Terve taas!
Eikä mitään "taivuta vaikka rautakangella"-tyyppisiä herneaivovastauksia, kiitos.
Kysyisin siitä, että minkä mukaan tällaisiin r-päätteisiin nimiin tulee tuo -a tai -ä pääte?
Onko esim. Hitler Hitleriä tai Hitleria? Tai Friesinger Friesingeria tai Friesingeriä?
Ei olemassa yleispätevää sääntöä vaan pääte määräytyy kertakohtaisesti? Kiitos.
Eikä mitään "taivuta vaikka rautakangella"-tyyppisiä herneaivovastauksia, kiitos.
Kysyisin siitä, että minkä mukaan tällaisiin r-päätteisiin nimiin tulee tuo -a tai -ä pääte?
Onko esim. Hitler Hitleriä tai Hitleria? Tai Friesinger Friesingeria tai Friesingeriä?
Ei olemassa yleispätevää sääntöä vaan pääte määräytyy kertakohtaisesti? Kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muistan fonetiikkakurssilta suomen kielen etu- ja takavokaalisäännön. Koska i ja ä ovat kumpikin etuvokaaleja (lausutaan suun etuosassa). I-äänne Hitlerissä tarvitsisi etuvokaalisäännön mukaan ä:n seuraavan tavuun. Mutta en tiedä, miten asia on vieraskielisissä nimissä.
Virolaisillahan on "küla", kun meillä on "kylä".
Kyllä meidän "kylä" on ehdottomasti helpompi lausua kuin "küla".
Takavokaaleja ovat a,o ja u, etuvokaaleja vastaavasti ä, ö ja y.
E ja i ovat välivokaaleja, jotka voivat esiintyä samassa sanassa sekä etu- että takavokaalien kanssa.
Ei tarvi kummemmin vastata, jos siltä tuntuu, mutta huomioni kiinnittyi kovin tuohon fonetiikka-sanaan, olet visiin opiskellut sitä Itsekin suunnittelin aiemmin vähän, mutta on yliopistotasoista ja todella vaikea päästä opiskelemaan. Tutkin noita pääsykoekirjojakin, mutta vaikealta näytti tai siis asiaa mielettömästi, ei opi tällä iällä.
Se kai on ensimmäinen pieni kurssi Suomessakin, kun alkaa lukea vieraita kieliä yliopistossa?
Perusta ikäänkuin alkaville kieliopinnoille.
Eri kielten fonetiikat eivät paljon poikkea toisistaan. Perusasiat ovat kansainvälisiä (suun osia latinaksi ja sellasta) ainakin näissä eurooppalaisissa kielissä. Jos sitten alkaa lukea uutta vierasta kieltä, fonetiikka on jo tuttua.
Olen lukenut vieraita kieliä Ruotsissa yliopistossa. Täällä olen suorittanut vain ihan muutaman viikon pienen kurssin, mutta siitä on jäänyt paljon mukavaa mieleen.
Kysy jostain sikäläisestä yliopistosta. Etäkurssejakin kai on. Kyllä vanhempana oppii yhtä hyvin ja on motivoituneempi, miksi lukee, mutta jos täytyy käydä töissä siinä ohella, voi olla vaikeampaa
Kyllä e ja i ovat hyvinkin etisiä vokaaleja, eivät suinkaan välivokaaleja. Ne vain ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja, vaikka ovatkin etuvokaaleja. Itse asiassa i:hän taitaa olla kaikkein etisin vokaali, jos ihan tarkaksi heittäydytään.
taipuu ihan itse. Notkeavartaloinen pikakiitäjä!
http://sinoby.com/sport/anni_friesinger/
Taipuvainen myös miestenlehtityyppisiin kuviin, näemmä.
Jos sanassa ei ole takavokaaleja (a, o, u), tulee päätteeseen etuvokaali.
Kalevi (sanassa on takavokaali) - Kalevia
Hillevi (sanassa ei ole takavokaalia) - Hilleviä
Pääsääntö on, että erisnimiä taivutetaan kuten yleisnimiä. Tähän on kyllä monta poikkeusta. Mutta Hitler-nimi on aika ongelmaton: Hitlerin, Hitleriä, Hitlerille jne. (Voi sanoa, että taipuu kuten hilleri-sana, paitsi että nimen perusmuodossa ei ole loppu-i:tä.)
Hankalampi kysymys on sellaisten nimien taivutus, joiden äänneasu ja myös äännetyt päätteet ovat etuvokaalisia mutta kirjoitusasun hahmo takavokaalinen. Kirjoitetaanko ääntämyksen mukaisesti "Jackiä" vai ns. visuaalisen vokaalisoinnun mukaan "Jackia". Kielenhuolto on valitettavasti kallistunut jälkimmäiseen: kielen rakennetta rikotaan vaatimalla kirjoittamaan eri päätteet kuin lausutaan - ja todellinen syy on ilmeisesti vain se, että ä:tä pidetään rahvaanomaisena kirjaimena.
Tietysti Hitler-nimenkin taivutuksesta saa ison ongelman, jos huomauttaa, että monissa saksan kielen muodoissa nimi ääntyy vokaaliloppuisena, suunnilleen [hitla], joskin loppuvokaali on hiukan erilainen kuin suomen a-äänne. Tällainen ääntämys saatetaan esittää jopa saksan normaalina ääntämyksenä, "standardiääntämyksenä". Jos loppuvokaali tulkitaan suomen a-äännettä vastaavaksi, niin partitiivi lausuttaisiin suunnilleen [hitla:] (siis [hitlaa], jos pitkä vokaali merkitään suomen ortografian mukaan). Kuinkas tuo kirjoitettaisiin? Hitler'aa? :-)
Täältä on poistettu useampi viesti, miksi ihmeessä? Mm. Yucan ja minun... erikoista.
Ruotsin eteläisissä murteissa ja tanskan kielessä "nielaistaan" myös e:hen ja konsonantiin päätyvät sanat ja nimet
-kuten Werner (verna), tegel (tega), skriver(skriva)
Onko muuten niin, että itse asiassa vierasperäisiä nimiä saa taivuttaa kaikista etu- ja takavokaalipohdinnoista huolimatta aina a:lla...? Itse ainakin kokisin tämän ihan järkevänä (poikkeuksia tietenkin ne erisnimet, joissa on jo ä:tä ym.).
Vaikka viralliset säännöt ovatkin absurdeja (kirjoitetaan osittain eri päätteet kuin lausutaan), eivät ne sentään ole niin absurdeja, että vokaalisointu jätettäisiin kokonaan huomiotta. Kyse on vain siitä, noudatetaanko todellista, ääntämyksen mukaista vokaalisointua (esim. Jack : Jackiä) vai "visuaalista vokaalisointua" (esim. Jack : Jackia, kuten nykyisin suositellaan). Jos sanan perusmuodossa on esimerkiksi vain vokaaleita e ja i, johtavat vokaalisointutulkinnat samaan tulokseen eli vain ä tulee kyseeseen (esim. Jim : Jimiä, ei Jim : Jimia).