikuttiko tämän asian sisäistäminen asiaan, mutta samoihin aikoihin katosi juomisen halu. Jokusen vuoden olen elänyt huomattavasti rennomalla elämänasenteella ja ennen kaikkea ilman päihteitä. Toivon sen jatkuvan ja uskon että pystyn pitämään itselleni antamani lupauksen raittiista loppuelämästä.
- Grapevine
Kiitos sAAmari. Olipa erinomainen essee AA:n 12 askeleesta.
AA:n 12 askelta on yksinkertainen tapa ELÄÄ...
Aloittajien kokoukset ovat systemaattinen tapa saattaa AA:n sanoma niille, jotka haluavat tietää,
MITEN ASKELEET OTETAAN :)
Aloittajien viikonloppu Oulussa 17.-19.3.
http://www.sorsasaari.org/AA.html
Raittius on iloinen elämäntapa :)
T E R V E T U L O A - vanhatenu*
Kiva kun kommentoit.
Olen itse näiden riippuvuuksieni kanssa ns. kusessa ja aikoinaan AA:takin harkitsin. Kuitenkin se Jumalan esiintuonti joka toisessa pykälässä etoo. Kun tuntuu, että se on ollut nukkumassa, kun minä sain alkuni. Niin päin persettä elämäni on mennyt.
Olen koukussa kaikkeen mahdolliseen (poislukien huumeet) Rauhoittavia minulle on kirjoitettu 20 vuotta 20mg päiväannoksella. Lisäksi sitten tämä alkopuoli. Koko ajan on kaipuu sinne entisiin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin vielä olin töissä ja juominen oli ns.normaalia.
Tämän päälle lätkäistään kuntoiluaddiktio.
Nyt olen viikon aikana käyttänyt tosi hikiseen kuntoiluun (spinning) vähintään 1½ tuntia päivässä. Taustalla pakkomielle saada paino putoamaan kymmenen vuoden takaiselle tasolle.
Silloin olin sellaisessa fyysisessä kunnossa, että juoksin maratoneja viikon välein alle kolmeen tuntiin.
Tuossa kuntoilussa on vain se paha puoli, että sen aikana tulee mieleen: "kun näin kovasti itseäni rääkkään, olen oikeutettu pariin kaljaan".
Ja sitten taas emäntä töistä tultuaan nostaa vainukuononsa pystyyn todeten: "täällähän haisee kalja". Ja loppupäivä mökötetään, huolimatta siitä, että voitaisiin keskustella syistä miksi katsoin olevani oikeutettu noihin olusiin.
Soittikin äsken, tuo emäntä, työstään ja sanoin sille suoraan mikä on tilanne. Itkemäänhän se alkoi. Voi helvetti tätä elämää. Minun varmaan tarvitsisi tilata aika joltakin yksityiseltä psykiatrilta, jolle voisin kertoa ongelmistani. Tämä julkisen puolen tantta ei ole muuta kuin pilleriautomaatti.
Aika veikeänä, jos sitä sanaa voi käyttää, yksityiskohtana kerron seuraavan: Kun tämä täti tuli omaksi lääkärikseni vuonna -95, ei mennyt vuottakaan kun olin työtön, myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeellä. Pitäisi kai antaa ämmälle jokin diplomi.
Olin aiemmin käynyt mt-toimistossa lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi. Tämä lääkäri sitten sanoi: " Jos tuntuu siltä, että et voi työhön mennä, jää kotiin". Hän lupasi kirjoittaa jälkikäteen sairauslomatodistuksen. Sehän oli kaltaiselleni työtävieroksuvalle kuin lottovoitto. Koskas töihinmeno kivaa oli ollut. Niinpä käytin tätä optiota hyväkseni ja tosiaan alta vuoden olin pahasti alkoholisoitunut ja lopulta ajoin ratin, joka merkitsi minun ammatissani ikuisia hyvästejä. Tässä nyt kohta viiskymmppisenä sitten hohhoillaan kotona, vaikka fyysisesti ainakin olisin työkykyinen. Varmaan henkisestikin, kun saisin jonkinlaisen uuden koulutuksen ja tukea työllistymiseeni. Olen katsellut joutilaana nurkkia jo kohta kymmenen vuotta!
Mutta tällaista. DNA:ta lainaten:
Elämä on!
P.S. Auttakaa jotenkin. Rukoilkaa vaikka puolestani, jotta saisin elämäni kondikseen.
-vanhatenu-, joka ei sitten tänäänkään pystynyt ihan selvä olemaan. - Alkoholisti
Kiitos valaisevasta itsetilityksestäsi ja AA toimintanan kuvauksesta. Varmaan minäkin odotin silloin, kun avasin keskustelun mt-kuntoutujista ja alkoholismista, kaipasin juuri tälläistä elämänläheistä palautetta! Ne jotka silloin haukkana hyökkäsivät kimppuni, saivat vain minut suuttumaan ja menettämään itsehillintäni, joka tosin koskaan ei ole ollut siitä vahvimmasta päästä - hassua, että monet kunnioittavat minua juuri tuon piirteen ja periksiantamattomuuden vuoksi - kyllä sillä työelämässä tulostakin tehtiin, mutta koko ajan se söi miestä enemmän ja enenmän.
Kuvauksesi omilla kyvyillään ja älyllään toimeentulevasta ihmisestä kolahti - samat perusteet ovat minullakin takana. Kliinisen depression varjo lepää rankkana sukumme yllä ja aikoinani kuvittelin pääseväni sitä pakoon, vaikka kärsinkin ajoittaisista rajuista masennuskohtauksista. Ikä teki tehtävänsä minunkin kohdallani kuten niin monille lähisukulaisilleni ennen minua - olen nuorin meistä serkuksista ja nyt pelottaa, miten käy meidän lastemme - piirteet ovat jo olemassa useiden kohdalla! Kohtaloa irvokkuutta kuvaa ehkä se, että kaikki ovat olleet tai ovat huippuälykkäitä ja päässeet jo nuorena näyttämään kyntensä, mutta kun 40 ikävuotta tulee täyteen alkaa täydellinen romahdus - onneksi nyt pystytään lääkkeillä tuota tilaa korjaamaan, mutta vain vähäsen - sama kierre meillä on kuin meidän vanhemmillamme - sairaalat, itsetuhot, ja siihen aikaan annettiin niin vahvat lääkkeet, että ihmisarvoinen elämä näytti mahdottomalta - kuola valui suusta, puhe tuskin ymmärrettävää, mutta jossain siellä sisällä eli kuitenkin raivo, joka aika ajoin puhkesi liekkeihin lääkkeistä huolimatta. Nyt olen sen itse kokenut - tuon kaoottisen raivontilan muistin menetyksineen ja tuhoineen! Joskus ajattelen, että itsemurha voisi olla se ainut oikea ratkaisu sekä itseäni että lähimmäisiäni kohtaan. Osa ymmärtää asian, kun sen rautalankasta olen vääntänyt - hyväksyn armomurhan ja olen sopinut erään läheisen ihmisen kanssa, että kun kuntoni tulee siihen pisteeseen, ettei toivoa enää ole, hän vie minut lempipaikkaani ja jättää minut yksin kuolemaan ilta-aurinkon laskiessa. Olen jo vuosia pitänyt itsemurhaan tarkoitetun lääkeannoksen lähettyvilläni - se tappaa varmasti. Mutta selvänä haluan kuolemani kohdata - tietoisena valintana! Tämä on minun tarinani. - jasu
mihin tarvitaan enää AA-kirjallisuutta. Meillä on sAAmari.
Olen kaikkien AA:ssa käymieni vuosien ajan kuullut sanottavan, että järjen käyttö raitistumisessa on vaarallista. Pitää vaan painaa takapuolta penkkiin!
Tuollaista jälkeä saa ihminen aikaan kun ymmärtää mitä lukee ja ajattelee mitä tekee.
Et todellakaan, hyvä sAAmari, ole käynyt AA:ssa vain molottamassa munkkilatinaa.
Hienoa, saatan käydä itsekin nyt useammin AA:ssa. - sAAmari
jasu kirjoitti:
mihin tarvitaan enää AA-kirjallisuutta. Meillä on sAAmari.
Olen kaikkien AA:ssa käymieni vuosien ajan kuullut sanottavan, että järjen käyttö raitistumisessa on vaarallista. Pitää vaan painaa takapuolta penkkiin!
Tuollaista jälkeä saa ihminen aikaan kun ymmärtää mitä lukee ja ajattelee mitä tekee.
Et todellakaan, hyvä sAAmari, ole käynyt AA:ssa vain molottamassa munkkilatinaa.
Hienoa, saatan käydä itsekin nyt useammin AA:ssa.ei koskaan voi olla varma siitä, mikä on milloinkin ironiaa, sarkasmia ja mikä todellista asiaa.. Mutta alkoholistia ei parane koskaan kehua, edes kiusallaan! Ainakin minulla se nousee hattuun kuin häkä ja siitähän ei hyvä seuraa.
- asioita
vanhatenu* kirjoitti:
Kiva kun kommentoit.
Olen itse näiden riippuvuuksieni kanssa ns. kusessa ja aikoinaan AA:takin harkitsin. Kuitenkin se Jumalan esiintuonti joka toisessa pykälässä etoo. Kun tuntuu, että se on ollut nukkumassa, kun minä sain alkuni. Niin päin persettä elämäni on mennyt.
Olen koukussa kaikkeen mahdolliseen (poislukien huumeet) Rauhoittavia minulle on kirjoitettu 20 vuotta 20mg päiväannoksella. Lisäksi sitten tämä alkopuoli. Koko ajan on kaipuu sinne entisiin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin vielä olin töissä ja juominen oli ns.normaalia.
Tämän päälle lätkäistään kuntoiluaddiktio.
Nyt olen viikon aikana käyttänyt tosi hikiseen kuntoiluun (spinning) vähintään 1½ tuntia päivässä. Taustalla pakkomielle saada paino putoamaan kymmenen vuoden takaiselle tasolle.
Silloin olin sellaisessa fyysisessä kunnossa, että juoksin maratoneja viikon välein alle kolmeen tuntiin.
Tuossa kuntoilussa on vain se paha puoli, että sen aikana tulee mieleen: "kun näin kovasti itseäni rääkkään, olen oikeutettu pariin kaljaan".
Ja sitten taas emäntä töistä tultuaan nostaa vainukuononsa pystyyn todeten: "täällähän haisee kalja". Ja loppupäivä mökötetään, huolimatta siitä, että voitaisiin keskustella syistä miksi katsoin olevani oikeutettu noihin olusiin.
Soittikin äsken, tuo emäntä, työstään ja sanoin sille suoraan mikä on tilanne. Itkemäänhän se alkoi. Voi helvetti tätä elämää. Minun varmaan tarvitsisi tilata aika joltakin yksityiseltä psykiatrilta, jolle voisin kertoa ongelmistani. Tämä julkisen puolen tantta ei ole muuta kuin pilleriautomaatti.
Aika veikeänä, jos sitä sanaa voi käyttää, yksityiskohtana kerron seuraavan: Kun tämä täti tuli omaksi lääkärikseni vuonna -95, ei mennyt vuottakaan kun olin työtön, myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeellä. Pitäisi kai antaa ämmälle jokin diplomi.
Olin aiemmin käynyt mt-toimistossa lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi. Tämä lääkäri sitten sanoi: " Jos tuntuu siltä, että et voi työhön mennä, jää kotiin". Hän lupasi kirjoittaa jälkikäteen sairauslomatodistuksen. Sehän oli kaltaiselleni työtävieroksuvalle kuin lottovoitto. Koskas töihinmeno kivaa oli ollut. Niinpä käytin tätä optiota hyväkseni ja tosiaan alta vuoden olin pahasti alkoholisoitunut ja lopulta ajoin ratin, joka merkitsi minun ammatissani ikuisia hyvästejä. Tässä nyt kohta viiskymmppisenä sitten hohhoillaan kotona, vaikka fyysisesti ainakin olisin työkykyinen. Varmaan henkisestikin, kun saisin jonkinlaisen uuden koulutuksen ja tukea työllistymiseeni. Olen katsellut joutilaana nurkkia jo kohta kymmenen vuotta!
Mutta tällaista. DNA:ta lainaten:
Elämä on!
P.S. Auttakaa jotenkin. Rukoilkaa vaikka puolestani, jotta saisin elämäni kondikseen.
-vanhatenu-, joka ei sitten tänäänkään pystynyt ihan selvä olemaan.Voisitko kääntää tuon eläkkeelläolon eduksesi.
Minusta olisit kamala ihminen, jos nyt hankkisit työpaikan, se on pois joltakin nuorelta perheen perustaneelta asuntovelalliselta. Tee hyvä työ ja pysy eläkkeellä.
Nykyään on valtavasti ihmisiä, jotka haluaisivat eläkkeelle, loppuunpalaneita, kolotuksia joka puolella, mutta heitä vain roikotetaan työelämässä. Pääsit siihen putkeen, jolloin vielä pääsi eläkkeelle, nykyään se on melkein mahdotonta. Sanoisin, että onni potkaisi sinua.
Kuntoilusta saat paljon pisteitä, ei sitä joka ihminen tee vaikka aikaa olisi.
Ammattiavusta olen kahta mieltä, ehkä lääkityksesi on väärä ja siihen voi tulla muutos, mutta mt-osastolla pitää kohdata se oikea. Toiset kuuntelee, eivät anna ohjeita, toiset ottavat kantaa ja se voi jopa saada masennuksen aikaan hetkeksi. Ehkä kannattaisi kokeilla, mutta muistaa ettei kukaan saa sinua tyytyväiseksi, sen teet ainoastaan sinä itse.
Löpinät tässä: mieti mitä haluaisit, kiinnostaako historia, mene kirjastoon, pystyisitkö ystävä-palveluun (on muuten kova pula miehistä), soita SPR:ään, siis pistä toiveitasi ja haaveitasi paperille, vedä yli mahdottomat ja rupea toteuttamaan mahdollisia.
En rukoile puolestasi, mutta lähetän paljon positiivista energiaa.
Mussukka, joka ei huomannut kirjautua Saamarilta mitä AA-lainen on tottunut kuuntelemaan palavereissa. Oikein hyvä, että avauduit ja annoit ymmärtää niille lukijoille, jotka ihmettelevät sitä, miksi hakeutua AA:n toimintaan ja mistä alkoholi helvetistä tässä on kyse joillakin.
Kiitos kirjoituksestasi.- käyttö on
jasu kirjoitti:
mihin tarvitaan enää AA-kirjallisuutta. Meillä on sAAmari.
Olen kaikkien AA:ssa käymieni vuosien ajan kuullut sanottavan, että järjen käyttö raitistumisessa on vaarallista. Pitää vaan painaa takapuolta penkkiin!
Tuollaista jälkeä saa ihminen aikaan kun ymmärtää mitä lukee ja ajattelee mitä tekee.
Et todellakaan, hyvä sAAmari, ole käynyt AA:ssa vain molottamassa munkkilatinaa.
Hienoa, saatan käydä itsekin nyt useammin AA:ssa.alkoholistille tärkeää, ettei antaisi pelkkien tunnekuohujen johdattaa elämää. Tarkoitan mm. vihaa, suuttumusta, kateutta, ihastumista, ylpeyttä... siis omia kokoemuksiani.
- Ryyppymies
Tällä tavalla sitä meikäläinen ajattelee. 9-vuotta on käyty AA-palavereissa. Elämä on muuttunut parempaan suuntaan. Eipä tässä muuta. Hyvää jatkoa siulle.
- ma-sa
Tässä on nyt sitä parasta mitä olen tältä palstalta löytänyt.Toipumisen ihmeestä ei koskaan kerrota liikaa.Itse asiassa se ei ole ihme vaan oman itsensä löytäminen.Se missä ja millä tavalla se tapahtuu on jokaisen oma asia.
Minäkin opein puhumaan omalla suullani vasta yli viiskymppisenä.Puhumalla patoutumat poistuu.
Yhteistä meille kaikille on=Olemme samoja kivikauden ihmisiä.
Kiitos ja halaus kaikille - Veteraanitörpöttelijä.
En ole aiemmin niitä askelia päässyt lukemaan. Mielenkiintoista. Etenkin 10. kohta siitä yhteisöllisyydestä suorastaan hyppäsi silmiin. Sitähän rikotaan aina ja jatkuvasti.
- M.M.
Viittaat itse asiassa 10. perinteeseen, ei 10. askeleeseen. Siitä, onko suomalaisten linjaristiriidoissa jakautuneen AA:n sisäisten asioiden käsittely julkisuudessa 10. perinteen rikkomista, voidaan varmasti keskustella.
Jos täällä voisi antaa suosituksia, saisi tämä keskustelusäie minulta 5 tähteä.
***** - V.t.
M.M. kirjoitti:
Viittaat itse asiassa 10. perinteeseen, ei 10. askeleeseen. Siitä, onko suomalaisten linjaristiriidoissa jakautuneen AA:n sisäisten asioiden käsittely julkisuudessa 10. perinteen rikkomista, voidaan varmasti keskustella.
Jos täällä voisi antaa suosituksia, saisi tämä keskustelusäie minulta 5 tähteä.
*****Tässä vaiheessa taas joutuu toteamaan, että vaikeneminen on kultaa, keskustelupalstallakin.
- Suur kiitos!
M.M. kirjoitti:
Viittaat itse asiassa 10. perinteeseen, ei 10. askeleeseen. Siitä, onko suomalaisten linjaristiriidoissa jakautuneen AA:n sisäisten asioiden käsittely julkisuudessa 10. perinteen rikkomista, voidaan varmasti keskustella.
Jos täällä voisi antaa suosituksia, saisi tämä keskustelusäie minulta 5 tähteä.
*****Olet ensimmäinen henkilö joka tällä palstalla kertoo elämästään mitä oli alkoholin kanssa ja mitä on nyt.Hämmästykseni oli suuri,koska olen mieltänyt sinut mieheksi.Itse olen absolutisti mutta seuraan tätä palstaa,olen ihmetellyt koska täällä hyvin heikosti kerrotaan omia tarinoita. Olen ihan odottanut,että joku sinun laisesi henkilö avautuisi ja nyt kun sen teit,palaute on hienoa koskettavaa ja varmaan monelle voimaa antava.Onnenpisaroita elämääsi.
- Tietoisuus
>>En pääse edes ensimmäiselle asekeleelle.>>
Minullakin meni vuosia, ennen kuin "pääsin" ensimäiselle askeleelle.
Kävin kuitenkin AA:ssa, sillä ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen...
Kun sitten viimein sain raittiuden, löysin kokonaan uuden maailman ja mikä tärkeintä; löysin "itseni" AA:n Ison Kirjan ohjeiden ja hyvän kummin avulla...
T. AA:n jäsen Suomessa - vee
kertomus täytyy hakata kiveen,jotta säilyy luettavaksi.
siinä on hienosti ilmaistu alkoholiasiaa monelle asian kanssa painivalle.
kiitos siitä,että olet olemassa ja jaksat kaikesta tiukkapipojen ryöpytyksestä (sitä oli ainaki ennen,miten lie nykyään.en oo seurannu) huolimatta auttaa ja tukea A-ongelmaisia.
hyvää ja raitista elämää sulle,olet erittäin tärkeä ihminen. - 525465464565
0544685685785
- gdfddds
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315376- 363711
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833273- 112525
- 292112
- 122047
- 1631876
- 1051352
- 141338
- 1371154