Avaruudella tarkoitan tässä yhteydessä tuntemaamme maailmankaikkeutta. Vallitsevan käsityksen mukaan se on syntynyt alkuräjähdyksestä, jonka galaksien loittoneminen toisistaan sekä taustasäteily todistaa.
MIKSI ne kuitenkaan olisivat todisteena tuosta alkuräjähdyksestä?
Entäpä, jos avaruus vain sykkii ja tuon sykkeen aikaansaa ns. pimeä aine, joka muodostaa suurimman osan avaruuden massasta?
Tämän 'hetkinen' loittoneminen on vain suuremmassa aikaperspektiivissä hetkellinen sykkeen vaikutus joka jolloinkin muuttuu taas päinvastaiseksi?
Miksi taustasäteily todistaisi juuri alkuräjähdyksestä?
Entä jos avaruus onkin aluton, ikuinen? Liian suuri ymmärryksellemme?
MIKSI ne kuitenkaan olisivat todisteena tuosta alkuräjähdyksestä?
Entäpä, jos avaruus vain sykkii ja tuon sykkeen aikaansaa ns. pimeä aine, joka muodostaa suurimman osan avaruuden massasta?
Tämän 'hetkinen' loittoneminen on vain suuremmassa aikaperspektiivissä hetkellinen sykkeen vaikutus joka jolloinkin muuttuu taas päinvastaiseksi?
Miksi taustasäteily todistaisi juuri alkuräjähdyksestä?
Entä jos avaruus onkin aluton, ikuinen? Liian suuri ymmärryksellemme?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa että miten se taustasäteily todistaa että on ollut alkuräjähdys.
Einstein itsekin totesi että niinhän sitä luulisi että teoriat muodostuvat tutkimustuloksista. Mutta totuus on että tutkimustulokset sovelletaan teoriaan. Ensin keksitään teoria, sitten tehdään kokeita. Vaikka se pitäisi olla että ensin tutkitaan ja tutkimustuloksista vasta tehdään teoria.
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
No jos tutkimustuloksista tehtaisiin teoria ei se enaa teoria olisikaan vaan varmaa tietoa. :-)
Teoria on vain malli. Jos teorian pohjalta voidaan laskea tai paatella joku tapahtuma jota viela ei tunneta joka sitten kokeessa voidaan todentaa on teoria ilmeisesti hyva. Ei sen tarvitse oikea olla (mistas sen tietaisi), riittaa etta se antaa havaintojen kanssa yhtapitavia tuloksia.
Taustasateily ei tietenkaan todista oikeasti etta on ollut alkurajahdys, mutta alkurajahdysteorian mukaan tallaista sateilya pitaisi ilmeta. Ja on havaittu etta sateilya ilmenee ja siita seuraa etta alkurajahdysteoria on uskottava. (vai oliko muna ennen kanaa, sama se) Syita voi toki olla muitakin. Esita teoria joka sen selittaa.
Joskus muistan kuulleeni, että se mikä alkuräjähdyksessä räjähti, oli nuppineulan pään kokoinen möykky. Siitä sitten räjähdyksen seurauksena syntyivät aurinkokunnat, galaksit, ihmiset ja eläimet sun muut. On mahtanut olla melko tiheätä tavaraa tuo möykky!
Mistähän tuollainenkin teoria on kehitelty? Kuuostaa tosi hölmöltä. Ei taida tiedemiestenkään mielikuvituksella olla rajoja.
Mutta kuitenkin; jos se mikä räjähti ei ollut nuppineulan pää, niin mikä se sitten oli. Onko ylipäätänsä minkään tarvinnut räjähtää?
Ni millonkohan noi tuolla kaapissa räjähtää?? Mahtaa räjähtää voimakkaasti ja varmaan leviän atomeiksi. Koko maapallo ja koko galaksi tuhoutuu massapamahduksen mukana. Kun eihän noita nuppineuloja ole maapallolla kuin...
Jos avaruus on alkanu jostain nuppineulan pään kokoisesta möykystä, niin mistä se möykky on tullut? Joskus toivon toivon tekniikan kehittvyän niin paljon, että päästään nopeammin pidemmälle avaruuteen, pystyttäis asuttamaan joku toinen planeetta ja löydettäisi älyllistä elämää avaruudesta.
Ja keksittäis aika kone, jonka avulla palataan ajassa taakse päin selvittämään Bodomin murha.
eikö olisi mahdollista, että on tälläinen pieni möykky jossain avaruudessa ja räjähtäisi.
Tulisi toinen aurinkokunta......
Ei se nuppineulanpaan kokoinen moykky mitenkaan epanormaalin tihea ole ollut. Se on normaalitilanne jossa tavaran valilla ei ole tyhjaa tilaa. Jos ajattelet vaikkapa tavallista nuppineulan paata, huomaa etta siina on vain murto-osa ainetta, muu on tyhjaa tilaa hiukkasten valilla.
Tarkoitatko siis, että kaikki maailmankaikkeuden atomit (protonit, elektronit, neutronit, positronit sun muut niiden sisältämät sörsselit) mahtuisivat tiivistettynä pakettina nuppineulan pään kokoiseen tilaan?
Jos mahtuisikin, niin eikö sellainen paketti jos mikä olisi melko tiheätä tavaraa?
Se "nuppineulanpaan kokoinen" on vain kuvaannollinen ilmaus. Tarkoittaa etta se oli huisin paljon pienempi kuin maailmankaikkeus on nykyaan. Ei tiedeta (tai siis teoria ei pysty esittamaan) minka kokoinen maailmankaikkeus oli rajahdyshetkella. Arviot vaihtelevat Marsin kiertoradan laajuisesta protonin triljoonasosaan.
Mitä olen seuraillut artikkeleita tästä asiasta, on alkutilanne, siis ennen alkuräjähdystä, ollut singulariteetti. Tuo matemaatikan termi (ääretön) kuvaa kaiken materian olleen pisteen muodossa. Siis materialla ei silloin ollut minkäänlaista tila-ulottuvuutta. Aivan kuin mustan aukon singulariteetti. Tällaiseksi on teorisoitu (oletettu) mustat aukot.
Mustan aukon painovoima tapahtumahorisontin jälkeen kasvaa niin valtavaksi että materia kutistuu pisteeksi. Tuossa pisteessä painovoimakin on tietenkin silloin ääretön.
Näin kosmologien teoriat. Toisaalta, mahdotontahan on sanoa mitä tapahtumahorisontin sisällä loppujen lopuksi tapahtuu tai mikä on materian olomuoto siellä. Sieltä kun ei saa informaatiota, juuri tuon suuren painovoiman takia.
Alku on ollut suunnattoman suuri musta-aukko, jonka keskipisteessä on ollut singulariteetti, missä kaikki maaimankaikkeuden materia on ollut puristuneena pisteeksi. Tällä tavoin on vielä toistaiseksi teorisoitu.
Materian ja voiman (energian) välinen suhde on kovin häilyvä. Tästä seikasta saattaa löytyä joskus jokin uusi selvitys materian perimmäiselle olemukselle.
Silla singulariteetillakin voi olla joku koko. Se on matemaattinen piste vain siina mielessa etta sen tapahtumia ja ominaisuuksia (siis myos kokoa) ei tunneta. Ei musta aukko minun kasittaakseni ole piste. Se on vain tapahtumahorisontin takana oleva tila. Tapahtumahorisontti on se raja mista valo ei enaa paase pakenemaan. Voi siis esiintya humattavan isoilla kappaleilla. Pisteajatus tulee kai siita etta kun materia painovoiman vaikutuksesta luhistuu ei kukaan oikein osaa osoittaa pysahtyyko luhistuminen jossain vaiheessa.
Niinpä. Alkuräjähdyksessä kun ei ollut kyse räjähdyksestä perinteisessä mielessä. Mutta eipä alkuräjähdystäkään kutsuta englanniksi Big Explosioniksi vaan Big Bangiksi...
kuinkahan monta desibeliä oli alkuräjähdyksen aiheuttama melu? kuuluiko se monen valovuoden päähän? montaakohan hiroshiman atomipommia se vastasi voimakkuudeltaan?
"Alku on ollut suunnattoman suuri musta-aukko, jonka keskipisteessä on ollut singulariteetti, missä kaikki maaimankaikkeuden materia on ollut puristuneena pisteeksi. Tällä tavoin on vielä toistaiseksi teorisoitu."
Tuohan ei perustu mihinkään muuhun kuin lähtökohtaiseen olettamaan alkuräjähdyksestä ja yrityksestä keksiä jokin teoreettinen selitys sille olemassa olevien, varsin mitättömien, tietojen pohjalta. Tuo teoriahan ei todellisuudessa perustu käytänöllisesti katsoen minkäänlaiseen tutkimustietoon.
Se ei ole toisalta väärempi, mutta ei oikeampikaan, kuin olettama ikuisesta aluttomasta avaruudesta.
JOS lähdetään olettamasta, että tuon alkuräjähdyksen ja tunnetun maailmankaikkeuden lähtökohtana on ollut tuo materiapiste, niin silloin laajenemisella on oltava keskipiste, mitä sillä taas ei ole. Materiapiste teoria on itsessään ristiriitainen kaikkialla tapahtuneen räjähdysteorian kanssa.
Ei kuulunut melua ei. Siellä oli vaan tyhjää ja meluhan ei etene tyhjässä.
Kirjopitit:
”Tuohan ei perustu mihinkään muuhun kuin lähtökohtaiseen olettamaan alkuräjähdyksestä ja yrityksestä keksiä jokin teoreettinen selitys sille olemassa olevien, varsin mitättömien, tietojen pohjalta. Tuo teoriahan ei todellisuudessa perustu käytänöllisesti katsoen minkäänlaiseen tutkimustietoon”.
Täsmälleen. Big bang’hän on alkujaan muistaakseni jonkun belgialaisen pappi/tähtitieteilijä miehen oivallus/olettamus/ajatus. Sen ympärille on myöhemmin rakenneltu eri teorioita ja malleja. Noita malleja on myös saatu toimimaan matemaattisesti. Voidaan sanoa, että tuo kaikki on aikalailla spekulointia, mutta kiehtovaa ja kasvattavaa sellaista. On se kait kuitenkin jollakin todennäköisyydellä mahdollistakin.
Kirjoitit:
”JOS lähdetään olettamasta, että tuon alkuräjähdyksen ja tunnetun maailmankaikkeuden lähtökohtana on ollut tuo materiapiste, niin silloin laajenemisella on oltava keskipiste, mitä sillä taas ei ole. Materiapiste teoria on itsessään ristiriitainen kaikkialla tapahtuneen räjähdysteorian kanssa”.
Ymmärtääkseni tuo singulariteetti käsitti kaiken. Tuon pisteen ulkopuolella ei ollut mitään, ei edes tyhjyyttä. Koko maailmankaikkeus oli käpertynyt tuohon pisteeseen. Ei ollut olemassa minkäänlaista tilaulottuvuutta eikä aikaa. Ulottuvuutta ja aikaa siten kuin me sen käsitämme. Oli vain piste jossa kaikki oli ääretöntä. Tuo piste sitten ”räjähti” ja se piste sai sen myötä tilaulottuvuuden sekä ajan. Eli maailmankaikkeus oli edelleen samaa pistettä, mutta laajenevaa sitä. Tämän vuoksi ei tuota laajenevan singulariteetin lähtöpistettä oikein ole olemassakaan, sillä se on tavallaan kaikkialla.
Näitä asioita on mahdotonta hahmottaa. Jos sitä yrittää, niin asia menee väkisinkin metrin–pari hilseen yläpuolelle. Minun suhteen ainakin.
P.S. Isottelevalta kuulostava nimimerkkini on perua narsistien uhrien tuki -foorumilta. Nimimerkki oli silloin aiheeseen liittyvää ironiaa. En itse todellakaan ole isotteleva ihminen.
Ei kai siellä ollut edes tyhjää, sekin kun olisi ollut jo jotakin. Sitä paitsi, niinkuin edellä todettiin, ei se mikään oikea räjähdys ollut.
Mikä sai tuon pisteen räjähtämään? Nousiko sisäinen paine liian suureksi?
"Ymmärtääkseni tuo singulariteetti käsitti kaiken. Tuon pisteen ulkopuolella ei ollut mitään, ei edes tyhjyyttä. Koko maailmankaikkeus oli käpertynyt tuohon pisteeseen. Ei ollut olemassa minkäänlaista tilaulottuvuutta eikä aikaa. Ulottuvuutta ja aikaa siten kuin me sen käsitämme. Oli vain piste jossa kaikki oli ääretöntä."
Nythän on ensimmäiseksi todettava, että tuo teoria on puhdas hypoteesi, jonka tueksi ei ole yhtään minkäänlaista tutkimustulosta tai havaintoa. Se on hyväksyttävyydeltään rinnastettavissa täysin Jumala-oppiin, jota ei voi ymmärtää tai mitenkään todistaa, mutta siihen halutaan kuitenkin uskoa.
Lisäksi on huomioitava, että alkuräjähdysteorian perusolettama on erityisen tiivis massakeskittymä, josta koko tuntemamme avaruuden aine on lähtöisin. Koska tämä aine (taivaankappaleet) eivät kuitenkaan ole enää "tiivisteenä", se tarkoittaa aineen laajenneen merkittävästi. Laajeneminen tapahtuu aina ulos päin (muutenhan kyse olisi tiivistymisestä) ja näin ollen sillä on kaksi suuntaa.
Tila- ja aika-käsitteiden tunkeminen tuohon keskipisteen massakeskittymään on lähinnä filosofista saivartelua. Vaikka tieteenfilosofia onkin merkittävä tekijä tieteellisen tutkimuksen edistäjänä, niin filosofinen saivartelu, jota mielestäni valitettavan paljon tungetaan jopa varsinaisen tieteellisen tutkimuksen kylkiäiseksi, on tarpeetonta. Jopa haitallistakin, sillä filosofian historia on täynnä mitä omituisempia ja nykyisen tietämyksen valossa katsottuna koomisiakin teorioita. Platonista alkaen.
Tieteellisessä tutkimuksessa ja sen tekijöissäkin tuntuu välillä tuo nerouden ja hulluuden raja olevan liiankin häilyväinen.
Edellä mainitsemani teoria alkuräjähdyksestä ei ole tieteenfilosofien kehitelmä, vaan kosmologien sellainen.
Kyllä erilaisia hypoteesejä tehdään ja niitä tarvitaan tieteissä. Muutenhan tiede junnaisi paikalllaan. Olettamuksilla (ideoilla) kaikki tieteen uudet saavutukset ovatkin alkaneet. Myöhemmin mittauksin ja muilla havainnoilla todistetaan tai jää todistamatta teoria oikeaksi/vääräksi.
-"Edellä mainitsemani teoria alkuräjähdyksestä ei ole tieteenfilosofien kehitelmä, vaan kosmologien sellainen."-
Se kuuluu tottakai tieteen haarana luonnontieteiden ja tähtitieteen = kosmologian piiriin, mutta totesin sen olevan tieteenfilosofien kehittämä siksi, ettei sille ole olemassa matemaattisia saati havainnollisia perusteita. Teorian perusteet kuuluvat siis minun OMASTA mielestäni tieteenfilosofian puolelle. Kyse on maailman synnyn LUONTEESTA, millaiseksi se arvuutellaan olemassa olevan tiedon pohjalta.
Kysymys on lähinnä siitä, ovatko johtopäätökset virheellisiä.
-"Olettamuksilla (ideoilla) kaikki tieteen uudet saavutukset ovatkin alkaneet. Myöhemmin mittauksin ja muilla havainnoilla todistetaan tai jää todistamatta teoria oikeaksi/vääräksi."-
Olenkin tässä pyrkinyt kyseenalaistamaan tuon alkuräjähdysteorian välttämättömyyttä. Miksi ei voida lähteä aluttoman ja uusiutuvan avaruuden lähtökohdasta?
Hmm… Tässä on ollut kyseessä paljolti tieteen perinteet: Tieteet ovat kovin jaoteltuja eri osa-alueisiinsa. Pelkästään luonnontieteetkin ovat jaoteltu useaan osa-alueeseensa. Kemia, fysiikka, biologia etc. Nämä osa-alueetkin ovat vielä edelleen jaoteltu eri aiheisiinsa. Todellisuus ei kuitenkaan noudata ihmisten, joskus ortodoksisiakin, jaotteluita. Joten tässä asiassa tieteenalojen karsinointi ei MIELESTÄNI kovin hyvin istu, eritoten kun on kyse maailman syntymisen luonteesta. Kunhan nyt tutkijat esittävät johdonmukaisia ja kiehtovia, vaan ei tolkuttomia, olettamuksiaan teorioitaan.
Matemaattisista perusteista vielä: Lukemieni perusteella on Big Bang saatu mallinnettua matemaattisestikin toimivaksi, ainakin suurelta osin. Muutenhan sitä ei varmaankaan oltaisi näinkin paljon tarjottu. Ihminen tutkailee pääasiassa asioita, joita voi todeta aistihavainnoin. Entä se osa todellisuutta mitä ihminen ei aisti? Siellä voi olla mitä vain. Jotain sellaista mikä saattaisi muuttaa koko lähestymistavan näitä asioita kohtaan.
Toisaalta, matemaattinen mallintaminenkin on vain ihmiskulttuurin perinnettä, eikä se kuvaa asioita välttämättä kaikista parhaiten. Jos ihmisen, tai muun liikkuvan ilmiön, peilikuvaa tai varjokuvaa tarkastelee, niin huomaa että se toistaa ihmisen figuurin ja hänen liikkeensäkin täysin esikuvansa mukaisesti. Aivanpa eksaktisti. Eli se on aika hyvin toimiva mallinnus ihmisestä, mutta varsinainen esikuva, siis ihminen itse on täysin jotain muuta kuin hänen tarkka kuvajaisensa tai varjonsa. Matemaattisen mallintamisen voisi kuvitella olevan juuri tuo kuvajainen tai varjo todellisuudesta. (Huh, nuo rinnastusten luominen on työlästä).
Usein silloin kun NASA, tai joku muu instanssi lähettää tehokkaalla kaukoputkella varustetun luotaimen avaruuteen, kuulee sanottavan, että tuon laitteen avulla päästään tutkimaan tapahtumia lähelle maailmankaikkeuden alkuhetkeä. Kuinka monen sekunnin päässä alkuhetkestä on tähän mennessä käyty?
Päästäänkö joskus ehkä tutkimaan myös tapahtumia ennen alkuhetkeä?
koska tapahtumia ennen alkuhetkeä ei ole.
Punasiirtymä tarkoittaa sitä että kun kvasaari tai galaksi loittonee meistä, sen lähettämän valon aallonpituus suurenee. On havaittu että mitä kauempana galaksi tai kvasaari on, sitä suurempi punasiirtymä sillä on. Tästä on päätelty että maailmankaikkeus laajenee - fiipiikin ajattelee että se laajenee ainakin tällä hetkellä. Eikö niin?
Kaukaisista kohteista tuleva valo on kuitenkin ollut liikkeellä hyvin kauan. Siten voidaan ajatella että kappale loittoni meistä juuri silloin kun valo siitä lähti liikkeelle. Jos maailmankaikkeus sykkisi eli vuorotellen laajenisi ja supistuisi niin eikö tietyllä etäisyydellä olevilla kappaleilla (tietyn ikäisellä tänne saapuvalla valolla) pitäisi havaita punasiirtymän sijaan sinisiirtymää? Eli punasiirtymä ja sinisiirtymä vuorottelisivat sen mukaan miten kaukaisia kohteita tarkasteltaisiin.
Tietääkö joku onko olemassa jotakin rajoituksia sille miten kaukaisten kohteiden punasiirtymää voidaan mitata? Itse en tiedä miten mittaus tehdään. Eli mistä tiedetään mikä aallonpituus säteilyllä on ollut lähtiessään?
Entä jos punasiirtymä ei ole vaihdellut sinisiirtymän kanssa siitä yksinkertaisesta syystä, että tarkkailujaksomme pituus ei ole vielä yltänyt tuon syklin keston asteelle?
Eli havaintojaksomme on tuon ulospäin suuntautuneen sykkeen 'hetki', osa sitä.
siirtymän muutosta ei mitata, kestäisi liian kauan.Mahdollisuus mittaukseen tulee tietenkin sen kautta, että on jotakin mitattavaa, eli aallon täytyy olla intensiteetiltään mittaukseen riittävä.
Kyllä kai pallojen säteilyjen mittauksista on saatu yleiskuva avaruudessa olevien kappaleiden säteilyjen aallonpituuksista ja siitä oletetaan mikä sen tulisi olla, mutta havainto onkin ollut esim. Albertin yllättävä, eli punasiirtymä.
"Eli mistä tiedetään mikä aallonpituus säteilyllä on ollut lähtiessään? "
Luulisin etta sateilyn spektrista tunnistetaan tietyn alkuaineen ominainen sateily. Punasiirtyman vaikutuksesta se on vain eri paikassa kuin normaalisti.