Kenneth Silber kritisoi
http://www.tcsdaily.com/article.aspx?id=041806A
uskoa teknologian eksponentiaaliseen kehitykseen ottamalla esimerkiksi stradivarius-viulut, joiden laatua ei vielä satojen vuosien jälkeen ole onnistuttu ylittämään. Viulunrakennustekniikka saavutti 1700-luvun alussa huippunsa.
Tältä pohjalta (varmaan löytyy muitakin vastaavia vertauskohtia) hän olettaa, että myös informaatiotekniikka voi kyllästyä siten, että mitään superälyä ei tulla tavoittamaan vielä pitkiin aikoihin. Voi tulla umpikuja.
Yksi usein viitattu "jämähtänyt teknologia" on fuusioreaktorit, "jotka ovat aina 50v päässä". Tässä suhteessa "urbaani legenda" on harhaan johtavaa. Tiistain HS:n artikkeli osoittaa, että koereaktoreiden hyötysuhteen edistyminen oli melko ennustettavaa n. vuoteen 1995 asti, mutta sitten saavutettiin sellainen vaihe, että kansallisten projektien rahoittaminen ei enään onnistunut. Poliittinen usko loppui. Teknologia ei ollut umpikujassa.
Samoin jos piitekniikkaa olisi kehitetty samanlaisilla pikkurahoilla kuin 1960-luvulla, niin Mooren laki olisi sammunut viimeistään 1970-luvun kuluessa. Mutta piitekniikka takasi jatkuvia tuloja toisin kuin fuusioreaktorin kehittely. Teknisesti molemmat edistyivat ihan ennustettvasti. Nyt fuusiotekniikan edistyminen on hidastunut, mutta vain taloudellisista syistä
Jos taloudellisesti kannattavan pii-integroinnin rajana olisi ollut miljoona transistoria yhdellä piipalalla, niin sitä ei saavutettu vieläkään. Yksinkertaisesti tuotekehitysrahoja ei olisi löytynyt mistään.
Kysymys on siis paitsi tekniikan mahdollisuuksista, myös taloudellisista reaaliteeteistä. Jos (super-)viulunrakennus olisi iso bisnis, niin stradivariuksen taso olisi jo ohitettu ja viuluja suunniteltaisiin tuhansien insinöörien tuotekehityskeskuksissa. Samoin voi käydä superälylle. Sen kehtys voi vaatia niin paljon työtä, että rahoja ei vaan löydy, ja pikkufirmat puuhastelevat asian parissa vielä vuosikymmeniä, vaikka laitteistoja olisi jo piankin tarjolla. Mutta jos jollakin olisi resurssia valjastaa asialle esim. Nokian koko tuotekehityskoneiston laajuinen laitos 10v:ksi, niin se voisi olla sitten siinä. Mutta niitä rahoja ei löydy.
Mutta ehkä joku on jo muutenkin löytänyt sen vihreän langan...
http://www.tcsdaily.com/article.aspx?id=041806A
uskoa teknologian eksponentiaaliseen kehitykseen ottamalla esimerkiksi stradivarius-viulut, joiden laatua ei vielä satojen vuosien jälkeen ole onnistuttu ylittämään. Viulunrakennustekniikka saavutti 1700-luvun alussa huippunsa.
Tältä pohjalta (varmaan löytyy muitakin vastaavia vertauskohtia) hän olettaa, että myös informaatiotekniikka voi kyllästyä siten, että mitään superälyä ei tulla tavoittamaan vielä pitkiin aikoihin. Voi tulla umpikuja.
Yksi usein viitattu "jämähtänyt teknologia" on fuusioreaktorit, "jotka ovat aina 50v päässä". Tässä suhteessa "urbaani legenda" on harhaan johtavaa. Tiistain HS:n artikkeli osoittaa, että koereaktoreiden hyötysuhteen edistyminen oli melko ennustettavaa n. vuoteen 1995 asti, mutta sitten saavutettiin sellainen vaihe, että kansallisten projektien rahoittaminen ei enään onnistunut. Poliittinen usko loppui. Teknologia ei ollut umpikujassa.
Samoin jos piitekniikkaa olisi kehitetty samanlaisilla pikkurahoilla kuin 1960-luvulla, niin Mooren laki olisi sammunut viimeistään 1970-luvun kuluessa. Mutta piitekniikka takasi jatkuvia tuloja toisin kuin fuusioreaktorin kehittely. Teknisesti molemmat edistyivat ihan ennustettvasti. Nyt fuusiotekniikan edistyminen on hidastunut, mutta vain taloudellisista syistä
Jos taloudellisesti kannattavan pii-integroinnin rajana olisi ollut miljoona transistoria yhdellä piipalalla, niin sitä ei saavutettu vieläkään. Yksinkertaisesti tuotekehitysrahoja ei olisi löytynyt mistään.
Kysymys on siis paitsi tekniikan mahdollisuuksista, myös taloudellisista reaaliteeteistä. Jos (super-)viulunrakennus olisi iso bisnis, niin stradivariuksen taso olisi jo ohitettu ja viuluja suunniteltaisiin tuhansien insinöörien tuotekehityskeskuksissa. Samoin voi käydä superälylle. Sen kehtys voi vaatia niin paljon työtä, että rahoja ei vaan löydy, ja pikkufirmat puuhastelevat asian parissa vielä vuosikymmeniä, vaikka laitteistoja olisi jo piankin tarjolla. Mutta jos jollakin olisi resurssia valjastaa asialle esim. Nokian koko tuotekehityskoneiston laajuinen laitos 10v:ksi, niin se voisi olla sitten siinä. Mutta niitä rahoja ei löydy.
Mutta ehkä joku on jo muutenkin löytänyt sen vihreän langan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tekoälytutkimuksessa kuitenkin taidetaan olla voiton puolella.
Wikipediassa väitetään seuraavaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Artificial_intelligence):
"DARPA stated that the costs saved by implementing AI methods for scheduling units in the first Gulf War have repaid the US government's entire investment in AI research since the 1950s."
Saattaapa olla, että jatkossakin tulokset ovat tällaisia, eivätkä mitään ihmeellistä superälyä. Ei taida edes se luonnollisen kielen kääntäminen onnistua vielä pitkään aikaan…
Tämä on sitä kapeaa tekoälyä, joka on, kuten olen tasaisin välein korostanut, ollut ihan arkipäivää jo vuosikausia.
"Tältä pohjalta (varmaan löytyy muitakin vastaavia vertauskohtia) hän olettaa, että myös informaatiotekniikka voi kyllästyä siten, että mitään superälyä ei tulla tavoittamaan vielä pitkiin aikoihin. Voi tulla umpikuja.
"
Vahvalle tekoälylle on sentään jonkunlainen esimerkki ja tavoite joka on olemassa ja johon pyrkiä, siis ihmisen äly. Ei automaattisesti tiedetä miten hyviä viulut voisivat olla.
Umpikujaa ei ole tulossa koska me olemme.
" Sen kehtys voi vaatia niin paljon työtä, että rahoja ei vaan löydy ... Mutta jos jollakin olisi resurssia valjastaa asialle esim. Nokian koko tuotekehityskoneiston laajuinen laitos 10v:ksi, niin se voisi olla sitten siinä. Mutta niitä rahoja ei löydy. "
On monenlaisia strategioita ja lähestymistapoja, joista kaikista ei vielä välttämättä edes tiedetä. Perusjaottelu on symbolinen(asioihin suoraan viittaavien lukuarvojen kanssa) vs konnektionistinen (on emergentti). Niitä voi jaotella vielä lisää. Tod. näk vain osa lähestymistavoista on niin hankalia, hitaita ja kalliita kuin tuossa laitoit mahdollisuuksien joukkoon; on melkoisen varmaa, että joku helpompikin tie ja keino on mahdollista löytää ja valita. Ehkä on liian usein unohdettu harkita mitä kaikkea koneen voi laittaa tekemään automaattisesti jo ennen älyä.
Usein on olemassa hyviä ja huonoja, kekseliäitä ja tyhmiä keinoja toteuttaa teknologia. Näin on monessa muussakin kuin siemenälyssä.
Mitä tuo "vihreä lanka" tässä tarkoittaa?
On olemassa sen niminen puoluelehti, mutta tuskin sitä tarkoitat.
Entä "johtolanka" tai "on siemenälyn jäljillä"?
Hihi. Ymmärtääkseni yleinen sanaparsi on puhua, juonen löytymisestä, punaisen langan löytymisestä. Minä ihan hetken inspiraatiossa päätin vaihtaa langan värin. Tunnustan itse ennemmin vihreää väriä kuin totalitaarista punaista. Sama sanaleikki on tuossa lehden nimessäkin.
>"..on melkoisen varmaa, että joku helpompikin tie ja keino on mahdollista löytää ja valita.."
Mutta niinhän minäkin optimistisesti ajattelen! Siksi jaksan jatkaa omia, ehkä epärealistisia puuhastelujani. Jos vaikka sokea kana löytäisi jyvän (ehkäpä ne näkevät kanat etsivät jyvää vain katulyhdyn alta, kuten tarinan juoppo hukkunutta avaintaan). "Lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa kalastaa, vaikkei saisikaan."
Noo jos jengi ostaa kännyköitä, niin kehitellään porukalle kännyköitä.
Jos jengi haluu ostaa viuluja niin kehitetään jengille viuluja.
Sitä kehotetään mitä tarvitaan ja nähdään hyödylliseksi.
Itsekkin eräässä pörssifirmassa töissä ja mä en tuota pätkääkään voittoa mut homman juju onkin se että mä vähennän kuluja...
Et tajunnut kysymyksenasettelua. Ei ole kysymys tarpeista ja niiden tyydyttäisestä vaan kvarttaalikapitalismin kyvyttömyydestä täyttää kysyntää, jos se edellyttää esim 20v tuotekehitystä täydellä miehityksellä ennenkuin mitään tulee takaisin. Ja ei vaikka valmille tuotteelle olisi miten hyvä voitto tahansa. Esimerkkinä juuri fuusiorektori.
Kuten sanoin, jos integroitujen piirien kehitys olisi ollut kannattavaa vasta miljoonan transistorin piireistä alkaen, niin meillä ei olisi niitä vieläkään. Ja kukaan ei voi väittää, ettei olisi kysyntää ja ettei kannattaisi. Mutta puolijohdetekniikan menestys on seurausta lyhyen tuotekehityksen kannattavuudesta, pienikin parannus tuottaa heti tulosta.
Viulunrakennus ei ollut minun esimerkkini ja minäkin pidän sen todistearvoa huonona.
mielestäni ja viulu esimerkki. johti mut lopullisesti harhaan.
Nyt hiffasin mitä tarkoitit.
Fuusiovoima olis hyvä kehittää, mutta ilmeisesti sijoittajat näkevät parempia kohteita rahoilleen kuin fuusiovoima, juuri noita lyhyen tähtäimen projekteja.
Toisaalta fuusiotekniikkaa tutkitaan valtioiden rahoituksella käsittääkseni. Se että sen tutkimisessa menee niin paljon aikaa lienee varmaan, että hiukkaskiihdyttimet ovat kalliita vekottimia, joten rahaa annetaan muille projekteille joissa tulokset näkyy nopeammin. Sitten kun nuo nopeammin kehitettävät teknologiat on kehitetty, aletaan noita vaikeita projekteja kehittää.
Eli oikeassa olet.
Se taas että kehitetään fuusiovoimaa jolla saa periaatteessa loppumattoman energialähteen on kenties huono idea nyt, koska silloin ei enää olisi kannattavaa tehdä laitteita jotka vievät mahdollisimman vähän energiaa.
>"Se taas että kehitetään fuusiovoimaa jolla saa periaatteessa loppumattoman energialähteen on kenties huono idea nyt, koska silloin ei enää olisi kannattavaa tehdä laitteita jotka vievät mahdollisimman vähän energiaa."
Fuusiovoimasta ei tule koskaan halpaa, eli se ei vaaranna energiansäästöä. Mutta useat muut vaihtoehdot tulevat kokoajan kalliimmiksi ja fuusiovoimalla olisi siten kiire. Sillä on "polttoaineen" riittävyyden lisäksi muitakin etuja esim fissiovoimaan verrattuna. Nykyinen satsaus sen kehittämiseen on naurettavan pientä.
"Fuusiovoima olis hyvä kehittää, mutta ilmeisesti sijoittajat näkevät parempia kohteita rahoilleen kuin fuusiovoima, juuri noita lyhyen tähtäimen projekteja."
Täsmälleen. Eli ei ole kysymys mistään teknologisesta umpikujasta.
Fuusion kehitystä jarrutti myös naurettava kiistely ITER:in sijoituspaikasta. Taisi vierähtää useampi vuosi ennen kuin USA, Japani ja Ranska pääsivät sopuun.
"Fuusiovoimasta ei tule koskaan halpaa, eli se ei vaaranna energiansäästöä."
Näinhän se on. ITER:in pitäsi tuotaa enemmän energiaa, kuin sinne laitetaan, mutta ei kuitenkaan riittävästi, jotta fuusioenergian tuottaminen olisi kannattavaa sillä tavalla. Lisäksi ei tiedetä, kuinka kauan fuusiovoimalaa voidaan pitää kerralla käynnissä, ennen kuin sitä tarvitsee huoltaa. Elikkä vaikka systeemi toimisi teoriassa, voi se silti olla liian kallis tai epävarma, ennen kuin se kannattaa ottaa käyttöön. Tosin kasvava energian hinta ja ympäristö ongelmat laskevat kynnystä fuusionergian tuottamiseen.
Kynnys on jo sen verran laskenut, että fuusiovoiman toteuttamista kuitenkin tutkitaan vaihtoehtona. Muutenhan se olisi jo kuopattu. Täytyy kuitenkin muistaa, että fuusiovoimalla voidaan tuottaa siirrettävää energiaa ainoastaan sähkön muodossa. Joku paikallinen kaukolämpöverkko voi tosin myös toimia fuusiovoimalan energialla siellä, missä lämmitykseen tarvitaan energiaa, mutta pääosin fuusiovoimalan tarkoitus on tuottaa sähköä. Toisin sanoen sähkön siirtoon ja varastointiin ( akkuteknologiaan )täytyy investoida yhtä paljon ellei enemmänkin kuin sähköenergian tuottamiseen fuusiovoimalla, ennenkuin voidaan edes ajatella sen korvaavan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Yksi vaihtoehto olisi tietysti tuottaa fuusiosta saatavalla sähköenergialla siirrettävää polttoainetta, eli vetyä, tai käyttämällä sitä uusiutuvasta biomassasta tuotettujen polttonesteiden tuotannossa primäärienergiana.
Tämän kaiken kehittely kaupallisesti hyödynnettävään muotoon kestää niin kauan, että tällä aikavälillä voi hyvinkin syntyä uusia innovaatioita. Jos esim. sähkön siirron ja varastoinnin hyötysuhde saadaan merkittävästi paremmaksi, saattaa esim. aurinkoenergian muuttaminen suoraan sähköksi tulla huomattavasti halvemmaksi kuin sähkön tuottaminen ydinfuusiolla. Sähkön siirtoverkon ulkopuolella sähkö tuotettaisiin siis paikallisesti suoraan auringon energiasta, ja samassa laitoksessa tuotettaisiin vetyä polttoaineeksi ja varastoitaisiin sähköä helposti siirrettäviin akkuihin.
Että tämmöistä olen joskus itsekseni miettinyt.
Joku insinööri vois huvikseen laskeskella näiden vaihtoehtojen hyötysuhteita.