Tuli tuosta "Häh?"-ketjusta mieleen joitain sanoja, joita itse inhoan yli kaiken. Onko teillä sellaisia? Siis sanoja, jotka eivät (välttämättä) tarkoita mitään kauheaa mutta kuulostavat ihan hirveiltä.
Äitini sanoi pahimpina murrosikävuosinani minulle usein että "Älä jaurua siinä". Tuo jauruaminen saa minut edelleen näkemään punaista, onneksi sitä ei kukaan muu käytä ja äitikin lopetti, kun valitin (JAURUSIN) aiheesta tarpeeksi.
Nykyään nettifoorumeilla törmää tosi usein ääliöihin, jotka valittavat toisille, että "mitä säki yrität pätee siinä". Tuossa yhteydessä sana päteä ärsyttää mua ihan tavattomasti.
Kertokaa omista inhokkisanoistanne, ja miksei erityisen ihanistakin. (Nemissäkin käsiteltiin tätä joskus: smegma sai Nemin niskavillat pystyyn.)
Äitini sanoi pahimpina murrosikävuosinani minulle usein että "Älä jaurua siinä". Tuo jauruaminen saa minut edelleen näkemään punaista, onneksi sitä ei kukaan muu käytä ja äitikin lopetti, kun valitin (JAURUSIN) aiheesta tarpeeksi.
Nykyään nettifoorumeilla törmää tosi usein ääliöihin, jotka valittavat toisille, että "mitä säki yrität pätee siinä". Tuossa yhteydessä sana päteä ärsyttää mua ihan tavattomasti.
Kertokaa omista inhokkisanoistanne, ja miksei erityisen ihanistakin. (Nemissäkin käsiteltiin tätä joskus: smegma sai Nemin niskavillat pystyyn.)
Vastaukset 30
Vanhimmat
"ketä tietää meneekö junia sysmää"
"ketä katsoi aikataulut väärin"
KETÄ HEMMETTI ON TUON SANAN KUKA SANAN TILALLE KEKSINYT LAITTAA??
Ketä on kieliopillisesti väärin, sillä se on objekti. Vaasassa ja Turussa sanotaan ainakin ketä.
Tein mokan. Tarkoitukseni oli vastata sinulle, mutta avasin uuden keskustelun. Voi p..
Monetkin sanat kuulostavat varsin vastenmielisiltä, kuten "hektinen" ja "säätäminen", vain pari mainitakseni.
Helsingin seudulla sanotaan nykyisin "kaa", kun pitäisi sanoa kanssa. Se kuulostaa ihan kanan kaakatukselta.
Elikkä kyllä se suomenkin kieleen hiipii. Eivät kielenhuoltajatkaan sille mitään voi, että vähän päästä kaikki alkavat jopa kirjoittaa sinunka, sinunkaa tai sunkaa.
Elikkä on yksi inhoamistani sanoista. Pitäisi kai olla inhoamatta, mutta en voi.
Yhdyn edelliseen mielipiteeseen. Hirvein sana on tuo lastenkielestä aikuisten puheeseen lainattu "kaa"!
Hyi helvetti!!!
Inhottavia sanoja ovat kumpikin - elikkä ja niinku!
Kuva elikästä: http://www.hattijahunen.com/elikka.htm
Nykysuomeksi lapset sanovat: "Leikitsä mun kaa?"
Ouluksi tuo sama kuuluu: "Alakkonää mua?"
Kumpi kauniimpi?
Tunnen jotain sympatiaa oulunmurteelle, oma alkuperäinen murre on Kokkolasta
Lapseni kummitäti on Oulusta. Ilman muuta minun täytyy tuntea lukkarinrakkautta Oulua kohtaan.
"Hanki/hankkikaa elämä"
Toinen ilmaisu, joka on yleistynyt mielipidepalstoillakin, on sanonta "elämä on". Ensin joku kirjoittaa pitkästi jostain ongelmastaan ja siihen sitten vastataan, että "elämä on".
Kyseistä sanontaa voisi vielä jotenkin käyttää, jos keskustelu menisi näin:
- Kyllä tämä opiskelu on tylsää.
- Elämä on.
Mutta kun sitä käytetään näinkin:
- Olen sitä mieltä, että opiskeluun täytyisi saada vaihtelua.
- Elämä on.
Aaargh.
>Mutta kun sitä käytetään näinkin:
>- Olen sitä mieltä, että opiskeluun täytyisi saada vaihtelua.
>- Elämä on.
Miksikäs ei! Hyvinhän tuo tuohon passaa: - Elämä on [sitä vaihtelua].
Voihan sen noinkin ajatella. Tarkoitin kuitenkin, että tuota sanontaa käytetään jonkinlaisena yleispätevänä vastauksena melkein mihin tahansa, miettimättä lainkaan, sopiiko se kielellisesti johonkin yhteyteen.
Joku saattaa pitkästikin kirjoittaa ajatuksiaan ja mielipiteitään ja töksäyttää sitten loppuun: "Elämä on."
sana 'mikä' sellaisen relatiivilauseen alussa, jonka pitäisi alkaa sanalla 'joka'.
ei siis näin:
sana 'mikä' sellaisen relatiivilauseen alussa, minkä pitäisi alkaa sanalla 'joka'.
joka kerta tulee sama virhe, mikä siihen auttaisi?
Ketä tietää ;)
TJSP
Hautaan ainakin.
"Itse asiassa". Tätä sanaparia hoetaan nykyään joka käänteessä, yöööööööööööööööööök!
Juuri äsken taas kuulin sanottavan poliitikkoa politiikoksi. Raivostuttavaa!
väärässä paikassa lausuttuna/kirjoitettuna.
Kokoomuksen puheenjohtajaa ei kovin pitkään jaksa kuunnella, kun kaikki on niin positiivista, niin positiivista.
Inhoamani sanat ovat ketjussa jo mainitun "elikkän" lisäksi "positiivinen" ja "negatiivinen". Testi voi olla positiivinen, mutta millainen on positiivinen ihminen? Sekä positiiviselle että negatiiviselle on ihan suomenkielinen vastine ("myönteinen" ja "kielteinen"), jota useimmiten voi käyttää.
Mutta vielä kamalampaa on Yhdysvalloissa - siellä poliitikot käyttävät mielellään sanaa "proactive". Hiton myönteistä touhua...
Nykyisillä työmarkkinoilla täytyy jokaisen väittää olevansa positiivinen, mikä on luonnotonta. Ainaiseen positiivisuuteen pystyy vain näyttelijä tai psykopaatti - ja se kostautuu jossain muualla ulos.
Onhan niitä hiv-positiivisia. Ja pohjoisessa kerrotaan olevan L-positiivisiakin...
Tämä oli hyvä :DDDD
Kun kuulee jonkun ihmisen mainostavan itseään positiiviseksi, minulle tulee ensimmäisenä mieleen juuri hiv-positiivisuus, muulla tavalla kun ihmisen on tosiaan aika vaikea olla positiivinen.
olivat myös niitä kiukustuttavia.
1)pitkässä juoksussa
2)lähtökohtaisesti
3)henkilökohtaisesti (turha itsestäänselvyys puheessa)
4)ongelmatiikka (suomenkielessä ei ole tällaista sanaa,eikä taivutusmuotoa ongelmaattinen)
5)freesi
6)loppupeleissä ..höhö
7)) ihan kuunneltavaa...grrr
kaikki hokemana käytetyt sanat. suuremmissa kaupungeissa varsinkin leviää usein näitä 'muotisanoja', vaihtuvat uusiksi kun levikki on tarpeeksi laaja(lue:tahverotkin toistelevat). aiheuttaa itsessäni vaan sisäisiä hymähdyksiä jos jaanaajana ovat nuoret, mutta ohimoiden kiristystä jos vanhemmat ja toivon mukaan viisaammat niitä jakelevat. pohjoisen suunnalla ärsyttää 'justtiisa' ja 'niijjusttiisa'.