Voisiko joku ystävällinen selittää minulle mikä ero on vitsillä ja kaskulla? Työpaikalla kahvihuoneessa kyllä kerrotaan hauskoja juttuja, mutta en edes tiedä onko ne vitsejä vai kaskuja. Koulussa kyllä varmaan on opetettu, mutta kun ei muista ei muista! Kiitoksia ystävällisestä vastauksestanne!
Vitsi vai kasku?
huumorintaju-tonko
131143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä vitsillä ja kaskulla suurta eroa liene. Vitsit voisi ajatella jonkinlaisiksi yleispäteviksi lohkaisuiksi elämän eri aloilta. Kasku saattaisi olla paremminkin johonkin tositapaukseen perustuva "anekdootti" tunnetusta henkilöstä tms. Mutta ei kai näitä ole mitenkään tarkasti määritelty.
Kun en oikein vielä ymmärtänyt. Mistä tiedän milloin pitää nauraan ja milloin ei pidä? En ymmällä?
Voisiko väntää rautalangasta?
Vitsillä minä ymmärrän väen väkisin väkerrettyä huumoria, fiktiivistä sellaista siis.
Vitsejä yritän monesti murjoa minäkin, mutta kovin harvoinpa koen onnistumisen elämyksiä ja saan toivomaani palautetta!
Kaskun synonyymi on lähinnä anekdootti. Kasku kertoo todella tapahtuneesta huvittavasta jutusta tai sopivassa tilaisuudessa päästetystä sattuvasta lausahduksesta. Kaskulle on ominaista, että sen päähenkilö on tiedetty/tunnettu hahmo, usein julkisuuden henkilö eli ”julkkis”.
Suomen Ev. Lut. Kirkon arkkipiispa matkusti junalla joskus 1930 luvulla. Häntä vastapäätä asettui istumaan pari sälliä, jotka tunsivat arkkipiispan lehdissä näkemistään kuvista, ja aikoivat pitää hauskaa kirkonmiehen kustannuksella.
Piru on viimeyönä kuollut, sanoi toinen sälleistä.
Minä olen aina säälinyt orpoja, sanoi kirkonmies ja antoi kummallekin sällille lantin.
>Suomen Ev. Lut. Kirkon arkkipiispa
>matkusti junalla joskus 1930 luvulla
On kai täytynyt olla Lauripiispa (Ingman) tai Erkkipiispa (Kaila)? Muita arkkipiispallisia hahmoja meillä ei kai 1930-luvulla ollutkaan?
Isävainaa sai 50-vuotislahjoina peräti kolme kaskukirjaa. Eri kirjoja vielä kaikki, ihme kyllä! En osaa sanoa, oliko juuri silloin meneillään varsinainen kaskukirjaboomi vai kuvittelivatko lahjoittajat isäni kuvittelevan itseään huumorimieheksi. Yksi noista kirjoista sisälsi nimenomaan pappiskaskuja. En jaksa muistaa, kenelle joutui perinnönjaossa – vaikka lienee minulla?
>On kai täytynyt olla Lauripiispa (Ingman) tai
>Erkkipiispa (Kaila)? Muita arkkipiispallisia
>hahmoja meillä ei kai 1930-luvulla ollutkaan?
Tuo kasku sopisi kyllä hyvin Aku Rätyynkin: hänestä on paljon liikkeellä hyvin samantapaisia juttuja.
Yksi kertoo kuinka Aku oli matkustellut junalla ja matkatoveri, juureva isäntämies, oli tukevat eväät syötyään vielä kaivanut repustaan paloviinapullon, josta ottanut palanpainikkeeksi pitkät ryypyt. Aku siihen paheksumaan jotta:
- Minä se en ole vielä tähän ikään elettyäni viinaryyppyä ottanut.
- Etkä muuten ota nytkään! oli isäntä siihen sanoa paukauttanut yks'kantaan ja lyönyt kämmenellään pullonkorkin tukevasti kiinni...
--
Mitäs ne muuten ovat ne "soakkunat"(tjsp?), joista muistelen Veikko Huovisen joskus kirjoitelleen "littlejutuissaan"?
Aku Rätyyn en ole valitettavasti päässyt tutustumaan. Miehestä olen kuullut kyllä.
Akun velimies Jafet Räty ei ollut vähäinen hengenmies hänkään! Hänelle jos kenelle kuuluu kiitos siitä, että pappismiehet ovat yhä korkeassa kurssissa allekirjoittaneen asteikolla. "Jahvetin" kalamajalla tulin viettäneeksi eräitäkin öitä varhaisessa elämäni vaiheessa (isäni myötä). Kävipä mies myös kotonani saunomassa kerran jos toisenkin. Avantoon pulahdettiin yhdessä erinäiset kerrat! Mainio mies tuo Jahvetti!
Jafet Räty siunattiin maan poveen joskus 1960-luvun alkupuolella. Minulle (silloin vähän toisella kymmenellä olevalle) oli suuri kunnia olla mukana saattokulkueessa.
Kevyet mullat Jahvetille - näin yli 40 vuoden päästä toivotettuna!
Jäi äsken huomiotta tuo kysymyksesi, kun tuli Jahvetti-vainaa mieleen...
"Soakkunoita" on kaunokirjallinen teos ihan sillä nimellä. Luullakseni löytyy hyllystäni. Kirjoittaja Heikki Turunen, Pohjois-Karjala.
Kirjailija Jomppa Ojaharju kertoi muutama vuosikymmen sitten Apu-lehden kolumnissaan, kuinka hän oli ollut istumassa iltaa Helsingin Kosmos-ravintolassa. Olipa ollut Heikki Turunenkin. Turunen miestenhuoneesta palatessaan oli astahtanut vastakkain yönmustan miehen kanssa. "Ka, halakometässä ahavoetunu poeka!" Puhuteltu oli vastannut valkoisen hammasrivin koko leveydeltä: "Haesta vittu". Turunen oli horjunut pöytäänsä mutisten epäuskoisena: "Puhhuu perkele suomea!".
Musta mies oli ollut Zaka Moi, Tampereen yliopiston apulaisprofessori tai jotain vastaavaa. Ugandalaissyntyinen, mutta suomen kielen murteita myöten hallitseva epeli.
Että sikäli.
Nii in mitä ne ovat nämä suokkunat?
Soakkunat ovat muistaakseni/käsittääkseni Heikki Turusen käyttämä ilmaus hänen omista lyhyistä, vähän novellinomaisista kertomuksistaan. Turusen pääteokset ovat ymmärtääkseni romaanimuotoisia.
Veikko Huovinen taisi joskus puhua omista "littlejutuistaan", joihin Turusen Soakkunoita kenties voisi etäisesti verrata. Sellaisiahan taas hänen tuotannostaan lienee valtaosa (Mikäpä tässä, Lyhyet erikoiset, Kuikka jne.). Erillisiä, muutaman sivun mittaisia tarinoita.
Kirja on v.lta 1979 ja sen nimen tarkempi muoto on Soakkunoita susirajalta.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=authors&auth_cat=&id=418&lastname=Turunen&firstname=Heikki
"Soakkunat ovat muistaakseni/käsittääkseni Heikki Turusen käyttämä ilmaus hänen omista lyhyistä, vähän novellinomaisista kertomuksistaan. "
Turusen kirja on vuodelta 1979 mutta Huovinen käytti "Soakkuna" sanaa jo lyhyissä erikoisissa v. 1967. Tarinassa "Erikoisia ihmisiä" hieman erikoinen pariskunta mietti aamulla mitä tekisi ennen töihin lähtöä ja tämän tapainen keskustelun pätkä siihen muistaakseni sisältyi:
.....
- Kerrotaanko soakkunoita?
- Minä olen, saatana, sinun soakkunasi jo kuullut.
- Istutetaan perenna?
- Yksi perenna voidaan aina istuttaa.
.....
Se on ero, että kasku on soakkuna, mutta vitsi ei.