Luin tuota täyteen tullutta viestiketjua, jossa aloittaja mainitsi eri maiden
välisiä älykkyyden keskimääräisiä tasoja. Älykkyydestä puhuminen saattaa
monella nostaa pulssia, ja keskustelu on sen mukaista ;)
Itselleni on kuitenkin selvää, että on paljon tärkeämpiäkin asioita, joista tässä
voisin listata henkisen- ja fyysisen hyvinvoinnin sekä niiden ylläpitämisen.
Onko super-älystä missään määrin hyötyä, jos henkilö on henkisesti ja
fyysisesti huonossa kunnossa?
Sosiaalinen elämä on myös sellainen, joka menee periaatteessa älykkyyden
edelle, kun etsitään tärkeitä ja elämää rikastuttavia tekijöitä..
Itse käytän älyäni, jotta saisin pidettyä nämä tärkeämmät asiat tasapainossa.
Ja siihen riittää varmasti tuo keskimääräinen älykkyystaso ;)
välisiä älykkyyden keskimääräisiä tasoja. Älykkyydestä puhuminen saattaa
monella nostaa pulssia, ja keskustelu on sen mukaista ;)
Itselleni on kuitenkin selvää, että on paljon tärkeämpiäkin asioita, joista tässä
voisin listata henkisen- ja fyysisen hyvinvoinnin sekä niiden ylläpitämisen.
Onko super-älystä missään määrin hyötyä, jos henkilö on henkisesti ja
fyysisesti huonossa kunnossa?
Sosiaalinen elämä on myös sellainen, joka menee periaatteessa älykkyyden
edelle, kun etsitään tärkeitä ja elämää rikastuttavia tekijöitä..
Itse käytän älyäni, jotta saisin pidettyä nämä tärkeämmät asiat tasapainossa.
Ja siihen riittää varmasti tuo keskimääräinen älykkyystaso ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älykkyysosamäärää arvostetaan aivan liikaa. Se ei mittaa TODELLISTA älykkyyttä, eikä kerro esimerkiksi siitä, että miten henkilö menestyy elämässään.
Turhaa koko keskustelu eri maiden asukkaiden älykkyyden vertailusta. Mitä sillä edes saavutetaan? Joku on aina viisaampi kun toinen.
se kerro menestymisestä. Jos ajatellaan tossa edellisessä keskustelussa
esille tulleita Suomen valtiovarainministeri
Heinäluoman heikkoja
kouluarvosanoja. Uskoisin, että mies on keskimääräistä älykkäämpi.
Menestys, älykkyys eivät todellakaan kulje käsi kädessä :)
Joo on aivan oikeassa! Älykkyydellä ja elämässä menestymisellä ei paljoakaan ole tekemistä keskenään. Superälykkäistä suurin osa voi henkisesti todella huonosti ja tappaa itsensä turhautuneena köyden, viinan, epäsosiaalisen elämän, ylensyömisen yms. Älykkäiden ihmisten elämä voi olla todella kurjaa jo ala-asteelta lähtien. Erityisluokat ja tarkkikset ovat täynnä paitsi älyllisesti heikkolahjaisia, myös erittäin älykkäitä turhautuneita ihmisiä. Se taas johtuu siitä että ns. vertaistukea on todella älykkäidenkin vaikea löytää. Kaikista ihmisistä juuri keskitason älykkyyden omaavat ihmiset ovat elämän eri ongelmien ja vaikeuksien keskellä kaikkein parhaimmassa asemassa juuri sen takia että heillä on kriisitilanteissa kaikkein suurimmat mahdollisuudet saada vertaistukea. äärimmäisessä uupimisessa ihmiselle tulee ns. reikä päähän ja häneltä katoaa minätaju ja kyky tunteisiin. Niin voi käydä kelle tahansa, keskitason ihmisellekin. Toki heidänkään joukossa olevien elämä ei välttämättä ole kaikkein helpointa ja onnellisinta. Paljon on oltava ihmisellä oltava myös tuuria ja onnea matkassaan. Koulunumeroilla ei ole juuri todistusarvoa. Olihan Kalevi Sorsalla ja Harri Holkerilla huonot todistukset ja monet ministerit esimerkiksi ovat aivan keskivertoihmisiä lähes jokaisella eri elämän alueella. Sitä he ovat myös älykkyydellään. Toisaalta kuuden ällän ylioppilas Heinonen ei ministerinä ollut juuri minkäänlainen ja joutui vetäytymään politiikasta töppäilyjensa takia, mutta pääsi kuitenkin poliitikkoystäviensä avustuksella hyvään virkaan radioon. Elämässä pärjäämisessä lienee myös niin, että laiska 110 äon ihminen ei pärjää niin hyvin kuin ahkera 90 äon henkilö, noin vertauskuvallisesti lyhyesti esitettynä.
...oikeassa. Kerrankin kuulee jonkun arvostavan viisautta.