Auttakaa! Vanhempani eivät osaa kasvattaa!

isoveli 17v

Minulla on 8-vuotias pikkuveli, josta olen huolissani. Vanhempani antavat hänen tehdä mitä hän haluaa, ja hän käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Veljeni on kaikin tavoin sika: ei vedä vessaa, ei suostu hammaspesulle, lyö ja potkii äitiä, isää ja minua... Hän on lisäksi täysin avuton, kun vanhemmat eivät ole häntä opettaneet tekemään mitään itse. Hän ei esim. osaa solmia kengännauhoja tai käydä suihkussa. Kaiken huipuksi hän nukkuu isän ja äidin sängyssä ja hänet pitää iltaisin nukuttaa, koska hän ei kuulemma nukahda ilman äitiä. Myös ruokailu on ongelma: veljeni ei syö muuta kuin nakkeja, ja nekin hän syö olohuoneessa tv:n ääressä.

Valjeni ei ole pohjimmiltaan tyhmä tai sika tms. Hän saa koulussa todella hyviä tuloksia ja käyttäytyy siellä hyvin. Hän ymmärtää kyllä tekevänsä väärin, mutta hän ei tottele puhetta.

Vanhempani eivät ole mitenkään huonoja ihmisiä, päinvastoin. He eivät juo tai polta, eivät riitele ja ovat paljon kotona. He ovat vain liian kilttejä. He eivät halua rangaista veljeäni, vaan yrittävät epätoivoisesti lahjoa häntä. Useimmiten he tekevät sopimuksia tyyliin "jos nyt ostan sinulle uuden tietsikkapelin, niin menetkö nukkumaan omaan sänkyyn?" Veljeni suostuu ja saa pelin, mutta ei tietenkään mene nukkumaan omaan sänkyyn, koska kukaan ei pakota.

Olen yrittänyt puhua vanhemmilleni asiasta, mutta he vain sanovat: "Kyllä hän sitten isompana oppii sitomaan kengännauhat ja vetämään vessan. Ei hänen vielä tarvitse tehdä kaikkea".

Minut kasvatettiin aivan samalla tavoin, mutta olin liian kiltti käyttääkseni tilaisuutta hyväkseni. Tottelin jokaista vanhempieni käskyä.

Onko vanhempieni käytös normaalia? Mitä minun pitäisi tehdä? Millä lailla tuollainen lapsi saadaan kuriin (Hän ei edes tiedä mitä kuri tarkoittaa)? Antakaa hyviä neuvoja, kiitos!

81

31862

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lapsen takia

      Minua aina on surettanut se, että vanhemmat eivät opeta lapselleen elämässä tarvittavia asioita, vaan lapsi joutuu ne kantapään kautta opettelemaan. Eikä se maailmalta saatu oppi suinkaan ole hienotunteista, kuten kilttien vanhempien opetus olisi ollut.
      Kilttejä vanhempia aina kuitenkin on. Sinä voit itse ryhtyä vähän jämäkämmäksi. Esimerkiksi potkiminen ja lyöminen on sellainen asia, jota ei pidä sallia.
      Ole sinä johdonmukainen: jos potkaisee, on seurauksena sejase. Ja sinä et tingi.
      Älä riitele tai huuda. Sano vain, että nyt riitti, minua et potkaise enää. Hänellä alkaa olla jo samaa kokoa kenkäkin kuin sinulla itselläsi.

      Pyydä apua vanhemmiltasi. Sinä olet yhtä lailla perheen jäsen kuin velipoikakin. Vanhempiesi pitää hoitaa, että saat olla rauhassa. Kiltit vanhemmat eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi, että joudut ottamaan osasi pikkuveljen huonosta käytöksestä. Ovatko vanhempasi vaativaisempia sinulle kuin hänelle?

      • Pelottava tulevaisuus

        Liian vähä lapsia ! Jos olisi ollut hieman enemmän katrasta, sillai
        niinku ennenvanhaan tuppas oleen, niin ei olis tollanen toiminu;
        olis ollu pakko opettaa kakarat itekki tekeen jotain, tai
        sitte nääntyä niiden palvelemisessa työtaakan alle.

        Vanhempiesi olisi nyt viimeistään otettava ohjat käsiinsä ja
        tiedostettava kasvattajan vastuunsa. Pian se ei ole enää tehtävissä.
        Kirjoituksestasi voi päätellä että veljelläsi on, mikäli jatkaa
        samalla menttaliteetilla, tiedossa rankkoja oppitunteja,
        ehkä jopa ikäviä trakedioita, jos hän vasta kodin ulkopuolella joutuu
        pakosta oppimaan, että monia auktoriteetteja ihmisen on kunnioitettava
        ja toteltava pystyäkseen ilman kovin monia yhteentörmäyksiä
        niiden kanssa toimeen tulemaan. Ja, todellakin myös sinä
        itsekin olet jo sellainen. Hyvä että vaikutat terveellä tavalla
        kriittiseltä, fiksulta ja järkevältä. Kaikkea hyvää sulle elämässä!

      • isoveli 17v

        Kiitos tuesta! En kuitenkaan itse juuri kärsi siitä, että veljeni on hankala. Hän ei oikeastaan häiritse minua, vaikka joskus suutuspäissään potkii tms. Kyllä minä sentään 8-vuotiaan tappelussa pesen ja voin tarvittaessa estää häntä :)

        Ongelmana on pikemminkin se, että pelkään veljeni tulevaisuuden suhteen. Uusavuttomuus voi myöhemmin kostautua, ja hänen sikamaisuutensa ei ole hyväksi kaverisuhteissakaan. Yritän saada vanhemmat tajuamaan kasvatuksen tärkeyden, mutta he eivät kuuntele. Kesällä olen kaksi kuukautta kahdestaan veljeni kanssa vanhempieni ollessa töissä, joten silloin minulla on mahdollisuus opettaa veljeni ihmisten tavoille. Mitenköhän se onnistuisi?

      • suru puserossa
        isoveli 17v kirjoitti:

        Kiitos tuesta! En kuitenkaan itse juuri kärsi siitä, että veljeni on hankala. Hän ei oikeastaan häiritse minua, vaikka joskus suutuspäissään potkii tms. Kyllä minä sentään 8-vuotiaan tappelussa pesen ja voin tarvittaessa estää häntä :)

        Ongelmana on pikemminkin se, että pelkään veljeni tulevaisuuden suhteen. Uusavuttomuus voi myöhemmin kostautua, ja hänen sikamaisuutensa ei ole hyväksi kaverisuhteissakaan. Yritän saada vanhemmat tajuamaan kasvatuksen tärkeyden, mutta he eivät kuuntele. Kesällä olen kaksi kuukautta kahdestaan veljeni kanssa vanhempieni ollessa töissä, joten silloin minulla on mahdollisuus opettaa veljeni ihmisten tavoille. Mitenköhän se onnistuisi?

        ...että ole sinä edes jämäkkä. Anna pikkuveljen ymmärtää, että keljusta pikkukaverista kasvaa kelju aikuinen.
        Älä anna hänen potkia itseäsi, mutta vältä sinä kovia otteita.
        Voithan esim. kysyä, kumman potku mahdollisesti olisi iskevämpi, sinun vai hänen.
        Tarjoudu vaihtamaan potkuja. Valintahan on hänen.

      • isoveli 17v
        suru puserossa kirjoitti:

        ...että ole sinä edes jämäkkä. Anna pikkuveljen ymmärtää, että keljusta pikkukaverista kasvaa kelju aikuinen.
        Älä anna hänen potkia itseäsi, mutta vältä sinä kovia otteita.
        Voithan esim. kysyä, kumman potku mahdollisesti olisi iskevämpi, sinun vai hänen.
        Tarjoudu vaihtamaan potkuja. Valintahan on hänen.

        Joo, yritän olla mahdollisimman jämäkkä. Vaikeuksia tuottaa selittää 8-vuotiaalle, että hänelle on jostain asiasta haittaa 20 vuoden päästä. Sitä olen monesti yrittänyt, esim. "Jos et opi solmimaan kengännauhoja, joudut myöhemmin vaikeuksiin", "Sinulle nauretaan yläasteella, jos et osaa luistella" jne.

        Veljeni vastustaa kaikkea ihan periaatteesta, vaikka oikeasti olisi halukas tekemään jotain. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tai muuten ongelmalapsi. Häntä ei vain kiinnosta oppia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Hän on melko harvoin aggressiivinen, eli se ei ole suurin ongelma. Ongelmia tuottaa ennemminkin monien tärkeiden taitojen puute ja haluttomuus oppia niitä. Sinänsä outoa, että koulussa hän on innokas oppimaan ja kunnioittaa opettajia.

        Suuri osa ongelmista olisi estettävissä rangaistuksen uhalla, mutta vanhempani ovat tämän keinon pilanneet uhkaamalla perättömiä tyyliin "saat selkääsi jos et vedä vessaa". Todellisuudessa vanhempani eivät voisi ajatellakaan koskevansa vitsaan. Kesällä hoitaessani veljeäni aion opettaa hänet tavoille. Pitää vain saada vanhemmat mukaan juoneen ja keksiä sopivia rangaistuksia. Helpommin sanottu kuin tehty...Mitenköhän käytännössä onnistuu, kun vanhemmat pelkäävät rangaista lastaan?

      • joku vaan
        isoveli 17v kirjoitti:

        Joo, yritän olla mahdollisimman jämäkkä. Vaikeuksia tuottaa selittää 8-vuotiaalle, että hänelle on jostain asiasta haittaa 20 vuoden päästä. Sitä olen monesti yrittänyt, esim. "Jos et opi solmimaan kengännauhoja, joudut myöhemmin vaikeuksiin", "Sinulle nauretaan yläasteella, jos et osaa luistella" jne.

        Veljeni vastustaa kaikkea ihan periaatteesta, vaikka oikeasti olisi halukas tekemään jotain. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tai muuten ongelmalapsi. Häntä ei vain kiinnosta oppia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Hän on melko harvoin aggressiivinen, eli se ei ole suurin ongelma. Ongelmia tuottaa ennemminkin monien tärkeiden taitojen puute ja haluttomuus oppia niitä. Sinänsä outoa, että koulussa hän on innokas oppimaan ja kunnioittaa opettajia.

        Suuri osa ongelmista olisi estettävissä rangaistuksen uhalla, mutta vanhempani ovat tämän keinon pilanneet uhkaamalla perättömiä tyyliin "saat selkääsi jos et vedä vessaa". Todellisuudessa vanhempani eivät voisi ajatellakaan koskevansa vitsaan. Kesällä hoitaessani veljeäni aion opettaa hänet tavoille. Pitää vain saada vanhemmat mukaan juoneen ja keksiä sopivia rangaistuksia. Helpommin sanottu kuin tehty...Mitenköhän käytännössä onnistuu, kun vanhemmat pelkäävät rangaista lastaan?

        Vanhempasi ovat vastuussa sinusta ja pikkuveljestäsi! Ei ole sinun tehtäväsi saada pikkuveljeäsi ojennukseen!

        Mutta huomaan, että asia vaivaa. Ja näyttää siltä, että vanhempasi eivät olisi niinkään kiinnostuneita laittamaan asioita järjestykseen.
        Ensinnäkään se ei ole helppoa ja vaatii johdonmukaisuutta! On PALJON helpompaa antaa veljelle periksi ja saada hänet houkuteltua jollakin kivalla tekemään jotakin, kuin olla johdonmukainen ja päättäväinen. Näin vältytään riidalta ja tahtojen taistelulta, mutta kenen kustannuksella?


        Pikkuveljesi käytös saattaa olla rajojen hakemista. Eli hän kokeilee kuinka pitkälle vanhempasi menevät. Ja kertomuksesi perusteella voin sanoa, että he menevät todella pitkälle mukaan veljesi touhuihin!
        Rajat luovat turvallisuutta ja sitähän hän on hakemassa.
        Veljesi on myös huomannut, että hänen ei tarvitse esim. sitoa kengännauhoja, kun joku muu tekee sen hänen puolesta! Eihän sitä kukaan halua tehdä tylsiä asioita!
        Koulussa opettaja taas vaatii häneltä ja silloin hän tekee. Tuskimpa opettaja edes tietää veljesi kotikäyttäytymisestä(?).

        Jaa, ja niitä neuvoja! Hyvä kysymys!
        Vanhempiesi on sitouduttava saamaan veli ojennukseen. Mutta miten saada vanhemmat mukaan? Oletko ajatellut kysyä esim. koulun terveydenhoitajalta tai joltain muulta apua? Mielestäni asiaan on puututtava, mutta voi olla, että sinun sanasi ei nyt mene kuuleville korville, olethan jo yrittänyt!

        Ei varmaan auta puhua veljelle "järkeä" koska ongelma on vanhempiesi auktoriteetissä. Veljesi ei ymmärrä mikä on hänelle parasta.

        Hae ulkopuolisen apua. Koulun terveydenhoitaja tai joku opettaja osaa neuvoa mistä apua saisi!

        Voit tietenkin ruveta hiillostamaan vanhempiasi ja huomauttaa missä he tekevät ajattelemattomasti. Jos sanoo sillon kun tilanne on "päällä", niin he saattavat huomata itsekin virheensä. Sinnikkäästi vaan sanomaan asiasta!
        Mutta kysele kuitenkin ulkopuolisen apuakin.

      • mä vaan
        joku vaan kirjoitti:

        Vanhempasi ovat vastuussa sinusta ja pikkuveljestäsi! Ei ole sinun tehtäväsi saada pikkuveljeäsi ojennukseen!

        Mutta huomaan, että asia vaivaa. Ja näyttää siltä, että vanhempasi eivät olisi niinkään kiinnostuneita laittamaan asioita järjestykseen.
        Ensinnäkään se ei ole helppoa ja vaatii johdonmukaisuutta! On PALJON helpompaa antaa veljelle periksi ja saada hänet houkuteltua jollakin kivalla tekemään jotakin, kuin olla johdonmukainen ja päättäväinen. Näin vältytään riidalta ja tahtojen taistelulta, mutta kenen kustannuksella?


        Pikkuveljesi käytös saattaa olla rajojen hakemista. Eli hän kokeilee kuinka pitkälle vanhempasi menevät. Ja kertomuksesi perusteella voin sanoa, että he menevät todella pitkälle mukaan veljesi touhuihin!
        Rajat luovat turvallisuutta ja sitähän hän on hakemassa.
        Veljesi on myös huomannut, että hänen ei tarvitse esim. sitoa kengännauhoja, kun joku muu tekee sen hänen puolesta! Eihän sitä kukaan halua tehdä tylsiä asioita!
        Koulussa opettaja taas vaatii häneltä ja silloin hän tekee. Tuskimpa opettaja edes tietää veljesi kotikäyttäytymisestä(?).

        Jaa, ja niitä neuvoja! Hyvä kysymys!
        Vanhempiesi on sitouduttava saamaan veli ojennukseen. Mutta miten saada vanhemmat mukaan? Oletko ajatellut kysyä esim. koulun terveydenhoitajalta tai joltain muulta apua? Mielestäni asiaan on puututtava, mutta voi olla, että sinun sanasi ei nyt mene kuuleville korville, olethan jo yrittänyt!

        Ei varmaan auta puhua veljelle "järkeä" koska ongelma on vanhempiesi auktoriteetissä. Veljesi ei ymmärrä mikä on hänelle parasta.

        Hae ulkopuolisen apua. Koulun terveydenhoitaja tai joku opettaja osaa neuvoa mistä apua saisi!

        Voit tietenkin ruveta hiillostamaan vanhempiasi ja huomauttaa missä he tekevät ajattelemattomasti. Jos sanoo sillon kun tilanne on "päällä", niin he saattavat huomata itsekin virheensä. Sinnikkäästi vaan sanomaan asiasta!
        Mutta kysele kuitenkin ulkopuolisen apuakin.

        Hei!
        Edellinen sanoi ole sinnikäs, mutta myös varovainen asiassa on monet säikeet mukana ja voit saada pahaa mieltä itsellesi vaik tarkoitat hyvää ja ihan oikeaa asiaa... ei sillä et itse vaan ne toiset kun yleensä aikuisten on vaikee ymmärtää et "lapsi" voisi olla oikeassa ja nähdä asiat oikealta kantilta. Ehkä ensin neuvottelisit taktiikasta vaikka oman koulusi kuraattorin kanssa miten menetellä asiassa ja miten ilmaista asia omille vanhemmille. yksi pieni neuvo: jos esität vahemmillesi,esitä niin että luulevat itse keksineensä koko ajatuksen- ei ole helppo tehtävä..ja voi viedä aikaa..

      • määrä, vaan...
        Pelottava tulevaisuus kirjoitti:

        Liian vähä lapsia ! Jos olisi ollut hieman enemmän katrasta, sillai
        niinku ennenvanhaan tuppas oleen, niin ei olis tollanen toiminu;
        olis ollu pakko opettaa kakarat itekki tekeen jotain, tai
        sitte nääntyä niiden palvelemisessa työtaakan alle.

        Vanhempiesi olisi nyt viimeistään otettava ohjat käsiinsä ja
        tiedostettava kasvattajan vastuunsa. Pian se ei ole enää tehtävissä.
        Kirjoituksestasi voi päätellä että veljelläsi on, mikäli jatkaa
        samalla menttaliteetilla, tiedossa rankkoja oppitunteja,
        ehkä jopa ikäviä trakedioita, jos hän vasta kodin ulkopuolella joutuu
        pakosta oppimaan, että monia auktoriteetteja ihmisen on kunnioitettava
        ja toteltava pystyäkseen ilman kovin monia yhteentörmäyksiä
        niiden kanssa toimeen tulemaan. Ja, todellakin myös sinä
        itsekin olet jo sellainen. Hyvä että vaikutat terveellä tavalla
        kriittiseltä, fiksulta ja järkevältä. Kaikkea hyvää sulle elämässä!

        Ei vika ole lasten määrässä, tiedämpä isojakin perheitä missä lapsille ei ole mitään rajoja...
        Siinä vasta helevetillinen soppa syntyy, innostavat toisiaan mitä mielenkiintoisimpiin tempauksiin. Vanhemmilla ei ole kykyä laittaa rajoja ja lapsukaiset ammuskelevat ilmakiväärillä omassa huoneessaan, sisällä.

      • AnnaT
        isoveli 17v kirjoitti:

        Joo, yritän olla mahdollisimman jämäkkä. Vaikeuksia tuottaa selittää 8-vuotiaalle, että hänelle on jostain asiasta haittaa 20 vuoden päästä. Sitä olen monesti yrittänyt, esim. "Jos et opi solmimaan kengännauhoja, joudut myöhemmin vaikeuksiin", "Sinulle nauretaan yläasteella, jos et osaa luistella" jne.

        Veljeni vastustaa kaikkea ihan periaatteesta, vaikka oikeasti olisi halukas tekemään jotain. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tai muuten ongelmalapsi. Häntä ei vain kiinnosta oppia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Hän on melko harvoin aggressiivinen, eli se ei ole suurin ongelma. Ongelmia tuottaa ennemminkin monien tärkeiden taitojen puute ja haluttomuus oppia niitä. Sinänsä outoa, että koulussa hän on innokas oppimaan ja kunnioittaa opettajia.

        Suuri osa ongelmista olisi estettävissä rangaistuksen uhalla, mutta vanhempani ovat tämän keinon pilanneet uhkaamalla perättömiä tyyliin "saat selkääsi jos et vedä vessaa". Todellisuudessa vanhempani eivät voisi ajatellakaan koskevansa vitsaan. Kesällä hoitaessani veljeäni aion opettaa hänet tavoille. Pitää vain saada vanhemmat mukaan juoneen ja keksiä sopivia rangaistuksia. Helpommin sanottu kuin tehty...Mitenköhän käytännössä onnistuu, kun vanhemmat pelkäävät rangaista lastaan?

        Psykologista "sodankäyntiä"- esim. "olen varma ettet ikinä opi sitomaan kengännauhojasi vaikka naapurin Kalle jo osaa..." ja välttääksemme itsetunnon alenemisen, onnistumisesta kehuja oikein paljon tai jotain palkitsevaa! Näin hän myös oppii, että tehdessään jotain oikein, palkinto tulee, eli alkaa myös haluta oppia uusia asioita. Myöhemmin palkitsemisenkin voi jättää pois. Mutta palkinnosta ei tietenkään saa sanoa mitään etukäteen. Ja jos tarpeeksi usein toistaa "ei tuo sinulta onnistu" -tyyliin tulistuu laiskoinkin luonne edes yrittämään. Tosin, jos poika oikeasti osaakin jo sitoa nauhansa mutta ei vain viitsi koska joku muukuin voi ne sitoa...??? Tämäkin tietysti paljastuu jos psykologia- peli onnistuu.

        Vain ehdotus, toimi meinaan pienenä minun kohdallani kun olin semmoinen pikkuprinsessa....

      • ainoa kakara
        Pelottava tulevaisuus kirjoitti:

        Liian vähä lapsia ! Jos olisi ollut hieman enemmän katrasta, sillai
        niinku ennenvanhaan tuppas oleen, niin ei olis tollanen toiminu;
        olis ollu pakko opettaa kakarat itekki tekeen jotain, tai
        sitte nääntyä niiden palvelemisessa työtaakan alle.

        Vanhempiesi olisi nyt viimeistään otettava ohjat käsiinsä ja
        tiedostettava kasvattajan vastuunsa. Pian se ei ole enää tehtävissä.
        Kirjoituksestasi voi päätellä että veljelläsi on, mikäli jatkaa
        samalla menttaliteetilla, tiedossa rankkoja oppitunteja,
        ehkä jopa ikäviä trakedioita, jos hän vasta kodin ulkopuolella joutuu
        pakosta oppimaan, että monia auktoriteetteja ihmisen on kunnioitettava
        ja toteltava pystyäkseen ilman kovin monia yhteentörmäyksiä
        niiden kanssa toimeen tulemaan. Ja, todellakin myös sinä
        itsekin olet jo sellainen. Hyvä että vaikutat terveellä tavalla
        kriittiseltä, fiksulta ja järkevältä. Kaikkea hyvää sulle elämässä!

        Olet muuten oikeassa, mutta lasten määrällä ei ole asian suhteen mitään tekemistä.
        Sama toimii ison lauman viimeisten suhteen vähintään yhtä tehokkaasti, tai sitten ei.
        Itse olin valitettavasti ainoa kakara ja sain kyllä siitäkin kuulla ihan riittävästi. Vastuuta ja töitä minulla oli sen verran kuin joillain sisaruksilla yhteensä. Viis siitä, mutta se henkinen kuorma jota ei kukaan keventänyt!!!(perheessä ei aina mennyt hyvin)
        mara mallia -39

      • Lastenlääkäri
        isoveli 17v kirjoitti:

        Kiitos tuesta! En kuitenkaan itse juuri kärsi siitä, että veljeni on hankala. Hän ei oikeastaan häiritse minua, vaikka joskus suutuspäissään potkii tms. Kyllä minä sentään 8-vuotiaan tappelussa pesen ja voin tarvittaessa estää häntä :)

        Ongelmana on pikemminkin se, että pelkään veljeni tulevaisuuden suhteen. Uusavuttomuus voi myöhemmin kostautua, ja hänen sikamaisuutensa ei ole hyväksi kaverisuhteissakaan. Yritän saada vanhemmat tajuamaan kasvatuksen tärkeyden, mutta he eivät kuuntele. Kesällä olen kaksi kuukautta kahdestaan veljeni kanssa vanhempieni ollessa töissä, joten silloin minulla on mahdollisuus opettaa veljeni ihmisten tavoille. Mitenköhän se onnistuisi?

        Oikeasti minun täytyy suositella sinulle lastensuojeluilmoituksen tekemistä pikkuveljestäsi. Sitten lastensuojelu puuttuu tilanteeseen.

        Tee tämä sitten, jos vanhempasi eivät muuten suostu rajoja asettamaan. Vanhempasi olisi varmaan pitänyt sterilisoida sinun syntymäsi jälkeen, aika onnettomilta tyypeiltä vaikuttavat...

        Olen oikeasti lastenlääkäri. Laki vaatii ilmoituksen tekemistä, jos lapsen kehitysolosuhteet ovat selkeästi vaarantuneet, veljesi tilanne täyttää tämän kriteerin. Siitä vain, yksi käynti tai puhelu.

      • ''''
        Pelottava tulevaisuus kirjoitti:

        Liian vähä lapsia ! Jos olisi ollut hieman enemmän katrasta, sillai
        niinku ennenvanhaan tuppas oleen, niin ei olis tollanen toiminu;
        olis ollu pakko opettaa kakarat itekki tekeen jotain, tai
        sitte nääntyä niiden palvelemisessa työtaakan alle.

        Vanhempiesi olisi nyt viimeistään otettava ohjat käsiinsä ja
        tiedostettava kasvattajan vastuunsa. Pian se ei ole enää tehtävissä.
        Kirjoituksestasi voi päätellä että veljelläsi on, mikäli jatkaa
        samalla menttaliteetilla, tiedossa rankkoja oppitunteja,
        ehkä jopa ikäviä trakedioita, jos hän vasta kodin ulkopuolella joutuu
        pakosta oppimaan, että monia auktoriteetteja ihmisen on kunnioitettava
        ja toteltava pystyäkseen ilman kovin monia yhteentörmäyksiä
        niiden kanssa toimeen tulemaan. Ja, todellakin myös sinä
        itsekin olet jo sellainen. Hyvä että vaikutat terveellä tavalla
        kriittiseltä, fiksulta ja järkevältä. Kaikkea hyvää sulle elämässä!

        Eikun vaan lisää vapaankasvatuksen tuloksia suomeen vittu!!!

      • aloittajalle
        isoveli 17v kirjoitti:

        Joo, yritän olla mahdollisimman jämäkkä. Vaikeuksia tuottaa selittää 8-vuotiaalle, että hänelle on jostain asiasta haittaa 20 vuoden päästä. Sitä olen monesti yrittänyt, esim. "Jos et opi solmimaan kengännauhoja, joudut myöhemmin vaikeuksiin", "Sinulle nauretaan yläasteella, jos et osaa luistella" jne.

        Veljeni vastustaa kaikkea ihan periaatteesta, vaikka oikeasti olisi halukas tekemään jotain. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tai muuten ongelmalapsi. Häntä ei vain kiinnosta oppia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Hän on melko harvoin aggressiivinen, eli se ei ole suurin ongelma. Ongelmia tuottaa ennemminkin monien tärkeiden taitojen puute ja haluttomuus oppia niitä. Sinänsä outoa, että koulussa hän on innokas oppimaan ja kunnioittaa opettajia.

        Suuri osa ongelmista olisi estettävissä rangaistuksen uhalla, mutta vanhempani ovat tämän keinon pilanneet uhkaamalla perättömiä tyyliin "saat selkääsi jos et vedä vessaa". Todellisuudessa vanhempani eivät voisi ajatellakaan koskevansa vitsaan. Kesällä hoitaessani veljeäni aion opettaa hänet tavoille. Pitää vain saada vanhemmat mukaan juoneen ja keksiä sopivia rangaistuksia. Helpommin sanottu kuin tehty...Mitenköhän käytännössä onnistuu, kun vanhemmat pelkäävät rangaista lastaan?

        Itsekin olen kasvanut perheessä, jossa oli melko vapaa kasvatus. Mitään ei ollut pakko tehdä, joten aikuisena oli hankalaa opetella kun ei ollut muodostunut rutiinia. Toki me lapset käyttäydytään kunnolla ihmisten ilmoilla, ei väkivaltaa tms.

        Ongelma vaan meilläkin oli pikkuveli. Hänkin on saanut lähes kaiken tahtonsa läpi itkemällä, kiukuttelemalla ja kiristämällä. Aina lupauksia, että jos saan tämän niin sitten ei tarvi enää mitään muuta! Ja aina uusi halun kohde löytynyt. Mallia otetaan kavereista, kun heilläkin on ja saivat uusia. Saa nähdä minkälainen aikuinen kasvaa kun vihdoin tajuaa, ettei kaikkea saakaan periksi.

        Sinun hankala isonaveljenä veljeäsi kouluttaa ja kasvattaa, koska et ole vanhempi etkä veljesi vartija :) Ja en tiedä onko siitä hyötyä jos sinä neuvot toisin kuin isi&äiti. Pitäisi vanhemmilla olla yhtenäinen kasvatuslinja muuten lapselle ei tule selkeitä rajoja jos toinen antaa periksi helposti.

        Parasta vaan toivoa, että kyllä se elämä opettaa. Voit sitten omien lastesi kohdalla toimia toisin.

      • tosi on
        aloittajalle kirjoitti:

        Itsekin olen kasvanut perheessä, jossa oli melko vapaa kasvatus. Mitään ei ollut pakko tehdä, joten aikuisena oli hankalaa opetella kun ei ollut muodostunut rutiinia. Toki me lapset käyttäydytään kunnolla ihmisten ilmoilla, ei väkivaltaa tms.

        Ongelma vaan meilläkin oli pikkuveli. Hänkin on saanut lähes kaiken tahtonsa läpi itkemällä, kiukuttelemalla ja kiristämällä. Aina lupauksia, että jos saan tämän niin sitten ei tarvi enää mitään muuta! Ja aina uusi halun kohde löytynyt. Mallia otetaan kavereista, kun heilläkin on ja saivat uusia. Saa nähdä minkälainen aikuinen kasvaa kun vihdoin tajuaa, ettei kaikkea saakaan periksi.

        Sinun hankala isonaveljenä veljeäsi kouluttaa ja kasvattaa, koska et ole vanhempi etkä veljesi vartija :) Ja en tiedä onko siitä hyötyä jos sinä neuvot toisin kuin isi&äiti. Pitäisi vanhemmilla olla yhtenäinen kasvatuslinja muuten lapselle ei tule selkeitä rajoja jos toinen antaa periksi helposti.

        Parasta vaan toivoa, että kyllä se elämä opettaa. Voit sitten omien lastesi kohdalla toimia toisin.

        Mieheni oli ns. iltatähti. En tiedä, oltiinko hänen kohdallaan helläkätisempiä kuin kahden vanhemman, mutta isompi veli ei koskaan voinut sietää pikkuveljeään.
        Sanoi minullekin jossain vaiheessa, että kertaakaan ei ole pitänyt pikkuveljeä lapsena sylissä tai hellinyt, hakkasi kyllä mennen tullen.
        Aikuisena olivat kyllä sovussa, mutta olihan heidän välilään aina isoveli-pikkuveli-kitkaa. Mitään ei mieheni osannut tehdä elämässään oikein. Silti hän aina piti yhteyttä ja kertoi asioitaan ja suunnitelmiaan, ja minua kiusasi, kun näin, kuin hän yritti saada vanhemman veljen hyväksynnän.

        Milloinkaan ei oikein onnistunut, ja vähitellen miehenikin alkoi huomata, ettei hän nyt ihan aina voi olla se luuseri.

        Erään kesäloman aikana sitten kaikki kärjistyi kesämökeillämme, jotka olivat siinä saman järven rannalla. Isompi veli tuli neuvomaan saunan rakennusta, halveksi tehtyä työtä, antoi ohjeita ja neuvoi neuvomistaan.Itse ei puuttunut mihinkään, vaikka olisi paasaamisensa sijaan voinut tarttua vasaraan siinä kuin muutkin talkoolaiset.

        Räjähdys oli väistämätön. Miesten välit katkesivat, mieheni antoi tulla kaiken, minkä oli mieleensä kätkenyt kymmenien vuosien ajan.
        Sen jälkeen he eivät ole sanaakaan vaihtaneet, ja tästä tapauksesta on jo toistakymmentä vuotta.

        Kerron tämän sinulle siksi, että aina ei ehkä nuori ihminen osaa asettua toisen asemaan, kun on mielestään oikeassa ja haluaa "kasvattaa" nuorempaansa. Elämänkokemus on tarpeellinen lapsen kasvattamisessa. Pitää osata arvioida, miten sanat (tai iskut) osuvat, ettei nujerra toista ymmärtämättä mitä on tekemässä.
        Isoveli on usein idoli, ja epäoikeudenmukaisuudenkin voi lapsi idoliltaan sietää, mutta kun ihailu loppuu, ei armoa anneta.

        Uskon, että osaat ajatella paremmin tekojasi, kuin mieheni isoveli, sillä hänelle olisi ollut ihan samantekevää, millainen pikkuveljestä kasvaa, kunhan hän olisi pysynyt poissa silmistä.

        Sinä ajattelet pienemmän parasta. Asenteesi on toinen.

      • äiti
        AnnaT kirjoitti:

        Psykologista "sodankäyntiä"- esim. "olen varma ettet ikinä opi sitomaan kengännauhojasi vaikka naapurin Kalle jo osaa..." ja välttääksemme itsetunnon alenemisen, onnistumisesta kehuja oikein paljon tai jotain palkitsevaa! Näin hän myös oppii, että tehdessään jotain oikein, palkinto tulee, eli alkaa myös haluta oppia uusia asioita. Myöhemmin palkitsemisenkin voi jättää pois. Mutta palkinnosta ei tietenkään saa sanoa mitään etukäteen. Ja jos tarpeeksi usein toistaa "ei tuo sinulta onnistu" -tyyliin tulistuu laiskoinkin luonne edes yrittämään. Tosin, jos poika oikeasti osaakin jo sitoa nauhansa mutta ei vain viitsi koska joku muukuin voi ne sitoa...??? Tämäkin tietysti paljastuu jos psykologia- peli onnistuu.

        Vain ehdotus, toimi meinaan pienenä minun kohdallani kun olin semmoinen pikkuprinsessa....

        Veljesi on ekaluokalla ja hänen pitää opetella paljon uusia asioita. Hänen täytyy kasvaa eroon äidistään jne. Monikaan ekaluokkalainen ei osaa vielä tässä vaiheessa solmia kengännauhojaan. Avuttomimmat ekaluokkalaiset joutuvat monasti kiusatuiksi. Kiusatuksi joutuminen on varmasti lisää heikentänyt pikkuveljesi huonoa itseluottamusta. Pikkuveljesi kehitys on noin 3-vuotiaan tasolla. Hän haluaa olla vauva. todennäköisesti häntä pelotaa aivan hirveästi se kun pitäisi olla iso poika ja hän ei osaa.Mielestäni hänen käyttäymisensä on avunhuuto takertuville vanhemmille: Auttakaa minua kasvaamaan omatoimiseksi ekaluokkalaiseksi.Vanhempasi taas eivät halua kuopuksensa kasvavan, vaan haluavat hänen pysyvän vauvana, isona sellaisena. Vanhempasi pitää hyväksyä se, että nuorimmaisenkin täytyy saada lähteä kotoa ja keskittyä koulunkäyntiin ja kavereihin äidin ja isän sijasta. Oikea paikka ohjeiden ja neuvojen hakemiseen on perheneuvola ja sinne te pääsette joko koulun terveydenhoitaja kautta tai soittamalla terveyskeskukseen ja sieltä teidät neuvotaan oikean henkilön puheille. Perheneuvolan ammattilaiset antavat pätevää ja lapsen kasvua tukevaa neuvontaa. Samalla autetaan vanhempia kasvatustyössä. Pienen pojan itsenäistyminen tapahtuu askel askeleelta ja pikkuhiljaa ei kertaheitolla.

      • silvio berlusconi
        '''' kirjoitti:

        Eikun vaan lisää vapaankasvatuksen tuloksia suomeen vittu!!!

        Noinkin lyhyeen viestiin sait mahtumaan aika monta virhettä. Tuo vaatii kyllä taitoa, oletko harjoitellut vai syntyikö roiskaus itsestään?

      • ben casey
        Lastenlääkäri kirjoitti:

        Oikeasti minun täytyy suositella sinulle lastensuojeluilmoituksen tekemistä pikkuveljestäsi. Sitten lastensuojelu puuttuu tilanteeseen.

        Tee tämä sitten, jos vanhempasi eivät muuten suostu rajoja asettamaan. Vanhempasi olisi varmaan pitänyt sterilisoida sinun syntymäsi jälkeen, aika onnettomilta tyypeiltä vaikuttavat...

        Olen oikeasti lastenlääkäri. Laki vaatii ilmoituksen tekemistä, jos lapsen kehitysolosuhteet ovat selkeästi vaarantuneet, veljesi tilanne täyttää tämän kriteerin. Siitä vain, yksi käynti tai puhelu.

        Olen itse lobotomiaan erikoistunut kirurgi ja olisin kiinnostunut hoitamaan sinua.
        Hoito olis sinulle edullinen ja nopeavaikutteinen, sekä lääkkeetön.
        Hoitotuloksista menen takuuseen.

      • vanhemmille
        isoveli 17v kirjoitti:

        Joo, yritän olla mahdollisimman jämäkkä. Vaikeuksia tuottaa selittää 8-vuotiaalle, että hänelle on jostain asiasta haittaa 20 vuoden päästä. Sitä olen monesti yrittänyt, esim. "Jos et opi solmimaan kengännauhoja, joudut myöhemmin vaikeuksiin", "Sinulle nauretaan yläasteella, jos et osaa luistella" jne.

        Veljeni vastustaa kaikkea ihan periaatteesta, vaikka oikeasti olisi halukas tekemään jotain. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tai muuten ongelmalapsi. Häntä ei vain kiinnosta oppia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Hän on melko harvoin aggressiivinen, eli se ei ole suurin ongelma. Ongelmia tuottaa ennemminkin monien tärkeiden taitojen puute ja haluttomuus oppia niitä. Sinänsä outoa, että koulussa hän on innokas oppimaan ja kunnioittaa opettajia.

        Suuri osa ongelmista olisi estettävissä rangaistuksen uhalla, mutta vanhempani ovat tämän keinon pilanneet uhkaamalla perättömiä tyyliin "saat selkääsi jos et vedä vessaa". Todellisuudessa vanhempani eivät voisi ajatellakaan koskevansa vitsaan. Kesällä hoitaessani veljeäni aion opettaa hänet tavoille. Pitää vain saada vanhemmat mukaan juoneen ja keksiä sopivia rangaistuksia. Helpommin sanottu kuin tehty...Mitenköhän käytännössä onnistuu, kun vanhemmat pelkäävät rangaista lastaan?

        jos varoittaa, pitää myös toteuttaa "uhkaus". Muuten lapsi oppii, ettei varoitus merkitse mitään.

    • Vastuunkantaja

      Heips Isoveli!

      Ensialkuun onnittelut persoonallesi! Olet selvästikin välittävä ja huolehtiva isoveli. Pikkuveljesi tulee olemaan siitä vielä joskus aidosti kiitollinen - samoin vanhempasi. Vanhempasi varmaankin ovat sitä jo nyt.

      Olen isä, mulla on 3 lasta. Vanhin poika on 14v seiskalla, keskimmäinen, myös poika, on 9v ja kolmannella ja tyttö 7v on ekaluokkalainen. Ehkäpä minulla on siis jotakin sanottavaa tähän keskusteluun.. ehkä. Omaa vanhemmuuttani suuremman kaikupohjan antaa kuitenkin se, että olen 9 lapsisen perheen "iltatähti". Olen saanut vanhempien sisarusteni mielestä elää "kuin pellossa". Nyt kun olen nelikymppinen, monet sisaruksistani (ja heidän puolisoistaan, jotka olivat aika-ajoin täydestä syystä todella tyrmistyneistä käytöksestäni) ovat ihmetelleet, miten minusta saattoi tulla niin vastuuntuntoinen ja huolehtiva aikuinen ja vanhempi.

      Vanha sanonta: "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" on mielestäni hirveä. Mielestäni tasapainoisia ja omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä kasvaa suurimmalla todennäköisyydellä sellaisista lapsista, jotka saavat mahdollisimman paljon tilaa omille valinnoilleen. Vain sillä tavalla oppii ottamaan aidosti vastuun valinnoistaan ja teoistaan, eivätkä ne ole ulkoa määrättyjä.

      Tietenkin kaikella on rajansa. Vanhempien tehtävä on rajojen asettaminen. Nyt sun on todella tärkeää muistaa, että Sinä et ole kasvatusvastuussa veljesi suhteen. Vain vanhempasi ovat. Sinulla on oma roolisi isoveljenä, joka sisältää tietysti jonkinasteista "kasvattajan" osaa, mutta ei missään nimessä varsinaista vastuuta veljesi kasvusta. Olet vasta 17-vuotias. Olet vielä omassa kehityksessäsi hyvinkin herkässä vaiheessa ja tarvitset oman "vastuuttoman" reviirisi kasvaa rauhassa. Saatat ehkä olla tästä hieman eri mieltä, mutta usko vain. ;) Huomaat sen viimeistään muutamien vuosien päästä.

      Ehkäpä sun kannattaisi tuoda tämä keskustelu vanhemmillesi julki? Näytä nämä tekstit - omasi ja vastaukset. Kiltteinä ihmisinä, kuten kerroit, he varmastikin nopeasti ymmärtävät missä mennään ja ymmärtävät myös huolesi. He todennäköisesti ymmärtävät mys taakkasi. Avoin keskustelu sun ja vanhempiesi välillä varmastikin auttaisi kaikkia osapuolia ymmärtämään toisten näkökohtia ja menettelyä paremmin. Sinä vaikutat erittäin fiksulta - eikö se ole osoitus siitä vanhempasi eivät voi olla täysin hakoteillä kasvatusmenettelyn suhteen? ainakin jotkut periatteet lienevät kohdallaan, kuten pidättäytyminen rankaisemisesta ja pakottamisesta. ne ovat hyviä, vaikkakin kärsivällisyyttä vaativia menetelmiä.

      Omien lapsieni kohdalla olen huomannut lukemattomia kertoja, kuinka "aika kultaa muistot"; tässä tapauksessa se toimii sillä tavalla nurinkurisesti, että vanhempi lapsi ei enää muista kuinka paljon vapauksia ja rajojen koettelun mahdollisuuksia ja kärsivällisyyttä itse on saanut osakseen. :) Toki on mahdollista, että todellista muutostakin on tapahunut. Mutta onko muutoksen suunta lopulta hyvä vai huono? Sitä on äärimmäisen vaikeaa arvoida tuossa vaiheessa.

      Kerroit että vanhempasi ovat paljon kotona, siis ilmeisesti myös ihan kunnolla läsnä? Ja että he eivät esim. juopottele taikka riitele. Siitä voi jo tehdä ennusteen, että tuskinpa mitään isompia ongelmia tulee eteen pikkuveljesi kohdalla. Sitä ennustetta tukee vielä sekin, että Sinä välität ja haluat panostaa perheesi hyvinvointiin.

      Toivotan sulle paljon kärsivällisyytä isoveljenä. Toivon, että saat itse kasvaa ja kehittyä rauhassa. Pikkuveljet voivat olla ärsyttäviä monella tavalla ja myös aiheuttaa huolta monella tavalla. Se kuuluu asiaan. Sillä tavalla ihmisistä kasvaa yhteisön jäseniä. Onneksi teitä on kaksi lasta! Mietippä ainokaisten asemaa ja tulevaisuutta.. paljon enemmän riskejä siinä on ja silti heistäkin suurimmasta osasta tulee kelpo ihmisiä. :)

      Tämä kehoitus on varmaan turha Sinulle, mutta sanon sen silti: toivottavasti jätät omaan arvoonsa kehtoitukset vastata fyysiseen väkivaltaan (potkimiseen yms) uhkailemalla "samalla mitalla". Se on erittäin huono vaihtoehto. Uskonkin, että osaat toimia niissä tilanissa paljon fiksummin. :)

      Mukavia kevätpäiviä ja voimia kouluun ja muuhun arkeen! Muista käydä tarpeeksi liikkumassa että jaksat! :)

      t. Kari

      • Äiti 38v.

        Hei!
        Kuulostat kyllä todella tasapainoiselta ja fiksulta nuorelta mieheltä. Voisin kuvitella kuinka 13v. poikamme voisi kirjoittaa 15v. siskostaan samansuuntaisesti. Tyttäremme osaa kyllä olla mitä mukavain ja empaattisin. Toisena päivänä hän on vaikeuden huippu, mikään ei käy, ovet paukkuu, kiroillaan, haistatellaan.... ja kaikki huuto ja mekastus rajojen asettelua vastaan. Kun ei saa olla yömyöhään koneella tai ulkona kavereiden kanssa jne. Saman perheen lapset ovat aivan erilaista luonteeltaan ja näin kuuluu ollakkin. Mutta ikävä kyllä, kun samat kasvatusperiaatteet eivät päde molempiin. Olet selvästi ottanut kasvattajan vastuuta pikkuveljeesi ja se on hieno piirre sinussa. Mutta, sinun ei tarvitse olla vastuussa. Sano vanhemmillesi suoraan mitä olet mieltä asiasta, älä ole enään hiljaa. Vaadi vanhemmiltasi kasvatuslujuutta, sinulla on oikeus siihen. Voimia sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä:)

    • mutta...

      Ei välttämättä hyviä, brutaaleja ehkä.

      Sinähän voit alkaa yhtä hankalaksi, kuin pikkuveli - josko se avaisi vanhempiesi silmät. Voit kohdentaa pikkuveljen lyönnit itseesi niin, että häneen koskee - esim rystysiisi. ei lyö montaa kertaa, kun itseensä koskee. Voit piilottaa kengistä nauhat tai kahden ollessanne kieltäydyt yksinkertaisesti sitomasta niitä hänelle - kulkekoon kengät auki. Voit kantaa "kuution kiven" vessanpytylle - käyköön kyykkypaskalla, jos ei periaatteesta voi vetää vessaa. JNE...

      Kuten muutkin ovat maininneet, on todella hienoa, että olet huolissasi pikkuveljen tulevaisuudesta.

      Tämä ei sitten ole ennustus: Ensinnäkin veljelläsi on auktoriteettiongelma. Se taas tuo henkisen pahan olon hänelle, kun ei ole niitä jämäköitä rajoja vastassa vanhempien puolelta. Kahden - viiden vuoden kuluessa tulee kuvaan ensimmäinen näpistys tms. Sitten se jatkuu - olkoon kuinka kiltti tahansa. Mukaan tulee ne "väärät kaverit", tupakka, kalja, nurkilla maleksiminen jne. Nykyaikana huumeetkin.

      JOS HOMMA EI MUUTU, VELJESI TULEE OLEMAAN POLIISIN KANSSA TEKEMISISSÄ N.12v LÄHTIEN ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN JATKUVASTI.

      Nyt joku sitten tuumaa, että ei tartte sentään liioittelemaan käydä. Tämä on realismia - VALITETTAVASTI. Kurin puutteessa kasvaneilla on suurempi riski ajautua "väärälle puolelle" lakia ja järjestystä.

      Aloita vaikka sieltä kuraattorilta tai sosiaalitoimistosta tai vaikka poliisin luota. Pääasia on, että saat jostain apua ja vanhempasi ymmärtämään asian vakavuuden.

      Toivon todella, että onnistut ponnisteluissasi.

      • Vastuunkantaja

        On ikävää että joku ajattelee ja toimii (toivottavasti ei sentään) noin. Juuri tuollaisella asenteella saa pahinta jälkeä aikaiseksi.

        Ja että "tulee olemaan poliisin kanssa tekemisissä". Ja höpöhöpö. Tai ehkä sentään: vaikkapa passia tilaamassa perheen yhteistä ulkomaanmatkaa varten :)

      • 18 vuotias tyttö

        Ei se kyllä iha nii mene että ne joilla ei kauheeta auktoriteettiä ole nii joutuu heti rappiolle.Tiedän kaverini vanhempia jotka aina pienestä asti ovat huutaneet, pitäneet hirveetä kuria ja kaikki tupakka ja viina on kielletty ehdottomasti lisäksi perhe uskovainen. Ja näiden perheiden lapset ovat juuri niitä kamalimpia kun ovat joutuneet elämään hirveän paineen alla! Sitä enemmän viinaan ja muuhun kosketaan. Viisainta kasvatuksessa olisi löytää kultainen keskitie.
        Myöskää liika vapaa kasvatus ei ole hyvästä, vaan pitää tietyt säännöt olla, mutta myös omaa vapautta.
        Ja isoveli 17, älä sinä älä määräilemään pikku veljeäs. Mun oma vanhempi sisko määräili mua aina koska hänestä olin päässyt pienenä helpommalla kuin hän. Ja olen kärsinyt siitä paljon. sisaruksien omat välit tulisi säilyä kaverillisena, älä muutu hänen isäkseen vaan anna hänellä olla isoveli. Minä jäin ilman siskoa.
        Teillä kotona voisit pyytää vanhempiasi pitämään tietyt säännöt esim että olohuoneessa ei saa syödä. Nuo ovat sääntöjä, sitten se veljesi potkiminen ja muu, ne sinun vanhempiesi pitää keskenään hoitaa. Mutta tosiaan ne perussäännöt voisi helpottaa sinun oloas talossa.

      • nr15

        Itse olen saanut täysin vapaan kasvatuksen. Ei mitään vaatimuksia minkään suhteen. Nyt 32 v. Ei ongelmia lain kanssa. Tosin enpä ole saanut sen suuremmin elämässä aikaan. En tosin stressaa.

        "Kurin puutteessa kasvaneilla on suurempi riski ajautua "väärälle puolelle" lakia ja järjestystä. "

    • ala sinäkin..

      käyttäytymään kuin kuriton kakara.. ehkä vanhempasi sitten heräisivät.. ja jos eivät niin.. no, voit ainakin saada asioita mitä jäit paitsi pienempänä..

      • ppp

        Piti päästä sanomaan muutama sana, koska sulla on lähes sama ikäero sun veljen kanssa, kun mulla on mun pikkuveljen kanssa, joka oli aivan yhtä kamala. Mut kasvatettiin kyllä selvästi tiukemmin, mutta oli mutsi munki kanssa liian lepsu. Kuten tässä keskustelussa on jo tullu ilmi sun pikkuveli mitä luultavimmin hakee rajojaan ja tuntis olonsa huomattavasti turvallisemmax, jos sellaset ois olemassa. Mun veli oli kans just sellanen, ett tietyt ihmiset sai sen kuriin, mut mutsi vaan anto sen tehä mitä se halus. Ne teki sopimuksia ja mutsi keksi sääntöjä, mut se ei ikinä pitäny niistä ite kiinni. Tyhjä uhkailu on oikeesti pahinta mitä lapselle voi tehä. Täydellinen karhunpalvelus. Sääntöjen vastaisilla teoilla täytyy olla selkeet seuraukset, jotka tuntuu siinä lapsessa heti. Ei tietenkään fyysiset, mutta silti tuntuvat. Mun mutsi yritti mun veljeen (ku se oli vähä vanhempi) näppisrankaisua eli vei näppiksen pois ja kuvitteli, että mun veli tuntis sen rangaistuksen heti ja voimakkaasti, ku ei pääsis koneelleen. Joo, veli meni kavereilleen ja käytti nooden konetta/meni kirjastoon/lainas kavereiltansa näppistä... Ja mutsi toisti tätä täysin toimimatonta ratkasuu monta kertaa!! Mä sanoin sille, ettei se toimi ja sen täytyy vaihtaa rangaistus sellaseen, joka toimii jne. Mä oisin vieny siltä jätkältä sen puhelimen, pistäny netin poikki, lainannu töllön naapuriin, jemmannu pleikan, syöttäny jätkälle papusoppaa kax viikkoo putkeen (tms jotain yhtä boree safkaa), pistäny siivoomaan koko kämpän katosta lattiaan, jotain muuta!!! Tähän väliin voisin mainita, että vielä nykyäänki mun veli on kuulematta mun mutsin kehotukset ja mun tarttee vaan pyytää kerran. Se on nykyään 18, asuu yksin ja mutsi vieki roudaa sille sinne safkat yms...

        Mutta olen iteki äiti ja tiedän kasvatuksen olevan aivan hemmetin vaikeeta joskus ja oikeiden rangaistusten, jotka oikeesti muuttas sitä toimintaa, olevan vaikeita keksii. Olen vielä kaiken lisäx ite kasvatustieteitä lukenu ja näin eli homman pitäs olla jossain määrin helpompaa mulle... Kyllähän noista koulukirjoista aina ideoita saa, mutta mutta. Ois kiva jos himas ois koko ajan joku supernanny kertomas mitä tekee väärin ja miten tääki tilanne hoituis parhaiten... :)

        Pitää vielä lopux sanoo tosta poliisien kanssa tekemisiin joutumisesta, että mun veli on ollu poliisien tuttu jo 12-vuotiaasta lähtien ja vetäny viinaa samoihi aikoihi ekoi kertoi. Eli tietenki tietty rajattomuus tuo tiettyjä ongelmia, jos väärät kaiffat hengaa messis. Nykyään se on suht järjellinen olento ja mä luulen, että vuosien saatossa siitä kyllä tulee ihan kelpo kansalainen. Se osaa olla kohtelias ja kohdella muita ihmisiä hyvin, mutta mun mutsin kaa se vielä riitelee ja on erittäin epäkunnioittava sitä kohtaan.

        Tiedä oliko tuosta viestissä mitään apua, mutta ajattelin vaan vastata noihin muutamaan vastaukseen ja kertoo miten meilläpäin.

      • antaa vinkkejä................
        ppp kirjoitti:

        Piti päästä sanomaan muutama sana, koska sulla on lähes sama ikäero sun veljen kanssa, kun mulla on mun pikkuveljen kanssa, joka oli aivan yhtä kamala. Mut kasvatettiin kyllä selvästi tiukemmin, mutta oli mutsi munki kanssa liian lepsu. Kuten tässä keskustelussa on jo tullu ilmi sun pikkuveli mitä luultavimmin hakee rajojaan ja tuntis olonsa huomattavasti turvallisemmax, jos sellaset ois olemassa. Mun veli oli kans just sellanen, ett tietyt ihmiset sai sen kuriin, mut mutsi vaan anto sen tehä mitä se halus. Ne teki sopimuksia ja mutsi keksi sääntöjä, mut se ei ikinä pitäny niistä ite kiinni. Tyhjä uhkailu on oikeesti pahinta mitä lapselle voi tehä. Täydellinen karhunpalvelus. Sääntöjen vastaisilla teoilla täytyy olla selkeet seuraukset, jotka tuntuu siinä lapsessa heti. Ei tietenkään fyysiset, mutta silti tuntuvat. Mun mutsi yritti mun veljeen (ku se oli vähä vanhempi) näppisrankaisua eli vei näppiksen pois ja kuvitteli, että mun veli tuntis sen rangaistuksen heti ja voimakkaasti, ku ei pääsis koneelleen. Joo, veli meni kavereilleen ja käytti nooden konetta/meni kirjastoon/lainas kavereiltansa näppistä... Ja mutsi toisti tätä täysin toimimatonta ratkasuu monta kertaa!! Mä sanoin sille, ettei se toimi ja sen täytyy vaihtaa rangaistus sellaseen, joka toimii jne. Mä oisin vieny siltä jätkältä sen puhelimen, pistäny netin poikki, lainannu töllön naapuriin, jemmannu pleikan, syöttäny jätkälle papusoppaa kax viikkoo putkeen (tms jotain yhtä boree safkaa), pistäny siivoomaan koko kämpän katosta lattiaan, jotain muuta!!! Tähän väliin voisin mainita, että vielä nykyäänki mun veli on kuulematta mun mutsin kehotukset ja mun tarttee vaan pyytää kerran. Se on nykyään 18, asuu yksin ja mutsi vieki roudaa sille sinne safkat yms...

        Mutta olen iteki äiti ja tiedän kasvatuksen olevan aivan hemmetin vaikeeta joskus ja oikeiden rangaistusten, jotka oikeesti muuttas sitä toimintaa, olevan vaikeita keksii. Olen vielä kaiken lisäx ite kasvatustieteitä lukenu ja näin eli homman pitäs olla jossain määrin helpompaa mulle... Kyllähän noista koulukirjoista aina ideoita saa, mutta mutta. Ois kiva jos himas ois koko ajan joku supernanny kertomas mitä tekee väärin ja miten tääki tilanne hoituis parhaiten... :)

        Pitää vielä lopux sanoo tosta poliisien kanssa tekemisiin joutumisesta, että mun veli on ollu poliisien tuttu jo 12-vuotiaasta lähtien ja vetäny viinaa samoihi aikoihi ekoi kertoi. Eli tietenki tietty rajattomuus tuo tiettyjä ongelmia, jos väärät kaiffat hengaa messis. Nykyään se on suht järjellinen olento ja mä luulen, että vuosien saatossa siitä kyllä tulee ihan kelpo kansalainen. Se osaa olla kohtelias ja kohdella muita ihmisiä hyvin, mutta mun mutsin kaa se vielä riitelee ja on erittäin epäkunnioittava sitä kohtaan.

        Tiedä oliko tuosta viestissä mitään apua, mutta ajattelin vaan vastata noihin muutamaan vastaukseen ja kertoo miten meilläpäin.

        tässä kasvatus asiassa itellä on kaksi lasta, mutta olen joutunut hoitamaan ja kasvattamaan kahdeksan sisarustani ja sitten ollut kesälapsia. Sananlasku;"joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" minusta pitää sisällään sen että lapsille pitää laittaa rajat ja niistä pidetään kiinni, sekä keskustellaan miksi näin tehdään, ei lapsi ole tyhmä kyllä hän ymmärtää joka asian omalla tavallaan ja seuraavat kysymykset tulevat taas samastakin asiasta esille kun tuntee tarvitsevansa lisä tietoa, Mutta, mutta mielestäni kasvatuksen pitää alkaa jo siinä iässä jolloin lapsi lähtee liikkeelle kontaten pidetään huoli ettei mene vaarallisille alueille. Rajat on lapsen turva, ja jos rakastaa lastaan haluaa myös huolehtia hänestä.jos haistattelee (ei mielestäni pitäisi kuulua lapsen sanavarastoon) keskustelu asiasta , miltä tuntuisi jos sinulle tehtäisi niin, nimiteltäisi .. ym. sellaista,lopettaa se heti alkuunsa.

    • isosisko

      Nuorimmasta (viimeisestä) poikalapseta voi helpolla tulla tuttivauva lopuksi elämäkseen. Avioituaan tulee tällainen poikalapsi "käyttämään" vaimoaan äidin pidennyksenä, ts. äidin tehtävät siirtyvät vaimolle.

      Pulma ei tosin ole lapsen aivoissa, vaan vanhempien! Vanhempasi, etenkin äitisi, tarvitsevat oman elämän ja muitakin harrastuksia kuin lasten kasvatus. Aja äitisi ulos harrastuksiin, mielellään sellaisiin, jotka pitävät hänet poissa kotoa säännöllisesti. Kotityöt on sinä aikana jaettava sinun ja veljesi kesken. Älä passaa veljeäsi. Jos hän ei tee osaansa, niin se jää tekemättä.

      • Toisaalla

        Anoppeja haukutaan juuri tuosta samasta: Poika on kasvatettu silkkihansikkain ja mamma ihailee yli kaiken.
        Jos lapsi ei kotona saa kuin ihailua ja pallutusta vanhemmiltaan, on hänen tulevaisuutensa kolkko: tytöt jättää. Ei kukaan muu passaa sillätavoin.
        Sitäkö äiti sitten tahtookin?
        Aika tylya: kuka hoitaa sitten, kun äiti siirtyi ns. paremmille laitumille.
        Kyllä jokaiselle pitää saada oma elämä.

    • muuten tappelun kautta...

      Ei meinaan onnistu enää tuollaisen kodin pikku tyrannin kanssa yhteiselo! Lapsipsykologit auttaa ja koulusi psykologi tai kuraattori voi auttaa alkuun... lastensuojelujärjestöt myös auttavat, esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto.

    • neuvonen

      joku kasvatuskirja? Voin suositella esim. Jari Sinkkosen näkemyksiä pojista ja rajoista. Luen parasta aikaa "Elämäni poikana" (koska esikoululaiseni temmellystä on joskus vaikea ymmärtää) ja pidän kovasti. Teksti on varsin helppolukuista, paikoin tosin vaaditaan jonkinlaista sivistyssanojen tuntemusta.

    • kuriton sukupolvi

      oletko nynnerö kun et itse hoida asiaa ?
      ainakin minun veljeni "opettivat" kuria

      ja alaikäistä ei voi rangaista

      ja jos vanhemmat natisevat totea että kutsukaa sitten poliisi paikalle jos itse ette pysty
      lapsianne kasvattamaan

    • vasta...

      17v. Ja noin viisas ja järkevä. Otat huolta pikkuveljesi tulevaisuudesta. Toivot hänelle "parempaa" kasvatusta. Hänellä on onnea, että on tuollainen isoveli !
      Vanhempiesi kyllä täytyy ottaa vastuu. Tai muuten tilanne karkaa käsistä. Eikä se ole perheellenne hyväksi.

    • kamikaze 33

      Traagista, traagista. Vanhempasi ovat ihan perseestä.
      kunnolla remmiä ja pimeään komeroon viikoksi niin eiköhän broidi opi. Jos ei niin sitten jotain vähän rankempaa.vaikkapa poikakotiin kuukaudeksi. Kyllä se oppii ja jos ei niin voihan sen aina myydä mustalaisille.

      • todella huolestunut

        ainakin kielenkäytöstäsi päätellen.

      • nr15

        mahdotonta

    • äiti45

      Ei muuta, ku sosiaaliviranomaisiin yhteys ja sitä kautta ohjaus perheneuvolaan. Kyllä sieltä neuvot löytyy ja jos ei muu auta niin sijaisperheeseen tai perhekotiin vähän KURIA oppimaan. Säännöt ne on oltava lapsellakin.

      • nr15

        päädytte "ammattilaisten" rekistereihin. Voi tulla vanhemille ja sitä kautta lapsille pikku yllätyksiä myöhemmin elämässä jos löytyy tiedot sosiaalin rekisteristä.

      • Nightingale
        nr15 kirjoitti:

        päädytte "ammattilaisten" rekistereihin. Voi tulla vanhemille ja sitä kautta lapsille pikku yllätyksiä myöhemmin elämässä jos löytyy tiedot sosiaalin rekisteristä.

        Mutta kysehän on vain siitä, että kuri on saatava! Muutoin voi käydä niin että vanhempana tämä kyseinen pikkuveli viettää yönsä putkassa tapeltuaan muiden kanssa jne. Olen saanut seurata vastaavaa tilannetta riittävän kauan, riittävän läheltä. Ja jollei omat vanhemmat saa lastaan ojennukseen, on pelkästään rakkautta lasta kohtaan pyytää apua ammattilaisilta!!! Huostaanotto ei ole kuitenkaan se ensimmäinen vaihtoehto, vaan keskustelut ja mahdolliset perheterapiat. Jollei tilanne muutu, ryhdytään järeämpiin keinoihin. Se, että on "joitakin tietoja rekistereissä", ei evää mitään tulevaisuudelta.

        Voimia isoveljelle! :)

    • kers. evp

      Ei mitään muuta kuin kunnon kuri vaan. Jatkuvaa huutoa päin naamaa ja jatkuvaa nöyryytystä. Säännölliset ajat KAIKESSA. Sillä saadaan mieli murrettua ja näin päästään koulimaan pojasta kunnon ihmistä. Tahallisista mokauksista jotain paskanakkia kuten vessanrappausta, tikun kaivamista maahan, 2km juoksulenkki, remmiä perseelle ja ruoan poistamista siltä päivää yms..kyllä alkaa kuria ja käytöstä löytymään. Suomen armeijassahan näin ei enää tehdä kun tuota pullamössösukupolvea ei saa kohdella mitenkään..korkeintaan antaa olla omissa oloissaan. Muutenhan se olisi uskonnollisesti loukkaavaa. ( kai huomasitte että tuo oli läppä)
      Mutta käykääpä u.s.a.n merijalkaväen koulutus läpi
      niin huomaatte että noin saadaan ihmiset tekemään juuri se mitä vaaditaan. Nykyäänhän usassakin on siirrytty tähän lässynlässyn malliin.

      • 18 vuotias tyttö

        Palaappa nykyaikaan jo tuosta 1700 luvulta.
        Tuollainen kurinpito on niille vanhemmille, joilta muut konstit loppuvat. Kurinpito lähtee perheen yhteinäisistä säännöistä ja molemminpuolisesta kunnioituksesta. Itselläni molemmat vanhemmista kasvattaneet eri tavalla. Isä on ollut oikea tyranni ja toteuttanut juuri sitä vanhanaikaista kasvatusta tyyliin "luulot pois". Äiti taas ollut aivan ihana, rakastava, mutta silti vaatinut sopivin määrin.
        Itse en juuri puheväleissä isän kanssa, enkä myöskään tottele häntä koska hänkään ei kunnioita mua. Äidin kanssa olen taas aina mukana kaikenlaisissa kotiaskareissa mitä pyytää ja muutenki olen saanut hänesta ystävän, ja idolin:)

      • aikuisten äiti
        18 vuotias tyttö kirjoitti:

        Palaappa nykyaikaan jo tuosta 1700 luvulta.
        Tuollainen kurinpito on niille vanhemmille, joilta muut konstit loppuvat. Kurinpito lähtee perheen yhteinäisistä säännöistä ja molemminpuolisesta kunnioituksesta. Itselläni molemmat vanhemmista kasvattaneet eri tavalla. Isä on ollut oikea tyranni ja toteuttanut juuri sitä vanhanaikaista kasvatusta tyyliin "luulot pois". Äiti taas ollut aivan ihana, rakastava, mutta silti vaatinut sopivin määrin.
        Itse en juuri puheväleissä isän kanssa, enkä myöskään tottele häntä koska hänkään ei kunnioita mua. Äidin kanssa olen taas aina mukana kaikenlaisissa kotiaskareissa mitä pyytää ja muutenki olen saanut hänesta ystävän, ja idolin:)

        olipa surullista luettavaa. harmi kun täällä ei voi tilata sitä nannya pistämään vanhempia kuriin. ei sinun äiti ole kiltti vaan tyhmä ja hän tekee karhun palveluksen lapsilleen. sääliksi käy poikaa. rakkaus ja kuri kulkee käsi kädessä. kuri ei ole hakkaamista vaan rajoja ja rakkautta ja ne teiltä ikävästi on unohtunut. näytäppä vanhemmillesi nämä kirjoitukset.

      • Nimetön

        Tuolla tavallahan ihminen saadaan lakkaamaan olemasta ihminen ja tekemään mitä tahansa hirveyksiä. Vailla omaa tahtoa ja moraalia. Jos lapsensa kasvattaa tuolla tavalla, on tiedossa surua ja murhetta kaikille osapuolille. Toivottvasti olet vain humoristi - tai sitten ainakin tuhkamuna.

    • päkä

      Ansaitsen aidon kunnioituksen siitä, että olet kiinnostunut pikkuveljesi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Se ei kulttuurissamme ole enää itsestäänselvää, mutta edelleen on kulttuureja, joissa isoveljellä on suuri vastuu pienemmistä sisaruksista eikä se välttämättä ole huono asia. Koko perhe vetää yhtä köyttä ja sisaruksilla on toisensa sittenkin, kun vanhemmista aika jättää.

      Monien vastaajien mielestä vastuu veljesi kasvatuksesta kuuluu vanhemmillesi. Olen periaatteessa samaa mieltä. Sinusta ei koskaan voi tulla veljellesi "isää", mutta ei pidä unohtaa sitä, että sinulla ja veljelläsi on myös keskinäinen suhde. Et ehkä voi kasvattaa veljeäsi kaikilla elämän alueilla, mutta suhteessa sinuun kyllä. Anna hyvä esimerkki ja ota veljesi mukaan omiin toimiisi. Voit vaatia tiettyä käytöstä, kun olet hänen kanssaan kahden, mutta sinuna en ehkä yrittäisi rangaista veljeä, kuin ehkä pilke silmäkulmassa. Yleensäkin huumorilla voi saada ihmeitä aikaan. Kun onnistut kasvattamaan veljesi kunnioitusta sinua kohtaan, hän aivan automaattisesti yrittää jäljitellä sinua ja ansaita hyväksyntäsi. Voit olla hänen ihailemansa esikuva. Paljon riippuu myös omasta luonteestasi etkä tietenkään voi muuttaa omaa persoonallisuuttasi. Luulen kuitenkin, että olipa luonteesi millainen tahansa, voit varmasti ottaa veljeäsi enemmän mukaan omiin toimiisi ja antaa hänelle hyvän esimerkin.

      Yhteiskunnassamme ei lapsia saa halveksia missään tilanteessa. Se on hyvä, mutta lievä halveksunnan osoittaminen tietyissä tilanteissa voi olla lapsille hyväksikin. Vessan tahallinen vetämättä jättäminen on juuri sellainen tilanne, jossa voit osoittaa syvän ja aidon paheksuntasi (ilman että yrität kasvattaa). Niin ympäristökin tulee aikanaan tekemään.

      On myös mahdollista, että pikkuveljesi käyttäytyy avuttomana ja itsepäisenä vain kotona. Jospa hän muualla osaakin vallan mainiosti kaiken tuon mistä kotona ei tule mitään. Tällöin sinun ei ainakaan tarvitse olla kovin huolissasi hänen tulevaisuudestaan. Kyse on silloin vain pojan ja hänen vanhempiensa välisestä asiasta.

    • Ulkop

      En ota muuten kantaa tilanteeseen, mutta vain nakkeja sisältävään ruokavalioon on puututtava. Nakit sisältävät runsaasti nitriittiä, joten lasten tulisi syödä niitä rajoitetusti.
      Hakusanalla nitriitti löytyy hyvin tietoa aiheesta.

    • mirkkujaonkukkina

      Minulla on ollut sama tilanne. Perheneuvola auttaa, mutta vanhemman ovat luupäitä jos oma lapsi sanoo vastaan . tulosta tästä keskustelusta muutama sivu ja jätä vanhempiesi pöydälle.
      8 vuotias osaa jo vallan mitä olen tehnyt 6 vuotiaasta itse ruokaa, vaikka minua ei siihen pakotettu. Mutta vanhemmilla usein viimeisestä pidetään kiinni ja siitä tehdään vauvaa väkisin 8 vuotias on kyllin vanha tekemään perus jutut . 1 luokalla jo tälläiset opetetaan. kyse on vain lellimisestä.

      • Maaria

        Pitäisi niille vanhemmille käydä jonkun sanomassa, että lapsi ei mene rikki jos sillä on joskus paha mieli..

    • isosisko itsekin

      Hei ja haluaus sulle, isoveli!

      Tuttu tilanne jollain tapaa, että katsoo vierestä miten vanhemmat eivät osaa kasvattaa pikkusisaruksia.
      Meillä tilanne oli erilainen versio kuin kuvailemasi, mutta ei siitä sen enmpää.

      Ensin: älä ota vanhempien roolia. Sinä olet isoveli, et isä.
      Varmasti pikkuveljellesi voi tehdä hyvää olla kanssasi kahden. Omalta isoveljeltään opitaan paljon asioita.

      Ole ihan vain oma, hyvä ja rakastava itsesi, sellainen millainen tunnut olevan. Älä luo mitään strategioita. Ole rennosti pikkuveljen kanssa, ja näytä miten paljon häntä rakastat.
      Jos hän tekee jotain mistä et pidä, tiedät kyllä jo miten viestittää se hänelle ja saada hänet tottelemaan. Kaikella rakkaudella, ja selkeästi, ISOVELJEN auktoriteetilla.
      Selkeyteenhän sinä kykenet.

      Sekin, että veljesi toimii normaalisti koulussa on ihan merkki siitä että hän kyllä hiffaa.

      MUTTA: Varo valtatrippiä. Lue tämä lause uudestaan. Varo valtatrippiä, sitä ylivoimaisuuden tunnetta joka tulee siitä että vain SINÄ perheessänne tiedät miten tulee elää.

      Vaikka se olisikin totta osittain, niin varo.
      Sinä itsekin olet vasta lapsi, vaikka oletkin kovin kypsä.
      Ikuinen ja ennenaikainen vastuunottaminen vanhempien puolesta on kyllä jättänyt sinuunkin jälkensä.
      Kuka sinua lohduttaa? Kuka sinua tukee kun tunnet olevasi heikko? Saatko ylipäätänsä olla heikko, vai täytyykö sinun aina olla se järkevä, selkeä, vahva?

      Vanhempasikin tuntuvat lapsilta. Sellaisia olivat myös minun, joten tiedän miltä se tuntuu.

      Pikkuveljelle kun puhut, niin älä puhu mitäänn tulevaisuudesta. Ei hän sellista abstraktiota voi ymmärtää. Eikä hänelle tule ongelmia 20v päästä jos hän on mulkku sulle, vaan saman tien.
      Sanot hänelle, että tulee ikävä tunnelma jos hän pilaa tunnelman.

      Anna hänen ymmärtää, että teillä voi joka olla hauskaa yhdessä, tai ikävää. Ja että se riippuu hänen käyttäytymisestään.
      Suoranaisia rangaistuksuia en menisi kehittämään, mutta tietty voi sanoa "et saa jätskiä jollet syö ensin ruokaa" koska siinähän on logiikkaa. Tai "ei mua huvita viedä sua retkelle jos keljuilet mulle". Nämähän on ihan syitä ja seurauksia, ja niitä veljesi olisi hyvä oppia.

      Lopeta siis valtapelit, sillä sellaisiahan veljesi pelaa.

      Voisit myös kysyä häneltä miksi hän ei vedä vessaa.
      Tsemppiä sulle, varhaisaikuinen!
      Täti, 40 v

    • isoveli 17v

      Kiitokset kaikille apua tarjonneille! Tässä vastauksia minua auttaneille.

      Aivan kuten moni ehdotti, näytin tämän keskustelun vanhemmilleni, jotka totesivat tuttuun tyyliinsä: "ehkä meidän pitäisi vähän harkita joidenkin rajojen asettamista" He jopa itse keksivät lisää syitä veljeni huonoon käytökseen. Moni on ehdottanut, että hakisin ammattiapua. En kuitenkaan viitsi vielä vaivautua, sillä uskon, että tämän viestiketjun julkistaminen sai vanhempani hereille.

      En aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, että veljeni on melko yksinäinen, kun hänellä ei ole juurikaan kavereita. Asumme pienellä paikkakunnalla, joten näiden harvojen kavereiden luokse on melko pitkä matka. Silloin, noin kerran kuukaudessa, kun meillä on joku kaveri kylässä, veljeni käyttäytyy paljon asiallisemmin. Lisäksi veljeni harrastaa jalkapalloa, joten pari kertaa viikossa hän tapaa muita lapsia, joista tosin vain yksi tai kaksi on edes jossain määrin kavereita. En tiedä, miten hän käyttäytyy jalkapalloharjoituksissa, sillä en ole ollut paikalla.

      Kaverisuhteiden ohella ongelmana on ollut myös koulukiusaaminen. Veljeäni kiusattiin koko 1. luokan syksy (hän on edelleen ekalla), mutta nyt ongelmat ovat vihdoin ohi. Syksyllä vanhemnpani kyllä yrittivät kaikin keinoin estää kiusaamista ja onnistuivatkin lopulta siinä. Arvelen, että veljeni haluaa kotona "kiusata" vanhempiani ikään kuin kostoksi siitä, että on itse joutunut kiusatuksi.

      Luulen myös, että ongelma on nimenomaan vanhempieni auktoriteetin puutteessa. Kaikki, mitä he sanovat, saa automaattisesti kielteisen vastauksen veljeltäni. Sen sijaan minua veljeni tottelee, jos vain sanon tarpeeksi ankaralla äänellä.

      Niin, ja vielä nakeista: aiemmin veljeni söi tavallisia nakkeja, mutta nyt hänelle ostetaan nitriitittömiä nakkeja. Kuulin nitriittien vaaroista pari vuotta sitten, jolloin kehotin vanhempiani ostamaan nitriitittömiä nakkeja. Tätäkin asiaa sain jankata monta viikkoa, ennen kuin he uskoivat sillä olevan jotain merkitystä.

      • itsekin isosisko

        No niin, sittenhän on selvää että veljesi "sikailu" ja vessan vetämättömyys ym on avunhuuto.
        Hänellä on haavoja sielussaan koulukiusaamisesta, ja tarvitsee psykologin tai kuraattorin apua. Siksi hän käyttäytyy niin törkeästi.

        Milloin "sikailu" alkoi, ennen vai jälkeen koulukiusaamisen?

        Mahtavaa myös että vanhempasi lukivat / lukevat tämän.

        Terveisiä vain perheen aikuisille: nuorin poikanne oireilee, auttakaa häntä viemällä hänet jonkun hyvän ammattiauttajan luo - tai KUUNNELKAA edes TE häntä. Vanhempi poikanne näkee tilanteen ja on huolissaan, mutta alaikäisenä hänellä ei ole mahdollisuuksia ratkaista tilannetta. Teidän on se tehtävä.

        Nuoremman törkeä käyttäytyminen on avunhuuto. Ajattelette varmasti että hän on jo kärsinyt tarpeeksi, kun häntä on koulussakin kiusattu. Ja nyt haluatte olla lempeitä hänelle ettei tulisi vielä huonompi olo lapselle.
        Mutta lapsenne huono olo menee ohi vain ja ainoastaan jos te alatte KUUNNELLA häntä.
        Lapsenne on yksinäinen. Hänellä ei ole kavereita, mutta hänellä ei ole teitäkään tukenaan.
        Haluatte varmasti olla hyviä vanhempia ja rakastatte varmasti poikianne loputtomasti.
        Kohdentakaa nyt huomionne nuorimpaan lapseenne, ja siihen mitä hän yrittää teille sanoa.
        Jos ette yksin kykene siihen, hakekaa apua, rakkauden nimessä.

        Voimia ja onnea!
        Yksi kaikkitietävä täti

      • isoveli 17v
        itsekin isosisko kirjoitti:

        No niin, sittenhän on selvää että veljesi "sikailu" ja vessan vetämättömyys ym on avunhuuto.
        Hänellä on haavoja sielussaan koulukiusaamisesta, ja tarvitsee psykologin tai kuraattorin apua. Siksi hän käyttäytyy niin törkeästi.

        Milloin "sikailu" alkoi, ennen vai jälkeen koulukiusaamisen?

        Mahtavaa myös että vanhempasi lukivat / lukevat tämän.

        Terveisiä vain perheen aikuisille: nuorin poikanne oireilee, auttakaa häntä viemällä hänet jonkun hyvän ammattiauttajan luo - tai KUUNNELKAA edes TE häntä. Vanhempi poikanne näkee tilanteen ja on huolissaan, mutta alaikäisenä hänellä ei ole mahdollisuuksia ratkaista tilannetta. Teidän on se tehtävä.

        Nuoremman törkeä käyttäytyminen on avunhuuto. Ajattelette varmasti että hän on jo kärsinyt tarpeeksi, kun häntä on koulussakin kiusattu. Ja nyt haluatte olla lempeitä hänelle ettei tulisi vielä huonompi olo lapselle.
        Mutta lapsenne huono olo menee ohi vain ja ainoastaan jos te alatte KUUNNELLA häntä.
        Lapsenne on yksinäinen. Hänellä ei ole kavereita, mutta hänellä ei ole teitäkään tukenaan.
        Haluatte varmasti olla hyviä vanhempia ja rakastatte varmasti poikianne loputtomasti.
        Kohdentakaa nyt huomionne nuorimpaan lapseenne, ja siihen mitä hän yrittää teille sanoa.
        Jos ette yksin kykene siihen, hakekaa apua, rakkauden nimessä.

        Voimia ja onnea!
        Yksi kaikkitietävä täti

        Kyllä veljeni oireili jo ennen koulukiusaamista. Siitä asti, kun hän oppi kävelemään, hän on vastustanut kaikkea. Vanhempani ovat/olivat veljeni tukena vaikeina hetkinä, siitä ei ole kyse. Ja kyllä hänellä kavereita on, ainakin koulussa, mutta hän ei vain tapaa heitä kovin usein.

      • joku vaan

        ja hiilihydraattien syönti aiheuttaa levottomuutta ja huonoa tuulta ja oloa!

        Karkit, keksit, pullat, sipsit, limut, mehut, kakut, vaalea leipä, vaalea pasta, valkoinen riisi, ranskalaiset, vehnäjauhot, makeat jogurtit ja nami namit, paiteijat, piirakat, jne. saavat verensokeripitoisuuden nousemaan nopeasti korkeaksi ja se laskee myös nopeasti alas. Tästä johtuu mm. väsymys, päänsärky, ärtyisyys, saamattomuus, kiukku ja jopa rauvokohtaukset.

        Syökö veljesi paljon ed. mainittuja tai vastaavia ruokia?

        Tiedän yhden pojan joka sai ihan älyttömiä raivokohtauksia jos häneltä kielsi makean (lääkärin oli määrännyt makeat pois) sillä hän sai vieroitusoireita jos ei saanut makeaa!

        En nyt väitä, että teillä olisi sama tilanne, mutta hiilihydraateilla on vaikutusta mielialaan, ärtyisyyteen ja levottomuuteen!

        Toivon, että vanhempasi nyt keskustelisivat keskenään uudesta kasvatusmenetelmästä ja toteuttaisivat sitä yhdessä. Helppoa se ei tule olemaan ja teillä voi olla vähän aikaa kovinkin kiukkuinen pikkuveli, mutta uskon, että muutos kannattaa pidemmän päälle.

        Ei niinkään ole tarpeellista keksiä uusia rangaistuksia vaan pysyä sanojensa takana eikä muuttaa sanomisiaan veljen reaktiot nähdessään. Eli jos äiti sanoo: vedä vessa, niin hänen on katsottava, että veli vetää vessan. Vaikka se tarkottaisi sitä, että äidin on vietävä veli kädestä vessaan ja vaatia vessan vetoa. Tai, että syödessä istutaan keittiönpöydän ääressä, jos meinaa istua olohuoneessa niin silloin ei syödä! Sama homma pätee muussakin. Ei saa antaa periksi ja mukauttaa komennustaan matkan varrella! Täytyy olla johdonmukainen!
        Tsemppiä!

      • isosisko itsekin
        isoveli 17v kirjoitti:

        Kyllä veljeni oireili jo ennen koulukiusaamista. Siitä asti, kun hän oppi kävelemään, hän on vastustanut kaikkea. Vanhempani ovat/olivat veljeni tukena vaikeina hetkinä, siitä ei ole kyse. Ja kyllä hänellä kavereita on, ainakin koulussa, mutta hän ei vain tapaa heitä kovin usein.

        HUH. Kuulostaa tosi hankalalta.

        Täytyy myöntää että ajattelin teitä vielä tänään aamulla. Juuri vessan vetämättömyys on jäänyt mieleeni yksityiskohtana joka viestittää.. jostakin.
        En ole kuullut sellaisesta protestimuodosta koskaan aikaisemmin.

        Maallikkopsykologina ajattelen että joko veljelläsi on joku häiriö tai sitten trauma.

        Vessan vetämättömyys - eli kieltäytyminen "sisäsiisteydestä" viittaa minusta regressioon vauvan tasolle. Ja melkein vauvahan yksivuotias onkin, jolloin ongelmat alkoivat.

        Myös kengännauhojen solmimisesta kieltäytyminen puhuu samaa kieltä.
        Hän vaatii että hänestä pidetään huolta kuin vauvasta.

        Mikä meni vauvana pieleen? tapahtuiko jotain traumaattista, vai onko hänellä jokin synnynnäinen häiriö?

        Kyllä hänen olisin hyvä päästä terapiaan.

        Aika kauan on jo katsottu, että josko homma korjaantuisi itsestään. Ei ilmeisesti korjaannu.

        Tsemppiä vain sulle, rohkea isoveli, ja paljon rakkautta.
        Se on tärkeintä kuitenkin.
        Halaus,
        Isosisko

      • Minkki
        isoveli 17v kirjoitti:

        Kyllä veljeni oireili jo ennen koulukiusaamista. Siitä asti, kun hän oppi kävelemään, hän on vastustanut kaikkea. Vanhempani ovat/olivat veljeni tukena vaikeina hetkinä, siitä ei ole kyse. Ja kyllä hänellä kavereita on, ainakin koulussa, mutta hän ei vain tapaa heitä kovin usein.

        Tärkeästä asiasta puhut! Käyhän laittamassa asiasta viestiä osoitteeseen:
        http://vep-palvelu.fi/asiantuntija.html
        Siellä on paljon alan ammatti-ihmisiä lääkäreistä terapeutteihin, jotka vastaavat monenlaisiin ongelma-asioihin, jotka koskevat kasvatusta ja koulua.Varmaan jotakin tietoa voisit saada sinäkin. Voimia!

      • Minkki
        Minkki kirjoitti:

        Tärkeästä asiasta puhut! Käyhän laittamassa asiasta viestiä osoitteeseen:
        http://vep-palvelu.fi/asiantuntija.html
        Siellä on paljon alan ammatti-ihmisiä lääkäreistä terapeutteihin, jotka vastaavat monenlaisiin ongelma-asioihin, jotka koskevat kasvatusta ja koulua.Varmaan jotakin tietoa voisit saada sinäkin. Voimia!

        Edellisessä viestissäni oli pieni nettiosoitevirhe, joten tarkennus tulee tässä:
        Erityisopetuksen ja erityiskasvatuksen asiantuntijasivut löytyvät osoitteesta:
        http://www.vep-palvelu.fi/asiantuntija.html

      • isoveli 17v
        joku vaan kirjoitti:

        ja hiilihydraattien syönti aiheuttaa levottomuutta ja huonoa tuulta ja oloa!

        Karkit, keksit, pullat, sipsit, limut, mehut, kakut, vaalea leipä, vaalea pasta, valkoinen riisi, ranskalaiset, vehnäjauhot, makeat jogurtit ja nami namit, paiteijat, piirakat, jne. saavat verensokeripitoisuuden nousemaan nopeasti korkeaksi ja se laskee myös nopeasti alas. Tästä johtuu mm. väsymys, päänsärky, ärtyisyys, saamattomuus, kiukku ja jopa rauvokohtaukset.

        Syökö veljesi paljon ed. mainittuja tai vastaavia ruokia?

        Tiedän yhden pojan joka sai ihan älyttömiä raivokohtauksia jos häneltä kielsi makean (lääkärin oli määrännyt makeat pois) sillä hän sai vieroitusoireita jos ei saanut makeaa!

        En nyt väitä, että teillä olisi sama tilanne, mutta hiilihydraateilla on vaikutusta mielialaan, ärtyisyyteen ja levottomuuteen!

        Toivon, että vanhempasi nyt keskustelisivat keskenään uudesta kasvatusmenetelmästä ja toteuttaisivat sitä yhdessä. Helppoa se ei tule olemaan ja teillä voi olla vähän aikaa kovinkin kiukkuinen pikkuveli, mutta uskon, että muutos kannattaa pidemmän päälle.

        Ei niinkään ole tarpeellista keksiä uusia rangaistuksia vaan pysyä sanojensa takana eikä muuttaa sanomisiaan veljen reaktiot nähdessään. Eli jos äiti sanoo: vedä vessa, niin hänen on katsottava, että veli vetää vessan. Vaikka se tarkottaisi sitä, että äidin on vietävä veli kädestä vessaan ja vaatia vessan vetoa. Tai, että syödessä istutaan keittiönpöydän ääressä, jos meinaa istua olohuoneessa niin silloin ei syödä! Sama homma pätee muussakin. Ei saa antaa periksi ja mukauttaa komennustaan matkan varrella! Täytyy olla johdonmukainen!
        Tsemppiä!

        Ei ole kyllä kaukaa haettu, että ärtyisyys johtuisi liiasta sokerin syönnistä. Veljeni syö karkkia ja juo limua lähes joka päivä, joten sokeria tulee syötyä paljon.

        Täytyykin sanoa vanhemmille, että sokerin syöntiä tulisi vähentää. Ihan siksikin, että pian on hampaat täynnä reikiä, kun hän pesee hampaansa harvoin ja silloinkin huonosti (ellei äiti väkisin pese hänen hampaitaan).

    • GoldenRose

      Että 8v lapsi saa vapaasti määrätä olemisestaan ja tekemisistään.
      Kyllä vastuu on AINA ja vain vanhempien.Itsellä on 5 lasta,ja yksinhuoltajana elo ei aivan easya..mutta silti en salli lasteni kohtelevan toisia ihmisiä loukkaavasti.Toisen koskemattomuus on ehdoton!
      Jotenkin voisit ilmaista huolesi vanhemmillesi,tai kysyä neuvoa esim.joltain muulta aikuiselta,tai vaikka alan asiantuntijoilta.
      Toivottavasti vanhempasi ottavat sinun sanasi todesta jotta voit elää omaakin elämääsi.Koitahan jaksaa..paistaa se päivä vielä sinullekin.

    • kers. evp

      Joo no kait hokasitte että ihan provona heitin tuon ja esitin siinä sen toisen ääripään. Kasvatus on taitolaji ja kuin sairautta, mitä pidemmälle oireet päästää, sitä vaikeampi sitä on hoitaa.
      Jonkinlaista kuria kumminkin tarvitaan ja sen pitäisi olla kaikinpuolin ohjailévaa jotta lapsi tietäisi rajansa yms....näitä on hirveän hankala näin sanoa kun teksti on ainoa kommunikointiväline ja lauseet saatetaan käsittää väärin ja minä en ole mikään dr. Phill.
      Puhumalla vanhemmillesi heidän pitäisi herätä että missä mennään ja tässä voit joutua sanomaan asiat suoraan että saat ravisteltua heidät hereille. Myöskin ammattiapua suosittelen jos kotikonstit ei riitä.

    • Cat76

      Hei vaan, luin viestisi ja muutaman muun, neuvoja satelee kun sieniä sateella. Itse olen kasvanut veljeni kanssa ns.kurissa ja nuhteessa.
      Tukkapölly tuli jos ei ollut hiljaa illalla kun piti mennä nukkumaan ja jos vanhemmat käskivät siivota huoneen, eikä seuraavana päivänä sitä ollut tehnyt lensi lattialta kaikki lelut roskiin. Toimivaa.. Kaikilla kepposilla mitä tehtiin oli seuraus. Kotiintuloajoista ei neuvoteltu ja viikkorahaa tuli sovittumäärä.Paitsi jos oltiin kiltisti saatiin jotain extraa... Ja tietenkin karkkipäivä kerranviikossa. Meillä sai mennä omaan huoneeseen, jos näytti hapanta naamaa ruokapöydässä. Meistä molemmista kasvoi kunnon ihmisiä, vastuuntuntoisia ja kilttejä. Ei mielestäni väärin rangaista ja aion jatkaa samaa linjaa omille lapsilleni..
      Ja tosta joutuu ongelmiin poliisin kanssa jos ei ole kuria.. No sen olen ihan vierestä seurannut kun serkkuni 13V tyttö menetti neitsyytensä, käytti huumeita ja lopuksi oli kyydissä kun auto lensi katolleen.. nykyään sillä menee hyvin mutta 10 vuotta helvettiä sen vanhemmille...

      • isosisko 17-v.

        mulla on vähän samanlainen tilanne.pikkuveljeni on 11-v. ja on perheen kuopus ja ainoa poika joten vahhempani antavat hänelle periksi helpommin. hänen ei koskaan tarvitse tehdä mitään töitä kotona ja hän nukkui vielä 10-vuotiaana äidin ja isän keskellä. meillä ongelmana ei ole liian kiltit vanhemmat vaan pikemminkin syy on siinä että isä ei ole koskaan kunnolla osallistunut kasvatukseen.

      • kers. evp

        Komppaan Cat76 tuota 100%. Itse taidan olla sitä viimeistä sukupolvea, ennen tätä pullamössö sukupolvea, joka sai remmiä perseelle jos jotain luvatonta tekaisi. Nykyään kun kaikki pitäisi painaa villaisella ja lässyn lässyn että kyllä se siitä niin nyt se nähdään minkälaisiin tapauksiin se on johtanut. Tämä on vain yksi niistä.
        Remmiä perseelle ja tukkapölly toimi aina. Aina kun teit jotain luvatonta niin siitä seurasi nämä ns. rangaistusoimenpiteet. Sen kun alkoi tiedostaa niin kovasti ropisi halut poklomeita kohtaan.
        Vanha sanonta: vanha keino parempi kuin pussillinen uusia. Jos se kerran on ennenkin toiminut niin miksi sitä pitäisi muuttaa?
        Nyt siellä sitten on ihan turhaan kaikkien sosiaali-alan ihmisten alkaan natiseen että tavat on muuttuneet jne...

    • veljetön

      Toivottavasti saatte asiat järjestykseen,sinulle kaikkea hyvää kultainen isoveli.

    • Sky

      Vanhempasi ovat todella liian kilttejä. Kannattaisi joskus katsoa TV:stä ohjelma nimeltä lapsityrannit. Veljesi kuulosti todella samanlaiselta mitä ohjelmassa olleet lapset ovat olleet. Se tuottaa vain ongelmia sitten tulevaisuudessa kun noin nuorena pääsee kaikesta määräämään. Entä silloin kun pitäisi muuttaa kotoa pois? Ei pidä antaa lapsen pitää kaikkea itsestään selvyytenä! Pitää muistaa, että pitää opettaa lapsi ottamaan vastuu.

      • isoveli 17v

        Katsomme koko perhe lapsityrannit-ohjelman joka kerta. Se antaa hyviä vinkkejä, mutta vanhemmillani ei ole tarpeeksi tahtoa noudattaa näitä ohjeita. Kaiken huipuksi veljenikin katsoo ohjelmaa ja nauraa vielä siinä esiintyville lapsille tyyliin "hahhahhah, vähäks toi on tyhmä ku se luovutti noin helpolla. Mä en ainaskaa söis pöyrän ääres vaan mä veisin lautasen niin monta kertaa olohuoneeseen, että iskä ja äiti luovuttais."

      • Mima
        isoveli 17v kirjoitti:

        Katsomme koko perhe lapsityrannit-ohjelman joka kerta. Se antaa hyviä vinkkejä, mutta vanhemmillani ei ole tarpeeksi tahtoa noudattaa näitä ohjeita. Kaiken huipuksi veljenikin katsoo ohjelmaa ja nauraa vielä siinä esiintyville lapsille tyyliin "hahhahhah, vähäks toi on tyhmä ku se luovutti noin helpolla. Mä en ainaskaa söis pöyrän ääres vaan mä veisin lautasen niin monta kertaa olohuoneeseen, että iskä ja äiti luovuttais."

        Hei Pikkuveli!


        Voin kertoa, että samoissa ongelmissa todellakin painitaan täälläkin. Tiedän miltä Sinusta tuntuu. Tutulta kuulostaa...

        Meillä kysymys on mieheni 7-vuotiaasta "prinsessasta", joka ei todellakaan tiedä mitä tarkoittaa rajat ja kuri. Hän ei todellakaan tee mtn, mitä ei halua. Hänen ei tarvitse.

        En tiedä miten minun tulisi suhtautua, mikä on oikein ja minun roolini. Tyttö on meillä puolet ajasta ja äidillään puolet. Minua stressaa jo valmiiksi ensi vko, kun tiedän hänen meille tulevan. Ehkä suurin ongelma tässä on se, että mieheni haluaa viettää niin kovasti laatuaikaa tyttärensä kanssa, ettei siihen kuulu mitkään "kurjat" kasvatusasiat, tärkeämpää on, että iskän luona on aina kivaa! Ja tyttöhän osaa vedättää isäänsä 100-0.

        Minut itse on kasvatettu ihan erilailla, minut on opetettu kunnioittamaan vanhempia, olenkin ihan ylpeä siitä. Kyllähän kotona oli kova kuri välillä, mutta oikea sellainen.

        Minulla itselläni ei ole omia lapsia ja olenkin ehkä täysin väärä ihminen puhumaan millaisia lasten tulisi olla, mutta eiköhän nyt joku häpy sentään! ja kuitenkin tyttö on joka toinen vko kodissa, minun kodissani...Kaikesta huolimatta haluaisin kovasti olla tämän lapsen turva ja välittää hänestä enemmän.

        Mutta pointtini tämän vuodatuksen jlk kuitenkin se, että tsemppiä sinulle ja voimia, pysy aina pikkuveljenä.

      • sheeta
        isoveli 17v kirjoitti:

        Katsomme koko perhe lapsityrannit-ohjelman joka kerta. Se antaa hyviä vinkkejä, mutta vanhemmillani ei ole tarpeeksi tahtoa noudattaa näitä ohjeita. Kaiken huipuksi veljenikin katsoo ohjelmaa ja nauraa vielä siinä esiintyville lapsille tyyliin "hahhahhah, vähäks toi on tyhmä ku se luovutti noin helpolla. Mä en ainaskaa söis pöyrän ääres vaan mä veisin lautasen niin monta kertaa olohuoneeseen, että iskä ja äiti luovuttais."

        Ensinäkin sinulle paljon voimia, olet nuoresta iästäsi huolimatta fiksu ja kypsä.

        Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että vanhempien on vain yksinkertaisesti oltava itsepäisempiä kuin lapsi ja otettava kapinat ja nurinat siltä puolelta vastaan. Sinäkin nimenomaan veljen hahmossa voit tuossa tukea, mutta vaikea on tilanne elleivät vanhemmat itse TAHDO muutosta. He ns. pärjäävät nyt nuorimmaisen kanssa, miksi siis muuttaa "hyvää" tapaa? Tuossa on avainkysymys. Kun on tahtoa, on keinoja tietää jo vanha sananlasku.

        Vanhemmillesi olisi jotenkin annettava syy muutokseen, ihminen kun on luonnostaan muutosta vastustava olento. Jos ei kerran velipojan hyvinvointi tulevaisuudessa saa heitä tajuamaan, miten heidän omansa kun veljesi tulee murkkuikään? Kestävätkö he omatuntonsa kolkutukset lepsuilustaan, jos veljesi esim. näpistää? En pelottele, mutta rajattomuus saattaa tulla ilmi em. tavalla, jos kuria ei ole kotona, sitä ehkä haetaan muualta. Hätähuuto sekin, olen huomannut.

        Toinen avain on vanhempiesi toisilleen antama tuki tapojen muutoksen myötä. Jos toinen pitää säännöt ja toinen lepsuilee = ei hyvä. Sillon on molempien oltava mukana, sinä tuet omalla tavallasi veljenä, sen tiedän jo nyt. Ehkä teilläkin pätee sanonta: Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

        Tsemppiä, toivottavasti herätysprosessi on alkanut vaikka hitaasti menisikin!

      • alan miettiä
        isoveli 17v kirjoitti:

        Katsomme koko perhe lapsityrannit-ohjelman joka kerta. Se antaa hyviä vinkkejä, mutta vanhemmillani ei ole tarpeeksi tahtoa noudattaa näitä ohjeita. Kaiken huipuksi veljenikin katsoo ohjelmaa ja nauraa vielä siinä esiintyville lapsille tyyliin "hahhahhah, vähäks toi on tyhmä ku se luovutti noin helpolla. Mä en ainaskaa söis pöyrän ääres vaan mä veisin lautasen niin monta kertaa olohuoneeseen, että iskä ja äiti luovuttais."

        Kuka jaksaa elää lapsen hölmöilyjä näissä mitoissa?
        Alan ajatella, että liioittelu on aina helposti käsillä näin pitkässä ketjussa.

      • tsemppiä
        isoveli 17v kirjoitti:

        Katsomme koko perhe lapsityrannit-ohjelman joka kerta. Se antaa hyviä vinkkejä, mutta vanhemmillani ei ole tarpeeksi tahtoa noudattaa näitä ohjeita. Kaiken huipuksi veljenikin katsoo ohjelmaa ja nauraa vielä siinä esiintyville lapsille tyyliin "hahhahhah, vähäks toi on tyhmä ku se luovutti noin helpolla. Mä en ainaskaa söis pöyrän ääres vaan mä veisin lautasen niin monta kertaa olohuoneeseen, että iskä ja äiti luovuttais."

        Vanhempiesi pitäisi todellakin noudattaa lapsityrannit ohjelman keinoja! Uskomatonta, etteivät he tajua sitä. Ohjaan lapsia, myös erittäin vaikeita tapauksia, ja nuo ohjelmassa käytetyt keinot ovat tehonneet hyvin. Monet asiantuntijat käyttävät samoja erityislasten kanssa, mm. varoitus ja sitten seuraavasta jäähylle rauhoittumaan = johonkin huoneeseen istumaan /lelu pois tms. Tarvittaessa on otettava (vaikka kuinka rimpuileva) lapsi kiinni ja vietävä johonkin jäähylle rauhoittumaan.

        Kokemuksista tiedän, että tietokonepelit voivat olla haitaksi. (Ainakin pelien ikärajoja on noudatettava ja rajoitettava pelaamista.) Samoin se, että ei ole paljoa kavereiden kanssa (sosiaalisia kontakteja).

        Se on myös täyttä totta, että vanhempien pitää luoda yhteiset perheen säännöt, ja päitää niistä kiinno kummankin!!!!!!! Tukea toisiaan siten. Eikä riidellä niistä keskenään ym. muuten lapsi on ihan sekaisin siitä, mitkä säännöt oikein ovat ym.

        Mitään henkisiä tai fyysisiä väkivältakeinoja kasvatuksessa en kannata.

        Ihme kuvio, miten lapsi voi pomotella vanhempiaan, vaikka on heistä täysin rippuvainen. Tiedän kyllä itsekin tapauksia. Ne on usein perheen nuorimmaiset, jotka tekee tuota kapinointia ja valtapeliä epäoikeudenmukaisin keinoin. (ja vanhimmat taas on liian kilttejä vanhempiensa miellyttäjiä).

        Lahjominen on todella väärin! OMIEN VANHEMPIEN PITÄIS TODELLAKIN OPETTAA LAPSENSA TAVOILLE JA IHAN PERUS EETTISIÄ SÄÄNTÖJÄ NOUDATTAMAAN. SITÄ EI SAISI SYSÄTÄ PELKÄSTÄÄN KOULUN OPETTAJAN TAI/JA HARRASTUSTEN OHJAAJIEN HARTEILLE.

        Olen sitä mieltä, että perheenne tarvitsee ammattiapua.

    • Antti_Kuopio

      Kuullostaa ah niin tyypilliseltä iltatähtisyndroomalta. Omassa perheessäni tuota ongelmaa ei ollut, kun ikäeroni pikkuveljeni kanssa on vain 2 vuotta, mutta avopuolisoni perheessä sitäkin selvemmin. Olemme avopuolisoni kanssa parikymppisiä, puoliskoni pikkusisko sen sijaan kymmenvuotias, ja luonnollisesti vanhemmat pitävät tätä iltatähteään luultavasti hamaan loppuun saakka "meidän pikku vaavina." Tyttö on omaksunut roolin koko perheen 'pellenä', hän saa tehdä mitää vain, ja se on vain hauskaa. Tapoja ei tarvitse opetella, "kun sehän on vielä niin pieni", vastuuta ei tarvitse "tuolla ikää" vielä kantaa jne...

      Seuraukset voivat vain olla kaikkien osapuolien kannalta kohtuuvittumaiset. En osaa oikein muuta neuvoa antaa kuin, että keskustele vanhempiesi kanssa, näytä nämä viestiketjut (kuten olit jo kerran tehnytkin) ja toivo parasta. Määräänsä enempää Sinun ei kannata asiasta stressiä kantaa, vanhempasi ovat kasvatusvelvollisia, et Sinä. Kuullotaa varmasti hiukan tekopyhältä, mutta karun realismin nimissä sinun ei kannata asiasta määräänsä enempää murehdittavaa ottaa. Teet voitavasti ja sillä selvä.

      • aki

        antaisin selkään niin että nuppi tutisis,ja niin kauan kun sisu on pois.tietenkään ei saa katkoa luita

    • nakkipojan äiti

      Ekaluokkalainen joutuu opettelemaan valtavasti uusia asioita. Vaihtakaa nauhakengät tarrakiinnityskenkiin se helpotaa välitunnille pääsyä. Pikkuveljesi itetuntokin kohoaa kun kengät saa helposti kiinni. Vanhempasi kohtelevat pikkuveljeäsi isona vauvana. Koskapa lapsi rakastaa vanhempiaan hän yrittää olla pikkuvauva ja nukkuu yhä edelleen vanhempien sängyssä. Toisaalta hän fiksuna ymmärtää, että hänen pitäisi kasvaa omatoimiseksi koululaiseksi. Hän yrittää viestittää huonolla käytösellään vanhemmilleen että auttakaa ja antakaa minun kasvaa. Vanhempiesi pitää ymmärtää että lapset ovat lainaa vaan ja kasvavat ja lähtevät josssakin vaihessa kotoaan pois. Oletteko kysyneet 8-vuotiaalta miksi hän ei halua nukkua omassa huoneessaan. Hän saattaa pelätä pimeää. Onko teillä yövalo päällä yöllä. Tämän ikäinen saattaa myös kuvitella että yöllä tulee hirviö ja vie hänet. Hän tosissaan uskoo mörköihin. Jos sinun paikkakunnallasi ei ole vanhemmpainneuvolaa, josta saisitte työkaluja 8-vuotiaan itsenäistymiseen, niin käy Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla ja soita heidän neuvonta numeroon. Kaiken oikuttelun takana on kuitenkin pieni pelokas 8-vuotias, joka tarvitsee tällä hetkellä apua kasvamisessaan reippaaksi koululaiseksi. vanhempasi tarvitsevat myös vankkoja kasvatusohjeita.

    • minkå

      Ei oo ihme, että tämän päivän nuoret ovat kusipäitä kun niitä ei oo osattu kasvattaa.Eläköön vapaa kasvatus ja avuttomat vanhemmat.

    • Minä_Itte

      Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinullakin.
      OLin myös liian kiltti jotta äidille olisi minusta murhetta tullut, toisin vain kävi veljelleni. Hän on nyt aikuisena käynyt ties mitä terapioota läpi jotta saisi edes jonkinlaiseen hallintaan elämänsä.

      Sinulle sanoisit että hanki perheesi perheneuvolaan ennenkuin on myöhäistä

    • lastensuojelualan ammattila...

      Luin juttusi ja oli tosi ilo havaita, että sinusta on kasvanut noin vastuuntuntoinen nuori mies. Aika hyvin kuvaat elämää perheessä ja en voi kyllä sanoa muuta, kuin että ota yhteys ammatti-ihmisiin, jos vanhempasi eivät kuuntele huoltasi. Veljesi alkaa olla sen ikäinen, että ongelmat vaan kertaantuu, jos kuvaamaasi kierrettä ei saada katkaistua ja mahdollisimman pian. Suosittelen vanhempiasi lukemaan Tommy Hellstenin kirjan "Vastuullinen vanhemmuus" tai toiselta gurulta Sinkkoselta löytyy myös vanhemmuutta tukevia kirjoja. On valitettavaa, että tänä päivänä lasten ongelmat löytyy aika pitkälle juuri siitä, ettei vanhemmat uskalla ottaa vanhemman roolia. Vanhemmuuden osa-alue on pettymysten tuottaminen lapselle, jotta sitten kestää paineet tässä rankassakin maailmassa. Tosi elämässä ei ole mahdollisuus aina valita sitä "nakkia tv:n äärellä". Mutta muista ennenkaikkea se, että vastuu on vanhemmillasi. Ei sinulla tai pikkuveljelläsi, hae siis perheellesi apua! Sos.työntekijän kautta perheneuvolaan aikaa ja siitä se lähtee, jos vain kaikki sitoutuvat mukaan.

    • timanttimies

      kuria ko ei oo ,nii anna sinä sitä,ettei penikka hypi silmille,pari kertaa ko kurmootat,nii löyhäpäisyys katoo pojan päästä

    • kaivataan

      Jälkiabortti heti takaisin Suomen lakiin. 16. ikävuoteen asti on vanhemmilla oltava oikeus perustelluin syin hankkiutua eroon sietämättömästä tai täysin turhasta jälkikasvustaan. Yhteiskunnalla saisi ko. oikeus olla vielä pitempään esim 21 -vuotiaaksi asti.

    • no mercy.

      miten elämä yleensäkkään vois onnistuu jos mukuloiden antaa komentaa! hoitaako ne laskut,kaupassa käynnit,asunto lainojen lyhennykset? ei tasan hoida! joten pieni kurin pito ja järjestys täytyy pitää. tai piru meidät perii!

    • Saman kokenut äiti

      Huhuh! Voi kuinka tuntuu tutulta... pojan käytös nimittäin. Mutta meillä ei ole sallittu noita tapoja ja vanhempi lapsista(tytär) ei ole käyttäytynyt ollenkaan noin, päinvastoin ja kasvatus on ollut samanlaista. Tosin nyt olemme pohtineet - kun lapset ovat erilaisia - olisko poikamme tarvinnut todella kovat rajat ja ehdottomat ohjeet ja palautteet. Eli niin uhmakas ja kovapäinen kun on.

      Poikani, joka on nyt 16 vuotias oli juuri tuollainen, mutta kielloista ja ohjeista huolimatta. Se karmee käyttäytyminen, pojan uhmakas käytös ja vanhempien yli käveleminen juuri noilla oireilla alkoi toden teolla noin 11 vuotiaana. Se on siitä jatkunut ja ollaan oltu kovilla todella sen kans ja poika on nyt 16 v. Hän yrittää välillä muka kuunnella "joo" ja jättää aina lupaukset pitämättä ja tekee mitä haluaa. Onneks ei ole hurahtanut mihinkään pahoihin päihteisiin, mut kaljaa pitää joskus kokeilla sekä tupakkkaa. Hänellä on hyvät. urheilulliset harrastukset, mutta tekee älyttömiä omia kauppoja ja diilejä, joihin ei neuvot auta, raha kelpaa ja keinottelu on poikaa. Sitten taas silmät pyöreinä viattomana selittää, että tehän olette sitä varten, että maksatte, kun lapsi on hädässä. Koulussa pärjää hyvin, vaikka ei lue läksyjään... Eli teilläkin kait älykäs lapsi, joka käyttää vanhempiaan hyväksi.

      Tehkää jotain ja äkkiä, vaikka se voi tuntua kovalta ja vastenmieliseltä. Jos nyt ei aseteta jyrkkiä rajoja ja laiteta poikaa aisoihin, käyttäytymään ja toimimaan itsenäisesti vanhemillasi tulee olemaan TODELLA vaikeuksia hänen kanssaan. Meillä väännettään vieläkin ja periksi ei anneta vaikka on iso poika kysymyksessä. Huoneen (ja olohuoneen) sotkut odottavat siivoojaansa joskus jopa 2 vkoa... mut ei annetta periksi, pojan on korjattava itse sotkunsa.

    • Anonyymi

      Olen 11-vuotias ja en ole syönyt viiteen tuntiin ja vanhempani eivät anna minun syödä! Minulla on nälkä enkä aamulla kerkeä mitään syödä eli toisin sanoen söisin seuraavan kerran 12:30 seuraavana päivänä! Siskoni puolestaan saa syödä vanhempien luvalla!

    • Anonyymi

      Mun äiti vaa huutaa mulle ja pitää työtänsä tärkeämpänä kun mun läksyjä ei auta yhtään ja huutaa mulle jos kysyn apua ja hän pakottaa isän tekee kaiken hän vaan laiskottelee työn jälkee ja sanoo ettö isä ei tekisi mitään ja se aina huutaa kaikille ja mä sanoin että mun opiskelu on tärkeämpää kun se. Tyhmät tilaus illat ja sitten se vaa kiroilee ja huutaa täysii ja tänään huusi minulle VITTU MINÄ YRITÄN TEHDÖ TÖITÄ ja sit mä lähden kyyneleet silmillä omaan huoneeseeni ja sittenku mä sanoin että mä kähden kotoo enkä koskaan. Palaa rupesin laittaa reppuuni tavarat ja sitten huudan niille Mä vihaan teitä ja lähden ulos juojsee ja vanhemmat ei ees tule perään tuo tapahtu siis pari vuotta tuo että minkä just kerroin mut ennen tätä jutut tapahtui joka päivä melkee

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      106
      5467

    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      3653

    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3235

    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      451
      2544

    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      261
      1600

    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      88
      1335

    7. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      13
      1309

    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1253

    9. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1248

    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      147
      1180
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt