Näin 7 - 12-vuotiaana etenkin kuumetautisena surrealistista painajasta, josta heräsin aina pää täysin sekaisin ja hiestä märkänä. Näin samaa unta myös joskus terveenä, jolloin myös fiksoiduin samaan surrealistiseen tai psykoottiseen ajatteluketjuun.
Uneen kuului seuraavat elementit:
Äärettömän iso esine kohtaa toisen samanlaisen esineen äärettömän hiljaisella nopeudella ja äärettömän pienellä kosketuspinnalla.
Äärettömän iso suljettu tila
Suljettu putki, jonka sisällä olen minä, ja jossa on epämääräisen ahdasta, sumuista ja epämääräisen rakenteista huntua, jonka keskellä on kaksi aaltoviivaa, jotka liikkuvat toisiinsa nähden.
Näin myös joskus toisenlaista painajaista, jossa olin jossakin tapahtumassa muiden ihmisten seurassa, mutta pääni oli hikisen villapaidan sisällä, enkä nähnyt kuin vähän ympäristöäni.
Kaikki painajaiseni loppuivat siihen, kun olin kerran tuossa avarassa tilassa, ja katsoin yhtäkkiä alas. Näin siellä aggregaatin näköisen kehikon, joka oli 2 x 2 x 2 metrin kokoinen. Menin ja tein jotakin yhdelle vivulle. Heräsin siihen. Näin sen jälkeen vielä muutaman kerran samoja painajaisia, joissa tunsin kykeneväni katsomaan niitä ikään kuin uhmaten niiden pelottavuutta, tietoisena niiden järkevästä tarkoituksesta.
Olen nähnyt painajaisia vain harvoin, ja vuosikausiin en ollenkaan. Unessani huomaan heti sellaiset ajatukset, jotka saattaisivat kehittyä pelottaviksi ja herätän itseni saman tien. Toisaalta jos uneeni ilmaantuu jotakin pelottavaa, yritän antaa sille turpaan.
Uneen kuului seuraavat elementit:
Äärettömän iso esine kohtaa toisen samanlaisen esineen äärettömän hiljaisella nopeudella ja äärettömän pienellä kosketuspinnalla.
Äärettömän iso suljettu tila
Suljettu putki, jonka sisällä olen minä, ja jossa on epämääräisen ahdasta, sumuista ja epämääräisen rakenteista huntua, jonka keskellä on kaksi aaltoviivaa, jotka liikkuvat toisiinsa nähden.
Näin myös joskus toisenlaista painajaista, jossa olin jossakin tapahtumassa muiden ihmisten seurassa, mutta pääni oli hikisen villapaidan sisällä, enkä nähnyt kuin vähän ympäristöäni.
Kaikki painajaiseni loppuivat siihen, kun olin kerran tuossa avarassa tilassa, ja katsoin yhtäkkiä alas. Näin siellä aggregaatin näköisen kehikon, joka oli 2 x 2 x 2 metrin kokoinen. Menin ja tein jotakin yhdelle vivulle. Heräsin siihen. Näin sen jälkeen vielä muutaman kerran samoja painajaisia, joissa tunsin kykeneväni katsomaan niitä ikään kuin uhmaten niiden pelottavuutta, tietoisena niiden järkevästä tarkoituksesta.
Olen nähnyt painajaisia vain harvoin, ja vuosikausiin en ollenkaan. Unessani huomaan heti sellaiset ajatukset, jotka saattaisivat kehittyä pelottaviksi ja herätän itseni saman tien. Toisaalta jos uneeni ilmaantuu jotakin pelottavaa, yritän antaa sille turpaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselläni ihan samantapasii painajaisii.ne alko lapsena.oli jonki aikaa ja sitten joksiki aikaa loppu..nuorena alko uudestaan samat.aikuisena taas.esille tullut traumaattinen lapsuus,joka on ollut sen verran vaikee muistaa,et sen ole täysin unohtanut.nyt aikuisena niitä muistoja on alkanu tulla pikkuhiljaa esiin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=600&posting=22000000014108794
En tiennytkään, että muutkin ovat nähneet noita unia.
Itselläni oli noita joskus murrosiässä. Jokainen uni edellisen kaltainen. Minäkin näin niitä silloin, kun olin kuumeessa. Selittämättömiä muotoja, joiden liike johtaa sanoinkuvaamattomaan toivottomuuteen ja kauhuun. Yleensä herättyäni juoksin sängystä ulos kadulle rauhoittuakseni.
Edellisen viestin linkittämässä keskustelussa joku kertoi lyhyesti lukeneensa varhaislapsuuden muistoista ym. Äidin rinnoista en tiedä, mutta itsekin mietin asian ehkä liittyvään lapsuuden esikielelliseen vaiheeseen. Se jollain tapaa selittäisi sitä, että näitä unia yhdistävät juuri sanoinkuvaamaton uhatuksi tulemisen tunne, jonka aiheuttajana ovat yksinkertaiset geometriset muodot ja niiden liikehdintä.
Onkohan murrosiän läpikäyminen sittenkin niin voimakas kriisi kuin väitetään, kun ihmiset tuntuvat nähneen näitä unia juuri tuossa iässä?
Vielä nykyäänkin niinä harvoina päivinä kun kuume minut valtaa, olen normaalia säikympi ja joskus erittäinkin vainoharhainen. Tämän olen järkeillyt johtuvan siitä, että ihmisen ollessa sairas/heikko, ei hän pysty puolustautumaan kuten normaalitilassa. Nämä pelkotilat ovat sitten sellaisia selviytymistä vahvistavia apukeinoja.