Onkos palstalaisilla kokemuksia isä puolena olemisesta??
Olemme uusio perhe,menimme naimisiin kahdeksan vuotta sitten.
Vaimoni poika ,joka oli nuori yhteen muuttaessamme sopeutui hyvin kaikkeen.
Pojan kanssa meillä on hyvin kaverilliset välit,emme juttele paljon eikä hän tukeudu minuun vaikka välillä haluaisinkin olla hänelle enemmän isä puoli kuin kaveri,mutta välimme ovat kunnossa.
Minua kuitenkin on alkanut harmittamaan vuosien saatossa perheemme selvä kahtia jako asettelu,toisella puolella olen minä ja toisella puolella äiti ja poika.
Tunnen olevani edelleen vieras mies kodissani.
Vaimoni pitää itseään edelleen yksinhuoltajana ja myös niin puhuu yleisesti kaikille,vaikka taloutemme on yhteinen.
Huomaan heillä olevan asioita joita ei ole tarkoitettu korviini ja se tuntuu välillä ikävältä ja kiusalliselta.
Ajattelin alkuun että asia korjaantuisi ajan saatossa mutta kahtia jako asetelma on vaan selvästi pahentunut.
Perheemme on siis mies ja vaimo hänen poikansa.
Ymmärrän etten tule korvaamaan oikeaa isä hahmoa pojalle koskaan,mutta haluaisin kumminkin että perheemme olisi yhtenäinen.
Poika ei ole tavannut koskaan isäänsä,ainakaan minun aikana.
Onko tälläinen normaalia uusio perheissä,vai onko meidän tapauksessa kysymys äidin halusta pitää selvä raja asioille??
Minusta tuntuu hieman ulkopuoliselta ,vaikka asumme saman katon alla.
Tiedän että vaimoni haluaa kantaa kaiken vastuun poikansa kasvatuksesta,mutta minun pois sulkeminen aiheuttaa tunteen etten kelpaa hänen mielestään kasvattajakseen?
Olen ottanut asian puheeksi ,mutta vaimoni mielestä asia kuuluu ollakkin näin?
Suhtaudunko asiaan väärin?
Miten muilla?
mites yleensä muilla????
42
21688
Vastaukset
- parisuhdepalstoilta
Tämä "suku on pahi" on tämmöinen paineidenpurkupalsta. Lähinnä täällä haukutaan sukua johon on kyrpiinnytty jopa lopullisesti.
- jasu
Minulla oli jokunen vuosi sitten tällainen suhde. Silloin koin että, puolisoni toivoi minulla olevan isän velvollisuudet muttei mitään oikeuksia. Varsinkin eromme jälkeen se näkyi siten, että en enää saanut pitää mitään yhteyttä hänen lapseensa, vaikka meillä oli/on hyvät ja läheiset välit.
Lapsen kannalta tällainen on varmaankin hyvin rankkaa. Kuinkahan monta kertaa lapsi voi kiintyä aina uuteen "isäpuoleen" ja taas menettää hänet lopullisesti? Naimisissa olette, mutta elätte kuin yh ja "mies". Aika aavemainen tunnelma. Perinteisesti olen kuullut neuvona, että "jutelkaa" asiasta.
Itse olen sitä mieltä että tuo 8 v mitä olette yhdessä olleet ei ole sulattanut sitä väliä mikä on hänen entisen elämän välillä ja teidän välillä. Jos hän haluaa elää noin niin onhan se tietysti hänelle suotava. Sinuna ehkä alkaisin miettiä, oletko ns. täytemies vai olisiko jakoa ylädivarin peleihin? Ihan oikeasti, elät muuten ihan kenen tahansa elämän ja hieman tekstistäsi välittyy vaikutelma että et siihen oikein tyytyisi.
Minä olin aikanaan parisuhteellinen jossa yh-naisella oli 2 kpl lapsia. Ongelma oikeastaan meillä tuli siitä, että en ollut valmis perustamaan fuusioperhettä ja hankkimaan lisää lapsia, minkä lisäksi tietysti opiskeluni rajoitti tätä hanketta. Ihan hyvä reissu sinänsä, toisinaan olen ihan hyvällä miettinyt tätä näin jälkeen päin- reizka
vaan helpon pillun takia siinä
- 20v.
mul oli yksi muija kuka on mua vuoden verran nuorempi, kauheeta oli ja olen kyllä saannut tarpeeksi yh äipistä tarpeeksi ja katson niitä nykyään kuin normaali äitejä kosk ei vois vähempää kiinnostaa sellanen kusetus niinkun sulle on tehty
- iällä, on
varmaan kokemusta tullutkin.......................hm m
- 7-vuoden piina
Todella tuttua asiaa...Isänä olemisen
velvollisuudesta muistutetaa ja miehen
mallin näyttämisestä,mutta kasvattaminen ja
komentaminen ei kuulu "velvollisuuksiin"Poika
oli kolmen kun tulin talouteen ja jos littomme
menee rikki en KOSKAAN ENÄÄ ALA KENENKÄÄN
ISÄPUOLEKSI!!!! Näin kattavaa koiran virkaa
saa etsiä.Olen keskustellut monien samassa
tilanteessa olevien "varaisien" kanssa ja
kyllä monenlaisia ongelmia esiintyy,pitäisi
tukea äitiä kun ex-äijä soittelee ja sopivat
tapaamisia.....jne,mutta lapselle et saa olla
oikeana isänä koska et ole biologinen isä!!
Siis kasvattajana!!Saat olla silloin "isänä" kun äiti niin haluaa!!! - uusioperhe
Minulla on kaksi lasta edellisestä avoliitosta. Olen ollut nykyisen kanssa 3 vuotta saman katon alla. Minua "pelottaa" sanoa/ tai antaa ymmärtää mieheni olevan lapsille muutakin kuin isäpuoli. Pelkään mieheni reaktiota, enkä halua hänen tuntevan että yritän ahdistaa häntä liian sitovilla puheilla!! Kyllä haluaisin hänen tuntevan olevan yhtä tärkeä tässä perheessä, kuin kaikki muutkin. Teen kaikkeni sen eteen että olisimme perhe.
Voisiko teillä kahtia jako johtua myös pelosta? Ehkä hän pelkää samaa kuin minä, että Sinä et halua niin suurta vastuuta? - isäpuoli
Terve!
Olen itse uus perheen isä,jossa on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä nykyisen vaimoni puolelta ja minulla itselläni on poika ja tyttö;alussa nykyisessä perheessä oli kotona kaksi poikaa(vaimoni) ja kaksi tyttöä(minun ja vaimoni).Mutta kuinkas ollakkaan oikeus antoi tyttäreni äidilleen,vaikka hänet oli tuotu minulle huostaanotettuna vuosi aiemmin.No,se siitä!
Nyt siis asun nykyisessä kodissamme ainoana minun ex-perheestä,joten tunnen usein olevani ulkopuolinen,mutta kun jollain on hätä tai ongelmia niin,saan huomata,että minuun luotetaan ja minusta haetaan tukea,joita annan ilman muuta.Siis tärkeä ihminen tulee esille,kun on hätä ja se ilmaisee,että sinut on otettu perheeseen mukaan;se on minun mielipide.
On tietysti muitakin asioita,jotka näyttävät sinun tulleen hyväksytyksi,mutta pahin ongelma on usein oma pää;minä monesti ajattelen olevani liikaa ja ylimääräinen,koska meillä ei ole samaa historiaa,joka on menneisyyttä;pitäisi se muistaa.Elämme nyt ja tänään emme eilisessä.
Siis ole toisia kohtaan sellainen kuin haluaisit heidän olevan sinua kohtaan!!!Tämä on hyvä lähtökohta tulevaisuuteen!
Uusi ISÄ - Mari...
Naisena vastaan viestiisi miten itse tekisin ja tuntisin samassa tilanteessa. Asun kylläkin mieheni kanssa ja meillä tällä hetkellä yksi lapsi. Jos ero tulisi ja ajan saatossa uusi mies astuisi kuvioihin niin varmaan tekisin lapsen kanssa samoin kuin sinun naisesi. Tietenkin tätä uutta miestä kuunnellen millä tavalla hän haluaisi osallistua perheessä olemiseen. Olisiko hän vain minun puolisoni ja lapseni ns kaveri tai sanotaanko paremminkin vanhempi ihminen. Mutta jos haluaisi olla lapselle isäpuoli, saisi komentaa ja kasvattaa lasta ihan samalla tavoin kuin minäkin! Ehkä vaimostasi tuntui seurustelunne alkaessa että koska et ole lapsen biologinen isä niin hän ei halua vaivata sinua tällä asialla jota et ole saanut aikaan..että itse et menettäisi elämästäsi mitään esimerkiksi lasta hoitamalla mikä sinänsä on rikkaus. hankala selittää järkevästi mutta joka tapauksessa yritän sanoa että tämän asian vuoksi on itse hoitanut ja kasvattanut lastaan. Onko teillä jäänyt tästä asiasta keskustelu aikoinaan pois tai ettet ole kertonut haluavasi olla lapselle isäpuoli ja osallistumalla lapsen elämään sekä hyvässä että pahassa? Kun teilläkin on seurustelua noinkin kauan takana ettei vain olisi vaimollasi "rooli" jäänyt päälle eikä enää olisi myöhemmin osannut muuttaa rooleja perheessänne niin että sinä olisit lapselle isänä. Tämäkinhän olisi vain opettelun tulosta kunhan ensin kerrot mitä tai miten sinä haluaisit missäkin asiassa toimia. Eli keskustelkaa mikä sopii kummallekin :) tämä vain minun mielipiteeni sekavasti kerrottuna, kun ajatuksia on aika hankala muuttaa sanoiksi ;)
- arwidd..,
Niin..
Huomaan olevani tarpeellinen kun rahaa tarvitaan tai kuskailua..
Olen mielelläni ollut kustantamassa kaikkea,mutta odottaisin kuitenkin että minua arvostettaisiin niin paljon että saisin kuulla asioita opiskeluista ym.
Asioista on keskusteltu jonkin verran aikoinaan mutta kierrellen ja kaarrellen on tehty selväksi että vaimoni vastaa yksin kasvatuksesta.
Enhän toki siihen haluaisi puuttua,koska hänellä on homma hanskassa,mutta jotenkin tuntuu niin ulkopuoliselta tietyissä tilanteissa kun huomaan ettei minulla ole mitään virkaa..
Olo tuntuu kuin taksikuskilta tai vieraalta sedältä joka rahoittaa.
Välit lapseen(joka on jo täysi ikäinen) on hyvät ja kaverilliset,eihän minulta mitään kysele tai opastusta ole halunnut,äitinsä kautta ovat kaikki raha kyyti asiat hoitanut.
Olisin vaan halunnut olla hieman enemmän kuin talouden vieras mies.
Onneksi vaimon sukulaiset puhuvat sentään pojastamme,ottavat siis minut huomioon. - pienen lapsen yh-äiti
arwidd.., kirjoitti:
Niin..
Huomaan olevani tarpeellinen kun rahaa tarvitaan tai kuskailua..
Olen mielelläni ollut kustantamassa kaikkea,mutta odottaisin kuitenkin että minua arvostettaisiin niin paljon että saisin kuulla asioita opiskeluista ym.
Asioista on keskusteltu jonkin verran aikoinaan mutta kierrellen ja kaarrellen on tehty selväksi että vaimoni vastaa yksin kasvatuksesta.
Enhän toki siihen haluaisi puuttua,koska hänellä on homma hanskassa,mutta jotenkin tuntuu niin ulkopuoliselta tietyissä tilanteissa kun huomaan ettei minulla ole mitään virkaa..
Olo tuntuu kuin taksikuskilta tai vieraalta sedältä joka rahoittaa.
Välit lapseen(joka on jo täysi ikäinen) on hyvät ja kaverilliset,eihän minulta mitään kysele tai opastusta ole halunnut,äitinsä kautta ovat kaikki raha kyyti asiat hoitanut.
Olisin vaan halunnut olla hieman enemmän kuin talouden vieras mies.
Onneksi vaimon sukulaiset puhuvat sentään pojastamme,ottavat siis minut huomioon.Joskus voi olla niinkin, että juuri siitä pelosta, että lapsi joutuisi joskus ehkä taas pettymään, yh-äidit eivät helpolla päästä kiintymään ns. liikaa, vai miten sen sanoisi...side lapseen on niin vahva, onhan takana ehkä melkoinen tunnemylläkkä eron jälkeen...luulen, että kaikki johtuu naisen suojelevasta luonteesta lastaan kohtaan, joka ehkä hyvinkin pienenä on joutunut eron keskelle. sitä ei uudestaan kukaan halua. täytyy olla aika vahvaluonteinen mies joka tällaiseen elämäntilanteeseen tulee ja varustettuna paljolla rakkaudella.puhuminen on tärkeää ja naiselle se turvallisuuden tunne.
- ona
Taidat olla juuri se paikan täyttäjä jota vaimosi sinusta haluaa.Varmaan olette menneet äkkiä yhteen vaimosi eron jälkeen.monesti jäädään leijumaan jonnekin ihme tasolle.Menneisyyden ja tulevien haaveiden väliin jotkut jopa loppuelämäksi.Itsekin kait vaistomaisesti hain juuri tuota.Ellei sitten fortuna olisi puuttunut peliin.Onneksi.
Itse en enää kiusaisi itseäni.Mutta ota asia puheeksi mutta älä taivu oman järjen kustannuksella.- täältäkin
Eli mulla oli kans tyttö, kun tapasin nykyisen mieheni. Tytön isään ei mitää yhteyksiä ja elatusapukin sossusta. Silti, kun "uus mies" astui kuvioihin, hoidin omaa tyttöäni edelleen pitkään yksin. Maksoin päivähoitomaksut, vaatteet, ruuat, vuokran (vaikka mies oleili melkeinpä meillä-lapsen tavaratkin mun asunnossa, ni näin helpompi). Kuitenkin se alun kahtiajako on niin selvä..ethän voi heti kättelyssä vaatia mieheltä täyttä panosta, että se jää elämään pitkäksi aikaa. Saatiin yhteinenkin lapsi jokunen vuosi myöhemmin. Hoidellaan ja komennellaan molempia kersoja tasapuolisesti, mutta silti edelleen törmää asioihin, joissa huomaan sanovani "Mun tyttö", kun puhun esikoisesta. Esim. passia haettaessa tai lääkärissä esikoisella eri sukunimi ja asiaan törmää yllättävissäkin tilanteissa. Teillä ilmeisesti vaimon vielä vaikeempi tajuta, että oot täyspainoinen perheenjäsen, kun ei oo yhteistä lasta. Ajatusmallit elää sitkeesti ja muistikuvat menneestä myös..
- minia
täältäkin kirjoitti:
Eli mulla oli kans tyttö, kun tapasin nykyisen mieheni. Tytön isään ei mitää yhteyksiä ja elatusapukin sossusta. Silti, kun "uus mies" astui kuvioihin, hoidin omaa tyttöäni edelleen pitkään yksin. Maksoin päivähoitomaksut, vaatteet, ruuat, vuokran (vaikka mies oleili melkeinpä meillä-lapsen tavaratkin mun asunnossa, ni näin helpompi). Kuitenkin se alun kahtiajako on niin selvä..ethän voi heti kättelyssä vaatia mieheltä täyttä panosta, että se jää elämään pitkäksi aikaa. Saatiin yhteinenkin lapsi jokunen vuosi myöhemmin. Hoidellaan ja komennellaan molempia kersoja tasapuolisesti, mutta silti edelleen törmää asioihin, joissa huomaan sanovani "Mun tyttö", kun puhun esikoisesta. Esim. passia haettaessa tai lääkärissä esikoisella eri sukunimi ja asiaan törmää yllättävissäkin tilanteissa. Teillä ilmeisesti vaimon vielä vaikeempi tajuta, että oot täyspainoinen perheenjäsen, kun ei oo yhteistä lasta. Ajatusmallit elää sitkeesti ja muistikuvat menneestä myös..
Mielenkiintoinen keskustelu.Olen naimisissa miehen kanssa jolla isäpuoli on.Hänellä ei oluut perhettä äidillä useita lapsia, HÄN ANTOI KODIN mutta äiti ruoan ja vaatteet Suhde on erikoinen hän oli läsnä mutta ei osalistunut heidän kasvat,
NYT kun itsellä on lapsia ei hän ole pappa vaan nimeltä ja mieheni suhde on erikoinen on mukana tottakai sukujuhlissa ja otetaan huomioon. Mutta asiat kerrottin anopille ja nyt kun hän on vakavasti sairas tuntuu että ei kukaan paljon välitä minä kärsin siitä ja yritänpitää yhteyttä.
Ei ole helppo osa joka siihen joutuu.
- tekoja
Itse olen ollut yh-äitinä 3-vuotta. Lapseni biologisella isällä oli heti lapsen synnyttyä uusi nainen, minä lähdin. Lapseni ei ole nähnyt isäänsä kuin 2vko ikäisenä. Emme ole minkäänlaisissa yhteyksissä. Nykyisen mieheni olen tavanut 2 vuotta sitten.
Joku aika sitten näin televisiossa ohjelman niistä englantilaisista perheistä, joilla on kauheasti kasvatusongelmia. Siinä oli perhe, jossa vanhin lapsi oli äidin ensimmäisestä suhteesta. Pojan isä ei ollut tekemisissä poikansa kanssa. Siinä äiti oli luonut poikaansa erittäin tiiviin suhteen ja oli sitä mieltä, että tämä lapsi oli hänen ja muut lapset heidän yhteisiään(perheessä oli 3 lasta). Perheen isä tunsi itsensä erittäin ahdistuneeksi ja kohtelunsa epäoikeudenmukaiseksi. Hän ei saanut komentaa, neuvoa eikä ylipäätään mitään tehdä pojan kanssa. Katsoin kauhuissani ohjelmaa. Kun siltä äidiltä kysyttiin miksi hän ei antanut isän osallistua, hän ei edes ollut tajunnut tekevänsä niin!
Ohjelman jälkeen aloin miettiä omaa käyttäytymistäni. Huomasin, että meillä minä teen niin että kun perheessämme isä komentaa tyttöä niin minä vielä vahvistan sen kiellon! Minähän olen ihan kamala. Luotan mieheeni täysin ja hänen arvostelukykyynsä enkä todellakaan tiennyt käyttäytyväni näin!!Nytkin joudun usein oikein pidättelemään itseäni, etten enää mene kieltämään tyttöä mieheni kiellon päälle. Keskustelin asiasta miehenikin kanssa ja hän ei ollut edes ajatellut asiaa, mutta kun siinä aloimme miettiä niin kyllä hänkin tuli samaan tulokseen. Sanoin, että sanothan jos vielä teen niin, koska sehän antaa jo tytöllemmekin aika hassun kuvan mieheni käskyjen tottelemisen suhteen.
Jospa sinunkaan vaimosi ei todellakaan tiedä tekevänsä niin kuin tekee. Samalla hän tulee loukanneeksi sinua ja tekevänsä hallaa koko perheellenne.
Sanon niin kuin muutkin KESKUSTELKAA!! Laita vaimosi ajattelemaan asia sinun kannaltasi ja näkemään sinun näkökulmasi.
Minä en taas tajua kun sanot ymmärtäväsi, ettet tule korvaamaan oikeaa isähahmoa koskaan??Sanot kuitenkin ettei poika ole tavannut isäänsä 8 vuoteen! Eihän hänellä ole muita isähahmoja kuin sinä! Ehkä sinun pitäisi todellakin astua rooliisi, eikä olla vain kuski. Mutta eihän tuollainen kämppäkaverina oleminen ole teille kenellekkään hyväksi!
Tsemppiä keskusteluihin ja tekoihin. Älä enää viivytä asiaa!- Hyvä Isä
..isäpuolista haluaa vaan muijansa mieliksi leikkiä jotain parempaa kuin lapsen oikea isä oli ja näyttää että paremman muka sai totuus on kuitenkin että mies haluaisi vaan sen rankaisupuolen hoitaa eikä lapsen oikeaa kasvatusta. Itselläni on erosta huolimatta lapsiin (3) pysynyt hyvin lämpimät suhteet vaikka ero tulikin kun lapset olivat pieniä (nyt vanhin jo 18). Lapset kääntyy vaikeissa asiossa aina minun puoleen ei äitinsä eikä isäpuolensa. Vastuuta pelkää niin isät kuin isäpuoletkin nykyajan maailmassa.
- Ilkeä isäpuoli
Hyvä Isä kirjoitti:
..isäpuolista haluaa vaan muijansa mieliksi leikkiä jotain parempaa kuin lapsen oikea isä oli ja näyttää että paremman muka sai totuus on kuitenkin että mies haluaisi vaan sen rankaisupuolen hoitaa eikä lapsen oikeaa kasvatusta. Itselläni on erosta huolimatta lapsiin (3) pysynyt hyvin lämpimät suhteet vaikka ero tulikin kun lapset olivat pieniä (nyt vanhin jo 18). Lapset kääntyy vaikeissa asiossa aina minun puoleen ei äitinsä eikä isäpuolensa. Vastuuta pelkää niin isät kuin isäpuoletkin nykyajan maailmassa.
Mors
melkoista liioittelua ja yleistämistä käsityksesi isäpuolista. Vai että vain rankaisupuolen....joopa joo. Valtaosin uusioperheet ovat varsin toimivia, samalla tavalla kuin ei-uusioperheetkin. Aikuisten pitää osata vaan oma roolinsa. Kasvattaa. Puhut rangaistuksista kuin se olisi itsetarkoitus.
Alkuperäiseen viestiin en voi olla kommentoimatta, että äidillä vallan kieroontunut suhde omaan lapseensa, aikoo ilmeisesti mennä lapsensa kanssa armeijaankin. Ja sitten vielä rooleihin. Jos olet mies. Toimi kuin mies. Ei kuulu alistua parisuhteessa siihen, että toinen osapuoli päättää Sinun puolestasi suhteestasi hänen lapseensa. Se on teidän kahden välinen asia.
- yh-äiti
... luulen että äitiä pelottaa se, että lasta satutetaan sillä, että joku päivä lähdetkin, niinkuin lähti lapsen isä... Näin itse tunnen ja aina kun huomaan tekeväni jotain sen suuntaista, että menisin sotkemaan pojan ja isäpuolen välit, niin annan "miesten" hoitaa kuitenkin omat juttunsa ja olen syrjässä, vaikka se joskus vaikeaa onkin, kun yrittää suojella lastaan. Niin, vaikka ei olisi mitään miltä suojella ja asiat olisivat hyvin : ) Ihmiset on kyllä välillä hankalia, jos eivät tunnista kaikkia tunteitaan...
- arwidd..,..
Juu.
Minulla asia on kai korvieni välissä.
Kuitenkin poika on jo täysi ikäinen,ja käydessään tervehtii mutta siihen se jääkin.
Äitinsä kanssa juttua riittää,siis vahinko on jo tapahtunut siltä osin etten usko että minulle tuskin tullaan juttelemaan mistään.
Suhteemme toimii ihan hyvin muuten kyllä,ja olen oppinut paikkani vaikka se välillä hermoja rassaakin..
Uskon myös ettei vaimoni varmasti ole ajatellut asiaa minun kannaltani,vaan järjestys oma poika ja sitten uusi mies.
Olen kunnollinen ja rehti mies ja olisin halunnut sentään kuulua tähän perheeseen kokonaan,mutten kai sitten ansainnut sitä luottamusta .
Ohjeeksi antaisin yh-äideillä ja miehille jotka joutuvat tilanteeseen jossa on vanhasta liitosta lapsi.
Kun asutte saman katon alla,olette perhe.
Silloin kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen,ketään ei saa karsinoida pois.
Ymmärrän että äidillä on suuri vastuu lapsesta,ja uusi mies on vaan uusi mies heidän kuvioissaan,mutta kyllä sillä uudella miehelläkin on tunteet ja halu kaikille parasta.
Ei siis pitäisi heti vetää kylmää linjaa ja pelätä että ukko osoittautuukin paskaksi,koska silloin käy juuri kuten minulle.
Jos loppuun sanon miltä minusta asiat ovat tuntuneet,olen tuntenut etten ole tarpeeksi älykäs tai sopiva toimimaan isä-puolena ,ja jotenkin tunnen olevani ikuinen korvike vain vaimolleni.
Poika ei ole koskaan nähnyt isäänsä,ainakin niin minulle on kerrottu.
Mutta kaikki menee hyvin,ja kaikkeen tottuu. - arwidd.!!
arwidd..,.. kirjoitti:
Juu.
Minulla asia on kai korvieni välissä.
Kuitenkin poika on jo täysi ikäinen,ja käydessään tervehtii mutta siihen se jääkin.
Äitinsä kanssa juttua riittää,siis vahinko on jo tapahtunut siltä osin etten usko että minulle tuskin tullaan juttelemaan mistään.
Suhteemme toimii ihan hyvin muuten kyllä,ja olen oppinut paikkani vaikka se välillä hermoja rassaakin..
Uskon myös ettei vaimoni varmasti ole ajatellut asiaa minun kannaltani,vaan järjestys oma poika ja sitten uusi mies.
Olen kunnollinen ja rehti mies ja olisin halunnut sentään kuulua tähän perheeseen kokonaan,mutten kai sitten ansainnut sitä luottamusta .
Ohjeeksi antaisin yh-äideillä ja miehille jotka joutuvat tilanteeseen jossa on vanhasta liitosta lapsi.
Kun asutte saman katon alla,olette perhe.
Silloin kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen,ketään ei saa karsinoida pois.
Ymmärrän että äidillä on suuri vastuu lapsesta,ja uusi mies on vaan uusi mies heidän kuvioissaan,mutta kyllä sillä uudella miehelläkin on tunteet ja halu kaikille parasta.
Ei siis pitäisi heti vetää kylmää linjaa ja pelätä että ukko osoittautuukin paskaksi,koska silloin käy juuri kuten minulle.
Jos loppuun sanon miltä minusta asiat ovat tuntuneet,olen tuntenut etten ole tarpeeksi älykäs tai sopiva toimimaan isä-puolena ,ja jotenkin tunnen olevani ikuinen korvike vain vaimolleni.
Poika ei ole koskaan nähnyt isäänsä,ainakin niin minulle on kerrottu.
Mutta kaikki menee hyvin,ja kaikkeen tottuu.Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN . - eikö kuulu
arwidd.!! kirjoitti:
Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN .paremmin sellaiselle koko juttusi. Eihän sulla ollut ollenkaan aiheena "suku on pahin" - mikä on tämän palstan aihe.
- arwidd,
arwidd.!! kirjoitti:
Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN .eihän se nyt vieläkään ole myöhäistä tutustua poikaan paremmin. Kehitäppäs joku miesten juttu johon tarvitset pojan apua ja muista tuoda julki miten hyvä apu hänestä on. Ja kun saat pidettyä äipän touhusta poissa niin kyllä se siitä lähtee juttu luistamaan.
- Perheen isä
arwidd, kirjoitti:
eihän se nyt vieläkään ole myöhäistä tutustua poikaan paremmin. Kehitäppäs joku miesten juttu johon tarvitset pojan apua ja muista tuoda julki miten hyvä apu hänestä on. Ja kun saat pidettyä äipän touhusta poissa niin kyllä se siitä lähtee juttu luistamaan.
Kun aloin seurustella, kumppanillani oli viisivuotias poika. Pojan biologinen isä asui kaukana pojastaan, joten he tapasivat vain kerran vuodessa. Kun muutimme yhteen ja menimme naimisiin, poika oli hämillään siitä, että hänellä oli oikea isä ja sitten minä, joka asui samassa taloudessa. Sovimme yhdessä, että minä olen meidän perheen isä ja hänellä myös oma isäkin. Poika hyväksyi tilanteen oikein hyvin. Vaimoni vaati, että yhdessä kuljemme vanhempainillat päiväkodista - kouluun asti. Niin myös teimme. Mikään ei muuttunut kun saimme yhteisiä lapsia - olimme kiinteä perhe. Nyt kaikki lapset ovat jo aikuisia. Pojan häissä hän itse pyysi minua toimimaan sulhasen isän roolissa, vaikka biologinen isäkin oli paikalla.
Minulla on koko ajan ollu hyvät välit pojan isään ja olemme yhdesssä voineeet olla ylpeitä nyt jo kolmikymppisen pojan menestyksestä elämässään. - poika pohjoisen
arwidd.!! kirjoitti:
Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN .tuosta olen täysin samaa mieltä.. jos mulla on ollut myönteisiä kokemuksia niin kuiten vastuu perheen yhtenäisyydestä on vähintään yhtä paljon naisella kuin miehellä.. jos minä olisin tyttäreni kanssa kahden ja tulisi uusi nainen jakamaan elämän.. tekisin taatusti kaikkeni ja laittaisin myös lapseni tekemään hänen olonsa sellaiseksi että hän TUNTEE KUULUVANSA perheeseen sadan prosentin äänioikeudella.
- löytäisi...
arwidd.!! kirjoitti:
Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN .Olen 2 lapsen yh, toivon että mäkin löytäsin todellisen miehen itselleni ja isä-puolen lapsilleni.Hän saisi täysin osallistua lasten kasvatukseen! Toivoisin sitä!!
Lasten isä tapaa lapsiaan 2 x puolessa vuodessa,vaikka asuu vain alle 200km.n päässä.
Olisi ihana jakaa arki toisen kanssa!! Olen jo 9v asunut yksin lasteni kanssa.En käy kapakoissa,enkä ole ruma. Mutta eihän ruokakaupassa tai lasten harrastuksissa kehenkään tutustu... - Minä_Itte
Perheen isä kirjoitti:
Kun aloin seurustella, kumppanillani oli viisivuotias poika. Pojan biologinen isä asui kaukana pojastaan, joten he tapasivat vain kerran vuodessa. Kun muutimme yhteen ja menimme naimisiin, poika oli hämillään siitä, että hänellä oli oikea isä ja sitten minä, joka asui samassa taloudessa. Sovimme yhdessä, että minä olen meidän perheen isä ja hänellä myös oma isäkin. Poika hyväksyi tilanteen oikein hyvin. Vaimoni vaati, että yhdessä kuljemme vanhempainillat päiväkodista - kouluun asti. Niin myös teimme. Mikään ei muuttunut kun saimme yhteisiä lapsia - olimme kiinteä perhe. Nyt kaikki lapset ovat jo aikuisia. Pojan häissä hän itse pyysi minua toimimaan sulhasen isän roolissa, vaikka biologinen isäkin oli paikalla.
Minulla on koko ajan ollu hyvät välit pojan isään ja olemme yhdesssä voineeet olla ylpeitä nyt jo kolmikymppisen pojan menestyksestä elämässään.Hoidit asian uskomattoman hyvin.
Tälläisiä miehiä lisää Suomen maahan - ruikutusta
arwidd.!! kirjoitti:
Niin.
Tuli tuossa vaan mieleen kuvitteellinen esimerkki joka kuvaa juuri minun tuntemuksiani jotta kaikki ymmärtää miksi ruikutan aikuinen mies.
Esim:
Miltähän vaimostani mahtaisi tuntua jos esittelisin tutuille ja tuntemattomille aina itseni poikamieheksi ja tässä on eräs äiti ja poika jonka kanssa asustelen.
Painottaisin aina että kuinka vaikeata on nykyään yksinäisellä poikamiehellä elämä suomenmaassa.
Varmaan saattaisin kuvitella että vaimoni heräisi ajattelemaan että mitäs me sitten sulle ollaan.
NYT LOPETAN RUIKUTTAMISEN .teepä tosiaan niin kuin ajattelit! Voisi vaimollesi avautua jokin asia eri lailla....joskus vain samanalaisella käytöksellä saa toiseen kunnon kontaktin. Varo kuitenkin ylilyöntejä ja tarpeetonta loukkaamista...
- Ellinoora
11 -vuoden äitipuoli -kokemus. Toisen kasvattamaa lasta on jotenkin vaikea hyväksyä, lasta jota ei ole edes kasvatettu. Olen ollut mukana ja hyväksytty edellisen puolison puolelta esim. silloin kun olin itse äitiyslomalla ja hoidin iltapäivisin kolme vuotta mieheni tytärtä koulun jälkeen kun hän ei viihtynyt iltapv hoidossa.
Todettakoon, että mieheni oli jo eronnut kun tapasimme sukulaistensa toimesta. Kun otin yhteyttä kouluun huonon oppimisen vuoksi (läksyissä meni joka päivä 2 tuntia)sain haukut sekä äidiltä että isältä. Opettaja oli todella kiitollinen ja halusi tavata heti minut ja isän, äiti haukkui minut opettajalle. Äidin mielestä ongelmia ei ollut. Tyttö on ollut nyt muutaman vuoden erityisluokalla ja numerot ovat nousseet kohisten. Itse en ole eroperheestä. Toimin perheessämme ns kasvattajana. Silloin kun en ole paikalla tytärpuoli haistattaa isälleen ja on kotonamme mm. huppu päässä. Ei tietystikään aina, mutta uskallan sanoa että oma auktoriteettini on jostakin kumman syystä säilynyt vaikka tyttö on jo murkkuiässä, äidillä ja isällä tätä ei tunnu olevan. Yritän kasvattaa hyväkäytöksisiä vanhempia ja elämää kunnioittavia lapsia ja ero oman ja miehen tyttären välillä on huima. Isä maksaa kalliisti elatusmaksua ja äiti nostaa härskisti sos.viranomaisten kautta maksua milloin mistäkin syystä, olemme käyneet neuvotteluissa ja viranomaiset eivät voi mitään.
Että näin... En muuten aio erota, rakastan miestäni ja meillä on ihana rauhallinen tyttö. Ja tilanne on muuten niin että kasvatan omaani tiukemmin kuin toisen lasta, omani on kuitenkin tottunut tiettyyn elämän rytmiin, arkipäivän iloisuuteen ja elämän pienistäkin asioista nauttimiseen eikä vain vaatimaan jotakin. Kun olen töissä mieheni ihmettelee vieläkin kuinka yhteinen tyttäremme voi olla niin helppo ja mennä esim. nukkumaan iltaisin ajoissa ilman hirveää
neuvottelu rumbaa. Hänellekin jää aikaa katsoa tv:tä. Mies on muuten matkustellut oman tyttärensä kanssa vuosia kahdestaan, enkä ole pannut pahakseni, heillä on ollut omaa aikaa. Mies lopetti matkat ainaisen riitelyn vuoksi.
Vuosienkin jälkeen tunnen olevani vain kakkonen
koska minulta ei kysytä eikä etukäteen ilmoiteta milloin tytärpuoli tulee tai tarvinko ehkä autoa, exän menot tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin minun, minä saan aina joustaa... mies ikäänkuin pelkää exäänsä että tämä valittaa sos.viranomaisille. Maksoimme muuten kymmenen vuotta tytärpuolen kaikki harrastukset ja hoidimme kuljetukset harjoituksiin kolme kertaa viikossa, tämä kaikki siis elatusmaksujen päälle.Äidillä ei ollut aikaa (muita lapsia hänellä ei ole, auto kylläkin) mieheni aikanaan ostama.
Ellinoora - poika pohjoisen
terve vaan. vuonna 93 minusta tuli kahden pienen pojan isäpuoli vain 22 vuotiaana. pojat olivat 6 ja 3 vuotiaita.. he olivat varsin pian mukana perheen arjessa ja tunsin jopa olevani tärkeä osa sitä. 95 syntyi yhteinen tyttäremme ja pojat pitävät pikkusiskoa täysin siskonaan eikä äiti koskaan ollut minun ja lasten välissä.. pojat eivät päässeet "turvaan" äidin selän taakse ja muutenkin olimme hyvin yksimielisiä ja johdonmukaisia kasvatusasioissa.. näin jälkeenpäin ajattelen asioista niin vaikka erosimme viitisen vuotta sitten.. pojat kyllä tapasivat isäänsä säännöllisesti enkä missään nimessä halunnut että he kutsuisivat minua isäksi.. riitti että annan sen mieskuvan joka on pojille kuulemma niin tärkeää.. melko pian löysin uuden rakkauden jälleen hieman itseäni vanhemmasta naisesta, ja minusta oli äkkiä tullut 16 vuotiaan tytön isäpuoli täällä ruotsissa.. tytär sekä äiti tosin suomalaisia ja kaksikielisiä.. en koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä kuinka hienosti tämä veetä huuteleva "murkku" toivotti minut tervetulleeksi.. saipa samalla sen pikkusiskon jota hällä ei aiemmin ollut.. nyt tyttäreni on 11 ja siskopuoli 10 vuotta vanhempi ja on kuin ne olis olleet yhdessä pienestä asti.. ero on aina kipeä ja herättää joskus jopa kaunaa, mutta taistelin oikeuden tavata lastani ja nyt pitkään on kaikki sujunut hyvin.. totuus on ettei tällainen aina voi olla kivutonta ja joskus tunteita puretaan puolin jos toisin, mutta aivan samaa tapahtuu myös nk. ydinperheissä.. joissain tilanteissa jopa enemmän. tytärpuoleni oma isä ei hänestä ole koskaan piitannut vaikka samassa pikkukaupungissa asumme. valmistujaisjuhlissa kävi. siinä kaikki.. mutta nämä kaksi äitiä eivät ole koskaan sulkeneet minua ulkopuolelle. paitsi tyttöjen asioissa joista ei yleensä puhuta vaikka olisinkin se biologinen isä.
- Isäpuoli myöskin
Luin noita vastauksia ja ehdin jo ajatella, että olenko tosiaan ainoa isäpuolen asemassa oleva, jolla on normaali suhde lapsiin. Riippumatta siis siitä kumman lapsia he biologisesti ovat.
Meillä on myös molemmat kotona vanhempia ja kotimme on minun ja vaimoni koti, joten mehän kodin vanhempina teemme pelisäännöt ja niitä talossa asuvat lapset noudattavat. Tietenkin tapaamisviikonloppujen jälkeen oli aluksi pientä mielenosoitusta, "sinä et määrää" yms., mutta ne menivät äkkiä ohi.
Olen itse kasvanut ydinperheessä, jossa isä ei työkiireiltään paljon kotona näkynyt ja jos näkyikin, hän ei ottanut kantaa kasvatukseen. Eli toinen vanhempi voi olla "ulkopuolinen" myös ydinperheissä ja uusperheissäkin "ulkopuoliseksi" joutuminen on kyllä ihan parista itsestään kiinni.
Sellaisen naisen kanssa en olisi alkanut edes seurustella, kuka olisi kertonut, että kodin pelisäännöt hänen lapsen kohdalle sanoo vain hän. Jostain syystä uusperheitäkin näyttää vain syntyvän hetken huumasta, kuten teinien baarisuhteet, vaikka lapset tulisi huomioida ja näistä yhteisistä säännöistä keskustella. Mikä lie, etteivät kaikki eronsa myötä ole oppineet niitä tärkeitä ja arkielämää kovasti helpottavien asioiden käsittelyä heti seurustelun alkuvaiheessa.
- asia
Olen uusperheestä, ja voin hyvin kuvitella, että mieheni saattaa ajoittain tuntea olonsa ulkopuoliseksi. En ole juuri häntä vaivannut lastena asioilla. Sanomattakin on selvää, että taloudellinen vastuu on minulla-ja sen olen ymmärtänyt olevan myös mieheni toive. Joskus on pakko pyytää apua käytännön asioihin. Kuitenkaan en ole koskaan häntä kieltänyt esim. komentamasta lapsiamme-päinvastoin, usein sanon että mene ja komenna. "Vastuu on sinullakin perheen aikuisena." On tylsää toimia välikätenä moitteita välittämässä.
Kerroit, että kaikkia ei toivota sinun korville? Eikös niin tehdä ns. ydinperheissäkin? On ihan Ok, että esim. jokin intiimia ásia pysyy vain sen ihmisen takan kelle se on kerrottu. Ei luottamuksellsita tule ekrtoa kaikille ruokapöydässä. Tosin on tmpeää, jos asioita salaillaan-en ihan saanut selvää mitä tarkoitit..
Mukaan pääseminen edelyttää itsensä likoon laittamista-sekä hyvässä että pahassa. Vosin kuvitella, etä poikanne kaikaisi isän roolia aktiivisemmaksikin, koska ei tapaa omaa isäänsä.. - Opi kirjoitta maan
Mikä on ni-in vaikea ta kirjoitta mi sessa?
- Minä_Itte
Itse olin samanlaisen perheen lapsi (15 vuotta sitten) ja äitini esti minun ja isäpuoleni välille järkevän suhteen muodostumisen.
Ymmärrän että äitini oli kokenut oikean isäni kanssa kammottavia hetkiä ja yritti suojella minua ja itseään samalaiselta.
Isäpuoleni on yhä 30 vuoden kuluttua isäpuoleni ja pidän hänestä erittäin paljon. Toivon silti aina että olisin jo lapsena saanut hänestä isän (korvikkeen) itselleni eikä nyt vasta kun olen aikuinen.
Eli keskustele vakavasti vaimokkeesi kanssa ja kerro asiasta. Puhumalla asian pitäisi selvitä
biologinen vanhemmuus ei ole ainoa oikea ! etkö tosiaan ymmärrä?
olet aina tämmöisissä suhteesssa alta vastaaja!
vai luuletko että poika .......- Apassi73
Ton takstin luettuani ei ongelma oo muualla kun sun muijassa,joka ei elä tätä ja nyt aikaa.Itse olen uusioperheen isä jota myös tyttö sanonnu aina isäks,vaikka tietää ja tuntee biologisen isänsä.Sano (vaimolles) että jos tosissaa leikkiin lähtee,nii sitä sitten tosissaan leikkii,perheellä ei pidä olla salaisuuksia toisiltaan.Ei pidäkkään olla,eikä pyrkiä olemaan väkisin lapsen "isä",se joko ottaa isäks tai ei,lopputulos ei saa vaikuttaa perheeseen.Mutta naises tarvis todella kovasti asennekasvatusta.
- 13 vuotta
Ja en enään lähtisi leikkimään isäpuolta. Tyttö oli 8.v poika11.v kun tulin ja sain tuntea alusta asti olevani jollain lailla ulkopuolinen kunhan vain olin joku siinä majailemassa. Äiti tunsi olevansa lapsilleen aivankuin jotain velkaa kun erosi heidän isästään. Huomasin alusta asti ettei siinä perheessä ollut minkäänlaista komentoa ja käytöstapoja koska äiti antoi lapsilleen lähes kaiken anteeksi. Tytärtä vanhempien ero satutti kaikkein eniten ja hän sen myös näytti mikä on täysin ymmärrettävää sen ikäiseltä. Olen nyt asunut 3. vuotta erossa tästä naisesta ja tulemme hyvin toimeen lasten kanssa jotka ovat aikuisia ja ymmärtävät paremmin asioita kun ovat nähneet maailmaa, ettei tämä aina niin suoraviivaista olekaan. Jaksamista sinulle. Aika hoitaa ristiriidat
- jo vihdoin
Tylsää lukea yh-uusperhe-juttuja täällä, ne kuuluu niille tarkotetuille palstoille eikä tänne sitten millään lailla.
Kumma kun menee naimisiin jonkun kanssa ja sitten vuosikausien päästä alkaa jollain väärällä palstalla ruikuttaa omaa päätöstään. Ottakaa vastuu itsestänne. Palstalta haettu sääli ei tilannettanne ratkaise. - Oma tulkinta
En kutsu äidin avomiestä isäpuoleksi, ainoastaan
siskoa (siskopuoli) siskoksi. - kolme lasta
Mulla taas on kaksi poikaa edelisen ukon kanssa. erosta vuosi tapasin uuden ukon hän elää arkea meidän kanssa joka päivä ja on oma itsensä kasvattajana pojilleni ja annan sen tilaisuuden hänelle. Itse mä olen oma itseni ja kasvatan poikia omana itsenäni. meillä on vain sovittu tietyt säänöt, joista me yhdessä pidämme kiinni. kun pojat lähtee oman isänsä luokse sitten ei vain ole kahta poikaa paikalla. joitain ongelmia tapaamisessa joskus. Hävetää puhua uudelle miehelle niitä asioita kun mulla on pelko että hän voisi tulla jotenkin mistasukaiseksi minun menneestä elämästä. "en tiedä" tai välillä tulee sellanen tunne että hän on aivan kauhtua kuinka tyhmän ukon kanssa olen tosiaan tehnyt noi lapset. mä kadun omaa menneisyyttä mutta rakastan poikiani.
Nyt on aikaa kulunut jo sen verran että meillä on myös yhteinen lapsi. Nyt on tunne on helppo olla onnelinen SILLÄ UUSI ANOPPINI on pitänyt kaikki lapste aina saman arvoisina. - jo vihdoin!
Tylsää lukea yh-uusperhe-juttuja täällä, ne kuuluu niille tarkotetuille palstoille eikä tänne sitten millään lailla.
Kumma kun menee naimisiin jonkun kanssa ja sitten vuosikausien päästä alkaa jollain väärällä palstalla ruikuttaa omaa päätöstään. Ottakaa vastuu itsestänne. Palstalta haettu sääli ei tilannettanne ratkaise. - ens alkuun
Puhukaa puhukaa...Ehkäpä teilä molemmilla, tai kenties kaikilla poika mukaan lukien, on jonkinlainen roolinhahmotus ongelma.
Olen itse naimisissa eronneen miehen kanssa, jolla kolme lasta. Ensimmäiset kolme vuotta meni juuri roolien ymmärtämisessä. Paljon riitoja, vihaa, kyräilyä, epätoivoisia tekoja nin lapsilta kuin lasten äidiltäkin. Kunnes lopulta lasten äiti kirjoitti (!) minulle kiukkuisen kirjeen jossa ilmoitti ettei hyväksy minua äidiksi lapsilleen eivätkä lapset minua. No, sen lisäksi vanhimmat lapset alkoivat juovuspäissään mesota samasta aiheesta, joten katsoin parhaaksi puhua heille kertaheitolla. Tein selväksi mm. että
- lapsilla on biologinen äiti joka on heidän äitinsä edelleen
- minä en ole heidän äitinsä
- jos haluan äidiksi hankin omia lapsia
- minulla on nimi, voivat kutsua minua nimeltä, mutta äiti en ole, enkä äitipuoli
- minä olen kotonamme toinen asunnon omistaja ja vakituinen asukas, mieheni on toinen. kotonamme on tietyt käyttäytymissäännöt joita kaikkien tulee noudattaa. heillä ei mieheni lapsina ole mitään erityisoikeuksia, mutta heillä on oikeuksia asua siellä kuin kotonaan silloin kun asuvat (tämä oli pakko ottaa esille, koska he käyttäytyivät kuin olisin tunkenut heidän isänsä kotiin, vaikka se on minun ja hänen yhteinen, yhteisellä lainalla ostettu asunto). minulla on aikuisena määräämisoikeus järjestykseen, mutta kasvatuspuoleen en sotkeudu, ellei se tarkoita minuun kohdistuviin käytöstapoihin puuttumista.
Tuon jälkeen lapset olivat paljon helpottuneempia ja alkoivat osoittaa hieman ystävällisyyttä. Viesti taisi mennä myös heidän äidilleen perille, sillä hän jätti minut rauhaan. Puhuimme asiasta myöhemmin hieman vapautuneemmissa merkeissä ja siitä se yhteiselo sai käänteen parempaan. Vanhin lapsista ystävystyi kanssani jossain määrin, mutta äitihahmoa eivät ole minusta saaneet ;)
Joten, ota asia maltillisesti puheeksi vaimosin kanssa, puhukaa myös pojan kanssa. Sinulla ei saa olla vierasmies -tunnetta omassa kodissasi. Tehkää jotain - aloittakaa puhumisella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop811720- 721349
Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.1061278Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma1841198huono omatunto
johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.641053Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?1631051Päätin juuri että
En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi32902Onnistuit sohaisemaan mua
Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan62876- 61836
- 94794