Puhutaan ajattelun todellisaatiosta. Siis sen täsmentymisestä äärettömyyksiin asti, viimeistä ideaa myöten. Tämä mahdollistaa ajatuksen siitä, että sijaitsemme(kin) konkreettisesti todellisuudessa (paikanmääre), emmekä maailmankaikkeudessa. Emme maailmankaikkeudessa ainakaan sijaitsemisen kaikkia loppujakin osatekijöitä ajatellen. Näin olemme siis saavuttaneet yhteyden maailmankaikkeutta laajemman lopunkin materia-alueen jokaiseen pisteeseen, älyllis-henkisesti. Ja samalla periaatteella sitä ympäröivään äärettömään tyhjään, sen äärettömyyksineen. Tuntuu hyvältä, miellyttävältä. Ympäröivään, tosin riippuen materia-alueen muodosta.
Voimmeko ajatella olevamme todellisuuslaisia, asuvamme materia-alueella. Voinemme.
Sama ajattelu heti täsmentää, että maapallo sanaa täytyisi käyttää hyvin monissa niissä yhteyksissä, kun on totuttu käyttämään maailma-sanaa. Maailma sana on vähän sotkuinen, monella tavallakin. Ja maapallo on selvä, sanan puhdas.
Juha Korkee, Hyvinkää
Voimmeko ajatella olevamme todellisuuslaisia, asuvamme materia-alueella. Voinemme.
Sama ajattelu heti täsmentää, että maapallo sanaa täytyisi käyttää hyvin monissa niissä yhteyksissä, kun on totuttu käyttämään maailma-sanaa. Maailma sana on vähän sotkuinen, monella tavallakin. Ja maapallo on selvä, sanan puhdas.
Juha Korkee, Hyvinkää
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene ja tiedä; suomen kielen maailma-sana (maa ilma) on kuitenkin aika kuvaava...verrattuna esim. englannin kielen world sanaan..Ja ranskan kielen la terre viittaa vain maahan...
Edellinen kirjoittaja on rakastunut omiin käsitteisiinsä ja hänen kielensä on eräänlaista kapulakieltä, josta ei saa selvää ei millään. Vai onko hän aikaansa edellä oleva filosofi?