Siis: Leikitään Jumalaa; Alussa on ihan "tyhjä" avaruus. (Voitteko te kuvitella sen?)
Asettakaamme "tyhjään" avaruuteen, meidän aurinkomme kokoinen kappale.
Asettakaamme siihen samaaan avaruuteen eh... tennispallo.
Tämä tennispallo on satojen tuhansien kilometrien päässä tästä "meidän" auringosta.
Lähteekö se nyt kiitämään, ensin hitaasti, ja sitten nopeammin kohti massiivista aurinkoa.
Tapahtuuko tämä sama asia, vaikka se tenniispallo olisi sijoitettu tässä meidän kuvitelmassamme "tyhjässä" avaruudessa sadantuhannenmiljoonan valovuoden päähän?
Eli: Onko vetovoima tosiaan riippuvainen etäisyydestä, kuten esimerkiksi magnetismi?
Asettakaamme "tyhjään" avaruuteen, meidän aurinkomme kokoinen kappale.
Asettakaamme siihen samaaan avaruuteen eh... tennispallo.
Tämä tennispallo on satojen tuhansien kilometrien päässä tästä "meidän" auringosta.
Lähteekö se nyt kiitämään, ensin hitaasti, ja sitten nopeammin kohti massiivista aurinkoa.
Tapahtuuko tämä sama asia, vaikka se tenniispallo olisi sijoitettu tässä meidän kuvitelmassamme "tyhjässä" avaruudessa sadantuhannenmiljoonan valovuoden päähän?
Eli: Onko vetovoima tosiaan riippuvainen etäisyydestä, kuten esimerkiksi magnetismi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedekin pääsee vain n.10pot-43sek päähän alusta, joten..mä en voi kuvitella tyhjää, josta on jotain tullu.
Kyllähän siinä noin käy nykykäsityksen mukaan. Aurinkokin lähtee kiitämään tennispalloa kohti.
Olisko tyhjää olemassa ?
Jos ei olis aurinkoo eikä tennispalloo, niin silloin ei olis mitään. Ei edes tyhjää.
Jos sitten tulis aurinko ja tennispallo, niin ??? Olisko se tyhjä vai täysi aravuus ??? Jos ne jysähtäs yhteen, niin häviäiskö se avaruus taas ??
Voi vittu kun aivot jo linksuu ! Älä kysy noin vaikeita.
Gravitaatio, painovoima, on yksi 4stä perusvoimasta, ehkä niistä "mahtavin". Painovoima tosiaan ulottuu vaikka kuinka kauas, toki se menee aina puoleen kun etäisyys tuplaantuu.
Kyllä se tennispallo aurinkoa kohti aina lähtee ja aurinko hievahtaa hieman palloa kohti.
"Gravitaatio, painovoima, on yksi 4stä perusvoimasta, ehkä niistä "mahtavin"."
Gravitaatio on itseasiassa vuorovaikutuksista ylivoimaisesti heikoin.
"Painovoima tosiaan ulottuu vaikka kuinka kauas, toki se menee aina puoleen kun etäisyys tuplaantuu."
Ei nyt ihan näinkään, sillä gravitaatiovoima on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön, siis muotoa 1/r^2, ei 1/r, kuten väitit. Etäisyyden kaksinkertaistuessa, voima on enää neljäsosa.
Gravitaatio muokkaa avaruuden. Sähköiset voimat näkyvät ytimen ulkopuolella. Ne loput voimat vaikuttavat vain atomin sisällä.
Hieman lipsahti. Painovoimakenttä, kuten kentät yleensä, menee neljännekseen, kun matka tuplaantuu. Perussyy on yksinkertainen, pallon pinta tulee nelinkertaiseksi, kun säde tuplaantuu. Sama kenttä joutuu siis peittämään nelinkertaisen alan.
Ei sitä gravitaatiovoimaa ole, eikä sidosvoimia.
Eikä tila laajene tai kaareudu.
tiheään käpertynyt energia avautuu/laajenee/palaa vähemmän tiheäksi kolmiulottoisesti tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Toistettavissa oleva koe tämän todistaa.
Pystymme käpertymään tiheämpään eli sikiöasentoon, jolloin meillä on vähemmän ulkopintaa ja näin meistä avautuu vähemmän energiaa poispäin meistä.
Voitteko todistaa tilan laajenemisen yhtä konkreettisesti?
Ette voi, oska tila ei laajene tai kaareudu.
Maapallosta avautuva energia avautuu neljä kertaa vähemmän tiheäksi kaksi kertaa kauempana maapallosta ja näin maapalloa ohittava kappale hankautuu aina sitä vähemmän tiheämpiin energia-aaltoihin, mitä kauempaa maapallon ohittaa.
Ja näin laajenevan maapallon ulkopinta tavoittaa kappaleen sitä helpommin, mitä lähempää se maapallon ohittaa, koska laajenevan kappaleen vauhti hidastuu sen hankautuessa maapallosta avautuviin energia-aaltoihin, jolloin syntyy kolmiulotteinen illuusio siitä, että kappale taipuisi kohti maapalloa.
Emme pääse karkuun laajenevan maapallon pintaa, ilman riittävää pakonopeutta, jolla jätämme perästä työntyvän maan pinnan taaksemme.
Kertokaa jotakin yhtä loogista, joka perustuu yhteen yksinkertaiseen periaatteeseen.
Savor
:);):)
Loogisesti asia on juuri niin kuin edellä on sanottu !!!
Tyhjästä avaruudesta ja alusta puhumisessa joudutaan väkisinkin suhteellisuusteoriaan, jolla jokapäiväisessä elämässä ei ole käytännön merkitystä.
Aika ja avaruus EIVÄT ole olemassa, jos ei ole massaakaan!
Mitä oli olemassa, ennen avaruuden luontia? Ei mitään, EI aikaakaan!
Kuvitelma kolmiulotteisesta suoraviivaisesta avaruudesta on väärä. Maailmankaikkeus ei ole sellainen.
Fyysistä suoraa viivaa ei ole olemassa, vaikka kaikki kuvittelevat sen mahdolliseksi.
Pelasiko Hän tennistä? Kenen kanssa? Loiko hän myös verkon ja mailat? Luulisi näin. Varmaan Häntä v**utti jos pallo lähtikin kiitämään kohti aurinkoa kesken pelin. Kuka voitti pelin?
Siis alussa ei ollut mitään, ei edes vetovoimaa. Sitten pamahti ja ja syntyi avaruus, joka on kahden tai useamman atomin välinen tila.
Erilaiset atomit kehittyvät auringoissa. Vetovoima tuskin vaikuttaa äärettömän kauas. Ja koska aine oli alunperin yhdessä, niin on vetovoima jo alunperinkin vaikuttanut kahden atomin välissä. Kysymys onkin lähinnä kuinka pitkälle se vaikuttaa.
(Taikka sitten jotain muuta.....)
Siitä huolimatta on tälläisia kotifyysikkoja, jotka pohtivat elämää suurempia kysymyuksiä.
Myös Jaskan pitäisi ymmärtää tämä!
Vetovoima vaikuttaa loputtoman matkan päähän!
Vetovoima toki pienenee aina puolella matkan kasvaessa.