Š-kirjain takaisin suomen kielen aakkosiin.
Šakki, Šaahi, Šokki...
Sitten kun ei tiedä pitäisikö olla sakki, shakki, saahi, shaahi, sokki vai shokki....
Šakki, Šaahi, Šokki...
Sitten kun ei tiedä pitäisikö olla sakki, shakki, saahi, shaahi, sokki vai shokki....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Puhui automerkistä nimeltä Škoda.
Paninpahan tyytyväisyyttäni merkille.
En aja Škodalla, mutta saattaisinpa ajaakin. Kirjallisen sanoman huoliteltu ilmiasu vie myös sanomaa eteenpäin aina paremmin kuin hutaistu sellainen.
kirjoittaa viikonlopusta, en viikolopusta. Mutta tällainen kohtalohan se on aina meikäläisten osana!
Tapaamani iranilaiset kiroavat mainitun herrasmiehen helvettiin.
Tapaamasi iranilaiset. Mutta ne miljoonat joita et ole tavannut....
Milloin tuollainen ässä on ollut suomen kielen aakkosissa ja koska se on poistettu?
Venäjän vallan aikanako?
Itse ainakin 70-luvulla koulussa ainekirjoituksessa tapasin käyttää kyseistä kirjainta. Eikä opettajakaan punakynällä korjannut.
Itänaapurissa oli isäntänä Хрущёв. Osa suomalaislehdistä käytti nimestä muotoa Hrushtshev, osa kirjoitti Hruštšev.
1940-luvun lopulla Helsingin Hotelli Tornissa meuhkasi samasta maasta kotoisin oleva herra herra nimeltä Andrei Ždanov. Hänenkin nimensä muodostaa jonkinlaisen typografisen haasteen. Moni kirjoittaja tyytyy alittamaan riman.
Mielestäni kirjaimien ŠšŽž käytön ei pitäisi olla ylivoimaista silloin kun esim. vierasperäisten nimien oikeinkirjoitus niin vaatii.
Mutta mihin pitäisi vetää raja? Olisiko meidän osattava kirjoittaa myös François, Buñuel, Læsø, Dvořák, Wałęsa jne.?
Hruštšev-nimi on sikäli kiistanalainen, että ilmoittamasi muodon Хрущёв oikea translitteraatio on Hruštšov, mutta käytännössä nimi kirjoitetaan venäjässä lähes aina ilman pisteitä, siis Хрущев. Tästä kiistasta ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/iso9.html8#jo
Mihinkö raja? Standardin SFS 4175 huomenna julkistettava uusi painos suosittaa: ”Vieraissa sanoissa pyritään säilyttämään kaikki niihin kuuluvat tarkkeet.” Tätä periaatetta on kyllä laatukirjallisuudessa noudatettu jo kauan. Useimmiten sen noudattaminen vaatii tekstinkäsittelyssä vain vähän viitseliäisyyttä ja hiukan opiskelua. Painotekstissä tilanne on vaativampi, koska teksti menee niin monen käsittelyn läpi, että erikoiset merkit saattavat kokea kovia. Toisaalta painotekstiltä pitää voida vaatia laatua.
Toisaalta tietysti käytännössä joudutaan usein etenemään pienten askelten tietä. Kunhan nyt ensin saataisiin edes hatut paikoilleen ja aksentit oikein päin (à, ei á). Esimerkiksi vietnamilaisten nimien kirjoittamisessa oikein ensimmäinen vaikeus on sen selvittäminen, mikä on oikea asu, koska nimiä on niin paljon kirjoitettu tarkkeita pois jättäen.
Huomasitteko muuten, että vaikka Hesari yrittää nykyisin käyttää hattu-s:ää johdonmukaisesti (tämä on siellä viime vuonna tehty linjaratkaisu), Hesari kirjoittaa silti ”Milosevic” eli hattuakaan ei saada paikalleen. Oikea kirjoitusasu on ”Milošević”, ja niin hattu kuin akuutti aksenttikin ovat olennaisia ääntämyksen kannalta.
Oletko tehnyt vertailua Hesarin paperilehdestä vai nettisivuilta? Epäjohdonmukaisuus voi hyvin olla peräisin siitä, että osa uutisista on Hesarin omia ja osa ostettu Suomen tietotoimistolta ja julkaistu suoraan ilman oikaisulukua.
Myös viime aikojen sankari Valko-Venäjän presidentti esiintyy Hesarissa usealla eri kirjoitustavalla jopa samassa lehdessä. Aljaksandr vai Aleksandr?
Luen Hesaria lähes yksinomaan paperilehtenä. Epäjohdonmukaisuus, joka siis on vähentynyt, varmaankin osittain johtuu todellakin lähteiden erilaisuudesta. Enemmän kai kuitenkin vaikuttaa eri toimittajien erilainen osaaminen ja viitsiminen – ja tietysti usein myös niin sanottu kiire. Esimerkiksi Milosevic-juttu oli selvästi toimituksen tekemä. Lähteet vaikuttavat siihen epäsuorasti: jos toimittaja on käyttänyt vain lähteitä, joissa nimi on kirjoitettu väärin, hän ei ehkä tajua tarkistaa asiaa esimerkiksi tietosanakirjasta tai alkuperäisistä lähteistä.
Valko-Venäjän presidentin nimen asun selvittäminen on hiukan hankalaa, koska hänen verkkosivustostaan näyttää olevan vain englanninkielinen ja venäjänkielinen versio, ei lainkaan valkovenäjäksi eli maan virallisella kielellä! ( http://president.gov.by/ ) Venäjänkielisen nimen suomalainen translitteraatio olisi Aleksandr Grigorjevitš Lukašenko, mutta tämähän olisi takaperoista: lähtökohdaksi on toki otettava alkuperäinen kirjoitusasu. Se on ilmeisestikin Аляксандр Грыгорьевич Лукашенка. Standardin SFS 4900 mukaisen ns. kansallisen translitteroinnin mukaan siitä tulee Aljaksandr Grygorjevitš Lukašenka.
Siis: Aljaksandr Lukašenka.
Mielenkiintoinen tieto Panu Höglundin blogista. Nimi voidaan kirjoittaa myös "latinalaistetuilla" kirjaimilla eli łacinkalla.
http://panuhog.blogspot.com/2006/03/vaalit-lnsi-neuvostoliitossa.html
Näytteeksi:
http://www.lacinka.org/
Nyt kun on päästy aina Valko-Venäjän aroille saakka, sopinee meidän ottaa esiin sivu
http://www.vitryssland.nu/oginsky9.html ja klikata sieltä soimaan Michal Kleofas Oginskin riipaisevan kaunis poloneesi Jäähyväiset isänmaalle! Savikiekkogrammari ei juuri nätimmin osaisi soida.
Hatutta vissiin Pozhaluista,
hattu päässä Požaluista.
Ei luista tänään, ei!
Aivan turhaa kruusailua. Suomen kieltä kun puhutaan niin kyllä s-kirjain on sopiva ilman mitään lisäkkeitä.
Mutta kun suhu-s kirjaimen korvaaminen sh-muodolla on anglismi jota tulisi välttää.
Kun suomea puhutaan, niin ei tarvita suhuja. Sakki käy siis pelkkänä sakkina, ei tarvitse olla shakki. Ei tarvita anglismiakaan. Voit suomeksi sen tavallisella ässällä. Suhise sitten, kun muita kieliä puhut.
Meinaatko tosissasi hivuttaa sakin suomen kieleen?
Minä yksinkertainen ja habitukseltani rähjäinen eläjä ainakin haluan antaa edes sen verran huolitellun vaikutelman itsestäni, että suhisen suomeakin puhuessani silloin kun on suhisemisen paikka! Shakki shakkina! Ja sortseja en suostu vetämään länkisäärieni verhoksi, shortsit on minulle oltava.
Antakaa minulle vaikka sakinhivutusta, saan sokin jos pelaan sakkia sortseissa saahin kanssa....
Siis yhtä oikein on suhista alkuperäiskielen mukaisesti, mutta yhtä oikein on suhahtaa vain tavallisen ässän verran. Paitsi kyllä sellaiset arkipäiväistyneet sanat kuin sakki yms. ovat jo niin suomea, että oikeampaa sivistyneisyyttä osoitat, jos et kovin paljoa suhahtele.
Jotenkin täytyy erottaa peli nimeltä šakki ihmisjoukosta eli sakista.
Kyllä asiayhteys erottaa. Ei varmasti ole ensimmäinen tai ainut monimerkityksinen sana suomen kielessä.
Katsopa vaikka vähän aikaisemmin alkanutta keskustelua ko. aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=22000000014961666